keskiviikko 16. elokuuta 2017

YKSINÄINEN TOISINAAN

IMG_3273
IMG_3355
IMG_3365
IMG_3414
Annika O kirjoitti hyvän tekstin siitä, miltä osa-aikayksinäisyys tuntuu. Mä oon kokenut samanlaisia fiiliksiä jo pidemmän aikaa, sillä vaikka mä oonkin sosiaalinen, niin en tunne Turusta melkeinpä ketään. Oon muuttanut tänne kolme vuotta sitten, mutta sen aikana mulla ei oo ollut päivittäin koulua, ei työporukassa nuoria tyyppejä, enkä mä oo myöskään harrastanut mitään. Onkin tuntunut, ettei mun elämäntilanne oo mahdollistanut uusia ystävyyssuhteiden syntymistä. Ja kyllähän mulla kavereita ja ystäviä on, mutta ei he enää asu täällä, vaan on muuttaneet opiskeluiden perässä toiselle puolelle Suomea - tai jopa maailmaa. Yksi rakas ystävä asuu tällä hetkellä Australiassa, eikä yhteydenpito somen kautta oo yhtään sellaista kuin vastapäätä jutteleminen. Toinen hyvä ystävä muutti Tampereelle, toinen Raumalle, yksi Helsinkiin ja lista vois jatkua ikuisuuksia. Mä kaipaan nimenomaan sellasia arkisia höpöttelyjä kotisohvalla istuen, kahvilassa istuskelemista, kävelylenkkejä syysiltoina sekä shoppailureissuja. Musta olis ihanaa vaan laittaa viestiä jollekin, että lähetkö purkamaan sydäntä kahvilaan, ilman sen kummempia sopimisia etukäteen. 

IMG_3373
IMG_3421
IMG_3327
Mä oon yleensä se, joka järkkää tapaamisia ja se käy pidemmän päälle raskaaksi. Välillä mietin, että olis ihanaa, kun toinenkin laittais joskus viestiä. Kyllä mä tiedostan sen, että just tässä vaiheessa moni elää "ruuhkavuosiaan" opiskeluiden, töiden ja vapaa-ajan kanssa - kun mistään ei halua tinkiä. Mutta silti, mä haluan saada jokaisen pohtimaan, että pitäisikö itse olla aloitteellisempi ystävyyssuhteissa, mikä kertoo sun pitävän tätä ystävyyttä tärkeänä. Tietyistä ystävistä tiedän, että he vaan on luonteeltaan sellaisia, ettei muista laittaa viestiä ikinä. Mutta kyllä se silti aina vähän kirpaisee, vaikka sen tiedostaisikin.

IMG_3313
IMG_3371Mä oon kyllä tavannut monia uusia tyyppejä, mutta jostain syystä en oo kokenut sellaista hyvää kemiaa meiän välillä. Annika sanoi osuvasti myös sen, ettei "oo vaan onnistunut löytämään lähelleni kovin montaa ihmistä, jonka kanssa olisi sellainen aito, luonnostaan syntyvä yhteys". Nimenomaan tää on se juttu, mitä etin ystävyyssuhteissa. Kun oon treffannut työn tai vapaa-ajan kautta ihmisiä, oon monesti kokenut, etten voi olla täysin oma itteni hänen kanssa. Oon tosi avoin luonteeltani ja kaipaan sellaista ystävää, jonka kanssa voin puhua halutessani ihmissuhdeongelmista, parisuhteesta, elämänmenosta sekä ihan mistä haluankaan. Monesti on tuntunut, että kahvihetket uusien ihmisten kanssa on olleet tosi kiusallisia, sillä keskustelut on niin pintapuolisia ja tuntuu, ettei toinen anna itestään mitään irti. Kaipaan sellaista molemminpuolista avoimuutta sekä rehellisyyttä, jossa ei tarvitse olla yhtään pidättäytyväisempi tai rohkeampi kuin on.

perjantai 11. elokuuta 2017

KULUNUT KUUKAUSI: PUHELINKUVIA

PicMonkey Collage
Taas yksi näistä jutuista, mitä oon ettinyt vuosia, nimittäin täydelliset perunalaatikot! Mun ongelma oli se, etten löytänyt kahta samanväristä mistään kohtuuhinnalla, mutta nyt sekin on ratkaistu. Kävin ostamassa nää eilen uuteen kotiin, kuten myös noi lamput ja asettelin nää paikoilleen, kun poikaystävä oli töissä. // Jälkkäreillä ihanan Tiian kanssa, kun nähtiin ensimmäistä kertaa. Toi croisantti oli sairaan hyvää, mut ihan mahdotonta syödä... // Pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan Magnumin jätskejä ja oli kyllä ehdottomasti sen 5€ arvoinen, haha. // ...no lähetin kuvan tästä nurkasta poikaystävälle töihin ja hän ihan tosissaan kysyi, että onko kuva Pinterestistä vai meiän uudesta kodista?! Kyllä tunsin oloni imarrelluksi tästä kysymyksestä :-D 

PicMonkey Collage
Turistikuva check. // Käytiin vihdoin Helsingissä ekaa kertaa koko kesään, muttei ikävä kyllä ehditty millään Hernesaarenrantaan, jossa oisin halunnut käydä. Vapiano oli kuitenkin ihan meiän hotellin vieressä, joten poikettiin sinne iltapalalle! // Järkkäsin luokkakokouksen yläasteaikaisten tyttöjen kesken Samppalinnassa (luonnollisesti, haha)  ja höpöteltiin monia tunteja. Ei olla nähty viiteen (!!!) vuoteen, joten oli ihana vaihtaa kuulumisia ja elämäntilannepäivityksiä. // Pääsin mä kuitenkin Helsinkireissulla käymään Korkeasaaressa, jossa en oo aiemmin ollut. Mä en todellakaan oo se eläinrakkain tyyppi ja kaikista näistä eläimistä mä olin innoissani vaan karhun näkemisestä :-D Sen sijaan oon ihan hullun kiinnostunut Afrikassa olevista safarieläimistä, joten joskus tulevaisuudessa haluaisinkin toteuttaa kunnon safariajelun.

PicMonkey Collage
Janeten kanssa yksillä sitkeimmillä pizzoilla ikinä... Oltiin ravintolassa, mutta mä söin käsillä, sillä haarukka ja veitsi ei vaan yksinkertaisesti leikannut tota. // Uusi koti, josta revitään tänään tapetit irti tästä huoneesta, sillä siinä oli vanhanaikainen kukkatapetti. Sitä ei edes tästä kuvasta näy, mutta olohuoneessa seisoessa se näkyi selkeästi. // Phuuh, siirrettiin eilen tavarat uuteen kotiin ja nukutaan viisi yötä vanhassa kodissa, jossa on pelkät patjat sänkynä. Saatiin apuun äiti, iskä, pikkusisko, mamma ja pappa - joista oli iso apu. // Löysin vihdoin täydellisen keltaisen neuleen, jollaista oon myös ettinyt vuosia! Niin kaunis. 

PicMonkey Collage
Käytiin Storagessa syömässä tyttöjen kanssa ja vitsit, miten hyvää! Olis tehnyt mieli tilata jatkuvasti uusia pieniä annoksia. // Särkkisreissulla siskon, sen kaverin ja poikaystävän kanssa. Kyllä mä taidan olla tullut vanhaksi, kun ennen oon rakastanut huvipuistoja, mutta tänä vuonna olin vähän erilaisilla fiiliksillä, haha :-D // Musta tuntuu, ettei mulla oo mitään muuta blogattavaa tällä hetkellä kuin tää aihe... Siksi postauksiakaan ei oo tullut, sillä mun elämä pyörii vaan muuton ympärillä. // Syötiin Storagessa jälkkäriksi pekonilla täytettyjä keksejä, joita dipattiin hilloon ja kermavaahtoon? Oli outoa. 

maanantai 7. elokuuta 2017

MEIÄN UUSI KOTI ENNEN REMONTTIA

Täältä tulis ensimmäiset kuvat meiän uudesta kodista, joka on ollut yksi murheenkryyni! :-D Mun mielestä tästä kertoi myös se, että sain asunnon näytettyäni monia viestejä, että miksi lähdetään meiän täydellisestä kämpästä JUST TÄHÄN. Mun kriteereinä oli laminaattilattia, lasitettu parveke, keittiö tiskikoneella, eikä missään nimessä muovimattoa... No, täyttyihän ne kyllä, mutta tilalle tuli aika monta muuta epämieluista juttua. Mä kuitenkin uskon, että saadaan tästä asunnosta tosi mieleinen, kunhan vaan tähän laittaa rahaa palamaan. Koti on mulle kuitenkin supertärkeä, joten jokainen siihen laitettu euro on kyllä sen arvoinen. Vähän harmitti myös, että vuokra nousi 100€ kuukaudessa, eikä tää sijaitse tosiaankaan kävelymatkan päässäkään keskustasta. Tässä kuitenkin kuvat, jotka nappasin äsken, kun käytiin hakemassa avaimet. Kaikki tavarat on vuokranantajan jäljiltä, joten kuvissa on aika sotkuista vielä!

IMG_4468
Tässä näkyy olohuonetta, jossa on tää tiiliseinä, mikä ei oo ollenkaan mun tyylinen. Laitoin siitä eilen yhteen Facebookryhmään kuvia ja siellä taitaa olla tällä hetkellä 160 kommenttia! Kyselin siellä, että mitä mä keksisin tän kanssa: piilottaako vai korostaako sitä entisestään. Ihmiset jakautui tiukasti kahteen puolueeseen, joista toisten mielestä tää on niin ruma, että he olis mieluummin jättäneet asunnon vuokraamatta. Toinen puoli sanoi, että tää on ihan mielettömän ihana. Mut uskoisin, että ajan myötä keksin tähän jonkun ratkaisun. Joko laitan tähän jättikokoisen lipaston, jonka päälle vaakatasossa olevan peilin tai sitten teen tähän pienen "lukunurkkauksen". Jos päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon, niin hommaan tähän kaksi valkoista kuppituolia/sohvaa, pienen puolittain puisen pöydän sekä paljon koristevaloja. Saa kuitenkin nähdä, että mihin päädyn, kun ollaan saatu tavarat paikoilleen. 

Ylempänä olevan hyllyn aion myös poistattaa, sillä se näyttää mun mielestä hölmöltä. Olohuonetta vastapäätä on makuuhuone ja näiden kahden välissä on laattalattia, jonka aion piilottaa. Oon just tilaamassa siihen isoa mattoa, ja ylijäävälle alueelle aion laittaa lattiafiksiä, jolloin siitä tulee tummanharmaa. Aluksi mietin myös laminaatinnäköistä fiksiä, mutta ajattelin alempien laattojen kuultavan liikaa läpi. Onko jollain kokemusta laattojen fiksaamisesta laminaattikuviolla?

IMG_4473
Vessa oli neljä kertaa pienempi kuin meiän nykyisen kodin vessa. Se oli mulle kuitenkin ihan ookoo, sillä tänne mahtuu oma pesukone, mikä oli mulle äärimmäisen tärkeetä. Mä en jaksais rampata kerrostalojen pyykituvisssa ja tunnen itteni niin hyvin, että tollaisessa tilanteessa vitkuttelisin sitä pyykinpesua jatkuvasti. Vessaan en aio tehä mitään muutoksia, vaan se on ihan hyvä tällaisenaan. Yllätyin kuitenkin, miten paljon säilytystilaa täällä oli, sillä sitä mä vähän stressasin etukäteen. 

IMG_4476
Eteinen on tosi pieni ja pitkä käytävä, jonka säilytystilaa on hyvin vähän. Siihen mahtuu vaan tää kaappi, viereinen naulakko takeille ja vastapäätä kenkäkaappi. En kuitenkaan usko, että se tuottaa ongelmaa, etenkään talvivaatteiden kanssa, joita on muutenkin vähemmän. Meiän vanha eteinen oli ihan järjettömän iso ja kokonainen huone, joten hukkaneliöitä oli havaittavissa, haha. 

IMG_4464
Tähän laitan saman lattian kuin edellisessäkin asunnossa oli, joten parvekkeesta tulee lähestulkoon kopio edellisensä kanssa. Vihreän maton päälle laitetaan siis valkoinen lautalattia, johon en kyllästy varmaan ikinä, haha... Parveke oli kolme ja puoli metriä pitkä, mutta kapeampi kuin meiän nykyinen. Luulen, että ostetaan tähän vielä jotain pieniä kalusteita ja tietenkin lisää lautaa, mutta muuten ei tehdä muutoksia. 

IMG_4461
Oon niin onnellinen. Saan elämäni ensimmäisen vaatehuoneen! Ehkä tän jälkeen mun vaatteita ei enää loju joka puolella ympäriinsä, vaan ne pysyy edes tän huoneen sisäpuolella. Tännekään en tee mitään muutoksia, heitän vaan ison lampaantaljan lattialle ja siinä kaikki. Oon niin innoissani, että pääsen huomenna purkamaan mun vaatteet tänne paikoilleen.

IMG_4451
Makkari oli ihan tavallinen, sieltä maalataan siniset seinät valkoisiksi ja päällystän myös ikkunalaudan puufiksillä. Aika jännää, meillä ei oo aiemmin ollut ikkunalautaakaan :-D Ja mikä parasta, meiän makuuhuoneessa on ovi?! Ollaan eletty kolme vuotta asunnossa, jossa ei oo ollut mitään ovea/verhoa makuuhuoneen ja olkkarin välissä - ja se on ollut tosi inhottavaa. Mutta nyt voi kutsua kavereitakin vapaammin kylään, kun ei tartte miettiä tollasta. 

IMG_4456
IMG_4453
Ja sitten rumin huone eli keittiö. Tänne tehdään isoin muutos eli kaikki tasot, kaappien ovet ja lattiat fiksataan. En oo vielä ihan varma, että minkälaisiksi, mutta jonkinlainen idea mulla on jo. Lattiat fiksaan sillä samaisella tummanharmaalla kuin toisenkin laattalattian, joten toivottavasti se näyttää hyvältä. Ovet ajattelin muuttaa valkoisiksi, välitilan harmaaksi ja tason tummanruskeaksi. Jos välitilan harmaa fiksi riitelee liikaa valkoisen seinän kanssa, niin sitten on pohdittava fiksivaihtoehdot uusiksi. Silloin voi olla mahdollista, että kaapit saa pysyä ennallaan, välitilaan tulee valkoista ja tasoon silti tummanruskeeta. Näitä saa onneksi helposti kokeiltua ja muuteltua aina, kun haluaa, joten vielä ei tarvii tietää mitään varmaksi :-) Seinät maalataan  myös valkoisiksi, jotta keittiöstä saataisiin vähän neutraalimpi. 

Mutta joo, tältä täällä näyttää. Uskon, että tästä saadaan hyvin mieluinen koti kuukauden sisällä, kunhan jaksetaan vaan laittaa jokainen yksityiskohta miellyttäväksi. Muutetaan 15.8 tänne, mutta saadaan laittaa tavarat paikoilleen ja tehdä remontti ennen sitä. 

perjantai 4. elokuuta 2017

LAUANTAIPÄIVITYSTÄ

IMG_4332
IMG_4444
IMG_3997
IMG_4240
Huomenta. On lauantai ja oon menossa just tekemään yhden 11 tunnin työvuoron. Nukuin kunnon yöunet, jotta jaksan olla pirteänä töissä ja nyt ei onneksi väsytä. Musta tuntuu, etten olis tehnyt viimeiseen pariin viikkoon muuta kuin pakannut, vaikka oonhan mä tehnyt! Yhtenä päivänä käytiin myymässä monta ikeasäkillistä vaatteita itsemyyntikirppiksellä ja voitteko uskoa, ettei multa ostettu mitään?! :-D Mä oon ollut viimeksi pari vuotta sitten myymässä ja silloin pöydän ympärillä pörräsi ihan sairaasti ihmisiä, mutta tällä kertaa meiän pöydässä kävi yksi tyyppi. Kyllä, yksi. En vaan ollut tajunnut, ettei ihmiset tuu enää niihin ostamaan, mikä on sääli, sillä halusin vaan mun vaatteista eroon. Muiden myyjien kohtalo oli yhtä surullinen ja me lähdettiinkin parin tunnin jälkeen sitten kotiin. Sen lisäksi oltiin yhtenä päivänä Särkkiksessä pikkusiskon ja sen kaverin kanssa, tehtiin päiväreissu Helsinkiin ja käytiin ekaa kertaa Korkeasaaressa sekä näin uutta blogituttavuutta kahvilan merkeissä. Oon elänyt kunnon kotikaaoksen keskellä, kun kaikki on laatikoissa (ja jätin vaan kaksi mekkoa pakkaamatta, joihin oonkin pukeutunut tän kaksiviikkoisen aikana). Ensimmäinen pieni muuttosatsi viedään maanantaina, tiistaina maalataan, keskiviikkona rempataan keittiötä sekä maalataan viimeiset kohdat ja torstaina muutetaan tavarat sitten ihan kunnolla! Meillä on kuitenkin kaksi vuokrasopparia päällekäin kuun loppuun asti, joten virallisesti muutetaan vasta 1,5 viikon päästä tiistaina, kun uusi vuokrasoppari todellisuudessa alkaa. 

SYÖPÄ ON MULLE YKSI KIROSANA

Syöpä on aina pelottanut mua sanana. Olin 6-vuotias, kun ensimmäisen kerran äiti kertoi mulle mummin syövästä. Muistan, kun hän lopulta menehtyi ja mä istuin pienenä myttynä yläkerran kirjoituspöydän alla itkemässä. Itkin niin kovaa, että äiti kuuli sen olohuoneeseen ja pyysi mut alakertaan. Jatkoin edelleen itkemistä, mutta äitin sylissä. Äiti opetti mulle, että rakkaat ihmiset tiiivistyy tähdiksi kuollessaan ja aina ikävöidessäni heitä, mun pitää ettiä taivaalta kaikkein kirkkain tähti ja vilkuttaa. Opin jo silloin, että on olemassa yksi sairaus, josta ei kovin usein parannuta. Kävelin isovanhempien luokse yhtenä aamuna ja huomasin läheisen naapurin lipun puolitangossa. Kotona selvisi, että hänelläkin oli syöpädiagnoosi ja mies jäi leskeksi hyvin nuorena. Myös mun edesmenneen läheisen poika joutui hetken päästä sairaalaan syöpädiagnoosin kanssa ja mä kävin kattomassa sitä isovanhempieni kanssa. Muistan edelleen ne väkevät karkit, joita vietiin tuliaisiksi, jotka oli kuulemma hänen lemppareitaan. Hetken päästä sain taas kuulla, että hän on nukkunut pois syövän vuoksi. Ostettiin taas uudet mustat vaatteet ja käytiin hautajaisissa. Muistan, kun käytiin kesäteatterissa joka kesä mun isovanhempien kanssa, mutta tänä suruvuonna me otettiin mukaan poisnukkuneen miehen vaimo, jottei hän olisi niin yksinäinen. Kaikki oli surullisia ja mä aistin ne pelokkaat tunteet lapsena. Meni pieni hetki, noin vuosi, kun kesäteatteriin viety vaimo menehtyi myös. Syöpään. 

Ja taas seuraavana vuonna tuli uudet suru-uutiset, kun mun mummolta oli löydetty syöpä. Muistan, kun oltiin koko perhe kattomassa häntä ja äiti odotti vauvaa ihan viimeisillään. Mä olin 9-vuotias. Mun mummolta oli poistettu toinen munuainen ja olin ihmeissäni, että miten yhdellä munuaisella voi elää. Kun oltiin lähtemässä sairaalasta, äiti kertoi mummolle, että meille tulee vauva. Mun mummo ei ikinä ehtinyt nähdä häntä ennenkuin syöpä levisi liian pahaksi. Seuraavaksi tuli ilmoitus perhetutusta, joka oli sairastunut ja menehtynyt hyvin pian syöpään. Olin jo aiemmin ihmetellyt, miksi hän oli niin pieni mieheksi. Hän oli laihempi kuin mä 10-vuotiaana tyttönä. Muistan ajatelleeni, että onko joka vuotena pakko käydä hautajaisissa. 

Kahteen pilven reunalla olevaan isovanhempaan mulla oli ihan erityinen side, sillä me asuttiin kilsan päässä toisistamme. Mä lähestulkoon asuin heillä, sillä jos en ollut äitin luvalla siellä, niin olin karannut sinne salaa. Jos mua ei näkynyt pihalla, niin äiti tuli ettimään mua mamman ja pappan luota. Siellä mä pelasin mamman kanssa korttia (meiän lempparipelit oli maija tai fusku), join kaakaota ja söin keksejä. Ja jos me ei pelattu korttia, niin leivottiin suklaakakkua. Ikävöin vieläkin mamman tekemää pätkiskakkua. Meillä oli lisäksi pappan kanssa salainen juoni, sillä kun asuttiin ihan maalla, niin hän liikkui aina traktorilla paikasta toiseen. Aina, kun hän ajoi meiän kodin ohi, mä juoksin pihan poikki tielle ja hyppäsin salaa kyytiin. Joka lauantai meillä oli tapana käydä mammalla ja pappalla syömässä. Mamma keitti mulle aina suklaapuuroa lauantaisin, koska en tykännyt perunalaatikosta, jota kaikki muut rakasti. Istuin aina ikkunan vieressä pienessä keittiössä ja mamman piti aina väistää, kun olin syönyt ennen sitä. Sen jälkeen mentiin saunaan ja lainasin aina mamman isoja uikkareita, joihin piti laittaa ponnari, jotta ne pysyisi päällä. Siitä juostiin kilpaa järveen uimaan. Tää toistui jokaisena lauantaina koko mun lapsuuden. 

Olin mammalla ja pappalla usein yötä, eikä mulla ollut siellä sänkyä. Olin niin pieni, että mulle tehtiin "sänky" laittamalla kaksi nojatuolia vastakkain - sillä mahduin nukkumaan siihen jalat suorina. En koskaan muista nukkuneeni siellä missään muualla. Aamuisin, kun heräsin yökylästä, sain aina syödä suklaapuuroa - samalla tavalla kuin lauantaisinkin. Jos me ei tehty suklaakakkua, käyty uimassa tai pelattu korttia, niin me katottiin telkkarista hömppäohjelmia. Me ei ikinä riidelty, mutta mä muistan yhden kerran, kun meille tuli tulinen riita. Mä halusin kattoa Päivien viemää- ohjelmaa ja mamma halusi nähdä Kauniit ja Rohkeat. Niimpä me katottiin viisi minuuttia kerrallaan kumpaakin. Mamma rakasti käsitöitä ja se oli aina tekemässä jotain uutta. Mä menin ihan palasiksi, kun mamma sairastui syöpään. Koko perhe meni ihan hajalle. Muistan ne sytostaattihoidot, uuden peruukin ja lukuisat hetket, kun mä näin ikkunasta keskellä yötä ambulanssien valojen menevän ohi. Ja mä tiesin sanomattakin, että minne ne meni. Mun huone oli jatkuvasti sininen niistä ambulanssin valoista, niin usein ne ajoi mulle rakkaiden ihmisten luo. Muistan, kun olin kattomassa mammaa viimeistä kertaa sairaalassa, eikä sillä ollut enää voimia syödä irtokarkkeja. Se on jäänyt mun mieleen. Ja toisinkuin kaikissa muissa tapauksissa, tässä tapauksessa elintavoilla ei ollut mitään vaikutusta sairauteen. Se siinä laittoikin niin koville, että täysin päihteetön, päivittäin urheileva, kotiruokaa suosiva ja maailman rakkain henkilö sairastuu. Yhtenä päivänä se puhelu tuli, että hautajaiset on kahden viikon päästä. En muista menikö tän jälkeen kuukausi vai kaksi, kun pappa sairastui. Syöpään. Me oltiin jo suunniteltu, että hän muuttaisi meille asumaan, mutta sitä päivää ei koskaan ehtinyt tulla. Äiti sanoi, että ehkä pappa ikävöi liikaa mammaa ja siksi lähti niin pian hänen jälkeen.

Sain myös kuulla vuosi tän jälkeen, että meidän kolmaskin perhetuttu on sairastunut. Yhtenä päivänä tulin koulusta kotiin, kun pyöräillessä mun sydäntä kourasi ja tiesin, että nyt on tapahtunut jotain. Kun pääsin lähelle perhetutun asuntoa, huomasin hänen poikansa pyörän poikkeuksellisesti bussipysäkillä. Se ei ikinä ollut siinä, mikä vahvisti mun luulot siitä, että jälleen yksi enkeli on lentänyt taivaaseen. Kotona äiti vahvisti mun tuntemukset todeksi. Mä oon nähnyt omin silmin sairaalassa, kun mun lähisukulainen on ollut tajuttomana, sen suusta on alkanut yhtäkkiä valumaan litratolkulla verta, ja oon tiennyt, että nyt ollaan viimeisten minuuttien kohdalla. Mä oon kirkunut siitä näystä pienenä tyttönä, kun kukaan ei ehtinyt lohduttamaan mua, kun kaikilla oli kiire saada verenvuoto tyrehdytettyä. Muistan edelleen sen, miten kamala tilanne se oli. Tän näyn vuoksi mun oli pakko sanoa, etten mä halua nähdä samaa näkyä toista kertaa, joten mä en tulisi hyväksymään millään tavalla seurustelukumpppaniltani tupakointia. En mä halua nähdä, miten kivuliaat viimeiset hetket on. Enkä varsinkaan halua katsoa passiivisena, miten joku altistaa itsensä syövälle. // Tän tekstin kirjoittamisen jälkeen poikaystävän läheinen menehtyi syöpään äkillisesti ja mä istuin jälleen sairaalassa katsomassa viimeisiä hetkiä... Edellisestä kerrasta traumatisoituneena pohdin jatkuvasti, että milloin se verenvuoto tulee, vaikka tiesin, että se oli vaan yksittäinen tapaus. Tän seurauksena multa lähti jalat alta, kunnes mut kannettiin ulos sairaalahuoneesta. Muistot tulee edelleen liian voimakkaina pintaan. 

Mä oon jo ihan pikkutytöstä tiennyt, että mä tuun joskus sairastumaan syöpään. Poikaystävä ei halua kuulla niitä sanoja, mutta mä oon tiennyt aina koko sydämestäni, että jonain päivänä niin käy. Mutta enemmän kuin omaa sairastumistani, mä pelkään jatkuvasti, että kuka mun läheisistä on seuraava? Mä oon menettänyt joka vuonna jonkun läheiseni. Luin tilastoja netistä, joissa sanottiin, että joka kolmas sairastuu elämänsä aikana syöpään. Miksi sitten mun sukupuuta alaspäin tullessa yksikään ei oo nukkunut pois muulla tavoin? Syöpä aiheena on mulle jatkuvasti ajankohtainen ja se sattuu. 

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

P&M CORNERISSA

IMG_3048
IMG_2997
ennenjälkeen
IMG_3057
IMG_3056
Mun tyvi on ollut marraskuusta lähtien tummempi kuin muut hiukset, sillä sen aikainen yhden kerran kampaaja värjäs sen tummemmalla kuin piti. Se ei siis koskaan ollut tarkoituksella muita hiuksia tummempi, enkä tykännyt siitä, että se näkyi niin selkeästi. Marraskuun jälkeen kävin vaalentamassa sitä toisella kampaajalla, joka ei onnistunut hommassa lainkaan. Voitte siis uskoa, että istahdin aika jännittyneesti yhteistyön kautta P&M Cornerin Teutan penkkiin, kun takana oli jo pari epäonnistunutta kampaajakäyntiä. Mun huolet oli kuitenkin ihan turhia! Kuten noista ennen ja jälkeen otetuista kuvista huomaa, koko tumma tyvi on nyt tipotiessään. Kampaajalla mun hiuksia raidoitettiin niin paljon, että muutos oli ihan sanoinkuvaamattoman onnistunut jo yhdellä kerralla. Mulle kampaamokäynnit on sellaisia, että haluun poistua sieltä suuren muutoksen kanssa. Kun mä meen kampaajalle, eron aiempaan täytyy olla niin merkittävä, että jopa mun läheiset huomaa sen. Voinkin siis suositella lämpimästi Teutan ammattitaitoa hiustenlaiton- ja värjäysten kanssa! Tän kampaamokäynnin jälkeen eron todellakin huomasi ja positiivisella tavalla, sillä mä tunsin oloni paljon paremmaksi, kun tumma palkki hiuksissa oli vihdoin poissa.


P&M Corner sijaitsee Humalistonkatu 12, Turussa, ja Teutan tavoittaa numerosta 0451875431! 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

TBT: HEINÄKUU

2012
unnamed-6
Ainut asu, jonka löysin viiden vuoden takaa! Muistan, kun tällaiset yli-isot valkoiset neuleet oli se juttu, enkä mä löytänyt mistään kivaa. Ostin tän miesten puolelta ja se oli niin iso, että mun shortsit oli täynnä pelkkää neuletta... :-D 

2013

tbt heinäkuu2
Muistan, kun tää ensimmäinen kuva oli pitkään onnistunein kuva musta ja käytin sitä silloin joka paikassa. Tää oli sitä aikaa, kun mua alkoi kiinnostamaan muoti ihan uudella tavalla ja halusin täydellisen vaatekaapin. Kukkamekkoa rakastin ylitsepääsemättömästi, mutta lyhensin sitä liian lyhyeksi ja jouduin myymään mekon sen vuoksi... 


2014

aad
Ensimmäisessä kuvassa mulla on mekko, joka myöhemmin muuttui niin rumanväriseksi, että siitä tuli ihan vitsi mun lähipiirissä. Otin sen mukaan jokaikiselle ulkomaanreissulle ja se saikin nimityksen "rantamekko". Sama mekko on muuten, uskokaa tai älkää, näissä kuvissa! Ikävä kyllä jotkut vaatteet kulahtaa iän myötä, vaikka niitä kuinka koittaisi valkaista tai pestä oikein... Se onkin yksi suurimpia syitä, minkä takia vaatteet lähtee multa eteenpäin. Noi shortsit oli myös mun yhdet lemppareista, mut ne oli takaa niin lyhyet, että ne lähti myös eteenpäin.

2015

Kollaasit45
Näitten kuvien tyylit on musta tosi kivoja ja voisin pukeutua mihin tahansa asuun vieläkin. En tiedä mikä näistä tekee erityisen kivoja, vaikka nää on hyvin yksinkertaisia. Kaikki vaatteet on mulla edelleen tallessa, vaikka jouduinkin päivittämään keskimmäisen nappihameen 2 (!!!!) kokoa isompaan ja oikeanpuolimmainen on niin pieni, ettei se enää mee päälle. Se oli yksi lemppareista ja pohdinkin, että raaskinko laittaa sen myyntiin vai mahdunkohan siihen vielä joskus. Jos mulla ei olis peppua, niin toi menis helposti päälle, mutta nyt se jää suoraan pepun alapuolelle kinnaamaan, eikä nouse senttiäkään ylös :-D 

2016

tbt heinäkuu1
Tällöin rakastuin yksinkertaisiin mekkoihin ja mun pointti tais ollakin, että mitä yksinkertaisempi ja arkisempi, sen parempi. Vuonna 2016 sekosin mekkojen kanssa ja ostin niitä tasan 40 kappaletta. Halusin käyttää niitä enemmän juurikin arjessa, vaikkei säät ihan sitä sallisikaan.

2017

liehupaitaNää asut on myös tän postauksen yksiä lemppareita vuoden 2015 lisäksi. Sen jälkeiset asut on olleet ihan nykyistä tyyliä kuvaavia, mun vartaloa imartelevia ja omaan silmään mieluisia. Toki vieläkin sattuu hutiostoja (joita yritetään sitten tuskaisesti myydä facebookkirppiksillä), mutta hyvin harvoin. Oon nykyään tarkempi siitä, ettei mekot oo kovin lyhyitä, jotta niitä ei joudu hetken päästä myymään eteenpäin. Otan myös koon tai kaks isomman hameista, sillä en jaksa sulloa itteäni niihin XS-juttuihin väkisin. Mun alavartalo ei todellakaan näytä 38-kokoiselta, ei tosiaankaan, mutta mä en mahdu tätä pienempiin ihonmyötäisiin hameisiin. Näyttää ja kuulostaa hurjalta, mutta niin monet hameet oon saanut rikki ja poikaystävä on joutunut venyttämään niitä mun päälle, etten enää rupea siihen :-D Se on ollut ehkä sellainen juttu, mitä on ollut vaikea muistaa shoppaillessa, sillä kaikkialta muualta vartalosta mulle menee pienin koko. 

torstai 27. heinäkuuta 2017

PLUSSAT JA MIINUKSET NETTIKAUPOISTA

Mä oon toisinaan ihan sairaalloinen nettishoppailija ja ajattelinkin jakaa omia kokemuksiani siitä, mitä kauppoja kannattaa suosia ja mitkä voi jättää välistä. Mä suosin  paikkoja, joissa tilaaminen ja palautukset on ilmaisia, sillä se on  ehdottomasti avain hutiostosten välttämiseen. Ja se on asia, jota mä yritän välttää parhaani mukaan. 

IMG_4325
Boohoosta mä kuulin vasta puoli vuotta sit ensimmäisen kerran. Menin heiän nettisivuilleen ja suu loksahti auki niistä puoli-ilmaisista hinnoista. Klikkasin ison tilauksen kotiin, vaikka heillä ei käytännössä ollut palautusoikeutta, ellei maksanut itse posteja ulkomaille. Ja postissa töissä olevani tiedän, että ne ulkomaanpakettien hinnat on noin viidestäkympistä ylöspäin, että palauttaminen olis ihan turhaa postikulujen takia! Ajattelin kuitenkin, että heiän vaatteensa on niin halpoja, että voin myydä ne eteenpäin, jos ne ei ookaan hyviä. Pettymys oli ihan mieletön, kun kymmenestä vaatteesta yksikään ei ollut kuvanmukainen, kokomittojen veroinen tai hyvälaatuinen. Neulemekot oli jo täysin nyppyisiä rytkyjä, kun ne saapui, eikä tuotteiden kuvat vastanneet ollenkaan vaatteita. En oo koskaan saanut noin huonoja tuotteita mistään muualta kuin täältä! :-D

Nellystä mä oon tilannut vaatteita jo vuosikaudet, se on musta yksi toimivimmista nettikaupoista. Palautukset on käytännössä ilmaisia (kun vähän kikkailee) ja toimitukset on myös ilmaisia, kun tilaa sillä minimisummalla. Vaatteet on tullut mulle aina kahden kokonaisen arkipäivän päästä ja palautusrahat noin puolessatoista viikossa, eli supernopeesti. Tää oli jossain vaiheessa mun luottokauppa ja lähes ainut nettikauppa, josta tilasin, mutta tällä hetkellä en oo tilannut täältä kuitenkaan moniin kuukausiin.

Asos on jakanut mussa kahdenlaisia mielipiteitä: aluksi en yhtään tykännyt siitä sivusta, mutta nyt se on mun kaikkien nettikauppojen ykkönen! Tilaan täältä parhaimmillaan monta kertaa viikossa paketteja kotiin ja nimenomaan kotiin, sillä heillä on ilmainen kotiinkuljetus. En todellakaan tiedä muita nettivaatekauppoja, joissa paketit oikeesti tuotaisiin veloituksetta kotiin. Asoksen paketit voi myös palauttaa ilmaiseksi. Oon tykännyt tästä kuitenkin eniten siksi, että valikoima on laajin ja mieluisin, jonka tiedän. Täältä saa lisäksi tilattuja monia vaatemerkkejä edullisemmin kuin vaatemerkkien omilta sivuilta postikuluineen. Asokselta löytyy mitä tahansa, ja mä tykkään selata sivustoa niin, että klikkaan tietyt kriteerit päälle. Yksi kriteereistä, joita mä käytän, on petite-vaatteet. Ne on suunniteltu lyhyille tytöille ja on superistuvia, sillä ne on suunniteltu just munkaltaiselle vartalolle! Eli jos täällä on muitakin hoikkia, alle 160cm- tyttöjä, niin käykää ehdottomasti kattomassa.

IMG_9959
Prettylittlething- sivuston löysin vasta hetki sitten, mutta tykästyin siihen sen verran paljon, että aion laittaa hetken päästä tilausta menemään. Oon tilannut Prettylittlethingin vaatteita aiemmin Asoksen kautta ja ne on olleet aika samaa hintaluokkaa Zaran kanssa. Täällä on tosi paljon just sen tyylisiä vaatteita, joista mä tykkään - ja erityiset suositukset ihan loistavalle mekko-osastolle! Täältä tilaaminen maksoi, eikä palautuksia voi tehdä ilmaiseksi. Tästä syystä käytän Asosta tän puljun vaatteiden tilaamiseen, vaikka se ei tietenkään oo yhtä laaja kuin oma nettikauppa. 

Missguided tarjoaa mun mielestä hyvin samanlaisia vaatteita kuin edellinenkin kauppa, ja hintatasokin on suurinpirtein samoissa. Täältä oon ostanut viisi hametta, jotka istuu niiiiin hyvin mun vartalolle. Oon tilannut täältä yhden yläosan ja se oli auttamattoman pieni, mutta maksullisten palautusten takia en palauttanut sitä. Yläosista kannattaakin ottaa 1-2 kokoa isompi kuin oma koko olisi. Jossain vaiheessa palautukset maksoi 4€ ja tilaaminen 5-10€, joten en tiedä onko nää tiedot vielä ennallaan.

Zalandon sivuilla käyn toisinaan, mutten kovin usein, sillä miellän sen tyylin enemmän aikuismaiseksi kuin omani. Kovin harvoin löydän sieltä mitään, mutta sanoisin sen sellaiseksi perushyväksi kaupaksi, joka kannattaa kuitenkin tsekata, jos ettii jotain tiettyä. Plussaa kuitenkin ilmaisista tilauksista ja palautuksista. 

Bubbleroom on mun inhokkini, sillä se sivusto on musta järjettömän huonosti suunniteltu. Sen käyttö tuntuu vaikealta, epäselkeältä ja valikoima huonolta. Joskus käyn kattomassa sieltä, mutta klikkaan rastia sekunnin päästä, kun haluun sivulta pois, haha... 

Sportamore on mun luottokauppa silloin, jos tarviin jotain treenivaatteita. Se on mun mielestä kaikkein toimivin tähän tarkoitukseen, enkä keksi siitä mitään negatiivista, sillä toimitukset ja palautukset ei maksa mitään. Usein siellä on hyviä tarjouksia, ja mun lempparimerkistä, eli Kari Traasta, löytyy paljon vaatteita. 

Sheinin sivuilta oon tilannut kahdesti ja koen sen hyvin petolliseksi paikaksi. Sivustolla kaikki näyttää superkivalta ja edulliselta. Kotiin tullessa vaatteet on ihan toisenlaisia kuin myyntikuvissa, mikä saa mut raivonpartaalle. Eipä olis kannattanut joskus laittaa tänne 300€ kokonaisuudessaan. Oon saanut täältä kuitenkin yhden ihanan paidan, joka oli yhtä ihana kuin kuvissakin, mutta kaikki ne muut oli vaatteet ei vastanneet yhtään myynti-ilmoitusta. Tilaukset ja palautukset on maksullisia. 

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

MITÄ MUUTOKSIA UUTEEN KOTIIN TEHDÄÄN

Uuden kodin kanssa tulee olemaan paljon tekemistä, sillä se eroaa tästä nykyisestä hyvin paljon. Aluksi ajattelin, että tuun vaan raahaamaan nykyisen kodin kalusteet uuteen, kunnes mulle tuli idea muuttaa sisustusta! Jos teitä siis kiinnostaa sisustusjutut, niin niitä on tulossa aika monen postauksen verran ;-) Saadaan kahen viikon päästä avaimet, jonka jälkeen alkaa tapahtumaan, vaikka "virallinen" muutto on meillä vasta kuukauden päästä. Elokuussa on vaikka mitä menoa ja meininkiä, sillä muutetaan silloin, koulu alkaa ja lähetään vielä Nizzaan hermolomalle. Mutta mennään asiaan!

Kollaasit40
Keittiö on koko asunnon rumin huone ja laitoinkin siitä jo Snapchattiin kuvia. Näiden kuvien jälkeen sain kymmeneltä ihmiseltä viestiä, että miksi ihmeessä luovutaan meiän täydellisestä kodista ja muutetaan huonompaan... :-D Mutta joo, alkukriiseilyjen jälkeen päädyin sellaiseen lopputulokseen, että uusin meiän vuokra-asunnosta keittiöntasot-, kaapinovet sekä seinät. Ja jos uskallan, niin myös lattiat. Googletellani ratkaisuja tähän keittiöön, löysin fixien ihmeellisen maailman ja se oli menoa. Samalta istumalta päädyin siihen, että laitan keittiöntasoihin marmorikuvion, vaihdan kaapit valkoisiksi ja välitilan joko harmaaksi tai valkoiseksi myöskin. Keittiön lattia on ihan järjettömän rumaa laattaa, joten jos mun uskallus riittää, päällystän sen myös ensimmäisessä kuvassa näkyväksi harmaaksi. Tästä on kuitenkin tulossa ihan omaa postaustaan, jos mä uskaltaudun kokeilemaan... Onko teillä kokemuksia laattalattian fiksistä? Katoin aika paljon kuvia, joissa sitä oli tehty kylppäriin ja se näytti tosi hyvältä!

Kollaasit41
Mä rakastan meiän nykyistä sohvapöytää, mutta kaipaisin jotain uutta. Oon ihastunut tällaisiin puisiin sohvapöytiin ja haluaisin kovasti sellaisen vanhanajan penkin sohvapöydäksi. Nään tän mielessäni päivittäin, mutta en löydä mistään niitä ikivanhoja penkkejä myynnissä. Joten voi olla, että joudun tyytymään tällaisiin kaupan valmiisiin pöytiin. Tavallaan oon pohtinut myös ajatusta, jos sohvapöytää ei ostaisikaan, vaan kattoisi miltä se näyttää ilman. Tällainen puinen pöytä kävisi myös kivasti olkkarissa olevaan tiiliseinään, jota vuokranantaja ei ikävä kyllä antanut maalata valkoiseksi... On vähän erikoista, että meiän klassisessa kodissa on TIILISEINÄ? Saa nähdä, paljonko kriiseilen sen kanssa.

Kollaasit43
Sitten päästään makuuhuoneen pariin, jonne oon suunnitellut vaikka mitä. Mullahan on ollut pitkään mekko-oksa makuuhuoneessa, mutta tilanne on tällä hetkellä se, ettei mun kaikki mekot mahdu enää siihen. Jonain päivänä pitäisikin lähteä etsimään kaksi kertaa pidempää oksaa ja asentaa se makuuhuoneeseen, joka on itseasiassa aika paljon isompi kuin meiän nykyinen. Tän lisäksi oon aina vihannut meiän Ikean yöpöytiä, sillä oon halunnut tilalle jotain persoonallisempaa. Mun tavoitteena onkin löytää mieluisa uusi yöpöytä, joka saa mielellään olla joko kokonaan valkoinen "sohvapöytä" tai sitten oikein ikivanha ruskea jakkara ois myös ihana. Näitten vanhojen huonekalujen kohdalla ikävä totuus on kuitenkin se, että ne on ihan kiven alla etsittäessä. Ja vieläpä silloin, kun niitä pitäisi löytää kaksi samanlaista. Mun yhtenä operaationa on myös ostaa kivoja valoja makuuhuoneeseen, jotta siitä tulisi tunnelmallisempi. En osaa tällä hetkellä vielä yhtään hahmottaa, että paljonko sinne jää tilaa sängyn jälkeen, joten muiden ratkaisujen teko on vaikeaa. 

Kollaasit44Ja sitten parveke, johon oon luonut kovat paineet. Uusi parveke on kapeampi, mutta myös kaks kertaa pidempi kuin meiän nykyinen. Sohvakalusteet menee siis uusiksi ja meiän täytyy käydä hakemassa rakennuskaupasta lisää lautaa, maalata se valkoiseksi ja asentaa uudeksi lattiaksi. Sohvakalusteelle täytyy myös keksiä jotain, mutta toivon, että saisin sen vaan muokattua uudelleensopivaksi tonne. Uutta tilaa tuli siis paljon ja sille pitäisi myös keksiä jotain täytettä! Mulla on mielessä, että haluaisin parvekkeesta kunnon "valkoisen paratiisin", jossa olis moniakymmeniä valoköynnöksiä, kynttilöitä ja paljon tunnelmaa. Vaikka poikaystävän mielestä parveke on varmasti viimeisin juttu, mikä laitetaan kuntoon, niin mä aion suunnitella sen ensimmäiseksi käyttövalmiiksi ;-) 

maanantai 24. heinäkuuta 2017

APUA, ME MUUTETAAN

IMG_4360
IMG_4396
IMG_4409
IMG_4406En voi uskoa tätä, mutta me oikeesti jätetään meiän täydellinen koti taaksemme ja muutetaan lähemmäs keskustaan. Mä rakastan meiän nykyistä kotia ihan ylitsepääsemättömän paljon, mutta tää on 13 kilometrin päässä keskustasta. Sain neljä päivää sit ajatuksen, että miksei etittäisi lähempää keskustaa asuntoa ja aloitettiin samantien etsintä. Kolme päivää sitten jätin kuvauksen itestäni, tänään soitin yhdestä ihan ookoosta asunnosta ja tuppauduin samantien käymään. Ja äsken me saatiin se! Se sijaitsee kolmen kilometrin päässä keskustasta, minkä vuoksi pohdittiin, että onko se vähän liian kaukana. Vuokra oli kuitenkin sama kuin ihan keskusta-asunnoissa, eikä se asunto ollut niin täydellinen kuin tää nykyinen. Niissä keskusta-asunnoissa oli kuitenkin lähes aina joku "vika", josta en pitänyt: neonväriset kaakelit vessassa, keltaiset keittiönkaapit tai muovilattia. Tässä asunnossa isoimpana miinuksena on laattalattia eteisessä ja keittiössä, eikä keittiö ollut ihan mun makuun. Lisäksi olkkarissa oli kummallinen tiiliseinä?! Siitäkin huolimatta mä tyydyin kohtalooni ja ilmoitin, että otetaan se silti. 

Sitä ihan täydellistä asuntoa, kun ei vaan tuu vastaan, koin fiksuimmaksi tehdä päätöksen tän suhteen. Tää oli itseasiassa vieläpä ensimmäinen kämppä, jota kävin kattomassa ja pohdittiinkin hetki, että tapahtuiko kaikki ihan liian nopealla aikataululla. Mutta hyviä puolia on samanlainen tumma laminaattilattia kuin tässäkin asunnossa, mun ikioma ja elämäni ensimmäinen vaatehuone, jättikokoinen parveke (jota varten mun täydellinen ite tehty parvekekalustus täytyy kylläkin pilkkoa moottorisahalla kasaan...) sekä sijainti lähempänä keskustaa kuin nykyisessä asunnossa. Mutta joo, aika nopealla aikataululla tää kyllä tuli, kun tänään käytiin kattomassa ja samantien meidät valittiin vuokralaisiksi. Kolmen viikon päästä me muutetaan, jonka lisäksi siellä on tehtävä aika paljon remppaa, kuten maalattava kaikki seinät valkosiksi, laitettava lattialistoja sekä paikattava taulujen jättämiä koloja.