perjantai 31. elokuuta 2012

SE KUUHUN YHDEN LENNÄTTÄÄ, TOISELTA SIIVET SAA IRTOAMAAN

Oon älyttömän huono pukemaan mun ajatuksii sanoiksi. Oon huono kirjottamaan kaikkea, mut se auttaa mua hahmottamaan asioita selkeemmin ja paremmin. Tein tän myös, koska oon niin rikki kun ihminen voi vaan olla, enkä jaksais avata haavoja uudestaan ja uudestaa kun ihmiset kysyy että 'mikä teille tuli?' Nyttenki 25 ihmistä puhuu samaan aikaan ja halkeen kohta oikeesti. "Menetin" eilen tavallaan mun elämän tärkeimmän ihmisen. Se on siks lainausmerkeissä, koska se ei oo kuollu eikä olla riidoissa, niin en tavallaan kuitenkaan oo mitään menettäny. Paitsi poikaystävän. Ja siinä samalla miljoona muutaki juttua sitä kautta. Musta tuntuu niin pahalta, niin pahalta. Ei sitä ymmärrä miten tää oikeesti sattuu, jos ei oo itte kokenu ikinä. Tää ei ois välttämättä sattunu näinkään paljoa, jos oltais erottu riitelemällä tai muuten vaan huonoissa tunnelmissa. Mut se tapa, jolla erottiin sattus ehkä eniten. Ei erottu riitelemällä, vaan itkettiin sylikkän kaks tuntia ja puhuttiin kaikkea hyvää mitä ollaan tehty. Kerrottiin miten rakastetaan toisiamme, haluttiin toisillemme pelkkää hyvää, haukottiin henkeä niin kovin ettei pystytty välillä puhumaan. Meiän suusta ei tullu yhtäkään negatiivista sanaa toisesta ja se, että joonas pussas mua poskelle osotti että tää meni hyvissä väleissä.                                                                  
aurafest
Oltiin joonaksen kanssa melkein 1,5 vuotta, mikä on ihan hirveesti aikaa. Koettiin kaikki jutut yhessä, kerroin joonakselle kaikki maholliset asiat, pystyttiin puhumaan kaikesta ja tekemään hulluimmatkin jutut mitä mieleen sattus! En nolostellu sen eessä missään asioissa ja se kannusti mua kertomaan, jos joku paino mun mieltä. Oon välttäny monet idioottimaiset teot vaan sillä, että joonas on ottanu musta lujasti kiinni ja yrittäny puhuu järkeä. Oisin varmaan kuollukki jo auton alle viis kertaa, ellei joonas ois aina vetäny mut pois siintä tilanteesta. Meille ei tullut ikinä sillasta kunnon pahaa riitaa, vaikka sillasia pienempiä senkin eestä. Ja nekin oli useemmassa tapauksessa sillasia, että olin ollu nälkänen ja ymmärtäny kaikki asiat väärin ja ollu känkkäränkkä taas turhasta.
  Mä entiiä yhtään, miten pystyn kohtelee joonasta kaverina. En oo tottunu siihen, että pitäis miettii ennenku oon koskenu sitä. Nyt mun pitää miettii kokoajan, että 'enhän mä enää voi koskee sitä millai ennen'. Eilenki menin luonnostaan sen viereen sillai, miten oli ennen tapana mennä. En voi pussata sitä hetken mielijohteesta, vaikka tekiskin mieli. On helvetin vaikeeta muuttaa ne kosketukset, joilla koskin kun seurusteltiin nii sillasiks lievemmiks kaverillisiks kosketuksiks. Se tuntuu niin hassulta. Eilenkin tajusin, miten normaalit pussailut muuttus sillasiks kaverillisiks poskelle pussaamisiks. 
turussa1
Mun oli kanssa ihan pakko kirjottaa tänne, että joonas ei todellakaan oo syypää tähän eroon. Kun mulla oli facebookissa toi, etten oo enää parisuhteessa niin kaikki olettaa että oon ihan syytön tähän. Että vika ois jätkässä. Voin kertoo, että te kaikki ootte ihan väärässä, meistä kumpikaan ei oo tähän syypää.. Ihmiset jotka tuntee joonaksen, tietää että se on niin hyväsydäminen, tunteellinen ja rakastava eikä tahallaan haluais mitään pahaa. Sen puolen se on näyttäny mulle niin monta kertaa, että ois mahdotonta ees pysyä laskuissa enää. Enkä haluu kuulla siintä yhtään pahaa sanaa, eron jälkeset haukkimiset on musta niin säälittävää. En oo IKINÄ ymmärtäny ideaa, että eron jälkeen alkaa hirvee haukkuminen ja paskanpuhuminen siintä toisesta. 
turussa
En kadu yhtäkään asiaa, mitä tehtiin yhessä. Muistan edelleen ekat sanat mitä joonas sano mulle, ekan kerran kun halattiin, ekan pusun, ensimmäiset kosketukset, ekat kerrat yhessä, meiän kaksoshaaveet, yhteenmuuttojutut ja tulevaisuuden suunnitelmat. Muistan sen yhen kerran, kun oltiin minipienessä rantasaunassa kaksisteen ilman vaatteita ja siintä meni ohi joku koiranulkoiluttaja. Siinä saunassa on varmaan 8 isoa ikkunaa ja se nainen ei ymmärtäny mennä siintä ohi vaan leikki koiran kanssa siinä eessä :-D Muistan kaikki nätit sanat, mitä joonas on sanonu musta. Muistan sen hulluimmat jutut, mitä se aatteli päänsä sisällä. Muistan, miten joonas on saanut mut miljoona kertaa paremmalle päälle. Ostanu suklaata, 20kg mansikoita, ollu shoppailemassa, antanu mielipidettänsä, rutistanu mua niin kovaa kun on pystyny, kertonu että oon sille tärkeintä, myöntäny että on mokannut, antanu luottamuksensa niin moneen asiaan ja ei oo hävennyt mua kavereittensa eessä, vaikka oisinki ollu täysidiootti.
turussa2
Mietittiin pitkään, et mitä pitäis tehä. Yritettiin niin monta kertaa uusiks, muttei koskaan erottu. En halunnu päästää 1,5 vuotta ilmaan tosta vaan. Haluttiin jatkaa tätä suhdet, koska en halunnu erota ja sillasta  onn/off-suhdetta, mikä suurimmalla osalla on. Oon niin helvetin heikko, ettenmä vaan kestäis sellasta. Pelkään  vaan ihan helvetisti, että sattuu. Mua ei satuta mikään niin helposti kun tällaset jutut. 
turussa3
Meiän tapauksessa pelkkä rakkaus ei enää riittäny. Kasvettiin niin pahasti erilleen, että oli samantekevää vaikka kumpikin rakasti toista ihan helvetisti. Joonas ei haluu satuttaa mua enempää, enkä mä sitä. Silti tää kaikki tuntuu niin pahalta, jotenki hirveen väärältä. Musta on väärin, että tällasen pitää päättyä näin. Ois ollu myöskin väärin että oltais oltu tossa suhteessa ja pahoitettu vaan toistemme mielet. Mä en silti tiiä mitä mä tekisin tulevaisuudessa, kelle mä voin soittaa keskellä yötä kun mua pelottaa ja mun on pahamieli. Ketä ymmärtää mua tän jälkeen paremmin ku joonas? Kehen voin luottaa näin paljon ja kysyy apua? Ketä saa mut tuntee, et mua rakastetaan. Kenen kanssa voin olla tästä eespäin kokonaan oma itteni ja sillanen ku mä oikeesti oon? Vaikka oisitte saanu sillasen kuvan, että oon ihan paskana niin ei tää joonaksellekkaan oo varmasti helppoa. Mulla on pahamieli senkin puolesta. Ja pahamieli siintä, että missä on se mun elämän tärkein käsi, johon mä voin tarttua? Päästin irti siintä, enkä enää koskaan saa sitä niin hyvin takasin.

19 kommenttia:

  1. mua alko itkettää ;(( koitin soittaa sul ja ei saada yhteyt ja älä oo noorapikkune enää vihane mulle joohan ? ):):): mä haluu auttaa sua jos sä vaa vastaat mul ! ;((((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en oo vihanen, kännykkä on vaan ihan tukossa kaikista huolestuneista :/

      Poista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=W-ENipUB8NI

    VastaaPoista
  3. Voieiiii mitä ihmettä ette te voi erota olitte ihana pari!:( mut jaksamisii molemmille!

    VastaaPoista
  4. oivoi :// koita jaksaa <3 ja hei mulle voi aina soittaa vaikka ollaankin vasta tutustuttu ja sillee :)) ! oot ihana, koita pärjäillä vaikka hankalaa se on!!!!

    VastaaPoista
  5. sä kirjotit täst asiast noora tosi hyvin! luin tekstin parikin kertaa ja oon sun kanssa täysin samaa mieltä, eron jälkeset haukkumiset ei kannata. kaikkea mennyttä kannattaa muistella vaan hyvällä :) tosi paljon jaksamisii sulle <3!!

    VastaaPoista
  6. Noora kirjotit vaik kui ihanasti! :o ja mäki meinasi alkaa itkee sun puolest, mut koita pärjää :) <3 ja voit puhuu mulki ain jos tartteet tukee! :) <3

    VastaaPoista
  7. Voiei, rupesin itkee ku luin tota... Voin vaa kuvitella milt sust tuntuu täl hetkel. En oikeestaa voi sanoo muutaku et pärjäile <3 ! Sä kirjotit niin kauniisti ton jutun et toi ei voinu ku olla suoraa sydämest :) jos ikinä o paska olo ni en sano en sun pitäs heti soittaa mulle, mut jos haluut puhuu iha mistä vaa ni mä lupaan kuunnella ja auttaa parhaani mukaa. Isohali !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos sofia, oot ihana ♥ pakko myöntää, että tais multaki "muutama" kyynel tulla ku kirjotin tätä tännenäi. ja suoraan sydämestä se tosiaan oli:)

      Poista
  8. Mää en oo ennen lukenu tätä sun blogias, mut mulle linkattiin tää postaus. Mää rupesin oikeesti itkeen täällä oikein kunnolla ku luin tätä, koska mulle tuli mieleen ihan mää ja mun entinen poikakaveri.. Tää teksti kuvas kans meitä niin hemmetin hyvin. Meille meinaan kävi ihan samanlailla, enkä osannu oikee suhtautuu siihe et ollaan vaan kavereita. Tosin nykyää tää jätkä on muuttunu ihan eri ihmiseks kun se oli sillon. Mut en voi oikeesti sanoo muuta ku kiitos täst ihanast postauksest ja rupeen ehdottomasti lukijakski!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voiei, oot ihana ♥ toivottavasti sulla on nyt jo parempi fiilis tai no entiiä kauanko siitä on aikaa!:-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)