tiistai 30. heinäkuuta 2013

KUKKALUPAUS

jaffaapäälle3
IMG_3615
IMG_3496
jaffaapäälle2
IMG_3491
Mä oon punannu mun huulet ja laittanu päälle tyttömäisimmän mekon, joka mun kaapista löytyy. Sen mekon tarina ei oo mikään rakkautta ensisilmäyksellä vaan sen avainsanat on ompelukoneen kanssa vietetty ilta ja älytömät vaikeudet. Mä hymyilen peilille puhdasta hymyä, sellasta kuin onnellimmillaan hymyilee vastaantulijoille. Kieputan hiussortuvia sormien välissä ja kuulen mun selän takaa tulevan kehuja, jotka saa mut hymyilemään entistä enemmän. Alan heiluttaa mun lantiota tulevan biisin tahdissa ja sä alat nauraa ja kutsua mua keimalijatytöks. Oon niin onnellinen, kaadan sut maahan ja halataan kylmällä lattialla minuuttitolkulla. Jalat ilmassa ja sydän selällään, me ollaan ne kaks rakastunutta täällä.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

FLY WITHOUT WINGS

IMG_3141
IMG_3490
IMG_3210
fantaahiuksis1
IMG_3111
Mä aattelen sen elämänilona ja mahdollisuutena antaa mennä, äiti kuvailis mun viimeaikasia tekemisiä varmaan toisenlaisilla sanoilla kera toisenlaisen äänen. Mun lupaus on yhä voimassa ja jos se musta on kiinni, niin se on vielä 13.8 aamunakin. Tätä tänhetkistä kutsutaan kai omaks ajaks, mä kuuntelen mun yöseuralaisen tasasen tuhisevaa hengitystä ja kirjotan moneen päivään. Tuntuu yksinäiseltä, vaikka mä tuskin muistan, miltä se tuntuu tän kesän jälkeen. Kesä on ollu ihan mahtava, siitä kertoo mun auringonhaalistamat hiukset, 302 pisamaa poskipäissä ja epämääräinen rusketusraja selässä. Mulla on ollu ikävä kirjottamaan, ikävä niitä kommentteja ja hassuja hakusanoja googlessa, jossa mua yritetään ettiä. Vielä jokupäivä mä hankin mun postausrytmin kuntoon ja valokuvaan ja kehittelen tekstit niihin.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

NÄLKÄISET SYDÄMET TOISIAAN VARTEN

IMG_2846
Kollaasit4
IMG_3066
Kollaasit3
IMG_3061
Kaukosuhde ois liian janosta, me molemmat halutaan elää hetkihetkessä, käsikädessä ja sylisylissä. Maalimaalista, tähtitaivaalta ja onni vierellä. Inspiraatiot yhteisistä kuvista, skootteriajelut kesän kuumalla asfaltilla, jolla tekis mieli ottaa kuvia paljainjaloin. Tahallisia yhdyssanavirheitä, kauhistuttavia pusukuvia merenrantaa vasten ja aurinko paistamassa onneaan yhtä kauan meille, kuin me onneamme sille. Pieni irtiotto arjesta ja tuulenvire hiuksia vasten, asioita joista mä pidän. Ihminen, josta mä pidän. Ja elämä, josta mä pidän enemmän kuin mistään tällähetkellä.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

KOLLASIA KOLLAASIN PERÄÄN

Mä oon ollu tälhetkellä niin kauan pois täältä, etten oikeestaan oo osannu tarttuu tähän tekstipohjaan. Samaan aikaan kun mä mietin tätä blogia, mä aattelin tulla vaihtelun vuoks kertomaan jotain muuta kuin niitä fiiliksiä kuluneilta päiviltä. Harvoin mä nimittäin täällä kerron mun menemisistä tai päivien tekemisistä yhtään mitään! Täältä tulloo siis kunnon kuvapläjäys.

PicMonkey Collage (5)
1. Lähössä mökkeilemään, kunnes multa kirjaimellisesti loppu voimat bussipysäkin ekan 50m jälkeen kantaen omaa 10kg laukkua kaikkine viikonlopun juotavineen.. Taisin rutista aika kovasti taksintilaamista ja loppujenlopuks poitsut juoksi taksin meille joltain huoltoasemalta! Ei sillä, ois se kuuden kilsan kävely mökille voinu tuottaa pieniä vaikeuksia itse kultakin... 
PicMonkey Collage (7)

2 & 3. Mun lempparityttöjen kanssa viihteellä, voinko mä parempia tyttöjä ees toivoa? Välillä musta tuntuu mun olevan oikee onnenpekka omistaessani nää, kun jaetaan päivittäin kaikki pienimmistäkin vaatekriisikuvista vähän vakavampiin asioihin. Mä oon täysin samaa mieltä siinä kliseessä, jossa sanotaan lukiossa tapaavan ne loppuelämän parhaimmat ystävät, jotka säilyy aikuisikään asti. 
PicMonkey Collage (12)
2 & 3. Enkä mä itekkään tiiä, mistä toi mun jatkuva kukkahömpötys on tullu. Viimeaikoina en oo kotiin muita kiikuttanutkaan, kun valehtelematta kymmenen kukkapaitaa, mekon, hameen, kukkapäähineitä.. Toi kolmannen kuvan mekkokin sai mut yökkäämään ensin vaatetangolla nähdessä, kunnes ajantappamiseks halusin koittaa sitä - ja tossa se nyt omalla vaaterekillä roikkuu! Mitä seuraavaks?! En ihmettelis, vaikka sieltä tulis kukkahammasharja- ja samansävynen tahna.
PicMonkey Collage (8)
1-4. Saunailta, whii! Muutaman tunnin jälkeen pois tullessa, alko keho jo vetelemään viimesiään.. Nesteytys kuntoon ja voimat alko pikkuhiljaa palautua ennalleen, heh. Tuntu haikeelta kolmen päivän jälkeen lähtee pois, kun oli tottunut älyttömän tiiviiseen yhessäoloon ja kaiken tekemiseen yhessä. Ei mitään pahaa sanottavaa, tämmösiä viikonloppuja useemminkin!
PicMonkey Collage (9)
2. Mun shoppailu on ollu ihan kuollutta täs kuussa, enkä mä tiiä syytä! Vaatteita tulee kassikaupalla sovituskoppiin, mikään kuitenkaan näyttämättä kivalta. No, jos ei muuta niin palkka menee parempaan paikkaan ees kerran elämässä. Tuntuu ihan hassulta, kun mä kerrankin töitä tekemällä oon saanu paljon rahaa, mutten kuitenkaan löydä mitään, mihin mä sen tuhlaisin. Ja tätä samaa ongelmaa ei todellakaan oo sillon, kun en oo ollu muutamaan päivään töissä, vaan vaatteita löytyy roppakaupalla. Why? 
PicMonkey Collage (10)
2 & 3. Oonko mä ikinä kertonu, miten paljon tykkään olla shoppailemassa just poikaystävän kanssa? Ihan älyttömästi nimittäin: kaupoilla kierrellään mun ehdoilla, kaikki ostokset ennen sovituskoppia kulkee kätevästi sen sylissä, tungetaan yhessä sovituskoppiin ja nauretaan kuinka huonosti aikuistenpuolen vaatteet mulle oikeesti istuu ja ikinä ei kuule sellasta turhanpäivästä valitusta. 

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

YKSIKIN TUULENPUUSKA JA MENETÄT SEN

syöpäkirjat
IMG_2466
1001357_10201636068972680_1553167822_n
IMG_1021
IMG_2176
Silmät kiinni, villi huokaus ja käsi toisen kädessä kiinni. Mulla on äiti, joka on aina aamupalalla kysymässä mun sen päivän suunnitelmia, vaikka se tietää mulle olevan mahdotonta pysyä paikoillaan. Kyllä mä osaan olla yksin, en vaan oikein ikinä oo. Luen bussimatkoilla syövästä kertovia kirjoja intopiukassa, ne kiehtoo mua ihan älyttömästi jollain tapaa. Samasta sairaudesta kertovia blogeja lukien mä annan kyyneleitten valua poskille ja tunnen, kuinka mut otetaan tiukemmin syliin ja poskilta kuivataan kyyneleet. Kuukaus sit mä ymmärsin, ettei musta voi ikinä tulla syöpäspesialistia, vaikka mä olin haaveillu siitä jo pienestä pitäen. Tuntu pahalta ymmärtää se, mutta tiiän maailmassa olevan toinenkin mua kiinnostava haaveammatti. Mä aion erikoistua erityislapsiin ja opiskella niin paljon, että mä voin ymmärtää. Ymmärtää kaiken sen, mitä koulussa ei kerrota tai kadulla kulkiessa ei nää.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

NOSTAA HELMOJA, HEITTÄÄ HIUKSET SEKAISIN

IMG_2346-002
syöpäkirjat1
IMG_2373
Kyllä me se tiedetään, miten päivien kuluessa meistä tulee niin läheisiä, että toisen tuntee toisinaan paremmin kuin oman ittensä. Ei tarvita enää sanoja tai kyyneliä, jotta se fiilis tiedostuis eteenpäin. Kyllä mä tiiän, kuinka pitkän pinnan sä omistat ja miten osaat sanoa maailman ihanimmat sanat vaikka keskellä yleisöä. Kuinka sä välillä innostut kehumaan mua päästä varpaisiin mun kirkuessa vieressä ja pyytäen sua lopettamaan samalla sekunnilla. Liataan vaatteet junaradan öljysessä pinnassa, nauretaan isosti kivusta ja jatketaan. Huomataan jokasen auton ajavan hiljemmin meiän kohdalla ja kaikkien tuijottavan ulos yrittämättä ees näyttää huomaamattomalta. Kyllä sä tiiät, kuinka mä muutun sekunneissa pikkulapseks pahanmielen vallitessa ja konttaan lattialla yrittäessä selvittää tunteita. Ja silti sä oot siinä mun vieressä, nukkumassa jo sikeesti.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

KUKKATYTTÖ

IMG_1281
IMG_1392
intiaanipanta1
IMG_1358
IMG_1463
IMG_1383
Toisinaan peilikuvan nähdessään tekis mieli murtaa peili särpäleiks, toisinaan se hymyilyttää. On päiviä, kun oma naama vaan lähinnä itkettää, eikä ulkonäöstä löydy pientäkään positiivista ripettä. Mä katon noita kokonaan muokkaamattomia kuvia tyytyväisenä harvoin, tää on yks niistä harvoista kerroista. Ihmiset mun ympärillä totee useesti mun kuvien onnistuvan, kunhan mä oon onnellinen sillähetkellä. Villi sydän, joka on valmis vaikka toiselle puolelle maailmaa äkkilähdöllä, haluu muistaa jokaikisen päivän hymyllä varustettuna. Oon heittäny hukkaan päivän ja toisen, jossei sitä kuuluisaa kertaakaan näy. Enkä mä oo hukkaanheittäjä.

torstai 11. heinäkuuta 2013

JOS MULLA OLIS SYDÄN, KAIPAISIN SINUA

IMG_1638
IMG_1614
intiaanipanta
Tuuli puhaltaa mun selkää, mä seison keskellä pihaa ilman vaatteita ja jännitän. Ihmisiä kulkee ulkoiluttamassa lemmikkejään, mä pidän sormet ristissä ja toivon, ettei ykskään astuis ulos muutamaan minuuttiin. Samaan aikaan mulla on fiilis, etten mä haluais ajatella ees niin pitkälle, vaan antaa fiiliksen viedä. Paljas iho, niin aito mut samalla niin haavoittuvainen. Pieni jännitys, vilunväreet ja lämpimät halit tekee tänhetken fiiliksistä aidot. Mä kerron sulle totuuksia mun elämästä, kun hiljaa sä kiedot käsiä mun ympärille tiukemmin ja kiellät kaikki pahat sanat musta itestäni. Ei auta vastustella, mä tiiän sen. Joka kerta jollain ihmeellisellä tavalla sä saat mut aina uskomaan totuuden sun suusta. Eikä se oo sitä, etten mä omistais omia mielipiteitä tai haluais tuoda niitä julki ees kuiskaten. Kyllä me tiedetään, mitä se on.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

HYMYYN TARVITAAN 17 LIHASTA, KULMIEN KURTISTAMISEEN 43

IMG_1018
998001_10201570688138200_1839185480_n
summer up
IMG_1030
IMG_0542
Niinkuin mun elämässä aina, yhtä huonoa päivää seuraa kakskyt sitäkin parempaa. Hetkihetkessä eläminen on mulle huonoina päivinä ihan mahdotonta ja ylitsepääsemätöntä, mä harhailen tulevaisuuden synkkyyksissä peiton alla. Hyvinä päivinä kiikutan kotiin kukkapaitoja, enkä mä tiiä, mikä niissä oikein kiehtoo. Kaikki tyttömäinen ja siro on avainsanat tällähetkellä mun elämään. Selaan weheartia ja inspiroidun älyttömästi, rakastan sitä terapiaa mun aivoille. Pikkuhiljaa mä huomaan samaistuvani pieniin tekstinpätkiin ja aattelevani, etten mä ole ainut maailmassa, joka kokee tätä fiilistä. Se auttaa, eikä tulevaisuus enää pelota ollenkaan. Ainut mikä pelottaa on se, säilyykö onni elämän loppuun asti kaksisteen keinutuolissa istuen.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

PELKKÄÄ VAHVISTAMISTA

IMG_0770
IMG_0747
IMG_0663
Yheksäs heinäkuuta ja viimeyöstä tullut mansikkakuume, jota mä voin tällähetkellä sanoa inhoavani enemmän kuin ketään ihmistä koko maailmassa. Vihaanko mä ketään, on ihan älytön kysymys mun elämässä, se ei onnistuis, josta mä taidan olla salaa ylpee. Leikitään kuurupiiloa, se pysyy päivät poissa mut iltasin se taas löytää mut peiton alta surullisena. Mä en tiedä mistä se pahamieli saapuu tai minne se on matkalla. Silti se iskee illalla kotiintullessa, mielen päästessä lepäämään ja silmien painuessa kiinni kovempana kuin ikinä ennen. Mä painan silmät kiinni ja nostan jalat ilmaan ja toivon. Mä tiedän huomenna olevan hyvä päivä, välillä täytyy vaan antaa elämän potkia päähän osatakseen nauttia tulevaisuudesta. Kyllä mä osaankin, välillä sitä fiilistä täytyy vaan vahvistaa. 

Töissä mun "lapsi" kutsuu mua ihanan kauniiks ja unohtaa aina meiän ollessa kahdestaan, etten mä oikeesti oo äiti hänelle. Se imartelee valehtelematta paljon. Illalla bussissa väsyneenä, mä huomaan ihmisiä joka näkökulmasta. Ne pyytää mua lupaamaan, että eläisin elämäni paremmin kuin he on sen eläneet. Tuntuu pahalta, miten alkoholisti voi sanoa mulle niin, ei kenenkään elämän pitäis olla katumusta entisestä. Mä hymyilen ja lupaan, vaikka tiedän, ettei niin voi sanoa. 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

VIERAILULLA LAHDESSA

995925_10201570948464708_1924213731_n
943310_10201570697058423_1053969295_n
IMG_0991
1010555_10201570946144650_542039095_n
IMG_0970
Summer up -festarit ja muutamatuhat onnellisen näköstä kasvoa meiän joukossa, ihan huippua! Vaatekriisin sattuessa tunti ennen ekaa esiintyjää, mä en ookkaan tyytyväinen mun nopeesti valittuihin vaatteisiin ja juostaan Lahden jokaikinen kauppa läpi. Itku kurkussa, jo autoon menossa, mä huomaan viimisestä kaupasta vaatteet ja se on siinä. Elämä hymyilee taas ja aletaan olla festarifiiliksissä. Mä taidan tietää onnen salaisuuden, kun fiilis huutaa kohti yläilmoja ja takaa halaten mun korvaan lauletaan biiseistä jokanen rakkauskohta. Se laittaa herkäks ja saa silmien eteen vaaleenpunasen höyryn. Eilinen taitaa viedä jalat alta pelkästä ajattelusta, kuulon miettiessä niitä biisejä ja aivot tänhetkisellä väsymyksellä. Bongatessa monet tutut ja tuntemattomat bloggarit, mä en voinu aatella muuta kuin, miten elämä on toisinaan vähän liiankin ihanaa. Nyt rättipoikkiväsyneenä mä toivon teillä olleen takan hyvät festarit, jos tänä viikonloppuna jonnekkin päin lähitte!