keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

YKSIKIN TUULENPUUSKA JA MENETÄT SEN

syöpäkirjat
IMG_2466
1001357_10201636068972680_1553167822_n
IMG_1021
IMG_2176
Silmät kiinni, villi huokaus ja käsi toisen kädessä kiinni. Mulla on äiti, joka on aina aamupalalla kysymässä mun sen päivän suunnitelmia, vaikka se tietää mulle olevan mahdotonta pysyä paikoillaan. Kyllä mä osaan olla yksin, en vaan oikein ikinä oo. Luen bussimatkoilla syövästä kertovia kirjoja intopiukassa, ne kiehtoo mua ihan älyttömästi jollain tapaa. Samasta sairaudesta kertovia blogeja lukien mä annan kyyneleitten valua poskille ja tunnen, kuinka mut otetaan tiukemmin syliin ja poskilta kuivataan kyyneleet. Kuukaus sit mä ymmärsin, ettei musta voi ikinä tulla syöpäspesialistia, vaikka mä olin haaveillu siitä jo pienestä pitäen. Tuntu pahalta ymmärtää se, mutta tiiän maailmassa olevan toinenkin mua kiinnostava haaveammatti. Mä aion erikoistua erityislapsiin ja opiskella niin paljon, että mä voin ymmärtää. Ymmärtää kaiken sen, mitä koulussa ei kerrota tai kadulla kulkiessa ei nää.

2 kommenttia:

  1. ihana unelma ♡ tänne aina tekee mieli kitjottaa jotaun ihanaa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanasti sanottu, kiitos :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)