tiistai 30. joulukuuta 2014

JUTTUA AKNEARVISTA

"Käytätkö sä jotain erikoistuotteita sun akneen vai hoidatko sä sun ihoa ollenkaan?"

Oon höpötelly täällä mun huonosta ihosta muutamaankin otteeseen ja pari vuotta sit uhosinkin marssivani kauneusleikkaukseen, jotta saisin vihdoin omistaa virheettömän ihon. Mulla on ollu huono iho nelosluokalta asti ja vielä edelleen naamaan puhkee epäpuhtauksia (vaikka tietenkin lievemmässä määrin kuin vuosia sit), jotka häiritsee ihan älyttömästi. Sitäkin enemmän mua häiritsee kuitenkin aknen jättämät kuopat, jotka näkyy jokaikisessä kuvassa ja tottakai aina kattoessa peiliin. Muistan ikuisesti, kun mun yläasteaikainen ihastus oli meillä ja painittiin kilpaa mun sängyssä, kunnes hän kysy "Mitä noi kuopat sun naamassa on?". Toi oli lähes ainut kerta, kun joku oikeesti uskalsi myöntää mun iho-ongelmasta ääneen, sillä yleensä kaikki inttää vastaan tehdäkseen mulle paremman mielen. Ja se jos mikä saa mut suuttumaan. Toisen kerran olin Jenkeissä meikattavana hienon tavaratalon meikkiosastolla ja yhtäkkiä tää meikkaaja kysy multa ton tummennetun lauseen englanniks. Siinä vaiheessa tuli vähän luu kurkkuun, sillä en oo tottunut noin suoriin kysymyksiin, varsinkaan tuntemattomalta meikkaajalta.

Tiiän kyllä, ettei mun ihosta saa blogin perusteella realistista kuvaa, sillä muokkaan kuvani aika rankalla kädellä ja kuvaan tietyssä valossa. Monta kertaa oon suunnitellu postaavani tietynlaisia kuvia ja käyny kuvailemassa niitä parisen tuntia, kunnes koneella huomaan mun ihon tekevän musta julkasukelvottoman ja ruman. Oon kyllä ihan sujut itteni kanssa, mut kuvissa epätäydellisyydet jotenkin korostuu ja blogia pitäessä joutuu kokoajan kattomaan niitä omia virheitään. Nykyään niitten epäpuhtauksien määrät on aika minimissä verrattuna siihen, mitä ne oli vielä yläasteella, mut niitten jättämät jäljet onkin se mun isoin ongelma. Eihän ne jäljet nimittäin tosiaankaan mitään kauniita tai hyvännäkösiä ole. Mua jotenkin ärsyttää, kuinka tästäkin aiheesta pitäis puhua kaunistellen ja esittää, että jäljet on ihan huomaamattomia, eikä kukaan kiinnitä huomiota niihin. Kyllä mä voin sanoa kiinnittäväni huomiota ihan yhtä paljon omiin kuin muidenkin ihmisten arpiin/kuoppiin. Kaikenlisäks mun kauneusihanteen ihan kärkilistalla on virheetön ja puhdas iho. Alotin kasiluokalla e-pillerit seurustelun myötä, jotka sit olikin ihan superiso apu epäpuhtauksia vastaan, vaikken niitä nimenomaan huonoon ihoon alkanut popsimaan. Tälläkin hetkellä syön niitä edelleen, enkä uskaltais lopettaa vuosikymmeniin, koska pelkään pahan aknen puhkeavan lopettaessa.

"Mikä huono iho? Höpöhöpö, ei ton takia nyt kannata minnekään lääkärille mennä."

Yks ilta antibioottihöyryissä sain (niin, taas kipeenä tekemässä hullunkurisia asioita... haha, tästä tulee kohta tapa) yhtäkkiä idean hakea oikeesti kauneusleikkausten konsultaatioihin kyselemään enemmän tästä mun tilanteesta. Viiden minuutin päästä olin varannu kahteen eri paikkaan ajat ja nyt toisen h-hetkeen on enää aikaa alle kaks viikkoa ja oon ihan superinnoissani! En tiiä yhtään onko mun ihon tilanne keskipaha vai ainoastaan lievä, sillä vaikka niitä kuoppia ei oo paljon, niin ne on syvyydeltään puol senttiä, joka on tosi paljon. 

Huono iho ja sen aiheuttamat itsetunto-ongelmat on valitettavasti sellasia, ettei niitä ymmärrä kuin asianomaiset ite ja samankokeneet. Samalla tavoin mä mietin, miks ihmeessä ihmiset ottaa silikonit, kun tissit on kuitenkin vaan tissit, miten niistä voi olla tykkäämättä? Tai miks seittemänkymppinen mummo haluaa siloittaa kaikki ryppynsä, jotta näyttäis viiskymmentä vuotta  nuoremmalta? Eikö sen ikäisen kuuluis hyväksyä vanhuudenmuutokset? Mun on ihan samoin tavoin vaikee ymmärtää muiden ulkonäköön liittyviä pulmia, sillä ne ei oo mun elämässä suuressa roolissa. Tiiän kyllä, että musta saatetaan miettiä, että eikö opiskelijalla oo oikeesti parempaa kohdetta heittää tollanen tukku rahaa. On kyllä, eikä toi iho-operaatio oo tosiaankaan mun prioriteettilistalla ensimmäisenä. 

"Sulle vois sopia happohoito, saisinko mä vielä sun puhelinnumeron varmuuden vuoksi ja mehän tavataan sitten 8.1.2014 konsultaatiossa. Nähdään!"

Mun tarkotus ei todellakaan ollu varata konsultaatiota vielä pitkiin aikoihin, mut onneks varasin hetken mielenjohteesta. Jännittää kamalasti, että mikä toimenpide mulle olis sopivin, sillä TCA- kuorinta on näyttänyt tekevän ihan liian kipeetä tällaselle matalalle kipukynnykselle… Etukäteen voin kyllä jo sanoa, että tuun itkemään silmät päästäni joskus sitten, kun oikeesti uskallan marssia kyseiseen toimenpiteeseen. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että Joonas on tsempannu mua ihan kamalasti tän asian kanssa, eikä oo koskaan kyseenalaistanu mun päätöstä mennä muuttamaan ulkonäköäni. En ite pidä ihontasotusta kovinkaan erikoisena, kun on kuitenkin ihmisiä, joiden ulkonäkö kuitenkin muuttuu ihan toisenlaiseks kirurgin veitsen alla. 15.1 kello 15:00 on ainakin toisen konsultaation ensimmäinen aika, joten tuun silloin ihan viimeistään päivittelemään lisätietoja tästä. Toivottavasti oisin silloin paljon fiksumpi asiasta ja tietoisempi esimerkiks hintatasosta, jonka tää koko juttu tulis maksamaan joskus tulevaisuudessa. 

lauantai 27. joulukuuta 2014

PUNAVALKORAIDALLISTA

IMG_9693
punatakki
IMG_9699IMG_9694
Tän päivän suunnitelmana oli kiertää kolmen ostoskeskuksen kaupat lattiasta kattoon, mut kahen ensimmäisen kaupan jälkeen olin niin ärsyyntynyt siihen ihmispaljouteen, että tultiin suosiolla kotiin. Parhaimmillaan oltiin puristuksessa monen ihmisen kanssa niin pahasti, ettei päästy liikkumaan minnekään suuntaan ja koitin lähinnä olla kiroilematta ääneen. Mulla oli pitkä lista ostettavista jutuista, mut tulin kotiin ainoastaan uusien kenkien, yhen topin kanssa ja lapasten kanssa. Oon maailman huonoin kattomaan aletuotteiden hintoja ja tää tuli todistettua taas tänään Bikbokissa: laitoin neljän euron lapaset ja puoleen hintaan olevan neuleen kassalle, enkä tyypilliseen tapaani vaivautunu kattomaan sen neuleen hintalappua etukäteen. Ajattelin kuitenkin, ettei yhen neuleen hinta tossa kaupassa todellakaan ois kahtakymppiä kalliimpi, mut meinasin saada sätkyn myyjän ilmottaessa hinnan olevan 104 euroa… Haha tästä eteenpäin en kyllä luota omaan vaistooni siitä, et peruskauppojen neuleitten hinnat ois kohtuullisia!

perjantai 26. joulukuuta 2014

A FEW WEEKS AGO

PicMonkey Collage
Inhoon pitää laseja, sillä ne painaa mun päätä niin paljon, että kärsin aina kamalasta lihaskivuista ja migreeneistä. Yks päivä oli kuitenkin pakko laittaa ne päähän kuivien silmien vuoks. // Mun lemppari-iltapalaa. // Tein yhtenä iltana 16 tollasta valkosuklaamousse lasillista ja parasta ennen päiväys oli samana päivänä… Niin ja meitähän oli vaan yks syöjä. Ei enää koskaan. // Joululahjaostoksilla ja maailman ihanin lahjapaperi, rakastan niin paljon tota kuosia! //

PicMonkey Collage
Oon ollu kesäkuun alusta lähtien kokonaan juomatta alkoholia ja se on ollu yks parhaimmista päätöksistä! En ymmärrä, kuinka oon voinu juoda niin paljon joskus neljätoistavuotiaana, sillä nykyään mikään ei mee alas. Oon kyllä ollu baareissa pariin otteeseen, mut loppuilta on aina päättyny  täysselvänä. Lauantaina halusin kuitenkin kokeilla juoda ihan vaan muutaman ja kutsuin tytöt meille alottelemaan ennen Joulumaahan menoa. Toi(kin) ilta todisti, että mun on vaan parempi pysyä loppuelämäni "absolutistina".

7
Oon kokenu niin isoja vihantunteita meiän kotia kohtaan, sillä se on saanu mut kiehuman rumuudellaan niin moneen otteeseen. Vaatis ison rempan saada se (tai etenkin eteinen) hyvään kuntoon ja seinät tasasiks. Vuokraisännän mielestä on ihan ok, et seinässä on isot metallilevyt ja saan työnnettyä kaks sormea seinälevyjen väliin milloin vaan, joten sen kanssa on opittava elämään. Turhaudun kohta tähän, ettei tää miellytä silmää, vaikka kuinka ostelis kivoja sisustusjuttuja kotiin… Palkkaan kohta sisustussuunnittelijan tänne. Oikeesti.

1
Joulupäivän aamuna pikkusiskon huoneen herätys. // Aamuselfietä kotikotoa. // Halusin koittaa tätä Bikbokin mekkoa aka bloggaajamekkoa koossa XS… Oli ihan kamalan iso mun päällä ja lihotti kakskyt kiloa tehden riipputissit, joten kauppaan jäi :-D // Piparikakkutalon koristelemista, vaikkei se koskaan valmiiks asti päätynytkään. Siellä se on meiän ruokakaapissa keskeneräisenä, sillä siitä tuli niin ruma, ettei mua huvittanu enää tehä sitä loppuun asti.

torstai 25. joulukuuta 2014

JOULUAATON RÄPSYT

IMG_9651
IMG_9677
IMG_9630
IMG_9626IMG_9682
Kivoja tulevia pyhäpäiviä! Mä en oo koskaan ollu erityisen jouluhenkinen tyyppi ja vielä vähemmän nyt vanhemmalla iällä. Joulu on mulle ihan tavallinen päivä, jolloin lapset on innoissaan tulevasta, äiti häärää keittiössä niinkuin jokanen muukin arkipäivä, netti täyttyy joulutoivotuksista ja mun ruokalautaselta löytyy pelkkiä lihapullia ja kalaa. Muistan varmaan aina, miten pienenä jouduin maistamaan erilaisia joululaatikoita ja juoksin salamana ruokasaliin "syömään" niitä, jotta kerkeisin kahmia laatikot lautasliinaan ja heittää ne takkaan palamaan. Haha, toi oli tuttua puuhaa monena jouluna (krhm.. ja muinakin kertoina, kun en nirsouteni takia tykännyt joistain ruuista). Musta on outoa, miten näiden juhlapyhien pitäis olla hetkiä, jolloin sais muka hetkeks hengähtää tai viettää aikaa kunnolla perheen kanssa. Ei se mun mielestä vaadi yhtä tiettyä päivää vuodesta, jolloin kaiken pitäis olla täydellisesti, vaan musta sen kuuluis olla aina.  No, ehkä se joulufiilis tulee takasin omien lapsien parissa tai sit mun tulevaisuudensuunnitelmina on lentää joka jouluks ulkomaille lämpimään! :-D

torstai 18. joulukuuta 2014

KIPEÄN PÄIVITYS SOHVALTA

IMG_9425IMG_9423
IMG_9283
IMG_7939
IMG_7766
Alotin joululoman vähän ennakolla viikkoa muita aiemmin, sillä olo on ollu kipeä. Oon vaan kuluttanu viikon laiskasti makoillen sohvalla, selaten tuhansia blogeja läpi ja syöden suklaakakkua päivästä toiseen… Sallin sen itelleni, sillä kunnon ruuan tekeminen tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeelta tällä hetkellä ja onhan suklaamoussekakku miljoonasti parempaa maultaankin haha. Tuntuu hassulta, ettei yli kolmeen viikkoon tarvii mennä kouluun - mut vielä hassummalta se, ettei mulla oo yhtäkään suunnitelmaa joululomaks! Oon aikasempina vuosina merkinny kalenterin täyteen menoja ja nyt tiiän ainoastaan sen, että tytöt tulee meille huomenna alottelemaan illalla ennenkuin lähetään juhlimaan. Toivottavasti kerkeen parantuu edes jotenkuten ennen iltaa, sillä en millään haluais jättää tätä iltaa välistä. Mitä suunnitelmia teillä on joulomaks? 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

VUODELTA 2015 OOTAN…

IMG_8279
… löytäneeni the ylppärimekon, sillä oon tänään(kin) käyttänyt sen ettimiseen hävettävän paljon aikaa. Kakstoista tuntia rankkaa nettikauppojen selailua ja voin sanoa sen tuntuvan jo silmissä. Tiiän millasen mekon haluun, mut sellasta konkreettista versiota ei vaan löydy mistään! Onkohan mun kirkkaanpunanen-erikoisen mallinen-alle kahensadan euron budjetilla-miljoonilla timanteilla höystetty mekko liikaa pyydetty? Ei mun mielestä, sillä rupeen kohta itkemään turhautumaisuuttani.

… että kirjottaisin pitkästä matikasta jopa C:n. Se on mulle yhtä vaikeeta kuin enkku, jossa oon maailmankaikkeuden surkein. Jos matikasta tulee huono tulos, niin joudun syksyllä kirjottamaan jonkun helpon reaalin, mitä en todellakaan haluis.

… työskenteleväni jossain kivassa duunissa huhtikuusta alkaen. Ainut vain, etten oo vielä voinut hakee oikeen mihinkään neljä kuukautta etukäteen töihin. Toivon mukaan työpaikka ois päiväkodista tai kaupasta, sillä ne ois mieluisat tän hetkiseen elämäntilanteeseen nähden.

… uuteen asuntoon muuttamista. Asutaan tällä hetkellä niin ökyhintasessa kaksiossa 13km päästä keskustasta, josta bussit kulkee sunnuntaisin tunnin välein, joten varmaan ihan ymmärrettävää. Mulla ei oo väliä, vaikka seuraava asunto oiskin kakskyt neliötä pienempi, kunhan se vaan ois edullisempi ja lähempänä keskustaa. Niin ja mielellään vielä, että siinä ois sauna!

IMG_8286
… vaatekaapin täydentymistä kivoilla klassikkovaatteilla, jotka sopii mihin tilanteeseen tahansa. Varsinkin, että löytäisin kivoja takkeja, sillä niitä roikkuu tällähetkellä naulakossa tasan kaks kappaletta. Oon haaveillu ties kuinka pitkään istuvasta villakangastakista, mut vähän vaikeeta ostaa sellasta, kun lastenpuolen 152- koko on täydellinen hartioiden puolesta mulle! Ainut vaan, että sen kokosista vaatteista löytyy valitettavan usein perhosia, sydämiä ja sen sellasia...

… sitä, etten ois enää niin pirun sinisilmänen huonolle käytökselle, vaikka kyseessä oiskin mun paras ystävä. En enää koskaan haluu joutuu kokemaan sellasta, että joku olettaa mun jaksavan millasta käytöstä tahansa. Ystävyyden kuuluis mun mielestä olla pelkkää iloa, joka auttaa jaksamaan arjen keskellä. Ei sellasta käytöstä, joka pilaa omankin päivän.

… monia ulkomaanmatkoja, sillä haluun kiertää maailman ympäri mahollisimman nuorena. Mut toisinkuin muut, niin mä en haluu kiertää sitä kerralla, vaan yksitellen maa kerrallaan. Tällä hetkellä äiti on puhunut mun ylppärilahjan olevan ulkomaanmatka haluamaani maahan, mutta mitään muuta matkaa mulla ei oo suunnitelmissa ennen työpaikan saamista.

… keksiväni sen, mikä musta tulis isona. En nimittäin haluais pitää kahta välivuotta ihan vaan siks, ettei se oikee ala oo vieläkään tullu mieleen. Katotaan vaan, niin oon vuoden päästä ihan yhtä ulapalla kuin nytkin :-D

IMG_8377
… alottavani sen mahollisimman kivoissa merkeissä ja alkavan uudenvuoden pususta. Mulla ei oo kyllä yhtään mitään suunnitelmaa (ekaa kertaa elämässäni) uudeksvuodeks, mut saa nähä missä sen vietän! Kaipaan vanhoja nostalgisia kotibileitä, joissa en oo ollu melkein puoleen vuoteen. 

… saavani monta hyvää uutta ystävää, joiden kanssa viettää paljon aikaa. Kaipaan sellasta tiivistä tyttöporukkaa, jonka kanssa vois jakaa niin ilot kuin surutkin. Mulla on ikävä sellasia kunnon yökyläreissuja kavereitten kanssa, joita tehtiin pienenä ihan hirveesti.

… parvekkeen sisustamista, kun kevät on tuloillaan! Ei olla tehty meiän jättipartsille yhtään mitään, sillä ulkona on niin hirveet pakkaset, ettei siellä tee kauheesti mieli oleskella. Ja toinen jarruttava juttu on se, ettei tiedetä yhtään, millanen se tulevan asunnon parveke on. Haluun sen sisustuksesta mahollisimman vaaleen (yllätys) ja paljon lyhtyjä sekä kynttilöitä.

… voivani panostaa blogiin vielä tuplasti enemmän ja saada aikaa postata monesti viikossa. Helmi- ja maaliskuu tulee kyllä olemaan kriittisimmät kuukaudet, sillä ylppärit on silloin jo kovassa käynnissä. Mut sitä ennen ja sen jälkeen aion kyllä satsata tuplasti enemmän. 

tiistai 16. joulukuuta 2014

TÄLTÄ MEIÄN SUNNUNTAIT NÄYTTÄÄ

IMG_8729-001IMG_8625
IMG_8678
IMG_8662-001
… ja jos totta puhutaan, niin jokaikinen muukin päivä. Mut voi löytää meiltä kotoota makoilemasta karvamaton päältä, roikkumassa sohvalta pää alaspäin tai nukkumassa nurinkurin sängyssä. Tai kuten näistä kuvista näkyy, niin nukkumassa keskellä päivää poikaystävän päällä ihmeellisissä asennoissa. Syytän tästä kylmää talvea ja kaamosmasista, sillä tekis mieli viettää päivät peiton alla ja syöden suklaata. Toivon sydämeni pohjasta, että joululoma auttais tähänkin pulmaan ja saisin päivisin tehtyä jotain muutakin kuin nukuttua ikuisia päikkäreitä. Mut mä painun nyt unille, kun lähin koulusta kotiin väsymyksen ja kipeyden vuoksi. Kivaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

SUNNUNTAIKUULUMISIA

IMG_8559IMG_8573
IMG_8494
IMG_8517
IMG_8581IMG_8556
Terkut täältä paksun lämpöpeiton alta, jossa oon viettäny lähes koko päivän. Käytiin pitkästä aikaa ottamassa kuvat ulkoota ja olin niin ilonen, että sain vihdoin ees muutamat räpsyt pakkasesta ja huonoista kuva-asetuksista huolimatta! Ainut vaan, että mun viiskyt millinen objektiivi on alkanut temppuilemaan ja tarkennus heittelehtii ihan miten sattuu. Mulla oli ennen tätä se halvempi versio tosta, mut puolen vuoden käytön jälkeen se alkoi tekemään tätä ihan samaa epämääräistä tarkennusta… Onks teillä toi 50mm 1.4 toiminut pidemmän päälle ihan ongelmitta? Saatiin äitiltä edellispäivänä oma auto ja tuntuu niin hassulta, kun voi mennä kerrankin shoppailemaan auton täyteen tavaraa, eikä tarvii raahata niitä bussissa tuntia. Tai ainakaan tuoda niitä kymmenen muovipussia kädessä- yks pahvilaatikko pään päällä- ja loppukassit selän päällä- taktiikalla kotiin. Ollaan menossa nyt Talvimaahan ja yhteen sisustuskauppaan ostamaan muutamat kauan himoitut sisustusjutut. Palaillaan myöhemmin ostosten ja kotipostauksen kanssa!

lauantai 6. joulukuuta 2014

VUOROVAIKUTUS

IMG_8219
IMG_8165IMG_8203
IMG_8072
Arvatkaa, mikä on musta ihan loistavaa teissä lukijoissa? Se, että ootte niin vahvasti vuorovaikutuksessa mun kanssa tän blogin välityksellä: kommentoitte päivittäin piristäviä kommentteja, tsemppaatte mua vaikeina hetkinä ja tuutte kertomaan omakohtasia kokemuksianne tietyistä jutuista kommenttiboksiin. Vaikka alunperin tää blogi oli mulle lähinnä yksinpuhelua, niin nykyään saan teiltä kilometripitkiä kommentteja ja tuntuu hyvältä jakaa tää homma teidänkin kanssa! Oon aina halunnu pitää blogin avoimena ja nimenomaan positiivinen ilmapiiri pitää sitä avoimuutta yllä, sillä niitä elämäänsä-kyllästyneitä-anonyymejä ei oo jostain (ihanasta) syystä kiinnostanut mun blogi. Tuntuu siltä, että näitten postauksien eteen nähtävä vaiva sais kiitosta, kun laitatte kommenttia tulemaan :-) 

Enkä mä tarkottanut tolla positiivisella ilmapiirillä sitä, ettei mulle sais laittaa kritiikkiä tai kommenttia epäonnistuineista postauksista. Itseasiassa se kritiikki ois enemmän kuin tervetullutta, sillä mä haluun tulla tässäkin paremmaks ja välillä niille omille virheilleen on erityisen sokea.  Haluunkin nyt isoon ääneen kiittää jokaista kommentoijaa, se vuorovaikutus on on musta yks blogin pitämisen parhaita ja antoisimpia asioita!

  Kiitos, ootte ihan mahtava porukka. 

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

TULEVAISUUDEN SUUNNITELMAT

"Voisko joku pliis tehdä tän valinnan mun puolesta? Entä jos lukio ei antanutkaan tarpeeks lisäaikaa miettiä, mikä musta isona tulis?"

Ammatinvalinta. Se sana on saanut mut hermoraunioiks, makaamaan sängyssä monta tuntia todettuani "ei musta mikään koskaan tule" ja saamaan pienen itkunkin aikaseks. Kaikilla muilla tuntuu olevan selvät sävelet ja mä vaapun viis kilometriä takanapäin pyörittelemässä sormia ja miettimässä itteäni masentuneena. No, ehkei asia ihan näin kirjaimellisesti oo, mut jotain sinnepäin kuitenkin! Ihan pian pitäis päättää, onko seuraava askel yliopisto, ammattikorkeakoulu vai välivuosi? Nyt uuden jatko-opiskelun uudistuksen vuoks on myös oikeesti punnittava vaihtoehtoja tarkoin, sillä jos haenkin johonkin alalle opiskelemaan ja huomaan kuukauden päästä sen olevan ihan väärä paikka mulle, niin siinä menettää seuraavalla hakukerralla pisteitä. 

"Töitä, rahaa, matkustelua, shoppailua, aikuistumista…?"

Välivuosi houkuttelee mua eniten, sillä haluaisin kokeilla siipiäni työelämässä ja tehä nuoruudessani jotain muutakin, kuin opiskella. Ja kun en vieläkään oo ihan sataprosenttisen varma, että mitä tulevaisuudeltani haluan, niin se ois oiva keino päästä omista fiiliksistä paremmin kiinni. Saisin välivuoden aikana kerättyä älyttömästi rahaa, pääsisin matkustelemaan ympäri Eurooppaa ja mulla ois kerrankin työpäivien jälkeen aikaa tehdä jotain muutakin kuin alottaa tekemään isoa pinoa läksyjä. Oon 18-vuotias, opiskellu siitä 12 vuotta ja pikkuhiljaa kaipaisin jotain vaihtelua elämään. Mut tottakai välivuodessakin on isot kääntöpuolensa: jos en saiskaan töitä välivuodelle, niin vois käydä aika köpelösti. Pitäis kuitenkin maksaa joka kuukauden överihintasen kaksion vuokra, kustantaa eläminen ja syödä joskus jotain muutakin kuin kuivia leipiä. Samalla se päivittäinen kontakti samanikäisiin henkilöihin jäis, sillä ei ois enää koulua, jossa tutustua uusiin ihmisiin tai vaihtaa kuulumisia kaveriporukan kanssa. Tottakai duunissa näkis muita tyyppejä, mut todennäkösyys sille, et ne ois samanikäisiä- tai henkisiä, on aika pieni. 

"Vai seuraavat kuus vuotta vähintäänkin koulun penkillä istuen ja opiskelutahtia senkun koventaen?"

Niinkuin äsken sanoin, niin multa ei löydy unelma-alaa, vaan osaan ainoastaan sulkea vaihtoehtoja pois tai luokitella ne "ihan ookooks". En kuitenkaan oo löytäny alaa, jossa jaksaisin puurtaa viiskymmentä vuotta ja vielä senkin jälkeen olla hymyssä suin työpäivien jälkeen. Sosiaaliala on kaikista lähimpänä sitä, mitä mä tulevaisuudeltani voisin ehkä kuvitella ja siinäkin on niin paljon poissuljettuja työmuotoja. En esimerkiks vois kuvitellakaan olevani vanhainkodissa, mielenterveysosastolla tai huumeongelmaisten kanssa tekemisissä.  Lastensuojelu kiinnostaa mua kuitenkin muita aloja ehkä hippasen verran enemmän, joten luultavasti tuun muutaman kuukauden päästä hakemaan Sosiaalitieteisiin ja Sosiaalityöhön Turun Yliopistoon ihan vaan turvatakseni selustani, mut oisin kyllä ikionnellinen saadessani pitää sen välivuoden tähän väliin. Ainut, mikä mua huolettaa tällä alalla, on sen älyttömän huono palkka ja jatkuva stressaava työ. Tietenkään palkalla ei ois mitään väliä, jos aikoisin elää kahestaan elämäni jonkun kanssa. Mut kuvioihin tulee toivottavasti muutaman vuoden päästä perheenlisäystä, joka tarkottais sitä, etten välttämättä pystyis enää elättämään esimerkiks tulevaisuudessa lapsia hyvällä elintasolla. Ja en haluu itelleni sellasta tulevaisuutta, jossa pitäis jatkuvasti laskeskella rahoja kauppareissuilla, vaikka työ oiskin ihan huippukiva. Mä tuun kirjottelemaan neljän kuukauden päästä mun fiiliksistä, kun hakuprosessi on ohi ja oon saanut ajatuksiani selkeemmäks! Toivottavasti sitä ennen ilmaantuis jostain ihan unelma-ala, sillä pääsykoekirjoja on vähän vaikeeta ostaa, jos alasta ei oo vielä tietoakaan.

Onko teillä muilla ollu aina selkeet tulevaisuudensuunnitelmat vai ootteko tekin tällasia perässä rämpijöitä, jotka ei tiedä vielä jatko-opinnoista mitään? 

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

KIITOLLISUUSPÄIVÄKIRJA

IMG_7922
19. lokakuuta ja on ensimmäinen päivä kiitollisuuspäiväkirjaa. Mulla on ollu fiilikset vähän allapäin ja kova stressikuorma hartioilla jo pidemmän aikaa, joten halusin saada kirjattua jokaisesta päivästä jotain hyvää ylös. Liian usein asiat saattaa tuntua liian itsestäänselvyyksiltä, vaikka omistais jo ennestään paljon enemmän, kuin suurin osa ihmisistä: toimeentulon, oman kodin ja ihanan lähiympäristön.

"Sunnuntai on hyvä päivä alottaa tää, sillä tunnen tällähetkellä niin vahvaa kiitollisuutta. Vietin koko aamun sängyssä masentuneena, mikään ei tuntunut enää tavoittelemisen arvoiselta ja stressikuorma oli kasvanut olkapäillä liian suureks. Makasin pienenä myttynä peiton alla viis tuntia, kun en vaan yksinkertasesti pystynyt enää mihinkään. Vieressä makas koko sen ajan oma poikaystävä yrittämässä saada mua hymyilemään, mutta moniin tuntiin se oli vaan pelkkä haave. Suupielet ei noussu ylöspäin, olin kai liian väsynyt ees hymyilemään. Hän ehti pyytää mua lähtemään leffaan illalla, kokkaamaan mulle tortilloja, tuomaan jättipalasen pätkiskakkua, mansikoita suklaakuorrutteella ja silittämään mun hiuksia ikuisuuden. Lähes viiden tunnin jälkeen, neljän tunnin sylissä makoilun ja monien hymy-yritysten jälkeen päivä oli pelastettu. Kiitos siitä, että oot olemassa. Oot mulle rakas."

"Maanantaina mun vanhemmat kävi meillä kylässä ja tapansa mukaan tuli taas mukanansa kasa uutta tavaraa. Äiti ja iskä on ollu niin iso osa meidän omilleen muuttamista niin rahallisesti kuin turvaverkostoineen, että ilman heitä me asuttais vieläkin varmaan erilleen Joonaksen kanssa. He on aina pitäneet huolen, ettei meiän oo tarvinnu pelätä kurnivaa nälkää tai tavaroiden puuttumista. Välillä on tuntunut pahalta, miten paljon he on halunnu käyttää rahaa siihen, että meiän kämpästä tulee pikkuhiljaa valmis ja jääkaappiin tulee kolme ruokakassillista ruokaa. No, jokainen poissa kotoa asuva varmasti ymmärtää, mitä tarkoitan."

aam
"Sunnuntaina olin niin kiitollinen, että mulla on olemassa pikkusisko. Olis niin yksinäistä, kun ei vois painia kilpaa tai piikitellä hölmöistä jutuista toista. Kotikotiin mennessä ollaan ihan erottomattomat ja kiehnätään toisissamme kiinni yömyöhään, eikä tulis mieleenkään käydä ees suihkussa yksin haha. Keksitään aina jotain hauskaa toistemme pään menoks ja keittiö on meiän leipomisten jäljiltä ihan karmeessa kunnossa. Ei meistä kumpikaan osaa leipoa, mut sotkemisessa ollaan voittamattoman hyviä."

"Materialistin puhetta, mut olin kiitollinen maanantaina hyvästä ostossaldosta. Haluisin jo sen päivän, kun oisin tyytyväinen meiän kotiin ja siellä ois kaikki asiat, joista oisin sinne haaveillutkin. Tuntuu niin turhauttavalta, kun seinät notkuu tyhjyyttään, mutta kun en löydä koskaan mitään kivaa meille. Meiän kaksio on jotenkin hassunmallinen, että tyhjille koloille on lähes mahdotonta löytää mitään mieluista."

"Tiistaina kiitin itteäni. Olin niin ahdistunut töissä, että kipitin kahden tunnin jälkeen kotiin selvittelemään päätäni. Ja sille tielle jäin, viikon jälkeen olo on parempi kuin hetkiin. Päätin hidastaa seuraavan viikon tuntimäärääni ja puolittaa työmäärän edelliseen viikkoon verrattuna. Näin mun pitäis tehä useemminkin, sillä oon maailman paras aikatauluttamaan mun viikon minuuttiaikataululleen, josta seuraa väsynyt ja kiukkuinen Noora…. "

IMG_7938"Keskiviikko- ja torstaiyöllä heräsin itkien painajaisiini. Kyyneleet valus ja herätin nukkuvan poikaystävän, joka otti mut lämpimään syliinsä ja lohdutti mua. Nään painajaisia stressaantuneena tai jos kuulen ikäviä uutisia ja mun on tosi vaikee sulatella niitä yksinään. Mun painajaisissa joku läheinen kuolee ja sitä surua saattaa jatkua monta tuntia, enkä osaa tietoisesti herätä siitä unesta. Siks olin niin kiitollinen, että rakas asuu samassa osoitteessa."

"Lauantaina vietettiin kunnon tyttöjeniltaa meillä, syötiin pitsaa ja herkkuja. Juteltiin yli kuus tuntia putkeen niin syvällisistä asioista, että tuntu ihanalta pitkästä aikaa puhua kaikesta perinpohjin. Tytöillä on yleensä aina joku näkemys asiasta ja useimmiten jaetaan vielä eri mielipiteet, joten on niin hauskaa kuunnella erilaisia mielipiteitä, joista ei oo yhtään samaa mieltä toistensa kanssa. Oon niin kiitollinen siitä, että mulla on noin ihanat tytöt, joiden kanssa viettää iltoja myöhään iltaan asti. Loveyou guys. "

"Keskiviikkona mua suututti kaikki, tunsin oloni yksinäiseks koulussa, kun kavereilla oli tunnit eri aikoihin. Olin ihan varma, että tuun viettämään loppuelämäni yksin jossain pienessä mökissä yksin, ilman ystäviä tai poikaystävää. Ja kaikenlisäks syöden matoja ulkoota. Tää fiilis mulla on itseasiassa tosi usein nimenomaan koulussa, sillä kaikki muut mun kaverit opiskelee ihan eri aineita toisella puolella koulua, joten ei nähä kirjaimellisesti kuin ohimennen viis minuuttia viikossa… Keskiviikkona istuin keskellä tietokonehullujen poikien porukkaa ja mietin, että tällästako mun loppuelämä tulee olemaan."

IMG_7961"Torstaina riitelin äänekkäästi ja mua ärsytti koko tilanne, sillä inhoon jättimäisiä erimielisyyksiä rakkaan ihmisen kanssa. Mut sen riidan aikana ymmärsin, että mulla on paljon parannettavaa omalla kohallani: mun pitäis olla vielä rennompi ja hillitä mun suuttumista ees kahella sekunnilla. Monesti nimittäin käy niin, että oon huomauttanut jostain asiasta nätisti aiemmin ja sit myöhemmin huomaan, ettei kyseinen ihminen oo tehnyt elettäkään korjatakseen tilannetta. Silloin mä en pysty enää hillitsemään itteäni ja sieltä tulee sellasta huutokarjumista, että oksat pois. En vaan ymmärrä ihmisiä, jotka ei ota opikseen ekalla sanomiselle, vaan niitä joutuu sanomaan parikymmentä, ennenkuin asia oikeasti korjaantuu."

"Perjantaina pääsin ekan kerran yli puoleen vuoteen kolmeks tunniks oman alani töihin MLL:lle ja voi vitsit, tuntu ihanalta vaihtelulta pitkästä aikaa! Vielä kun näitä hommia riittäis hiukan useemminkin, kuin kerran pari vuodessa, niin oisin maailman ilosin tyttö. Nimenomaan tästä työkokemuksesta hyödyn älyttömästi jatkokoulutuspaikkaan hakiessa, jos mun sunnitelmat pysyy entisellään. Oon muuten tekemässä mun jatko-opiskelusuunnitelmista ihan erillisen postauksen lähiakoina, mut vielä vähän lykkään sen julkasua tietoisesti."

"Lauantaina sain pomolta niin paljon kiitosta töissä, että olin ihan supertyytyväinen omaan työsaavutukseeni! Meillä palkka menee ihan täysin omien kykyjen mukaan, joten tän viikon ahkerointi näkyy isona plussana palkkakuitissa. Aina ennen oon vähän epäröinyt, sillä tuntui, että oon meiän työpoppoon miinusmerkki, mut tuntu niin hyvältä nähä päivän päätteeks isolta screeniltä, että olin ollut sen päivän paras. Cool, nosti mun työmotivaatiota ihan kiitettävästi ylöspäin, itseluottamuksesta puhumattakaan."

IMG_7986"Maanantaina vietettiin hypäriä parin kaverin kanssa, kunnes heiän piti käydä kaupungilla ja jäin surullisena yksin istumaan käytävälle siks aikaa. Puolen tunnin päästä he palas takas ja heitti suklaapatukan mun syliin. Voi että, miten olin yhtä hymyä loppupäivän! Tällaset yllätykselliset asiat piristää mun huonoja päiviä monesti useemmin, kun pelkkä jutteleminen."

"Perjantaiaamun kampaaja venähti vahingossa viistuntiseks, vaikkei mulle laitettukaan paria hassua raitaa enempää. Olin ihan varma etukäteen, että nääkin hiukset epäonnistuis, mutta yllättäen kampaajat sai pelastettua mun moniväriset hiukset näppärästi. Tuntu niin hyvältä kattoa pitkästä aikaa kampaajatuolista peiliin ja todeta olevansa tyytyväinen. Oon kokeillut kaks kertaa sellasta opiskelijoitten kampaamoa ja ne on mun elämäni ainoat kaks onnistunutta reissua! En sitten tiedä mistä johtuu, että näiden opiskelijoiden tekemät värjäykset onnistuu monta vuotta duunissaan olleita kampaajia paremmin…?"

"Lauantaina lumi tuli vihdoin maahan ja vaikken ois uskonutkaan sanovani tätä, niin oon onnellinen siitä. Mut en suinkaan siitä sen tuomasta pakkasesta tai kylmästä lumesta paljasta nilkkaa vasten, vaan yksinkertaisesti parempien blogikuvien takia. On jokasen bloggaajan painajainen ottaa minuuttitolkulla kuvia eri asetuksien kanssa ja todeta niiden laadun olevan yksinkertaisesti niin huono, ettei sitä saa muokkauksellakaan pelastettua. Uskon postailevani entistä useammin nyt, kun taustakaan ei oo niin sumea. Kääntöpuolena tottakai ne kylmät minuutit ilman takkia, koska pitäähän asukuvat julkasta blogiin. Note to self: Muista, että kohta tulee ne -20 asteen pakkaset ja mieti sitten itteäs kuumeisena seuraavat päivät, kun edellisenä päivänä oli pakko saada asukuvat just se tietty pikkutoppi päällä.. Haha."

IMG_7917
"Mun ja mun lempparikaveripoitsun välit oli jostain syystä jäätyneet lähes puolen vuoden ajaks ja se asia harmitti mua. Luulin kuitenkin, ettei häntä enää kiinnostais, joten en laittanut pitkiin aikoihin mitään viestiä sinnepäin menemään. Kunnes aloin nähä hänestä niin pahoja painajaisia, että seuraavana päivänä oli kirjaimellisesti pakko laittaa viestiä ja onneks laitoin. Nyt tuntuu, kuin kaikki ois taas ennallaan siitä hetkestä, kun me edelliskerralla puhuttiin. Musta on oikeesti hassua, että jotkut ystävyyssuhteet "kariutuu" ajan kuluessa, vaikkei väliin tulis minkäänlaista riitaa tai sanaharkkaa. Pikkuhiljaa vaan huomaa, ettei oo jutellu toisen kanssa pitkiin aikoihin."

lauantai 29. marraskuuta 2014

TYÖ, JOKA ON MORAALISESTI VÄÄRIN

IMG_7589
Ylitin tänään itteni ja tein mun mielessä kauan pyörineen asian: irtisanouduin nimittäin mun entisestä työpaikasta, jossa lähestulkoon asuin kahen kuukauden verran. En vaan yksinkertasesti haluu tuhlata mun nuoruuttani tekemällä kuuspäivästä työviikkoa ja olla niin väsynyt, että sunnuntaisin oon ihan liimautunut sänkyyn kiinni. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni työssä, jossa mun oli henkisesti huono olla. Multa vaadittiin yli-inhimillisiä asioita, työntekijöitä otettiin vuoronperään pitkiin puhutteluihin ja päivä päivältä mun odotettiin muuttuvaan konemaiseks robotiks, jolla ei oo kasvoja lainkaan. Se tuntu pahalta, sillä mun ei annettu olla oma itteni, vaan piti tekeytyä työpäivien ajaks kivikovan maskin taakse ja vääntää suu niin suureen tekohymyyn, ettei iltasin huvittanut puhua lainkaan kotiintullessa. Suurin osa mun päivistä kului höpötellen viattomien ihmisten kanssa puhelimessa, vakuuttaen niille asioita, joihin mä en itekään uskonut. Mun "työnkuvaan" kuului epävirallisesti asioita, jotka oli musta moraalisesti väärin. Jätin usein valehtelematta asiakkaille, vaikka mun ois tietyntyyppisiin kysymyksiin nimenomaan täytynyt pomon ohjeiden mukaan kiertää heiän kysymys ja välttää vastaaminen sillä tavoin. Ymmärrän tottakai, että asioitten kiertelyllä ja huijaamisella firmat tienaa rahansa, kun viattomat asiakkaat ei ymmärrä varmistaa jokaista mahollista kohtaa, mutten hyväksy sitä millään tavoilla… Ei musta oo sellaseen, eikä musta kenestäkään pitäiskään olla. Tällähetkellä oon niin ylpee, että uskalsin lähteä ja irtisanoutua heti, kun tää totuus valkeni mulle. Silläkin uhalla, että "menetin" työpaikkani - joka ei muuten paina mitään sen rinnalla, että mun omatuntoni on nyt puhdas. Samalla sekunnilla, kun marssin ulos työpaikan ovesta, hurrasin muutamat onnenhuudot työkavereitten vierellä ja olo oli niin ilonen ja energinen!

IMG_7453
IMG_7590
IMG_7843
IMG_7593

lauantai 22. marraskuuta 2014

EKAT LUMENPEITTEISET KUVAT

IMG_7563
Onnellinen tyttö täällä moikka! Mulla ois oikeesti nyt koeviikko, mut oon niin väsynyt rankan työviikon jälkeen, etten kykene muuhun kuin sängyllä makoiluun. Saatiin tällä viikolla ylppäritulokset takasin ja omantasosesti ne tuli takasinkin, joten siinä ei oo valittamista. Kävin eilen kampaajalla pelastamassa niitä edellisiä hiuksia (joista ei ihan tietoisesti oo blogin puolella yhtäkään kuvaa…) ja oon ihan supertyytyväinen lopputulokseen! Nyt mun hiukset on pitkästä aikaa tasasen väriset ja jotenkin eloisammat. Ei enää ulkonäkökriiseilyä siis hetkeen, luojan kiitos. Mun on pakko kertoa teille muuten tarina tosta topista, joka on aiheuttanu mulle harmaita hiuksia. Eilen menin töihin normaaliin tapaani ja pomo tuli sitte juttelemaan mun kanssa mun työpisteelle. Säikähdin sitä ja pudotin vahingossa laskimen maahan, jolloin kumarruin nostamaan sitä. Mut sitä ylösnostaessa tulinkin väärässä kulmassa ylös ja mun rintsikat paitoineen juuttu kiinni siihen mun pöytään ja mähän vilautin sit kaiken miespomolle. Tänään menin töihin ton topin kanssa, kunnes menin vessaan ja juutuin sit vessaan hetkeks korjaamaan mun levinneitä meikkejä. Yhtäkkiä näin, et mun paita on kirjaimellisesti revennyt poikki olkaimistaan ja oon koko ajan ollu asiakaspalvelutyössä pelkät olkaimettomat rintsikat päällä, kun se paita oli tippunu navan kohdalle roikkumaan yksinään. Mietin sit hätäsesti, että miten ihmeessä voin jatkaa työni loppuun... Kaikista kauheinta on, ettei kukaan sanonu mulle siitä ja en haluu ees tietää, että mitä ois tapahtunu, jossen ois lähteny kesken duunin käymään vessassa?! :-D Perkele meiän duunin miesvoittosta poppoota.

talviii1IMG_7470
IMG_7485