maanantai 24. helmikuuta 2014

PELKÄN TEKSTIN PAIKKA

Mä itkin ruokajonossa, kun näin mun lempparipoitsun tulevan samaan jonoon. Se otti musta kiinni ja vei mut syrjemmälle itkemään sitä vasten. Se rutisti niin keveesti, että mun ois tehny mieli tukehduttaa se mun heiveröisillä voimillani syliin ja kastaa sen päällä ollut ohut neule litimäräks kyyneleistä. Eilen illalla se sama poika kutsu mua muruks ja sano ekan kerran ääneen, että oon sille tärkee.

Mä alotan nyt puhtaalta pöydältä, uus elämä. Täällä on edelleen sama tyttö, jonka hymy pilkistää jopa kyyneleitten välistä. Ajattelen liian harvoin mun omaa hyvinvointia, vaan keskityn liian usein muitten murheisiin. Tällä hetkellä jokaikinen kavereista on käskeny mua olemaan itsekäs, ajatella pelkkää itteäni ja toimia niin, ku ite nään parhaaks. Ne pyysi mua unohtamaan hetkeks muut ihmiset, niitten luomat kuvitelmat mun elämästä ja kaiken ulkopuolisen hälinän. Onnistun siinä pikkuhiljaa ja rakennan mun elämästä taas sellasta, jossa mä hymyilen suurimman osan viikosta. Hymyilen sellasta hymyä, mistä ihmiset muistaa mut ekan kerran jälkeen ja josta näkyy mun aitous.

Viimepäivät ei oo saanu laskettua mun itsevarmuutta, josta mä oon ylpee. Mä yhtä kaunis kuin eilenkin, yhtä aito kuin eilenkin, mut pikkusen korkeemmalla itsetunnolla. Tottakai musta tuntuu pahalta, mut tiiän tän olevan oikee ratkasu. Ei kenenkään tarvii olla ihmisen ympärillä, joka ei arvosta mua edes pienen vertaa tai pysty antamaan omalle ylpeydelleen periks kasvotusten, kun mokaa. Mokaaminen on inhimillistä, tottakai, mut asiallinen sopiminen on mun kohdalla aina tie uuteen alkuun. Valitettavasti mä uskalsin päästää irti vasta nyt, vaikka tilaisuus siihen on ollut monta kertaa viikossa. Annan liikaa anteeks, joka koituu mun kuopaks aikanaan. Se kuoppa on täytetty ja mä voin taas kävellä sen päältä paljainjaloin.

Kävin kahvilla lähes tuntemattoman tytön kanssa, jonka kanssa ollaan vaihdettu vaan muutamat kommentit blogissa. Eilen mut valtas ihan älytön itsevarmuuden purkautuma ja kommentoin hänen igkuvaansa, että nähtäiskö. Toi on pieni asia, jota mä en ois välttämättä tavallisena päivänä tehny. Mä pärjään kyllä. Mä pärjään niin kauan, ku elämä on eessä. Ja tällähetkellä se todellakin on sitä.

torstai 20. helmikuuta 2014

HELSINGISSÄ

IMG_6455
IMG_6484
IMG_6384
IMG_6298
IMG_6297
helsinki1
IMG_6492

Ihana uus laukku, joka osu heti silmään kaupassa. Tykkään tosta enemmän, ku uskallan ees sanoa ääneen..♥

IMG_6482
IMG_6472
IMG_6524
Mä käyn Helsingissä harvoin, mut aina jonkun kanssa kahestaan. Oon sanonu haluavani muuttaa sinne vähän vanhempana, mut siellä käydessä tajusin, että haluun vielä suurempaa. Haluun nähä enemmän ihmisiä juoksemassa paikasta toiseen, ihmisiä kulkemassa eteenpäin jostakin muustakin kuin H&M:stä ostetut vaatteet päällä ja ihmisiä sellasessa paikassa, missä aurinko saa ne hymyilemään huononakin päivänä. Oon kotosin alle tuhannen ihmisen paikkakunnalta, mutten oo ikinä kokenu kuuluvani tänne tuppukylään, jossa kaikki on niin pientä ja tylsää.

Oon punannu joka päivä mun huulet ja näytän omaan silmään jo tyhmältä ilman sitä. Leikkasin mun hiukset lyhyiks, vaikka tiesin, ettei ne välttämättä sopis mulle. Halusin vaihtelua, toteuttaa itteäni ja päästä hetkeks karkuun kaikkea. Hymyilyttää, asiat loksahtaa paikoilleen ja sain eilen ihanan ruusun. Mun piti laittaa silmät kiinni kahvilla ollessa ja avatessa silmät näin mun poitsun ojentamassa sitä mulle. Mua huvitti kulkea shoppailemassa ja ravintoloissa ruusu kädessä, sillä ihmiset hymyili mulle kerta toisensa jälkeen. Tuntemattoman hymy tarttuu niin nopeesti.

tiistai 18. helmikuuta 2014

APUA, MIKÄ VAHINKO-OSTOS

IMG_6153
IMG_5234-001
e
IMG_6282
IMG_5240
...nimittäin tilasin vahingossa uuden objektiivin. Ja tolla vahingossa tilaamisella tarkotan tosiaan tismalleen sitä. Kattelin netissä Canonin 50mm 1.4 objektiivia ja aattelin rekisteröityä sinne sivuille samalla, et voisin saada ilmotuksia kuukauden kamppiksista ja sen sellasista. Moneen otteeseen siellä sanottiin, et "tilaus toimitetaan vasta vahvistettuasi sähköpostiin tulevan linkin" ja jatkoin selailemista, kunnes yhtäkkiä mulle tuli sähköpostiin viesti "tilauksesi on vastaanotettu ja se saapuu 4 arkipäivän sisällä". Mä en oikeesti tiiä, mitä tapahtu, koska mä en tosiaan missään vaiheessa klikannu sitä tuotetta kotiin toimitettavaks, sillä en antanu ees tilinumeroita alaikäsenä.

Pähkäilin muutaman päivän, et mitä pirua mä teen ton asian kanssa, kun oon kuitenki halunnu tota objektiivia - mut 400 euron hinta tuotti mulle huonoa omatuntoa. Eilen mulle tuli kuitenki viesti (kahen päivän toimitusajalla ulkomailta?!) objektiivin saapumisesta ja siinä mä sit nöyrästi tokasin äitille, et voisko se lainata mulle noi sadat eurot, ku tuli tilattua tollanen... En voi vieläkään uskoa, et tällasta käy, mut tää on kai jotain kohtaloa sit. Tai ehkä tää on sitä perseelle potkimista tän blogin suhteen, ku on tullu postattua aika hitaaseen tahtiin :-D Selvästi parempi toi on kuitenki kuin edeltäjänsä jo verratessa noita mustikkakuvia noihi muihin kuviin, jotka on otettu tällä uudella objektiivilla ja tällä hetkellä tuntuu oikeestaan ihan hyvältä ostokselta, vaikka täysvahinko alunperin olikin.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

WEEK 7

Lähin kokoomaan kuvia tältä viikolta ja huomasin vast tässä vaiheessa, et suurin osa kuvista liitty jotenki wanhojentansseihin. No, ei tullu ainakaan heitettyä hukkaan yhtäkään juttua siihen liittyen! Voin muuten luvata panostavani enemmän blogiin lähipäivinä (ellei mun tuurilla satu just ne sateet ja sumuiset kelit tähän hiihtolomaan) ja oonkin innoissani, et voin vihdoin palata takasin normaaliin postausrytmiin.

PicMonkey Collage
1. Syön jokasen aterian sängyssä ja voitte vaan kuvitella, kuinka monta kertaa kuukaudessa joudun vaihtamaan lakanat sen takia, et ne on joko suklaassa tai mansikoissa... Oops, mut toi on vaan niin ihana tapa silti. 2. Omaa naamaa muutama päivä sit. 3. Keilaamassa tyttöjen kanssa, viimekerrasta olikin kevyet viis vuotta. 4. Ja sen päätteeks tilattiin pitsat ja lähettiin istumaan iltaa pitkästä aikaa.

PicMonkey Collage
1. Wanhojenristeily ja tytöt just laittautuneena 2. Rupesin kattomaan, et suorat hiukset saa mut näyttämään ilkeemmältä, ku kolmannen kuvan kiharat. En kyllä tiiä mikä siinä on, mut kai noi kiharat jotenki pehmentää mun naamaa ystävällisemmäks?! :-D 3. Mun vanhojentanssipari 4. ... ja tässä vaiheessa iltaa saman herran kanssa halailu näytti aika ykspuoleiselta.

PicMonkey Collage
1. Yhen lempparitytsyn kanssa syömässä Fontanassa wanhojen päätteeks. 2. Oon yleensä tosi pienimahanen, mut mulle jäi ihan kamala nälkä ton annoksen jälkeenkin! 3. Oli ihanaa, ku käytiin 19 ihmisen porukalla syömässä, niin rentouttavaa. Tuli kyllä otettua joka hetkestä irti wanhojen kustannuksella. 4. Murun kanssa ennen tansseja ♥

PicMonkey Collage

1. Tuimana. 2. Yhen päivän asua. 3. Kävin pienenä kerran vuodessa Ruotsissa tuhlaamassa monet sadat eurot just BikBokiin. Kuitenki samantien sen tullessa tänne Suomeen, sen vaatteet muuttu mun mielestä ihan hirveen tylsiks ja tavallisiks... Harmittaa, et se oli ennen yks mun lempparikaupoista ja nyt en meinaa löytää sieltä yhtään mitään ees väkisin ettimällä. Enhän oo ainut tän fiiliksen kanssa, enhän? 4. Ja taas yks iltapala sängyssä, toivottavasti tää luksus ei ikinä muutu ankeemmaks.

perjantai 14. helmikuuta 2014

PROM 2014

IMG_5402-001
IMG_5535
IMG_5670
IMG_5875
IMG_5634
IMG_5252
Kollaasit21
IMG_5819
IMG_5773
IMG_5664
prom1
IMG_5661
Se päivä, jota mä olin oottanu monia kuukausia, oli vihdoin tänään! Mä rakastan niin paljon laittautua ja elää hetkiä maailmassa, jossa kaikki on pukeutunu hienoihin vaatteisiin ja kihartanu hiuksensa - joten ei ollu yllätys, et mä kuljin koko päivän hymy korvissa. Oon sellanen ihminen, et kohtaan elämässä aina kaikki maholliset vastoinkäymiset aluks, mut viimehetkellä kaikki kääntyy parempaan päin. Ei siis ollu tässäkään asiassa ollu yllätys, et mun suihkuruskettaja peruutti muutama tunti ennen h-hetkeä, hiukset värjäänty kampaajalla mustiks muutama viikko sit, tai että mun meikkaaja teki mulle kamalat kulmat just ennen tansseja. Kaikki kuitenki ratkes, hiukset vaaleni täydellisen värisiks, soitin koko lähiseudun suihkuruskettajat läpi viidessä minuutissa ja sain uuden ajan ja piirsin ite sellaset kulmat, ku halusin. Kaikki järjestyy. Aina.

Tää päivä oli yks älyttömän kivoista ja itsetunnon kohottajista ja mä toivon, ettei kukaan joudu viettämään tota missään muissa fiiliksissä! Rakas oli ihana, kun jakso kuvata ton koko prinsessapäivän verran mua ja kavereita, joten muistikortti tuli täyteen ihania kuvia. Mun mielestä jokanen tyttö ansaitsee ees kerran elämässään tollasen unelmapäivän, joten oon kiitollinen siitä, että sain tähän mahollisuuden. Nyt kun viimiset tanssit on tanssittu ja katon näitä kuvia, niin voin sanoa, et hymystä päätellen olin onnellisimmillani. Ja niin taidan olla vieläkin.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

MUUTAMA ASIA BLOGGAAMISESTA

IMG_5062
IMG_4923
IMG_4456
IMG_4634
IMG_5074
Oon aina ollu sitä mieltä, et on yhtä tyhjän kanssa tulla postailemaan väkisin jotain matskua tänne, jos se touhu ei nappaa yhtään sillä hetkellä. Joudun muistuttelemaan itteäni tästä hetki hetken perään, kun harmittelen usein omaa blogihiljasuutta, jonka yleisimmin koulu ja kuvienpuute aiheuttaa. Mun ajatuksissa pyörii silti se, miten paljon kivempi on lukea vaivalla kirjotettua postausta, kuin väkisin väännettyä, josta valehtelematta huokuu se kirjottajan harmaa fiilis. En ite haluu olla se harmaa tyyppi, josta mietitään, että tykkäänkö mä tästä oikeesti vai kirjottelenko mä vaan sen takia, et viime kerrasta on jo niin paljon aikaa.

Mulla on paha tapa ottaa paineita pienistäkin jutuista, jos niitä kerääntyy tarpeeks monta samaan aikaan. Ja niin käy liian usein myös tän blogin kanssa, vaikka tää onkin se paikka, johon tuun rentoutumaan päivän päätteeks purkamalla ajatuksia. Yks asia on kuitenki se onnelliseks tekevä juttu: tän blogin ilmapiiri, joka on pysyny jo monta vuotta niin tsemppaavana ja asiallisena. Ne anonyymit, jotka lähes poikkeuksetta tunnetaan negatiivisestä kielenkäytöstään ja siitä, että sen harmaan maskin taakse voi kätkeytyä helposti haukkumaan bloggaajaa, ei oo ikinä nähny tarpeelliseks tehä sitä täällä. Yleensä ne anonyymit on just niitä ilmapiirin hajottajia, mut mun kohalla ne on aina ollu niitä kaikista isoimpia tsemppaajia ja pisimpien kommenttien kirjoittajia. Oon saanu tasan yhen negatiivisen kommentin 1200 kommentista kuuden vuoden aikana, joka pistää oikeesti hymyilyttämään, sillä toi suhde kivoihin kommentteihin on ihan mitätön. :-) En oo ikinä sen takia nähny tarpeelliseks laittaa anonyymiestoja tai kommenttien valvontaa päälle, kun tää homma toimii näin hyvin. Mun on pakko sanoa iso kiitos teille, ku saatte mut nauttimaan tästä hommasta vielä enemmän loistavalla ilmapiirillänne (vaikka mä en kerkeäkään kovin usein tänne mitään kirjottelemaan) - kiitos ♥

lauantai 1. helmikuuta 2014

ENEMMÄN SÄÄNTÖ KUIN POIKKEUS

IMG_4557
IMG_4859
IMG_4586
IMG_4826-001
IMG_4550
Täällä se sama tyttö, joka muutama postaus sit kehu jo pitkään korkeella ollutta itsetuntoa. Ei ois kuitenkaan kannattanu sanoa sitä ääneen, tällä hetkellä se on nimittäin ihan toisessa suunnassa. Mulla ei tosiaan oo positiivisia kokemuksia kampaajista, vaan väri on poikkeuksetta joka kerta epäonnistunut. On tullut mustaa hiusta pyydettäessä suklaanruskeeta, on tullu vaaleenpunaset hiukset pyydettäessä vaaleita raitoja ja kaikenlisäks ruskeet hiukset punasella tyvikasvulla, jonka korjauksen jouduin vielä kaikenlisäks maksamaan ite samalle kampaajalle. Arvatkaa mitä tällä kertaa - no ne pirun mustat hiukset, vaikka painotin kymmenettä kertaa "ei sitten lähellekään tummanruskeita, vaan vaaleenruskeet". Mulla meni kaks päivää itkiessä mun rumia hiuksia ja sitä, kuinka kamalalta mä oikeesti näytän (noi kuvat musta on siis vanhoja). Vanhojentanssit on ihan muutaman päivän päästä käsillä ja mulla on kiire ettiä uus kampaaja ja saada näitä vaaleemmaks (vai pitäiskö olla realistinen ja varautua seuraavaks vaikka sinisiin hiuksiin jonkun uuden mokan takia....). Ja ennenkuin joku kerkee sanomaan huonosta kampaajasta, niin noi kaikki on ollu eri kampaajia ja alan pikkuhiljaa menettää mun viimisetki toivenrippeeni heihin.