maanantai 24. helmikuuta 2014

PELKÄN TEKSTIN PAIKKA

Mä itkin ruokajonossa, kun näin mun lempparipoitsun tulevan samaan jonoon. Se otti musta kiinni ja vei mut syrjemmälle itkemään sitä vasten. Se rutisti niin keveesti, että mun ois tehny mieli tukehduttaa se mun heiveröisillä voimillani syliin ja kastaa sen päällä ollut ohut neule litimäräks kyyneleistä. Eilen illalla se sama poika kutsu mua muruks ja sano ekan kerran ääneen, että oon sille tärkee.

Mä alotan nyt puhtaalta pöydältä, uus elämä. Täällä on edelleen sama tyttö, jonka hymy pilkistää jopa kyyneleitten välistä. Ajattelen liian harvoin mun omaa hyvinvointia, vaan keskityn liian usein muitten murheisiin. Tällä hetkellä jokaikinen kavereista on käskeny mua olemaan itsekäs, ajatella pelkkää itteäni ja toimia niin, ku ite nään parhaaks. Ne pyysi mua unohtamaan hetkeks muut ihmiset, niitten luomat kuvitelmat mun elämästä ja kaiken ulkopuolisen hälinän. Onnistun siinä pikkuhiljaa ja rakennan mun elämästä taas sellasta, jossa mä hymyilen suurimman osan viikosta. Hymyilen sellasta hymyä, mistä ihmiset muistaa mut ekan kerran jälkeen ja josta näkyy mun aitous.

Viimepäivät ei oo saanu laskettua mun itsevarmuutta, josta mä oon ylpee. Mä yhtä kaunis kuin eilenkin, yhtä aito kuin eilenkin, mut pikkusen korkeemmalla itsetunnolla. Tottakai musta tuntuu pahalta, mut tiiän tän olevan oikee ratkasu. Ei kenenkään tarvii olla ihmisen ympärillä, joka ei arvosta mua edes pienen vertaa tai pysty antamaan omalle ylpeydelleen periks kasvotusten, kun mokaa. Mokaaminen on inhimillistä, tottakai, mut asiallinen sopiminen on mun kohdalla aina tie uuteen alkuun. Valitettavasti mä uskalsin päästää irti vasta nyt, vaikka tilaisuus siihen on ollut monta kertaa viikossa. Annan liikaa anteeks, joka koituu mun kuopaks aikanaan. Se kuoppa on täytetty ja mä voin taas kävellä sen päältä paljainjaloin.

Kävin kahvilla lähes tuntemattoman tytön kanssa, jonka kanssa ollaan vaihdettu vaan muutamat kommentit blogissa. Eilen mut valtas ihan älytön itsevarmuuden purkautuma ja kommentoin hänen igkuvaansa, että nähtäiskö. Toi on pieni asia, jota mä en ois välttämättä tavallisena päivänä tehny. Mä pärjään kyllä. Mä pärjään niin kauan, ku elämä on eessä. Ja tällähetkellä se todellakin on sitä.

14 kommenttia:

  1. Sä kirjotat niin ihanasti <3 välillä on vaan pakko päästää irti, ihan vaan omaksi parhaakseen. Tsemppii kaikkeen ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru, sä oot kultanen ♥ Tällä kertaa irti päästäminen oli helpompi tehdä, kun taustalla oli näin paljon negatiivisia asioita, jotka vaikutti suoraan mun elämänlaatuun.

      Poista
  2. aivan ihanaa tekstiä taas <3

    VastaaPoista
  3. ootko eronnut poikaystävästä vai jostain ystävästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En haluis enempää sanoa pelkän blogin kautta. Jos ollaan kuitenki lähemmissä väleissä, niin voit tulla kysymään :-(

      Poista
  4. Mä en tiedä mitä sanoa, uskomaton teksti. Aavistelen vähän mitä on tapahtunut, mutta en voi koskaan olla varma eikä sun sitä blogin puolella tarvitse kertoakkaan. Voimia sulle, pysy vahvana. Mullakin on ollut viimeaikoina niin rankkaa että sen ajatteleminenkin satuttaa, mutta täytyy nostaa itsensä ylös maasta ja jatkaa elämää koska mehän halutaan näyttää meitä loukanneille ihmisille kuinka hyvin kaikki on. Me ei saada antaa niiden nähdä meitä heikkona. Voimia. vaikka en sua tunne, uskon että oot upea ihminen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä uskon, et sun veikkaus osu oikeeseen :-I Asiat on muuttunu älyttömästi tästä viikon takasesta kirjotuksesta ja kaikki on nyt oikeesti hyvin ja palannu takas siihen entiseen. Mä opin kuitenkin "menettäessäni", et mä pystyn pysymään vahvana, eikä ykskään ihminen pysty saamaan mua näkemään itteäni rumana tai huonona ihmisenä. Mun itseluottamus nousi noina päivinä tosi paljon, eikä se oo laskenut vielä nytkään, kun asiat on niinkuin ne kuuluukin olla. :-)

      Kuulostat niin kauniilta ihmiseltä sisältäpäin, et mä voin sanoa jo tän yhen kommentin perusteella, et haluisin tuntee sut. :-) Sellasia ihmisiä, jotka voi kirjottaa noin kauniisti tuntemattomalle ihmiselle, on ihan liian vähän. Sä oot upee ihminen, upeella sydämellä ja asenteella - lupaa mulle pitää tosta kaikesta itessäs kii ♥

      Poista
  5. Voi Noora ❤ sä oot yks vahvimmista ihmisistä ketä tiiän, ja jos joku ni sä tiiät miten päästä tälläsistä yli. Mitä ikinä onki tapahtunu ni sun täytyy vaa tehä nii, mikä on sulle parasta, vaikka se päätös olis se kaikkein vaikein sun elämässä. Sun nimenomaan pitää ajatella oman hyvinvointis ja sut ittes välillä muiden edelle. Tsemppiä sulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakas, sä oot kans yks kultasydän ♥ Mä pärjään kyllä, kiitos kaikkien teiän tsemppikommenttien ja kavereitten :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)