lauantai 29. maaliskuuta 2014

SEITTEMÄN KUVAA

k
♥ Voi, ku mä saisin palasen tota onnea mun hymystä takasin! Nää kuvat on muutama viikko sit pidetyistä kesänavajaisista ja olin niin ilonen, ku sain laittaa mekon päälle pitkästä aikaa heh!

IMG_7690
♥ Kesänavajaiset tosiaan, ku ulkona oli lunta ja pakkasta kymmenen astetta.. :-D Jossei tietäis, ni ei kyllä arvais todellisuutta noitten meiän mekkojen ja shortsien takaa.

hhh
♥ En kauheesti tykkää ranskiksista, mut mä en oo ikinä syöny noita Fransmannin ranskiksia parempia! Kysyttiin jopa tarjoilijalta laskun yhteydessä, et mitä toi noitten päällä oleva jutska on, ku oli niin hyvää. Voi että, mä rakastan niin paljon käydä ravintoloissa syömässä.

ARh
♥ Jokin tässä kollaasissa mättää ja pahasti: ihan ekana pistää silmään toi mäkkiruoka tai no, jätski (joka saavutus kuitenki sekin). Oon ollu jo monta vuotta henkeen ja vereen mäkki- ja heseruokaa vastaan, enkä oo astunu niihin jalallakaan moneen vuoteen. Mua vähän hävettää ees myöntää, mut söin mun ekan hampparin hesessä kasiluokalla, kun mun silloinen poikaystävä painosti. :-D Ilman sitä painostusta mä en ois luultavasti ikinä maistanutkaan sitä paskaa. Toisena silmään ottaa farkkutsydeemi, joka on kyllä mulle auttamattoman iso, mut silti jotenki niin ihanan hmmm.. maalaisjunttimainen? :-D Jos löydän ton saman mallin pienempänä ja yhen sävyn vaaleempana, niin toi löytyy kyllä mun vaatekaapista hyvin nopeesti tän kevään mittaan.

AR1h
♥ Kävin pyytämässä opolta kevennystä koeviikkoon, kun olin pahimmillani kipeenä. Se meni läpi ja koin jonkun ihmeparantumisen pari päivää sit ja mulla on edelleen koeviikko hajautettuna kuukauden mittaseks sen tavallisen viikon sijasta. No, ainakin mulla on kerranki aikaa lukea ja panostaa niihin aineisiin.

Mutta niin, rivien välistä saattokin lukea mun tervehtyneen ja kahen viikon ajalta ainut asukuva on toi sovituskopissa napattu kuva, joka kertoo kyllä tän blogin täydellisestä heitteillejätöstä viimeaikoina. Nyt kun mulla on enemmän aikaa blogiin, niin mietin, onko teillä jotain toivepostausta tai minkälaisia postauksia ylipäätänsä toivotte näkevänne enemmän tai puolestaan vähemmän? :-)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

VIIS EHDOTONTA BLOGILEMPPARIA

Siitä on yli vuos, ku viimeks päivittelin mun lemppariblogeista, joten eiköhän oo aika päivitellä mun listaa! Linkkejä klikkaamalla pääsette näihin blogeihin, oliks teillä yhtään samoja lemppareita jo ennestään, kun mulla? :-)

Desktop2
Tyttö, kenet näin ensimmäistä kertaa muutama viikko sit. Tutustuttiin mun blogin kautta ja Anni oli ensimmäinen ihminen, johon mä oon oikeesti tutustunu blogin kautta ja nähny. Kaikista hauskinta oli, että puhuttiin ekan kerran kaks tuntia ennen ekaa näkemistä :-D Mua jännitti kävellä Annia vastaan ihan sairaasti, koska enhän mä tienny siitä etukäteen yhtään mitään tai edes oikeeta ikää... Jännittäminen oli ihan turhaa, sillä tää tyttö oli yhtä symppis, kuin oli antanu olettaakin! Istuttiin kahvilla ja puhuttiin siitä, millaisia lapsia me haluttaisiin - joten eiköhän me alkukankeuksien jälkeen saatu juttua aikaan. Ihana Anni, josta paljastukin samanlainen fiilistelijä kuin musta ja yllättäen kevaritytsy!  ♥ TÄSTÄ blogiin!

Desktop3
Tää toinen blogivinkkaus on mun uusin löytö, jonka iän kohdalla piti muutaman kerran hieroa silmiä, että luinko nyt varmasti oikein. Sain nimittäin niin paljon kypsemmän kuvan tästä tytsystä, kuin blogin kautta bongattu ikä ois antanu ymmärtää. Luin tän blogin kerralla alusta loppuun, ihana inspiksen saattelemana! Keep going girl :-) Yhtä hyvälaatusia kuvia ja kauniimpaa tyttöä saa ettiä ja sekin on pelkkää plussaa, että tää blogi poikkee massasta, lisää voitte lukea TÄSTÄ

Desktop4
Jos yhtään kiinnostaa Australiassa tällä hetkellä olevan tytsyn blogi, niin tää kantsii tsekata! Huh, omalla kohallani matkakuume ainakin vaan kasvo tätä lukiessa, uskomattomia kuvia :-) Emilian blogin löysin joskus muutama kuukaus sit, ku etin itelleni uutta luettavaa ja siitä asti oon käyny päivittäin kattomassa kuulumisia TÄSTÄ. Aina, kun luen tätä, niin saan jotenkin hurjasti luottamusta elämään ja siihen, et mulla on oikeesti vielä tässä vaiheessa elämää kaikki ovet avoinna! 

Desktop5
Tää lemppari jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen, sillä sen kirjottajat ei ookaan samaa teini-ikäistä ikätasoa, jota oon tottunu lukemaan. TÄN pariskunnan tekemisille ja ylipäätänsä suhteelle mä jaksan aina nostaa hattua, sillä blogi antaa niin poikkeuksellisen realistisen kuvan heiän elämästä kaikkine huonoine päivineen, että huh! Mulla on itelläni tosi negatiivinen kuva blogeista, jotka on siirtyny täyspäiväisesti indiedaysiin bloggaamaan, sillä niitten ihmisten blogien taso on musta pudonnu jokaikisellä hurjasti. Tää on ainut poikkeus noista indiedaysin bloggaajista ja toivon, ettei se negatiivinen muutos ikinä rantaudukaan tähän blogiin. :-)

Desktop6
TÄÄ Kian blogi on täynnä pelkkää hyvää fiilistä ja tervettä itsetuntoa, jotka on mun mielestä hyvän blogin kriteerejä. Ainut huono puoli tässä on, ettei tähän blogiin kantsi mennä nälkäsenä noitten ruokakuvien takia... :-D Jokasen pitäis mun mielestä saada kasa yhtä hyvää itsetuntoa ja positiivisuutta elämään, ku tällä tytöllä! 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

SELITTELYÄ

IMG_7444h
IMG_7717g
IMG_7082h
IMG_74374
Oon tällähetkellä bussissa ja avaan ekaa kertaa koneen lähes viikkoon. Viikon verran oon luullu tosissani olevani kuollut, itkenyt kivusta ja turhautumisesta ja vannonut, että musta tulee erakko loppuelämäkseni. Mä en ees enää muista, mistä kaikki alko: alkoko tää mun elämän alamäki kaks viikkoa sit vai 8 päivää sit? En tosissani muista. Joku päivä mun päässä alko tuntua niin kamalaa kipua, että vietin päivät nukkuen ja tiuskien, ennenkuin ees ite tajusin mun terveyden olevan jossain kaukana poissa. Maanantai aamuna varasin yksityissairaalasta itelleni paikan ja äiti lähetti mulle rahat hoitoja varten. Diagnoosia en vieläkään tiedä tarkalleen migreeniä, lääkeriippuvuutta, vierotusoireita ja lääkepäänsärkyä enempää. Se kipu oli lamaannuttavaa, vei mun viimiset elämänilon rippeet ja sai mut haluamaan pois. Kävin koulua, hymyilin käytävillä peittääkseni mun kivun täyttämät kasvot, joitten silmät oli punaset itkemisestä. Ainoat sanat, joita päästin ulos suusta, oli "mua sattuu, en jaksa tätä enää". Sydän jätti lyöntejä välistä, mun silmät ei oo ees humalassa seissy niin pahast päässä, puheen ymmärtäminen oli tosi vaikeeta, en saanu muodostettua järkeviä lauseita, välttelin sosiaalisia tilanteita mun heikon kunnon vuoks, mun lähimuisti oli poissa ja mun ruokavalio koostu pelkistä kolmiolääkeistä. Se otti oikeesti henkisesti helvetin koville.

Mä lopetin kaikki migreeni- ja kipulääkkeet hetkeks, tulin liian immuuniks kaikille niille, ettei ne enää tehonnu. Niiden lopettaminen oli vielä kamalampaa, ku olin ikinä kuvitellu: en pysyny hereillä ees muutamaa tuntia, vaan nuokuin pää kainalossa eteenpäin elämässä ja nukuin. Mun kaverit ei osannu enää sanoa mitään muuta kuin "mun käy niin sääliks sua" ja mua suututti se mun epäsosiaalisuus niinä aikoina. En saanu hoidettua koulua ollenkaan eteenpäin ja vielä hirveempää oli käydä koulussa pelkästään olemassa läsnä ja samalla tietäen, etten muista noitten lääkkeitten takia hölkäsen pöläystäkään viis minuuttia sit puhuttuja asioita. Unohdin kaiken tulevan mun elämässä, vaikka en valehtelematta ikinä unohda mitään. Toisin kävi.

Mä kaipasin eniten ihmistä, joka ottaa mut tiukasti syliin ja kertoo kaiken järjestyvän. Mä rukoilin joka ilta parantuvani sieltä tuskista ja vannoin itelleni, että musta tulee parempi ihminen, jos mä vaan paranen. Vietin mun ja Joonaksen vuosipäivästä puol tuntia ravintolassa syömässä ja loppuajan päivästä mä nukuin käsi poskella jopa siellä ravintolassa. Menin puol kaheksalta nukkumaan ja jätin Joonaksen hoitamaan mun lukiojuttuja kuntoon, että pääsen lukiosta läpi ja tunnen huonoa omatuntoa siitäkin. Vielä mä en oo täysin ilman kipuja, mut voiton puolella ollaan: nyt onnistuu jo itkemättä oleminen, koulussa istuminen ja aidosti hymyileminen. Mä oon niin kiitollinen siitä, et mulla on ympärillä muutama älyttömän ihanaa tsemppaavaa ihmistä nostamassa mua ylös, ku en ite siihen kykene. ♥

torstai 20. maaliskuuta 2014

KOLME VUOTTA MEIÄN SUUSTA

En varmaan ikinä unohda sitä sydämen tykytystä rinnassa, kun reilut kolme vuotta sitten istuin bussissa matkalla tapaamaan ekaa kertaa sitä tyttöä, kenen kans nytkin makaan vierekkäin, sormukset molempien nimettömissä. Sillon 14-vuotiaana en ois pystynyt ikinä uskoo olevani nyt tälläses elämäntilanteessa ja nyt kun jälkeenpäin miettii, niin mehän ollaan oltu ihan lapsia vielä sillon, kun meiän juttu alkoi. Senkin takii on ihan uskomatonta, että ollaan päästy aina tähän pisteeseen saakka, yhdessä. Meiän suhde on semmosella pohjalla, että se kestää kesällä parin kuukauden erossa olon satavarmasti. Ollaan koettu yhessä ihan älyttömmän paljon kaikkea, öiset kävelyreissut, kauppareissut mun kyytsäten sua pyörällä sen 6 kilsaa pelkän suklaan takia, joka kesäiset festarireissut ja vaikka mitä muuta. Tiedetään molemmat miten kaikki mitä tehdään yhdessä vahvistaa meiän suhdetta. Puhutaanki tosi usein just siitä, miten meiän pitäis tehä paljon enemmän kaikkee just kaksisteen.

kesänavajaiset
Jokapäiväisenä ajatuksena molemmilla meistä on syksyllä eessä oleva yhteenmuutto. Muuton mukana tuleva uudenlainen vapaus ja yhdessäolo vahvistaa meiän suhdetta entisestään. Tällä hetkellä mä en osais kuvitella mitenkään elämää ilman Nooraa. Kolmen vuoden aikana täst tytöstä on tullu mulle se, johon voin aina turvautuu. On aivan mahtavaa, miten voi jakaa toisen kanssa ihan kaikki asiat niistä pienistä jutuista aina niihin isompiinkin. Oon huomannu, kuinka oon ruvennu lähiaikoin miettimään entist enemmän mun ja Nooran tulevaisuutta. Monesti huomaan itteni miettimästä miettimästä meiän häitä, tai millasen nimen meiän pikkuprinsessa tulee joskus saamaan.

Voin tän kolmen vuoden perusteella sanoo, etten ois ikinä voinu löytää parempaa ihmist vierelle. Mä tiiän, ja huomaan sen jokaikinen päivä, miten Noora tekee must itestäni paremman ihmisen. Sekin on yks syy, minkä takii voin vaan olla älyttömän kiitollinen siitä, että mulle on siunattu Nooran kaltanen ihminen, jonka kanssa elää ja jakaa elämän ilot ja surut. Toivon koko sydämestäni, et me kestetään yhdessä loppuun asti, mä en halua menettää Nooraa ikinä. Rakastan sua kulta! -Joonas

IMG_7680h
Seurustelu on toisen vartalon ulkoa tuntemista, tietäen toisen leveimmän kohdan ja viistoista luomea selässä. Se on sellasten asioitten hyväksymistä, joita ei ois uskonu ikinä kohtaavansa just omassa kumppanissa. Sitä, kun oma suvaitsevaisuus on kasvanut äärimmilleen ja on oppinut rakastamaan jokasta huonoakin piirrettä toisessa. Kun on ollu jonkun vierellä kolme vuotta, se arki on jo tullut vastaan. Ne likaset hiukset, joiden kanssa sua kutsutaan kauniiks. Silittävät kosketukset, jotka rauhottaa väsyneen päivän jälkeen. Avoin syli, minne on tervetullut riidellessäkin. Kehon muutokset, jotka on tapahtunu vuosien mittaan ja joita on automaattisesti rakastanut toisessa. Se katse, joka osuu suhun suuressa väkijoukossa ja kasvoilla on samaan aikaan lämmin hymy. 

Kulti on mulle se henkilö, jonka kanssa mä painin suihkun jälkeen kilpaa ilman vaatteita ja jonka kanssa mun ei tarvii peitellä itteäni. Sellanen, jonka kanssa voin heittäytyä aamusin lapseks ja pyytää sitä pukemaan mut aamupalaa varten, kun en millään ite viittis. Mulle poikaystävä tarkottaa ihmistä, jolle mä kerron samaan aikaan uudesta ripsivärimerkistä ja se ihan oikeesti hehkuttaa sitä kilpaa mun kanssa ja toisaalta sellasta poitsua, jonka liian poikamaiset jutut ottaa mua välillä päähän. Mut sellasta se on - toisen tavat ja hehkutukset uppoo toiseenkin yhtä vahvasti ku itteensäkin. Toisen ilot muuttuu omiks iloiks ja toisen suorituksista ollaan yhtä ylpeitä, ku omistaankin. Ellei jopa ylpeempiä. ♥   -Noora

lauantai 15. maaliskuuta 2014

SITÄ HAMETYTTÖÄ ITTEÄÄN

IMG_75084
IMG_4754h
IMG_7459-001h
IMG_7561g
Tän näkösenä oon pomppinu koko aamun kotona yrittäen lukee alkavaan koeviikkoon, lähes tuloksetta kuitenkin. Sitä koeviikkoa vois myös syyttää siitä, että todellisuudessa mun koko aamu meni hiusten letittämiseen, meikkaamiseen pitkän kaavan kautta ja hameen valitsemiseen. Voi, ku jaksaisin joskus panostaa kouluunkin tän verran ulkonäköön, enkä kulkee ilman meikkiä ränsistyneen näkösenä haha. Suunniteltiin eilen, miten vietetään tänään kesän avajaisia grillaillen ja viettäen aikaa isolla kaveriporukalla poikaystävän luona. Tänään aamulla oli pikku shokki kattoo ulos ikkunasta ja nähä maan olevan vitivalkonen lumesta. No, kesän avajaisia me kuitenkin ollaan viettämässä illalla mekot ja shortsit päällä - säästä huolimatta!

torstai 13. maaliskuuta 2014

AJATUKSIA TULEVASTA AMERIKAN MATKASTA

"Tytöt, auttakaa mua! En tiiä mitään tosta kaupungista, ku siitä ei lue ees wikipediassa tai netissä suomeks."

Mä oon lykänny tän postauksen tekoa jo muutaman kuukauden verran, ku en oo tienny itekään tarkemmin olennaisia asioita, kuten esimerkiks asuinpaikkaa tai lähtöpäivää. Nyt mä tiiän asuinpaikan - Melrose, joka on pieni 27 000 ihmisen kaupunki lähellä Bostonia, Pohjois-Amerikassa. Se oli ensimmäinen tieto, jonka mä sain tietää. Toinen tieto oli se, että 8 minuutin päässä on iso ostoskeskus täynnä Victoria's Secretin, Forever21, American Eaglen, Sephoran ja Macy'sin liikkeitä! Mä en vois olla onnellisempi mun asuinpaikan sijainnista, joka osottautu ihan täydelliseks. Mun läheisille ei varmaan tullu yllätyksenä se, että oon joka ilta mitannu etäisyyksiä meiän talosta eri ostoskeskuksiin google mapsin avulla :-D Lähtöpäivä on ennen kesäkuun toista viikkoa ja paluupäivää en itseasiassa tarkalleen tiedä! Ylppärit on heti syksyllä, joten sen takia en voi jäädä yhtään pidemmäks aikaa sinne, vaikka mulla ois ollu siihen mahollisuus.

Desktop1

"Kultii, paijaa mua. Halaa mua niin kovaa kuin sä jaksat. Mä rakastan sua."

Vaikeinta tässä ei oo jättää perhettä, vaan poikaystävä tänne Suomeen. Ollaan oltu niin tiiviisti kolme ja puoli vuotta päivittäin yhteydessä ja nyt kaikesta fyysisestä seurustelusta tulee luopua muutamaks kuukaudeks. Meillä on tosi fyysinen suhde, joka pitää sisällään ihan älyttömästi läheisyyttä, joten tottakai se tulee ottamaan koville. Eniten pelkään niitä mahdollisia riitoja, kun ei pääsekään selvittämään kasvotusten asioita ja ne voi jäädä pyörimään mieleen moniks päiviks. Oon sanonukkin tän olevan jopa pahempi kuin armeija, jossa he kuitenki pääsee muutaman kerran kuukaudessa lomille. Kuitenkin oon sitä mieltä, että jos ei suhde kestä kahta kuukautta ilman fyysistä kosketusta, niin ei se ois sit kestänyt muutenkaan. Itseasiassa me taidetaan palata vähän takas niihin aikoihin, ku ei oltu vielä koskaan nähty ja juteltiin netissä päivittäin ennen varsinaista seurustelua!

Kollaasit23

#dreamcometrue

Oon haaveillu parin vuoden sisällä vaihtoon lähdöstä, mut lyhyemmällä aikavälillä. Vuosi ois mulle liian pitkä aika, enkä mä halunnu jättää seurustelua näin nuorena vuodeks pelkän netin varaan tai olla näkemättä mun pikkusiskon ekalle luokalle menoa ja kasvamista. Siks tää oli oikeesti unelmien täyttymys saada tällanen mahollisuus lähteä vaan kesän ajaks yksin maailmalle. Asun omakotitalossa ja fiilis on vähän kuin Peppi Pitkätossulla... :-D Oon jo uhannu laittaa mun ruokavalion ihan uusiks ja kattoa, mitä jenkkiruoka mun vartalolle tekee, vai tekeekö mitään haha.

Tästä kesästä tulee mulle iso käänne: muutto monen tuhannen kilometrin päähän yksin kotoa kaheks ja puoleks kuukaudeks, asua mun mittakaavassa "suurkaupungissa", jossa kaikki on niin uutta ja isoa ja puhua enkkua ihan yksin, ilman että joku on tulkkaamassa mulle sitä. Mä oon itseasiassa niin tuittupää ja oman onneni kulkija, et kaikki mun kaverit tiesi äitiä pari kuukautta aikasemmin tästä reissusta. Oon ollu niin itsenäinen jo pienestä pitäen ja hoitanu "muutamat" ulkomaanjutut lähinnä itekseni ja vaan ilmottanu lähteväni jonnekin, kun on ollu fiilis siihen. En voi korostaa sitä enempää, miten paljon mä oikeesti inhoon ilmottaa kellekään mun menemisiäni tai muutakaan elämää, joten musta oli niin ihanaa hoitaa tää taas ihan ominpäin ja mennä pelkän oman fiiliksen mukaan. Mä rakastan sitä.

Desktop

"Kai sä kirjotat sieltäkin blogia?"

Muutamat on kyselly, että kirjotanko mä blogia siellä. Mä haluaisin tosi paljon kirjotella, mut ainut murhe on se, että kenet mä saan yksinkertasesti kuvailemaan mua, kun en tunne sieltä ketään :-D Ja siitä tulikin mieleen, että oon kovasti koittanu ettiä sieltä juttukavereita facebookin välityksellä ja netissä selaten keskustelupalstoja, jossa ois samanikäsiä tyttöjä au pairina tai vaihdossa. Joten, jos tiiätte jonkun Melrosessa/Bostonissa asuvan tytsyn tai miksei pojankin, niin kertokaa ihmeessä! Ois niin siistiä, kun ois joku, joka näyttää paikkoja ja jonka kanssa jutella. (Ja kenet saada kuvailemaan asujuttuja heh)

Yks ilta yks saksalainen tyttö laitti mulle facebookissa viestiä siitä, milloin oon tulossa ja haluunko näyttää sille paikkoja. Kymmenen minsan päästä ryhdyin harmittelemaan sitä, miten mun pitää lopettaa blogin kirjottaminen kesän ajaks, ku en tunne sieltä ketään. Tää tyttö lupautu ottamaan kuvia ja mua naurattaa meiän eka näkeminen jo etukäteen, ku facebookissa laitin sille vaan kaiken suoraan google kääntäjästä, niin tositilanteessa taidan olla yks tuppisuu :-D

Kollaasit22

"Äitiiii, mä muutan ison ostoskeskuksen viereen! Tarviin uuden jättimatkalaukun mukaan, et voin shoppailla paljon."

Ton syksyllä koittavan muuton takia laitoin kaikki rahat lukitulle säästötilille sitä varten, enkä meinannu ottaa senttiäkään rahaa mukaan. Ruoka ja asuminen on jo valmiiks maksettu mun puolesta, joten mun tehtävänä on ainoastaan shoppailla kaupat tyhjiks siellä omilla rahoillani. Tää kuulostaa tosi materialistin puheelta, mut eniten mä ootan oikeesti sitä, et pääsen ostamaan moniakymmeniä uusia mekkoja, korkkareita, meikkejä ja kaikkea mahollisimman tyttömäistä! :-D Suomen vaatteet on niin tylsiä ja nähtyjä, joten ihanaa päästä sellasiin ostareihin shoppailemaan, jossa ei oo yhtäkään Cubusta, H&M tai Ginatricotia.  Osaan jo nyt ostareitten osotteet, mailien määrät sinne ja muut (tosi olennaiset) jutut tollasista ulkoa, joten en usko, että eksyminen on shoppailupäivinä ihan ensimmäinen ongelma.

"Oon onnellinen, onnellinen, onnellinen."

Muutamana iltana oon meinannu purskahtaa itkuun siitä onnellisuudesta, joka mun sisällä on ollu tän asian takia! En voi uskoo, et se oon just mä, joka oon saanu näin upeen tilaisuuden elämässä. Kaikki asiat on hoidettu valmiiks ajoissa, multa puuttuu enää viisumi. lentoliput kädestä ja lentokoneen nousu kohti Amerikkaa. Tällä hetkellä mä en voi muuta, ku rakastaa elämää näillä valinnoilla. On aika päivänselvää, et tästä blogista tulee kesän ajaks tosi eri tyylinen, johon ootte ehkä tottuneet, mut toivottavasti te tykkäätte :-) Mä oon valmis lähtöön, mutten vieläkään usko tätä todeks, ennenku istun lentokoneessa kohti määränpäätä. Sitä ennen oon pessimistinen tän uskomattomuden takia ja uskon yhä peruuntumiseen, jotten vaan pettyis. 

tiistai 11. maaliskuuta 2014

MIEHEKKYYTTÄ JA HUONOSTI ISTUVAA

kiiivijuotskus
1
IMG_73825
Tiiättekö te sellasen kirotun aamun, ku kotona heittää vaatteet niskaan ja se näyttää vielä ihan ookoolta, mut kouluun päästessä teiän fiilis niistä vaatteista on ihan toispuoleiset?! Ekan kerran mä katoin bussissa, miten paljon mun kaksnelosen farkut pussittaa ja on tosi löysän oloset (ja tää on se juttu, jota mä vihaan tyttöjen vaatetuksessa kaikkein eniten: huonosti istuvia housuja, joten voitte vaan kuvitella mun raivon määrän, ku kaupan pienin kokokaan ei istu hyvin). Kaikenkaikkiaan mun olo oli suoraansanottuna miehekäs liian ison bleiserin, lököttävien housujen ja valkosten conssien takia. Haluisin niin paljon kävellä nilkkureilla tai ees korkkareilla tuolla, mut mulla on liian ohuet nilkat niihin ja voin käyttää vaan matalavartisia kenkiä tai remmillä sidottavia korkkareita sen takia..... Ei, tällä vartalolla ei paljoa juhlita shoppaillessa, vaan pikemmiten kirotaan karmeeta kohtaloa! :-D

Toiset valittelee heiän vatsoista tai pepuista, mut mä toivon paksumpia nilkkoja ja isompia hartioita. Toivottavasti tää vähän realisoi teiän kuvaa blogien asukuvista, ettei ne tosiaan oo aina sellasia hyvin istuvia ja toisiinsa sopivia vaatteita. Kaverit ei ihan ymmärtäny sitä, kun selittelin mun miehistä olemusta, vaan tyyty nauramaan kaks minuuttia putkeen, kunnes ymmärsi mun olevan tosissani.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

FAKTAT TISKIIN

PicMonkey Collage
 1. Oon älyttömän pitkähermonen ihminen, paitsi Joonaksen kanssa. Saatan suuttua sille sen tyhmyydestä, pesemättömistä hampaista, typeristä vitseistä, aikaansaamattomuudesta tai sen päällä olevista kauheista vaatteista. Tällekään en oo ikinä saanu mitään loogista vastausta, vaiks on päivänselvää, et lähimmäisille suuttuu kaikista pienimmistä asioista. 

 2. Mä mietin jo tässä vaiheessa nuoruutta, minkänäköisiä lapsia mä saan. Ainakin kiharahiuksisia, sinisilmäsiä mut minkälainen ruumiinrakenne? Mä ja Joonas ollaan niin ääripäitä toistemme vartaloitten suhteen, et meiän molempien lapsuuskuvien perusteella niistä tulee joko ihan älyttömän pyöreitä tai sellasia keskoslapsen kokosia. 

 3. Oon (taas) shoppailulakossa, mut tällä kertaa kesään asti eli vielä kolme kuukautta. Mun on pakko säästää syksyn muuttorumbaan, että saan sen unelmieni sisustuksen ja täydellisen kämpän. Tälläseltä hätähousulta tuskin tulis kuuloonkaan, et tavaroita hankitaan pikkuhiljaa, vaan haluun kaiken olevan alusta asti tiptop ja nättiä. 

 4. Taidan saada elämäni ekat veromätkyt parin päivän päästä. Mun palkasta ei mee verot suoraan ja verotoimistossa on moneen otteeseen sanottu mulle, ettei mun tarvii huolehtia, kunhan kirjaan veroilmotukseen keväällä mun tulot ja he vähentää verot siitä. No, kokouksessa mun pomo sano kuitenki, et ei missään nimessä saa toimia noin. Hän ei osannu neuvoa mua enempää, osas vaan kertoa, että tuun luultavasti saamaan isot veromätkyt kuukauden sisällä. Kukaan ei oo osannu auttaa mua tässä asiassa, vaikka äitikin on yrittäny hoitaa tätä juttua mun puolesta. 

PicMonkey Collage

 5. Musta on tullu kamala öisin, ku nukun. En ikinä ite herää näihin mun huutoihin, mut monesti oon kuulemma huutanu poikaystävää "saatanan kusipääks" ja sitä, kuinka vihaan sitä maailman eniten. Yks aamu Joonas kerto, miten olin huutanu sille unissani kusipäätä ja käskeny sen mennä lattialle nukkumaan. En keksi mitään muuta selitystä näille, kun sen, että satun näkemään just sillä hetkellä painajaisia ja eläydyn noihin huutaen ääneen. Oppispa mun alitajunta kuitenki tekemään tän vaikka kuiskaten tai vaikka pelkästään mielessä, jottei koko talo herää mun agressiivisuuteen haha :-D

 6. Oon meiän kotona yleinen vitsinaihe iltapalojen suhteen, ku tykkään tehä kaikki pienetki yksityiskohat mun ruoka-annoksiin, mm. sydämen- ja tähdenmuotosia vesimeloneja. Iskä ja äiti jaksaa aina tulla nauramaan mulle keittiössä ja vitsailemaan siitä, haluunko mä päiväruuanki perunat tähdenmuotosina. Tällaselta nirsolta menee kuitenki ruoka paljon paremmin alas, ku ne näyttää kivoilta! 

 7.  Karma is a bitch... Only if you are - arvatkaa, kuka noudattaa tätä orjallisesti? Mä pyrin olemaan nin hyvä ihminen, kuin on mahollista olla, koska mä oikeesti pelkään karmaa ja korkeempia voimia. Välillä, kun mä aattelen jostain ihmisestä ilkeesti ja seuraavana päivänä mulla sattuu pää, niin aattelen sen olevan automaattisesti seuraus niistä mun huonoista ajatuksista. Välillä, kun päätän olla kiltti tuntemattomalle ihmisille ja mulle tapahtuu jotain kivaa, niin se on tottakai kiitos joltain korkeemmalta, haha.

 8. Multa puuttuu kokonaan luonteesta kateellisuus, josta oon enemmän ku kiitollinen. En ollu pienenä ikinä se, joka oli kateellinen jostain tavarasta tai se, joka oli oikeesti vahingonilonen jostain asiasta. :-D Toivottavasti mä en sitä piirrettä ikinä aikuisuudessakaan tuu saamaan, on nimittäin nin paljon helpompi olla tyytyväinen itteensä ilman tota piirrettä!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

LÄHITULEVAISUUDEN JUTTUJA

IMG_3312
IMG_6715
IMG_654166
j
j
Kolmonen on tällä hetkellä mun onnenluku, kolmen kuukauden päästä lukio on hetkeks ohi, musta tulee täysikänen, pidän isot 18-vuotissynttärit, saan tehdä rajoittamattomia työtunteja sen maagisen iän seurauksena, oon puolessa väliä ajokorttia ja vaihdan maata kesän ajaks. Toinen onnenluku vois olla kuus, nimittäin kuuden kuukauden päästä on ekat ylppärit käsillä, ollaan toivottavasti löydetty Joonaksen kanssa valosa kaksio Turun keskustasta ja eletty siinä jo pari viikkoa arkea avopuolisoina (apua, mikä sana..) ja ollaan päästy autolla Finnmarin tehtaanmyymälään Lahteen, joka on ollu mun iso unelma jo hetken aikaa. Nää kaikki asiat saa mut niin onnelliseks, vaikka nää tosi realistisia onkin - mut noi kaikki asiat muuttaa mun elämää tosi paljon totutusta mallista. 

Ainut, mikä mua epäilyttää vähän, on toi asunto. Etitään sitä just kriittisimpänä kuukautena elokuussa ja mä oon yks nirsojen nirso sellasten juttujen kanssa. Kriteereinähän on ainoastaan vitivalkoset seinät, laminaattilattia ehdottomasti, vaalee keittiö, ei sinistä kylppäriä, kiva vaatehuone, sauna, kaksio, sijainti Turun keskustassa ja vaiks mitä pikkutarkkaa... :-D Mulla on niin vahva halu kuitenkin valita kerralla se täydellinen asunto, jossa on kiva asua pitempäänkin, kuin ekaks asunnoks sellanen ihan-ok-kämppä, jonka vuokras paremman puutteessa. No, eiköhän tässä oo höpötetty tämmösiä lähitulevaisuuden juttuja jo tarpeeks täks kerraks!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

KEVÄÄN PUOLELLA JO

IMG_66022
mustamekkoo
IMG_6825u
IMG_6712u
12873448094_f2de896855_b (1)
IMG_6711hh
Helooou! Oon yrittäny pitää stressin pois niskan päältä, ku on ollu kaikelaista ohjelmaa viimepäivinä. En tiiä, oonko puhunu täällä blogin puolella siitä, et taidan olla ainut tänä vuonna 18-vuotta täyttävä, joka ei oo pää kolmantena jalkana menossa autokouluun. Tai niin mä luulin ja kerkesin jo huokasta helpotuksesta, ku täällä kotisuunnalla se painostus autokouluun menemisestä loppu muutama päivä sit. Oishan se pitäny arvata, että siellä oli jotain juonta menossa mun pään menoks, ku viimisenä oljenkortena äiti tarjos mulle isoa rahasummaa pari viikkoa sit siitä, et meen sinne pirun autokouluun. :-D Ja jos suoraan sanotaan, mun motivaatio hipoo kengänpohjien tasoa ja innostus vieläkin alempana. Sit kyllä juhlitaan, jos mä kortin tässä kahen vuoden sisällä kerkeen saamaan - allekirjottaneella kesti nimittäin mopokortissakin varmaan kuukaus yliaikaan ja kaikenlisäks tähän väliin iskee se kahen kuukauden ulkomaanmatka. No, tunnin päästä ois eka teoriatunti ja mä koitan avartaa mun mieltä siihen mennessä haha!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

LAUANTAI JA SEN MYÖTÄ HERÄNNYT FIILIS

IMG_6931
neulehame2
IMG_7025
neulehame1
IMG_7042

"One day I decided that I was beautiful, and so I carried out my life as if I was a beautiful girl. I wear colors that I really like, I wear makeup that makes me feel pretty, and it really helps. It doesn’t have anything to do with how the world perceives you. What matters is what you see. Your body is your temple, it’s your home, and you must decorate it."

Mä haluaisin olla se tyttö, joka hyppii talvellakin mekolla ja korkkareilla arkisin, mut mun mukavuudenhalu ei anna periks. Vai pitäiskö sanoa, et Suomen ilma ei anna periks. Ei, kaikista kauheinta on myöntää itelleen, et tää asia on just itestään kii.

Jos mä saisin ite päättää, mun vaatekaappi koostuis pelkistä mekoista, hameista, korkkareista ja huulipunista. Oon sisäisesti tosi naisellinen ja siks mua harmittaakin, miten vähän mä pystyn näyttämään sitä oikeestaan ulospäin. Tai oikeestaan toi harmittaa on liian hento ilmaus kuvaamaan mun oikeeta fiilistä, mikä mulla on aamusin laittaessa housuja jalkaan mekon sijasta tonne talvipakkaseen tai vastavuorosesti sateeseen. Kyllä se musta on vaan karu fakta, et nainen mekko päällä, punaset huulet ja korkkarit jalassa on niin pirun hyvännäköstä, et se oikeesti pistää hymyilyttämään. 

Onhan se nyt naurettavaa, et tyttö, joka rakastaa panostaa ulkonäköön, ei omista yhtäkään kivaa hajuvettä. Tai että se sama tyttö, joka rakastaa mekkoja, käyttää niitä talvisin vaan juhlimaan mennessä kerran kuukaudessa. Tai se, että itsevarmuus on niin seksikästä, mutta jaksaa silti harvoin ite tehä ulkonäöstään sellasta, joka nostaa fiilistä huononakin päivänä. Mun mielestä oma kauneus määräytyy suurimmaks osaks sen mukaan, kuinka kauniina ite näkee ittensä. Ja yhtä kauniina muut näkee sut.