maanantai 30. kesäkuuta 2014

SELVENNYSTÄ ASIAAN

IMG_3193
IMG_3205
IMG_3216
IMG_3219
IMG_3256IMG_3231
IMG_3259
Joillekin mun yhtäkkinen Amerikkaan lähtö saattoi tulla yllätyksenä, sillä en ihan tarkotuksella halunnut puhua siitä lähes kuukauteen mitään. Olin vaan niin epävarma tänne tulosta, sillä lähtöpäivä kerkes muuttua lähes seittemään kertaan, lentolipuissa oli kirjotusvirhe ja sen vuoksi jäin kiinni check iniin, turvatarkastuksessa jouduin ruumiintarkastukseen laitteen piippaillessa kovaan ääneen, ensimmäinen lento oli myöhässä ja sen vuoksi meinasin myöhästyä toiselta lennolta, viisumin kanssa tuli ongelmia vielä pari tuntia ennen lähtöä, enkä tiennyt matkasta yhtään enempää. Kerkesin heittää matkalaukunkin jo pois epätoivossani ja kielsin kavereita intoilemasta etukäteen mun puolesta tai toivottamatta hyvää matkaa. Mut toisaalta - mulle käy aina näin: ensin kohtaan kaikki mahdolliset vaikeudet ja ongelmat, mut lopuks kaikki selviää parhain päin. Niinkuin tälläkin kertaa onneksi. 


Oon lähössä tänään barbecuepartyihin ihan tuikituntemattoman ihmisen luokse, jonka kanssa en oo koskaan vaihtanut ees yhtä sanaa. Otin kahdet vaatteet mukaan 43 päivän ajaks, sillä aion ostaa isoimman matkalaukun täältä ja tuoda sen täytenä takaisin. Oon niin onnellinen siitä, et pääsen vihdoin ostamaan kivoja vaatteita ja erityisesti kaikkea tyttömäistä! Päätin ottaa tän pelkkänä lomana, enkä huolehtia hitustakaan raha-asioista, vaikka äiti kovasti käskikin mun olla tuhlaamatta koko tiliä tyhjäksi haha. En nimittäin tuu enää koskaan saamaan näin upeeta mahollisuutta elämässä, joten tää on koettava täysillä. Jostain syystä mua ei jännittäny tää matka ollenkaan, ei lentokentällä, ei lentokoneessa tai ite Bostonissa. En tiedä, johtuuko se siitä, etten missään vaiheessa lähiviikkoina ajatellu tän oikeesti käyvän toteen. Joonas oli kaikenlisäks meillä yötä viimisen yön ja mä vaan köllöttelin sängyssä selaamassa instagrammia sen lähtiessä töihin, sillä ei vaan tuntunu siltä, että kohta meillä ois monta tuhatta kilometriä meiän välissä 

perjantai 27. kesäkuuta 2014

MÄ OON PAIKASSA TÄYNNÄ KOVAÄÄNISIÄ IHMISIÄ

IMG_3140h
IMG_3179g
IMG_3185g
Tuuli puhaltaa vasten mun kasvoja, ympärillä kuuluu kuulutuksia tulevasta ja mä tunnen kyyneleitten valuvan poskille. Raahaan mun tyhjää matkalaukkua perässäni, jossa on vaan meikit ja ohut järkkärinjohto. Mun vieressä on kasapäin ihmisiä, joita kaikkia yhdistää pieni stressi tulevasta ja lähes huoleton ilme. Lapset juoksee ympäriinsä keskenään, eikä kukaan ajatellu tuhlata sekuntiakaan murehtimiseen. Oon niin kiitollinen, pelokas, onnellinen, haikee ja innoissani yhtäaikaa. En oo koskaan ennen ollut näin kauan poissa kotoa, yksin vieraassa maassa tai päästänyt kyyneleitä lentokentällä. Tänään noi kaikki tapahtu, keskellä ihmisparvea. Pieni lapsi tarttuu mua kädestä kiinni ja kysyy, voidaanko istua lentokoneessa vierekkäin. Mä hymyilen ja vastaan myöntävästi, kun pojan vanhemmat katsoo ilosesti mua takasin. Oon istunu lentokentällä vasta pari minuuttia ja oon jo saanu vieruskaverin pitkän lennon ajaks. Hyvä alku.

Puhelin täyttyy viesteistä ja instagramkommenteista, joissa toivotetaan hyvää matkaa. Alan ymmärtää kaiken sen, josta oon uskaltanu vaan haaveilla aiemmin. "Tää on oikeesti totta", päästän suustani ja vieressä istuva nainen hymyilee. Mahanpohjassa lentelee perhosia, silmissä sumenee ja mun pää on ihan pyörällä kaikesta tästä. Nyt mennään, vietän viimisiä hetkiä Suomessa ja oon ihan intopiukeena. Seuraavan kerran postailen toiselta puolelta maailmaa heti, kun löydän jostain läheltä kahvilasta netin. Siihen asti pidetään peukut pystyssä, iik!

torstai 26. kesäkuuta 2014

PIKAINEN POSTAUS VIIKON SISÄLTÄ

Mä oon kyllä hengissä ja elossa, en vaan oo millään ehtiny kirjottelemaan mitään blogijuttuja viimiseen kahteen viikkoon. Mun päivät on koostunu kaheksantuntisista työpäivistä, joitten perään oon nähny kavereita yömyöhään asti ja lähteny seuraavana aamuna takas töihin. Tän lisäks jokanen pikkunen hetki kuluu asuntoa ettiessä tai näyttöjä miettiessä, joten vapaa-aikaa ei tosiaan oo. Yritän kuitenkin tsempata vähän, ehkä nää arkipäivät rauhottuis heti, kun se kämppä löytyis! Toivottavasti.

PicMonkey Collage
1. Alkupalaa duunissa ennen pääruokaa ja ostain syystä tykkään enemmän alkuruuista kuin ite pääruuasta. 2. Sieltä seikkailupuistoon polkemaan viikon urheilusuoritukset pyöräreissun aikana. Miten niin oon vähän huono harrastamaan liikuntaa?! :-D 3. And here we go, ylppäreihin luku alkaa todenteolla nyt. Saa nähä, kuinka paljon todellisuudessa kerkeen kirjoja selaamaan. 4. Mangomeloni, mun jokavuotinen lemppari.

IMG_1553
1. So true! 2. Haha mun synttärit oli keskellä viikkoa tiistaina, joten ensimmäinen baari yllätti tyhjyydellään: oltiin ainoat ihmiset koko paikassa, joten ei viihdytty siellä minuuttia kauempaa. 3. Tässä mun ehdoton lempparitytsy, jota ei kyllä ikinä tarvii pyytää mihinkään kahta kertaa, vaan on mukana menossa jo puolesta lauseesta!

jj
1. Mun elämä on tällähetkellä ihan älyttömän kiireistä ja minuuttiaikataulumaista, etten ollu kerenny nähä tyttöjä pitkään aikaan. Meiän piti nähä tiistaina, mut mun suunnitelmat muuttu töitten takia seittemän kertaa. Viimisen "en mä pääsekään"- viestin jälkeen tuli vielä yks "hei pääsen sittenkin tulemaan" ja nähtiin vihdoin ekaa kertaa koko kesäloman aikana. 2. Morrison'ssa syömässä kaikki neljä, tätä on ollu niin kova ikävä! 3. Mä rakastan tätä kirjaa ja oon ollu ihan intopiukeena oottamassa, et tää tulis leffoihin. Mua on aina jollain oudolla tavalla kiehtonu kaikki syöpään liittyvä, joten tää leffakin oli just eikä melkeen mun makuun. 4. Innostuin yks päivä vähän shoppailemaan, kun mulla oli huimat puol tuntia aikaa ennen kyydin lähtemistä…. Äiti meinas nirhata mut, kun tulin tollasen määrän tavaraa kanssa kotiin kuudetta kertaa kuukauden sisään ja se kurkkas mun tilin saldoa.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

TAVALLISIN PÄIVÄ LOPPUVIIKOSTA

00:07 - Mua vedetään lähemmäs ja yritän pinnistellä kauemmas haliotteesta, sillä paahdun kuumuuteen, vaikka päällä ei oo edes yöpaitaa. Mua kiskotaan edelleen lähemmäs, joku pussaa kesken yötä mun niskaa unissaan ja yritän rimpuilla kahden käden välistä kylmän peiton alle viilentymään.

03:00 - "Ota mut lusikkaan. Kuunteleksä mua? Haluun syliin. Herää nyt jo ihan oikeesti", mun suusta kuuluu jokaikinen yhdessä nukuttu yö. Tänä yönä tosin en karjunut pää punasena tota samaista fraasia, kuten yleensä kiukuspäissäni. En valehtelematta tiiä miks, mutta oon öisin ihan kamalan kiukkunen. Varsinkin, jos joku ei herää mun jutteluun, niin mun päässä pimahtaa ihan totaalisesti.

07:30 - Joonas kysyy, nukunko mä ja esitän tapani mukaan nukkuvaa. Saan pusun poskelle, se lähtee töihin ja mä jään yksin sänkyyn makoilemaan vielä hetkeks.

08:30 - Mansikat on loppu jääkaapista. Kiukuttaa. Tyydyn riisimuroihin, kun en jaksa panostaa tänään aamupalaan ollenkaan. Ei yhtään mun tapaista ja sen kyllä huomas, kun maha kurisi hullun lailla jo puolen tunnin päästä syömisestä.

08:45 Katon ekaa kertaa koko aamuun peiliin, eikä se näky yllätä mua laisinkaan: meikitön naama, takkuset hiukset ja liian ohueks nypityt kulmakarvat. Mun tekee pahaa näyttäytyä töissä tän näkösenä, kun kaikki muut on ihan tiptop, mut valitettavasti mua ei jaksa kiinnostaa tänään(kään) mun ulkonäkö. Toivottavasti vietetään tää duunipäivä ihan vaan kotipihalla tai neljän seinän sisällä, eikä multa odoteta edustavaa lookia.

08:47 Kolmetoista minuuttia töitten alkuun, eikä mulla oo ees vaatteita päällä. Nappaan lattialta tutuks tulleet pitsishortsit ja toivon, ettei ne oo liian lyhyet töihin. Matkalla mua alkaa jo kaduttaa mun asuvalinta, sillä poltin viikonloppuna mun polveen toisen asteen palovamman 250 asteisella kihartimella ja voin kertoa, ettei se palovamma oo kovin pieni tai nättiä katseltavaa. Tiiän saavani kysymyksiä siitä sen rajun ulkonäkönsä vuoks.

08:59 - Here we go again, viis päivää töitä tällä viikolla ja sit on viikon ansaittu kesäloma (krrh.. eli siis lukuloma kesän ainoitten seittemän päivän vapaapäivien vuoks). Jee, minuutin etuajassa töissä.

IMG_2661

09:03 - Meni kolme minuuttia oven avaamisesta ja sainkin sen odotetun kysymyksen hoidettavalta lapselta: "Noora, mistä toi sun pipi on tullu?". Seuraavat kolkyt minuuttia vatvottiinkin sitä, kuinka paljon mua on sattunu, minkä kokonen haava on kyseessä, tuliko äiti lohduttumaan mua, puhalsiko joku mun pipiä, minkä värinen kiharrin oli kyseessä, itkinkö mä ja mitä sen jälkeen kävi. Heh, lapset on niin kiinnostuneita kaikesta.

09:15 - Leikitään kotia lapsen kanssa, mun roolina on olla pieni vaavi ja maata riippukeinossa. "Isi" pitää kauppaa ylhäällä puumajassa, jonne näin pieni vaavi ei kuulemma saa tulla, joten jatkan makoilua paikoillani. Ulkona on kakskyt astetta lämmintä, laitan radion soimaan ja kulutetaan tällä kaavalla kaks tuntia.

11:07 - Maha kurnii, eikä ajatus enää toimi. Päätetään lähteä pitsalle viereiseen paikkaan ja ahdetaan masut täyteen ruokaa.

11:34 - "Hei leivottaisko suklaamoussea heti ruuan perään?", kuuluu hetken päästä. Viiden minuutin päästä mousse on valmista, eikä kumpikaan meistä herkkusuista jaksa oottaa sen jähmettymistä, joten syödään taikina samantien.

11:47 - Vihdoin täynnä. Mitäköhän sitä nyt keksis syötäväks…

12:12 - Ollaan menossa retkelle läheiselle tielle, josta nään vieläkin painajaisia. Siinä oli viimeks nimittäin kyykäärme suoraan hoidettavan lapsen jalkojen juuressa. Yhdistäkää käärmefobiikikko ja pienen lapsen henki samassa lauseessa. Lopputulos oli kuitenkin hyvä: lapsi hyppäs mun syliin mun kirkuessa viimistä päivää.

12:50 - Lähetään kotiin leipomaan croisantteja, jotka epäonnistu ihan totaalisesti. Taikina oli sellasta valmistaikinaa, joka piti vain leikata puoliks ja laittaa uuniin ja lopputulos maistu ihan hirveeltä. Kuinka huono kokki pitää olla, et tollasessakin voi epäonnistua…? Just asking.

IMG_2101

13:48 - Pelataan golfia hmm kymmenennen kerran kahen päivän sisään. Kumpikaan ei osaa oikeesti ollenkaan lyödä palloa, mut se on hauskaa ajanvietettä meiän ammattitaidottomuudesta huolimatta!

16:00 - Vanhempia ei kuulu, joten jään näköjään ylitöihin. No, pieni lisäpenni kämppäostoksiin ei oo ikinä pahitteeks. Niihin on meinaan uponnut jo tässä vaiheessa ihan liian monta satasta pelkästään astioihin.

16:28 - Vihdoin kotiin. Oon töissä just sen mulle ainoon lukuajan päivästä, eli 9-16, joten toivo ylppäreihin lukemisesta on mennyt jo tältä päivältä. Haen jääkaapista safkaa ja syön pitkän lounaan.

16:49 - Lähen kaverin luokse, jossa syön lisää ruokaa: spagettia ja jauhelihakastiketta. Nauretaan viimeaikasia tapahtumia ja päätetään lähitulevaisuuden suunnitelmista.

17:00 - "Ei tästä tuu mitään, näytän kauheelta jokasessa kuvassa. Unohdetaan koko juttu, en tarvii näitä kuvia", toteen blogikuvien mennessä mönkään. Kaveri yrittää saada mut kärsivällisemmäks kahen minuutin jälkeen, mut oon jo menettäny toivoni. Näin käy nykyään tosi usein.

17:07 - Saadaan päähänpisto mansikoista ja otetaan auto alle ja lähetään lähimmälle mansikkakojulle. Ihan vaan todetaksemme, et se on jo mennyt kiinni. No, ei voi mitään.

IMG_2649

17:18 - Nähään meiän kaks muutakin kaveria sattumalta ja pystytetään piknik läheiselle niitylle. "Odottakaa, ei syömistä ennen instagramkuvaa!"

18:03 - Viideskin tyttö saapu paikalle ja päästiin vihdoin kunnolla kertomaan kaikki kuulumiset läpi. Ei ikinä nähä ilman kunnon safkailua, joten tälläkin kerralla meillä jäi ruokaa reilusti yli.

19:10 - Päädytään puhumaan meiän unelmista ja saadaan sattumalta tietää mun ystävän kanssa, että meillä on ihan samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat: molemmat aikoo lähteä ausseihin vuoden päästä tai puolentoista. Innostuttiin yhtä paljon ja ruvetiin miettimään uutta reissua yhessä alustavalla tasolla.

19:28 - Hipsitään paljain jaloin naapuritaloon vessaan sanoilla "Me ollaan sun isosiskon kavereita, voidaanks tulla vessaan nopeesti" hahaha. Toi tilanne oli niin tyhmä, et mua naurattaa niin paljon jälkeenpäin. Ajattelin vaan, ettei me voida vaan tuntemattomina pyytää päästä vessaan ilman selitystä.

21:01 - Lähettiin vielä hetkeks hakemaan tavaroita kaverilta ja mä lähin kotiinpäin, kun tiesin poikaystävän jo oottavan meillä. Pyysin sen vähän liian aikasin meille, sillä en tajunnu kävelymatkan olevan noin pitkä, joten se on etuajassa.

IMG_2013

21:22 Joonas on jo meillä ja koska blogikuvat ei päivällä onnistunu, niin vedän hänet heti ulos kuvailemaan puoleks tunniks. Me riidellään lähes poikkeuksetta aina blogikuvia ottaessa, mut tällä kertaa tultiin toimeen ja naurettiin sen vuoksi. Riidat johtuu aina siitä, kun järkkäriin ei tallennu sellasia kuvia, kuin mä haluaisin. Vaikka kuinka yrittäisin selittää millaisia kuvia mä haluun, niin silti ne ei vaan onnistu.

21:39 - Robinin kesäkumibiisi soi, kun kuvataan yhä keskellä tietä. Oon kai puhunut täällä, kuinka joka kerta meiän kuvaussessiot keskeytetään? Niin myös tällä kertaa, kun eräs poitsu pyöräili ohi ja jäi juttelemaan siihen meiän kanssa hetkeks. Enkä mä muistanut sammuttaa kauittimista sitä kesärengas-biisiä. Nolo mä, kun fiilistelin sen tahdissa.

22:00 - Syödään jätskiä, päivän kolmannet. Täällä suomessa on ihan surkeet jätskivalikoimat pakettijätskeissä ja sen takia toivonkin, et pääsisin pian ostamaan itelleni kunnon jättiläisen jätskikoneen. Täältä puuttuu kaikki mangomeloni-, persikka- ja kiivijätskit, joita mä kaikista eniten haluaisin syödä. Vaikee elämä.

22:07 - Katotaan leffaa, vaikka oon niitten kattomisessa tosi huono. Mun leffamaku rajottuu pelkästään draamoihin ja tositapahtumiin perustuviin leffoihin, jotka on mun lemppareita. Se on syy, minkä vuoks mä joudunki aina itse valitsemaan yhessä katottavat elokuvat, kun mua on niin vaikee miellyttää.

23:38 - Huomenna on taas töitä, pitäis varmaan mennä nukkumaan. Toivotetaan hyvät yöt ja saan pusun poskelle ja tiukan halin.

23:40 - Meen sikiöasentoon ja rupeen vingahtelemaan sen merkiks, et joku on huonosti. Poikaystävä tajuaa taas ottaa mut syliin, eihän tämmönen sylivauva muuten voi nukkua…. Nimenomaan kohta 18 ja käyttäytyy öisin kuin 1-vuotias.

23:59 - zzZZZzzz….

tiistai 10. kesäkuuta 2014

TIEN PÄÄLLÄ

IMG_2686IMG_2875
IMG_2683IMG_2765IMG_2846
IMG_2705
Kuus kuvaa onnelliselta eiliseltä, joka jatku auringonlaskun jälkeenkin vielä pitkään. Takana oleva tie herättää mussa yhtä monta muistoa, joita muistelen edelleen hymyillen. Muisto siitä, kun pienenä kasiluokkalaisena kävelin kotiin joulukuussa ja soitit mulle päivittäin pitääkses mulle seuraa sen kahen tunnin kävelymatkan verran. Matelin etanavauhtia kotiin lyhyitten jalkojen takia, mut ehkä mun pitäis kiittää niitä, sillä sen ansiosta puhuttiin maratoonipuheluita ja ehdittiin kertoa toisillemme kaikki itestämme. Seuraavassa hetkessä puhelut vaihtu siihen, kuinka kävelit meille tätä tietä ensimmäistä kertaa helmikuussa. Maa oli paksun lumihangen peitossa ja vaihdoin mun uudet Niket jalkaan tehdäkseni vaikutuksen, sillä mua hävetti mun littaantuneet UGGit. Oltiin pelkkiä kavereita ja tönittiin toisiamme lumiseen ojaan vuorotellen: jo sillon meillä oli tapana kutittaa ja ärsyttää toisiamme ihan tahallaan. Vaihtu maaliskuuks ja oltiin jo parisuhteessa, jatkettiin kävelemistä tätä tietä pitkin, joka vie meiltä teille. Kesäkuu näytti mulle, kuinka ihanalta taivalla näkyvä kuu näyttää, kun on jonkun kanssa sylikkäin peiton sisässä, samaisella tiellä kello 02:14. Hölmö idea lähti mun päästä keskellä yötä, mut jälkeenpäin toi on yks ihana muisto mun mielessä. Tänään oon taas tien päällä, roikotan jalkoja ojassa ja rentoudun asettumalla makuulleen. Kamera räpsii kuvia, naapuri naurahtaa ja mulla on kuvausreissulla mukana musiikkia keventääkseen fiilistä. Mä ja Joonas ollaan tuttu näky naapureille, mä keikun lähes alasti kuvausreissuilla ja vaihdan vaatteita keskellä tietä kuvitellen olevani näkymätön - toinen osapuoli ottaa kuvia jokasesta liikkeestä. Meiän tielle mahtuu riitoja, vapautumista, turhautumisia toisiimme, iloa, pusuja päästä varpaisiin, unettomia öitä, vaaleenpunasia aurinkolaseja, villejä päähänpistoja, alasti skootterilla ajelua rankan naku-uinnin jälkeen ja ennenkaikkea rakkautta. Sitä meiän suhteen kuuluukin olla.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

VANKIKARKURI

IMG_2454IMG_2429
IMG_2538
IMG_2471
IMG_2590
Jostain syystä mun olo oli kuin vankikarkurilla koko päivän asun mustavalkosuuden vuoks. Oon tosi huono käyttämään tummia värejä mun vaatteissa, sillä viihdyn vaaleissa huomattavasti paremmin. Ei ton asun tummapainotteisuus haittaa näitä kuvia kattoessa, mut en vaan tunne oloani mukavaks peilistä kattoessa. Näissä vaatteissa olin kuitenkin torstaina töissä, kun kiireessä nappasin ekat kaks vaatekappaletta miettimättä sen pidemmälle niitten mukavuutta tai yhteensopivuutta.

Olipa jotenkin luksusta meikata moneen päivään ja tajuta, kuinka paljon yks meikki muuttaa ulkonäköä parempaan suuntaan, kun oli tottunut kulkemaan tummilla silmänalusilla, vaaleilla tynkäripsillä (…jotka on muuten historiaa ens viikon sunnuntaina ekojen ripsienpidennysten myötä) ja freesaamattomilla hiuksilla. Oon vaan jotenkin laiskistunut tän meikkauksen kanssa, kun ei oo ketään, jota miellyttää ulkonäöllä… Hmm, ehkä pitkäaikainen seurustelusuhde on syynä tähän, sillä ei tarvii olla päivittäin kauneimmillaan tulevan prinssin vuoks haha. Sit kun mulla on vihkisormus sormessa, niin voin huokaista kokonaan helpotuksesta, kulkea likasilla hiuksilla, ilman meikkiä ja lihoa kolkyt kiloa. Höpöhöpö, vitsi vitsi!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

LIGHT PINK GIRL

IMG_2349
Kollaasit1
IMG_2244
IMG_2383Kollaasit
IMG_2051
Kello tulee kuus, oon yksin mun sängyssä ja kuuntelen herkistelybiisejä netistä. Mulla on ollu päällä mekko, joka on lähes puoli metriä liian pitkä mun lyhyille jaloille ja silti mä rakastan sitä. Ensimmäinen kommentti, jonka mä sain toi asu yllä oli "näytät ihan luostarissa elävältä nunnalta", muttei sekään yritys saanut mua vaihtamaan vaatteita. Oon luotu kesätytöks, kulkemaan kukkaseppele pään päällä ja liehuva mekko päällä. Nipistän itteäni kädestä ja toivon, että vielä joku päivä pääsen muuttamaan paikkaan, jossa aurinko ei laske öisinkään ja siellä ei oo koskaan pakkasta. Ainut este meiän välillä on kielimuuri, jonka mä päätin hoitaa tänä kesänä kuntoon ilmottautumalla maksulliseen englannin kolmen kuukauden tehokurssille.

Oon niin innoissani, lukio on pian ohi ja kaikki ovet on edelleen auki tulevaisuuteen. Yks asia, jossa oon ollu aina hyvä, on sydämen kuunteleminen ja fiiliksen perässä eläminen. En oo ikinä pelänny toteuttaa itteäni, sillä muuten mä en ois tässä kohtaa elämää pärjänneenä. Korkkarit osottaa valmiina eteenpäin, tuuli heittelee hiuksia ja mä sanon myöntävästi päähänpistoille. Oon tehny tän kevään aikana niin paljon töitä, että syksyllä mä voin keskittyä vaan ja ainoastaan matkustamiseen ja oman kodin rakentamiseen. Lopetan työt kokonaan koulun alkaessa elokuussa ja vihdoin mulla on aikaa tehdä mitä mä ikinä haluan elämältäni. Ei sillä, ettenkö mä tykkäis mun duunista - haluun vaan elää nuoruutta käymättä töissä, kun se tän kesän jälkeen on mahdollista hetken verran.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

ALKUVIIKON JUTTUA

jjj
Muutamat kuvat päättäreiltä, kun käytiin poikaystävän kaverin luona. Kiva ilta oli, vaikka järkyttävä päänsärky meinaskin pilata alkuillan, kunnes se kummallisesti katos tiehensä onneks. Taas oli aihe pukea hame päälle ilman mitään kummepaa syytä, mä en oo nimittäin ikinä osannu juhlistaa päättäreitä sen kummemmin! Musta on paljon kivempi mennä juhlimaan ilman syytä, kuin juhlia jotain tiettyä juttua.

PicMonkey Collage
Ensimmäinen ikeareissu takana monestakymmenestä. Alotettiin kodinjuttujen ostaminen jo pari kuukautta ennen muuttoa, sillä en haluis ylppäreitten aikana stressata puuttuvista astioista, vaan keskittyä pelkästään lukemiseen. Meiän shoppailu yhessä taitaa kyllä olla sitä, et mä kuljen edellä ja heitän ostoskärryihin ties mitä hömppää ja Joonas työntää kärryjä eteenpäin. Siihen on tottakai syynsä, miksei tällä herralla oo sanavaltaa ostoksissa… :-D En oo muuten ikinä tajunnu sitä ikean lihapullien hehkutusta, musta ne on nimittäin ihan hirveitä!!

hh
Mun rakkaus Naantalia kohtaan vaan kasvaa ja kasvaa! Söin maailman parasta pitsaa, istuttiin mun yhen parhaan ystävän kanssa monta tuntia iltaa satamassa ja kuunneltiin vieresen ravintolan humalaisen naisen ihanaa laulua. Tällaset kesäillat on niin ihanan rentouttavaa.

yy
En oo ikinä sisäistäny, et käyn syömässä oikeesti näin usein ulkona. Vasta tätä oikolukiessa tajusin olleeni jokaikinen päivä ravintolassa syömässä. Välillä jopa kahesti päivässä. Ei yhtään hyvä, joten nyt on pakko alkaa tsemppaamaan ja lopettaa shoppailu hetkeks. Terveisin Noora, joka sunnuntaina tuhlas parisataa Ikeaan, maanantaina kävi kaks kertaa ravintolassa syömässä, tiistaina meni muutama sataa euroa astioihin ja tänään kävin ostamassa lisää kodinjuttuja. Kuka hölmö käski käski valita palkkapäivän viis kertaa viikossa. :-D No, tästä ei oo suunta kuin ylöspäin!