perjantai 27. kesäkuuta 2014

MÄ OON PAIKASSA TÄYNNÄ KOVAÄÄNISIÄ IHMISIÄ

IMG_3140h
IMG_3179g
IMG_3185g
Tuuli puhaltaa vasten mun kasvoja, ympärillä kuuluu kuulutuksia tulevasta ja mä tunnen kyyneleitten valuvan poskille. Raahaan mun tyhjää matkalaukkua perässäni, jossa on vaan meikit ja ohut järkkärinjohto. Mun vieressä on kasapäin ihmisiä, joita kaikkia yhdistää pieni stressi tulevasta ja lähes huoleton ilme. Lapset juoksee ympäriinsä keskenään, eikä kukaan ajatellu tuhlata sekuntiakaan murehtimiseen. Oon niin kiitollinen, pelokas, onnellinen, haikee ja innoissani yhtäaikaa. En oo koskaan ennen ollut näin kauan poissa kotoa, yksin vieraassa maassa tai päästänyt kyyneleitä lentokentällä. Tänään noi kaikki tapahtu, keskellä ihmisparvea. Pieni lapsi tarttuu mua kädestä kiinni ja kysyy, voidaanko istua lentokoneessa vierekkäin. Mä hymyilen ja vastaan myöntävästi, kun pojan vanhemmat katsoo ilosesti mua takasin. Oon istunu lentokentällä vasta pari minuuttia ja oon jo saanu vieruskaverin pitkän lennon ajaks. Hyvä alku.

Puhelin täyttyy viesteistä ja instagramkommenteista, joissa toivotetaan hyvää matkaa. Alan ymmärtää kaiken sen, josta oon uskaltanu vaan haaveilla aiemmin. "Tää on oikeesti totta", päästän suustani ja vieressä istuva nainen hymyilee. Mahanpohjassa lentelee perhosia, silmissä sumenee ja mun pää on ihan pyörällä kaikesta tästä. Nyt mennään, vietän viimisiä hetkiä Suomessa ja oon ihan intopiukeena. Seuraavan kerran postailen toiselta puolelta maailmaa heti, kun löydän jostain läheltä kahvilasta netin. Siihen asti pidetään peukut pystyssä, iik!

4 kommenttia:

  1. Voi Noora, vielä kerran toivotan ihan älyttömän kivaa reissua! :) <3

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä matkaan! :-3 Seuraavaa postausta odotellessa :-3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sain just netin tänne, niin varmasti alkaa ilmestymään postauksia! :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)