sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

MONEN VIIKON TAKAINEN TEKSTI

Kello kulkee nopeesti eteenpäin, lasketaan sekunteja yhteen ääneen ja lopulta 00:00 mut kaapataan syliin ja lauletaan keskellä yötä paljon onnea vaan, tismalleen niinkuin viime vuonakin. Tunnen itteni  onnelliseks, vaikka haikeus yrittää luoda tilaa itelleen mun tunteissa: mä oon nyt laillisesti tarpeeks vanha tekemään mitä tahansa, mut myöskin tarpeeks vanha kestämään tekojeni seuraukset. Nukahdan murun viereen kymmenien pusujen ja onnentoivotusten kera. Aamulla pikkusisko ja muu perhe tulee onnittelemaan ja tuomaan lahjojaan, joista mun pikkusiskon lahjapaketissa oleva suklaapatukka on ehdottomasti ylivoimasin haha. Kortissa lukee "paljon onnea t. minä ja okok perhe" ja naurahdan pikkusiskon hassulle kirjotusvirheelle.

Illalla nään mun ystävät Turussa ja lähetään juhlistamaan mun synttäreitä mun valitsemaan paikkaan. Käydään syömässä kahdessa paikassa, ensin toisessa ja heti perään toisessa. Ilta kuluu ja me nauretaan entistä enemmän. Kuljen mekko päällä pitkin Humalistonkatua korkeet korkkarit jalassa vailla mitään tietoa seuraavasta paikasta, kun edellinen baari oli jo mennyt kiinni. Tuntematon poitsu polttaa tupakkaa ja pyytää meiät ensimmäisiks sanoikseen viettämään iltaa heiän kanssaan. Ei olla ikinä tavattukaan ja seuraavassa hetkessä ollaan kiipeämässä kerrostalon korkeimpaan asuntoon, jossa on muutamakymmentä muutakin ihmistä.

Keskiyöllä kiivetään saman asunnon makuuhuoneen patteria pitkin ikkunasta katolle, kävellään siellä paljain jaloin ja se oli musta niin täydellistä Turun keskustan yllä. Vieras tyttö kertoo mulle asuinpaikkansa ja kuinka rakastaa nykyistä kouluaan. Myöhemmin pyytää neuvoa vanhojentanssiparin suhteen ja me rohkaistaan häntä laittamaan viestiä heti. Mukava poika asunnolta lähtee meiän mukaan baariin ja tarjoo mulle tajuttoman kokosen synttäridrinkin korulla varustettuna, josta tunnen jostain syystä huonoa omatuntoa. Kiitän ja halaan kiitokseks. Jäädään sinne moneks tunniks juttelemaan.

Aamuyöllä äiti hakee mut ja mun parhaimman ystävän kotiin, kun askeleet alkaa näyttää ristiaskelilta ja juttelu on pelkkää naurua. Mukulakivillä on huono kävellä, joten vaapun entistä enemmän autoa kohti. Mut yhestä asiasta oon maailman onnellisin: mulla on maailman parhain ystävä. Kertakaikkiaan paras ja ihanin, samassa paketissa.

4 kommenttia:

  1. <3 <3 <3 voi rakas, oot ihanin! ���� ikävä tuli ku luin tän, tuu pia takas sielt jo!! t. ansu ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikä, en tienny sun lukevan tätä! Mullaki on kauhee ikävä sua, viel 35 päivää ja pidetään kunnon tyttöjenilta kaikkien tyttöjen kesken ❤️

      Poista
  2. ihana teksti, taas vaihteeks! <3 Toivottavasti mullakin on yhtä ihana synttäripäivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni :-) Pidän peukkuja täältä, että on!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)