lauantai 26. heinäkuuta 2014

YHTEENMUUTTO

Kollaasit4-001
Alettiin puhumaan yhteenmuutosta poikaystävän kanssa jo kaksi vuotta sit, mut ihan vakavasti ja suunnitelmallisesti viime syksynä. Aluks mun piti kirjaimellisesti ylipuhua toi höpsö, joka ajatteli asioita liian järkikannalta. Sain Joonaksen onneks ymmärtämään, et mä en vaan yksinkertasesti jaksa seurustella 3,5 vuoden jälkeen yhä kotona asustaessa, vaan halusin meiän ottavan seuraavan askeleen. En tykännyt yhtään siitä, et jouduttiin ”yökyläilemään” toistemme luona, enkä voinut kulkea kirjaimellisesti alasti herättyäni keittiöön tekemään aamupalaa, koska oli otettava toisenkin perhe huomioon. Halusin itsenäistyä, tehä oman kodin ja viettää arjen rakkaan kanssa. Nukahtaa joka yö jonkun viereen, riidellä kerrankin saman katon alla ja juosta ympäri asuntoa kiusaen toista yömyöhään. Tehä kaikkea sellasta, jota ei ollu mahollista tehä ilman yhteistä kotia.

Kollaasit5
Mä oon ollu tässä kämpänetsinnässä se rajottava tekijä, kun en oo vaan yksinkertasesti halunnut muuttaa kämppään, joka ei miellytä silmää. Kymmenet kämpät on mennyt ohi, kun niissä on ollut muovimattoa, oranssit keittiönkaapit, ruudullista kaakelia, kuluneita seiniä, sinistä kylppäriä (inhoon siis sinista väriä yli kaiken), puukattoa, puisia ovia tai ties mitä pikkujuttuja. Meillä ei muutenkaan ollut kauheen hyvät mahollisuudet työttöminä opiskelijoina vuokraan vuokranantajien näkökulmasta ja kaikenlisäks mä olin nirsoilemassa kämpistä. Etittiin monia kuukausia sitä täydellistä asuntoa ja oltiin turhautuneita, kun kaikki meni meiän nenän edestä varakkaimmille pariskunnille. Myöskään meiän nuorta ikää ei katottu hyvänä, toinen just täyttänyt kaheksantoista ja toinen vielä alaikänen. Budjettina meillä oli alunperin 150e/kk halvempi asunto, mut taaskin mun turhautumisen takia lähetettiinkin hakemuksia ihan jokaseen paikkaan, riippumatta todellisesta vuokrasta. 

Muutama päivä sit mun puhelimen näyttöön tuli "ME SAATIIN SE" ja tunsin samantien pienen kosteuden silmissä. Meillä on nyt 60 neliöinen ylihintainen kaksio Turusta, mut mä oon onnellinen siitä ylihinnasta huolimatta. Hauskinta tässä on se, etten mä oo koskaan nähnytkään kyseistä kämppää, kun oon ulkomailla. Oon takaisin Suomessa 10.8. ja meenkin suoraan lentokentältä uuteen kotiin, jonka Joonas ja äiti on luvannut laittaa muuttovalmiiks kymmenessä päivässä, että voin tulla valmiiseen kotiin. Vois luulla, että oisin pistäny kukkaronnyörit kiinni ja laskeskellut omaa budjettiani, mut tosiasiassa en oo miettiny raha-asioita tai meiän toimeentulemista ollenkaan omien shoppailujeni ohella. Nyt kun en käy töissäkään tulevana vuotena tai oo ollut kuin kolme viikkoa kesästä töissä, ois mun ehkä pitänyt. Oon todellisuudessa niin innoissani, ettei mun ajatuksiin mahdu tällähetkellä (tai varmasti tulevana kahtena kuukautena) mikään muu kuin yhteenmuutto.

Kollaasit6
Näissä kuvissa on just sellasta sisustusta, mistä mä tykkään älyttömästi: valkosia huonekaluja, valkosta lattiaa ja vaaleita sisustusjuttuja. Nyt kun oon päässy innostuksen makuun ja tilannut netistä ties mitä hömppäjuttuja sisustukseen, on tää miehinen osapuoli todennut närkästyneenä "Sun sisustusmaku on liian naisellinen, kyl asunnosta pitää nähä siellä asuvan myös miehen. En voi ikinä kutsuu poitsuja kylään, ku kahvikupitkin on Pentikistä ja pitää varoa hajottamasta niitä". Hahaha, mitäs anto ohjat mun käsiin kämppäjuttujen kanssa, tässä se lopputulos on! En malta oottaa, et pääsen ite paikan päälle näkemään sen ja ottamaan kuvia tännekin puolelle. 

Tiiän jo etukäteen, että meiän yhteiseläminen lähtee käyntiin onnellisesti: päästään vihdoin riehumaan ja juoksemaan ympäri asuntoa, herättämällä toinen kaatamalla vettä päälle ja tanssimalla alasti keskellä keittiötä. Toisaalta mä en ees uskalla vielä veikata, kuinka villiks heittäydytään, kun ei oo enää mitään rajottavia tekijöitä meiän suhteessa: on vaan meiän pieni perhe. Mulla on nyt maailman ihanin ihminen jakamassa arjen mun kanssa 1.8. eteenpäin. Ihan vaan kahestaan. 

Kuvat pinterest

8 kommenttia:

  1. vitsi, silmät melkeen kostu tätä lukiessa! Oon tosi onnellinen teiän puolesta, onneks olkoon yhteisen kodin johdosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ei… :-) Ihana kuulla, mäki oon niin onnellinen tällähetkellä tän johdosta, etten oo ajatellu moniin päiviin mitään muuta kuin tulevaa asuntoa! Kiitos paljon ihanuus ♥

      Poista
  2. saako kysellä et kuin paljon ylihintanen ja kuin lähellä keskustaa teijän asunto on? oon vaan aika kiinnostunu et miten ihmeessä ootte löytäny kaksion yhtään ton budjetin läheltä, koska ite just muutin 18 neliön yksiöön suht lähelle keskustaa ja tänkin vuokra on jo vähän yli kolmesataa.. mut ihan hirmusti onnea teille ja toivottavasti asunto on sit sun makuun ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkotin siis, että aluks laskeskeltiin kuukausivuokran saavan olla maksimissaan tietyn summan, jotta meillä on varaa siihen. Turhautuneena lukuisista vastoinkäymisistä lähetettiin sit hakemuksia ties mihin kattomatta niitä vuokria yhtään tarkempaa ja nyt asutaan siis 150e/kk kalliimmassa vuokra-asunnossa, kuin meiän alkuperänen maksimibudjetti kuukaudessa oli. Toivottavasti nyt ymmärsit :-)

      Toi asunto ei oo edes lähellä keskustaa, vaan jonkun 13 kilometrin päässä siitä lentokentän lähellä… Epätoivosena ottaa näköjään vaikka överikalliin asunnon kaukaata keskustasta ihan vaan sen takia, et haluu tän asuntostressin olevan ohi - tai niin meille kävi. Siellä asunnossa on parkettilattia, niinkuin mä halusinkin ja toivottavasti pian valkoset seinätkin pienen remontin jäljiltä. Tällähetkellä ne seinät on vaaleenpunaset edellisen asukkaan jäljiltä ja vähän jänskättää, et kuinka paljon muutoksia vuokranantaja antaa meiän tehä :-D Kiitos paljon ja onnea sullekin uudesta asunnosta!

      Poista
  3. Mikä teiä tavoite/maksimi vuokra oli, jos saan kysyä? Ja onnea uuteen kotiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maksimivuokra oli sillon kuukausi sit ehdottomasti siinä viidensadan paremmalla puolella, mitä ei kyllä jälkikäteen valitettavasti saavutettu ees läheltä :-D Kiitos paljon!

      Poista
  4. Vitsit että oon niin ilonen teidän puolesta!! Odottelen jo kutsua kahville, hah ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanuus! Kutsu tulee samantien, ku ollaan saatu tavarat paikoilleen ja uus ruokapöytä ostettua :-D Ois vähän tyhmää laittaa sut maahan istumaan, haha.

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)