lauantai 6. syyskuuta 2014

MISTÄ ASIOISTA AATTELEN ERI TAVOIN ULKOMAILLA OLEMISEN JÄLKEEN

IMG_4832-007
Koska päivisin oli niin kuuma, ettei farkut ois tullu mieleenkään, sain mä vihdoin pukeutua just niinkuin halusinkin välittämättä kylmyydestä. En muista koskaan miettineeni sitä, voinko mennä kouluun tietynlaisissa vaatteissa ja tuolla sellanen huolettomuus omasta ulkonäöstä vahvistui. Olin koko kesän ilman meikkiä ja mulla oli silti aina itsevarma olo, vaikka naamalta saatto laskea pisamien ja epäpuhtauksien määrän suoralta kädeltä. Tulin Suomeen kuukaus sit ja oon meikannut tasan kaks kertaa mun tulon jälkeen, muttei mulla todellakaan oo silti yhtä itsevarma fiilis itestäni kuin Jenkeissä. Ihan hullua, miten paljon kulttuuri vaikuttaa siihen, sillä ihan samannäkönen mä oon ilman meikkiä - maasta riippumatta!

IMG_4832-006
Kun kaikilla on nyt 18-vuotiaana menossa hullu bailausvaihe, niin mulla se vaihe oli pahimmillaan 14-vuotiaana. Nyt täysi-ikäisenä oon juonut yhen kerran, vuoden sisään ehkä kolme. Ei vaan oo ollu enää sellasta fiilistä ja voisinkin ihan hyvin viettää elämäni kokonaan ilman. Amerikassa tää fiilis vahvistu monta kertaa, kun musta oli paljon siistimpää matkustella ympäriinsä ja nähä paikkoja kuin juoda yhtäkään lasillista viiniä. En voi sanoa olevani absolutisti, sillä oon niin ailahtelevainen ihminen ja saatan ajatella huomenna jo eri tavoin asioista. Tällä sekunnilla ja edellisenä vuotena aattelen kuitenkin voivani olla juomatta ollenkaan: enhän mä ees tykkää mistään alkoholin mausta nirsouteni takia.

gggg
IMG_4832-008
Aloin kiinnittää siellä enemmän huomiota muiden ihmisten pukeutumiseen ja välillä huomasin jääväni tuijottamaan pitkäkskin aikaa älyttömän hyvin pukeutuvia tytsyjä, koska pukeutumiskulttuuri oli vaan niin erilaista ja siistiä! Rajuin ero oli siinä, kuinka Suomessa on mun mielestä vähän sellanen "kirjottamaton sääntö", että lyhyet hameet ja mekot ois vaan laihoille tytöille, joilla on hyvä vartalo. Bostonissa se ei mennyt niin. Puistoissa näki neljäkymppisiä perheenäitejä, joilla oli lyhyempiä shortseja jalassa kuin mulla ja painoa valehtelematta kolmesti enemmän. Ei ollut enää sääntöjä siitä, onko jalat tarpeeks laihat minishortseihin tai saako perheenäiti pukeutua niin "paljastavasti", että sitä katottais Suomessa nenä pystyssä. Tytöt korosti omaa vartaloaan niin paljon upeammin kuin Suomessa: ei tarvinnut turvautua shortseihin, josta näkyy puolet pepusta tai paitoihin, jossa tissit on tyrkyllä. He pukeutu just niin kuin mun mielestä pitäiskin, jättäen mielikuvitukselle tilaa ja tehden itestään mielenkiintosemman.

IMG_4832-009Kaikenkaikkiaan tää kokemus rikasti mun ajattelua ihan hullun paljon. Opin ihan kädestä pitäen sen, ettei kaikkialla maailmassa koulun päättötodistus tai ylioppilaskirjotukset määrittele ihmisten "paremmuutta" niinkuin Suomessa liian usein käy. Mulle hoettiin lähes päivittäin "On tärkeämpää olla hyvä tyyppi ja omistaa hyvät sosiaaliset verkostot kuin omistaa kympit todistuksessa" ja ideana toi on musta ihan huippu. Tottakai on aloja, joissa oikeasti se tietämys merkitsee enemmän kuin se hyvänä tyyppinä oleminen, en mä sitä kiellä. Olin ekat kymmenen kouluvuotta kympin oppilas koulussa ja mun keskiarvo ei koskaan ollu alle ysin yläasteen päättötodistuksenkaan jälkeen. Lukiossa kaikki kuitenkin muuttu: asioista tuli vaikeita ja piti valita monesti kavereitten ja opiskelun väliltä, kun molempiin ei enää ollutkaan aikaa. Siellä sai nopeesti nenän eteen lapun, jossa luki jatkokoulutuksen arvosanarajat ja voin kertoa monen paikkojen rajojen hipovan siellä täydellisyyden osaamisen rajoissa. Opettajat hoki tunneilla, kuinka aina ei täydellinen osaaminenkaan riitä ja sisäänpääsyä voi joutua odottamaan monta vuotta. Entä sit keskitason oppilaat, jos ei sitä sitä paremmillakaan oo suoraa sisäänpääsyä opiskeluihin?

18 kommenttia:

  1. ihana postaus! itsellä ens kesänä samantapainen reissu suunnitelmissa, joten oli ihana lukea tämmönen postaus :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos paljon :-) Toivottavasti noi jotkut kohdat ei ollu liian negatiivista luettavaa, eikä ketään yleistä noita asioita itteensä/muihin ihmisiin. Voi vitsit, pidä ihana reissu ja nauti jokasesta hetkestä siellä!

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tämä:-) hyvä ettette kuitenkaan eronnut Joonaksen kanssa :-3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna :-) Jos meillä menee loppuelämä näin hyvin kuin tällähetkellä yhessä asuessa, niin tuskin sitä päivää tulee koskaan!

      Poista
  3. Oon edelleen sitä mieltä (joskus ennenkin tänne olen samasta asiasta kommentoinut) että kaikkea ei kuuluisi kirjottaa blogiin. Musta olis kamalaa jos joku kirjoittaisi musta nettiin että "mun tunteet rupes hiipumaan häntä kohtaan". Tosin, toiset on avoimempia kuin toiset mutta joo.. Välillä täällä on niin rakkauden täyteisiä postauksia ja välillä sitten näitä, niin pakosta tulee mieleen, onko suhteenne kovin lujalla pohjalla? Onkohan turhan hätiköityä muuttaa yhteen jos tälläisiä ajatuksia on käynyt mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun toit kuitenkin oman näkemykses esille, vaikken ookaan siitä ihan samaa mieltä :-) Kyllähän siinä väkisinkin tunteet muuttuu kaverillisimmaks, kun joutuu elämään kuin kaveri eli pelkän netin välityksellä ja kaikki sellaset "seurustelujutut" jää pois. Mulle se vaikein juttu oli ehdottomasti se, kun joutu nukkumaan yksin, ei voinut halata, ei voinu olla mitenkään fyysisesti toisen kanssa niinkuin ennen, ei tuntenut itteään spesiaaliks jonkun silittäessä hiuksia ja pussatessa samalla hiuksia ja ei kuullut toisen ääntä. Mulla ei ollu nettiä käytössä ja oli haastavaa pitää minkäänlaista yhteyttä, kun toinen oli töissä aamusta päivään ja töistä päästessään mä oon vasta nukkumassa. Ihmiset on erilaisia niitten seurustelusuhteissa ja meillä molemmilla se on ehdottomasti se läheisyys, jota tarvitaan pitääksemme suhde kasassa. Ja kaukosuhteessa se ei ymmärrettävästi onnistunu, mut tästä viisaampina tiedetään jättää nää kaukosuhdekokeilut pois kuvioista jatkossa :-)

      Monet on sanonu tän blogin "juttu" olevan just nimenomaan se avoimuus ja meistä tää oli ihan normaali teksti muiden joukossa. Tottakai välillä on huonoja hetkiä, mut en ymmärrä miksei niistä sais puhua julkisesti netissä? Meillä on vakaa suhde ja oltiin koettu tähän mennessä monia kymmeniä vastoinkäymisiä ja oltiin opittu pääsemään niistä vain töitä tekemällä yli. Sitä, kestääkö suhde kaukosuhteen yli, ei voi tietää etukäteen ja siks se pitikin nimenomaan ite kokea.

      Meiän yhteenmuutto ei ollu hätiköity, vaan asia, joka meiltä nimenomaan puuttu elämästä. Meillä ei oo koskaan menny näin hyvin kuin yhessä asuessa, kun sitä läheisyyttä tosiaan on paljon haha :-D Nyt tuntee ittensä jatkuvasti rakastetuks ja rakastavaks, kun saa jakaa arjen kokonaan kahestaan ja on joku, jonka kanssa käydä painiotteluita keskellä yötä tai jota kiusata iltamyöhään kutittamalla. Ja se konkreettinen poikaystävä on koko ajan läsnä :-) <3

      Poista
  4. Vau mikä postaus !
    tosi syvällinen ja aito :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos :-) Vaikka suurin osa mun postauksista onkin sellasia arkisia pintaraapasuja mun elämästä, niin tykkään silti kaikista eniten kirjottaa tällasia syvällisempiä postauksia ja luen niitä muittenkin blogeista paljon mieluummin kuin esim asupostauksia! En haluu olla vaan kaunis tyttö, jolla on kiva blogi. Haluun olla bloggaava tyttö, johon voi joskus samaistua ja joka on oikeessa elämässä sekä netin puolella mahollisimman aito. Musta on oikeesti harmi, miten se blogimaailman aitous on hävinny ja kilpaillaan ihan tosissaan siitä, kenen blogi"elämä" on täydellisintä :-(

      Poista
    2. Tuon takia sun blogis onkin yksi mun lemppareista :)
      Aitouden ja rehellisyyden takia :)
      Ja tsemppiä kirjoituksiin,niiden parissa ittekki tällä hetkellä hermoilen :D

      Poista
    3. Ihana kuulla just tällasta kommenttia asiasta, jonka eteen rakastan tehä töitä ja jonka koen olevani "tän blogin juttu"! Kiitos tosi paljon ja tsemppiä sullekin :-)

      Poista
  5. Aivan ihana postaus taas, ihanalta tytöltä! Just kiva lukea rehellistä ja avointa tekstiä, jossa kerrotaan ne hyvät, sekä huonot puolet! Ihanuus, mennään kahville taas joku päivä ku kiireet vähän helpottaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota samaa mieltä mäkin oon, inhoon sellasta "kaikki on ihanasti"- hehkutusta jatkuvasti. Ei sellasiin ihmisiin voi samaistua, jotka näyttää elämästään vaan ne pilvilinnat. Olin kirjottamas sul itseasias just tänään viestiä, et nähääks kolmen viikon päästä mut sit tajusin, et kantsii ehkä kysyy vähän lähempää :-D Mutta joo 26.9 on vikat ylppärit ja sen viikonlopun vaan rentoudun kotona nollaten päätä, mut seuraavana viikkona mulla ei oo kai kouluu ollenkaan, joten sillon nähään! Miss you :-(

      Poista
  6. Hei olipas kiva et löysin sun blogin!! Oon ite just lähössä aupairiks ja vähän pelottaa miten suhteen käy kun onhan se tosiaan vähän säätämistä puhua jossain whatsapissa ja kun sitä läheisyyttä tosiaan voi olla... Kiva että rehellisesti kerroit miltä tuntui olla kaukosuhteessa. Tuntuu että aika moni kaunistelee sitä :-) tosi kivan olonen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just itseasiassa puhuttiin tästä mun poikaystävän kanssa, kun luin yhen postauksen siitä, miten kaukosuhde vahvisti suhdetta ja sai heiät lähemmiks toistensa kanssa. Sanoin Joonakselle, et ehkä se on just tollanen juttu että 1) kasvaa erilleen niinkuin me kasvettiin ja tunteet hiipu TAI 2) suhteesta tulee älyttömän tiivis ja vahvempi kuin ikinä. Mustakin tuntuu, et kauheen moni kaunistelee asiaa ja totee rakkauden hoitavan vain hommansa oli tilanne mikä tahansa, vaikkei oikeesti koskaan voi sanoa etukäteen miten suhteen käy miljoonien kilometrien päässä toisistaan :-(

      En halunnu tällä kuitenkaan aiheuttaa sussa mitään epäluuloa, mä toivon teille kaikkea hyvää ja et teiän suhde kestää ton pitkän matkan :-) Vaikka meille kävikin noin, ei sitä voi yleistää muitten ihmisten suhteisiin tai verrata millään tapaa. Suhteen kestäminen on niin monesta asiasta kiinni, että voitte olla vahvemmilla niissä asioissa, joissa me ei olla kovin hyviä ja sen takia kaikki menee hyvin!

      Poista
  7. Blogi siis!! Jään seurailemaan :)

    VastaaPoista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)