keskiviikko 29. lokakuuta 2014

INSPIRATION WALL

Kollaasit14
Kollaasit15Downloads
Kollaasit16
Poikaystävän lämpimässä sylissä makoilu tuntikausia, mansikkajugurtti-mysli, hölmöt juttelut pikkusiskon kanssa, viltin alle kääriytyminen ja postauksien selaileminen sieltä käsin, jonkun hyvänpukeutuvan näkeminen kaupungilla, valkoset puiset tarjottimet, paljettimekot, punavalkoraidalliset kuosit, joululahjojen miettiminen, vaahdotetun vaniljakastikkeen syöminen pelkilteen, hyvä hiuspäivä ja tyytyväisyys ulkonäköön, matikanlaskuissa onnistuminen, leffaillat jättisohvalla kavereitten kanssa monta tuntia jutellen, kauniiks kehuminen, tuntemattoman hymyyn vastaaminen, lämpimät halit kylmässä pakkasessa, jonkun sanoma "oot tärkeä" ja ittensä tärkeäks tunteminen, stressittömyys, turvallisuudentunne kotiin kävellessä, hitaat sunnuntaiaamut, pusut otsalle, kokovalkoset asut, kiharretut pitkät hiukset, tyttöjenillat parhaitten kavereitten kanssa myöhään yöhön asti, työkavereitten tsemppaukset ja rakastettu fiilis. Se, miten jonkun silmistä näkee sen olevan susta ylpeä. Lämpimät vaahtokylvyt kahdestaan jonkun kanssa, ulkomaanmatkojen varaaminen äkkiseltään, kauan himoitseman jutun näkeminen alennuksessa, Dear John- leffa, rakkauslaulut huonoina hetkinä, isot inspiraatiokohtaukset, onnistununeen blogitekstin julkaiseminen ja mansikat suklaalevitteellö. Noi on asioita, joita mä rakastan niiin paljon.

maanantai 27. lokakuuta 2014

SNAPSHOTIT OLOHUONEESTA

IMG_7047
IMG_6961
IMG_6934-001IMG_6967
IMG_6984
Ollaan asuttu meiän nykyisessä asunossa kaks kuukautta ja vaikka mulla oli suunnitelmissa tehä kotipostaus lähes seuraaavalla viikolla muuton jälkeen, niin ei meiän asunto vieläkään täysin miellytä mun silmää. Kaikki tarpeellinen on jo kasassa ja paikoillaan, mut kivoja sisustusjuttuja on ollu yllättävän hankalaa löytää! Menin kouluun ilosena, mut ekan tunnin jälkeen fiilis muuttu apeaks ja kuumekin nousi reilusti yhtäkkiä, joten kuumehouruissa sain taas loistavan idean mennä shoppailemaan kotijuttuja. Kiersin ensin keskustan kaikki kaupat tuloksetta, jonka jälkeen päätin lähteä Ikeaan ja Kodin1:seen, joka ei osoittautunut ihan parhaimmaks ideaks: innostuin shoppailemaan ihan yli varojeni ja kaikenlisäks uudet tavarat ei millään mahtunu laukkuun tai muovipusseihin. Kuljin sit kahen jättikokosen ikeakassin, yhen ison koululaukun ja loput tavarat käsissä ympäri Turkua, vaihdoin neljästi bussia niiden kanssa ja voi että, miten kauppojen myyjät nauro mua :-D Muutama myyjä tarjos jopa apua mulle, mut kieltäydyin, vaikka tunsin kuumeen vaan kohoavan korkeemmaks ja jalkojen pettävän alta… Bussipysäkiltä kotiin lähestulkoon raahasin tavaroita perässäni ja rukoilin, ettei mikään hajoa pakkauksiinsa. No, nyt muistin ainakin, miksen koskaan käy ilman Joonasta ostamassa mitään painavaa.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

SYKSYN AJATUKSENKULKUA

IMG_6709
Alotin kuukauden "älä osta mitään muuta kuin ruokaa"- hetkeni, käskin Joonasta piilottamaan mun visan johonkin ulottumattomiin, myin kirppiksellä tänään yhen ikeasäkillisen vaatteita, iskä nikkaroi mulle ihanat sisustustikkaat, löysin kahdet ihanat farkut, opin tykkäämään juustokakuista enemmän, söin kotikotona mahan täyteen, vietin päivän pikkusiskon kanssa lakkaillen varpaankynsiä ja tällä hetkellä istun sängyssä lukien kirjaa. Tällaset hetket on mulle harvinaisia, yleensä oon jatkuvasti menossa johonkin ja sinnittelen kiireen keskellä porskuttaen eteenpäin. Nyt tekis hurjasti mieli värjätä hiukset monta sävyä vaaleemmiks, mut mun kaapissa oottaa ruskeenvärinen väri, jonka aattelin laittaa kohta päähäni peläten pahinta. Ehkä marraskuussa mä meen kampaajalle tekemään jonkun radikaalin muutoksen mun hiuksille, sillä oon tällä hetkellä niin ulkopuolinen itestäni! Ennen mulla on ollu tarkat suunnitelmat omasta ulkonäöstä, siitä millasia vaatteita ostan ja nyt koko vaatekaappi hehkuu tyhjillään, kun myin lähes kaikki vaatteet. Oon kadottanu tyylini, kuljen koulussa juoksuhousuissa ja hupparissa, koska en saa päähäni kivaa tyyliä, jossa kulkisin.

maanantai 20. lokakuuta 2014

YLISUORITTAJALUONNE

Oon kasannut mun ympärille kaikki maholliset naistenlehdet, lukenut niistä jokaikisen selviytymistarinan ja päästänyt muutaman kyyneleenkin virtaamaan mun poskille. Niissä kerrotaan naisista, jotka on kohdannut elämässä vaikka ja mitä, mut siinä he vielä on elämänilosimpina kuin koskaan. Sellanen mä haluaisin olla: elää hetkessä, murehtimatta jatkuvasti seuraavasta ongelmasta. Todellisuudessa mä stressaan jo seuraavasta opiskelupaikasta, mun "surkeista" lukioarvosanoista, duunimenestyksestä, parisuhteen ylläpitämisestä, osaanko olla tarpeeks hyvä isosisko kaukana asuvalle pienelle pikkusiskolle, saanko mä elätettyä itteni lukiosta päästyäni ja miten voisin olla sosiaalisempi sekä parempi ystävä. Oon ylisuorittaja: kun onnistun jossain, haluun onnistua vielä kaks kertaa paremmin samassa asiassa seuraavalla kerralla. Tunnen eläväni vasta, kun oon ylittänyt rajani ihan överisti. Joissain asioissa mun kunnianhimo on sairaalloisen voimakas, eikä se oo enää tervettä. 

Saatan tehdä koulun ohella kevyttä 80-tunnin työviikkoa, pitämättä päivääkään taukoa töistä. Oon rättipoikkiväsynyt tullessani kymmeneltä illalla kotiin, mut ainakaan en tunne itteäni laiskaks. En käytä senttiäkään ansaitsemistani rahoista, vaan haluun säästötilin luvun vaan kasvavan korkeemmaks. Joskus mun elämä on kirjaimellisesti minuuttiaikataulutettua ja silti tunnen itteni riittämättömäks: en ehdi nähdä joitain kavereitani ja mietin usein, että pysyykö ne mun vieressä enää hetken päästä. Koulujuttuja kerääntyy ihan epäinhimilliset määrät ja se saa stressitason nousemaan yhestä tuhanteen sekunnissa. Enkä mä kestä todellakaan hyvin stressiä. Muille stressi antaa lisäpotkua, mutta mut se köyttää sänkyyn kiinni ja saa mielialan lattian tasolle. Väsyttää ja muutun kiukkuiseksi.

IMG_6559
IMG_6624
IMG_6351-001
Kun olin eilen maannut ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin sängyssä tekemättä mitään, niin ymmärsin olevani ihan loppuunpalanut. Makasin viis tuntia putkeen sängyssä, poikaystävä yritti hädissään saada mun masentuneisuutta poistumaan ja mun suupieletkään ei nousseet ylöspäin. Viiden tunnin jälkeen, monen tunnin sylissä makoilun jälkeen, se hymy tuli. Ymmärsin vaatineeni iteltäni ihan liikaa. Ei kukaan oleta, että mun ikäisen ihmisen tulis käydä töissä yhtä paljon kuin aikuisen ihmisen viikkotuntimäärä on, varsinkaan kun pärjään ilmankin. Eikä mun tarvii olla viiden L- kirjoittanut ihan vaan sen takia, että jatko-opiskelupaikat sitä vaatiskin. En oo yhtään sen huonompi ihminen siltikään, vaikka kirjottaisin keskinkertaisesti kirjotuksissa ja laskisin tavoitteitani kahdella numerolla.

Multa meni ihan liian kauan ymmärtää, että oon ihan riittävä tällaisenäänkin. En mä ois seurustellut näin kauaa, jos oisin luonteeltani läpimätä. Lukioon pääsy ois ollut mahdotonta, jos oisin tosissani ollut niin huono koulussa. Kaverisuhteita olisi ollut vaikeeta pitää yllä, jos mun ystävät ei pitäis mua hyvänä tyyppinä ja sellasena, josta kannattaa pitää kiinni. Eihän mulla ois ihmisiä ympärilläni silloin. Ja miten mä oisin ikinä päässyt ryhmähaastattelun läpi töihin, ainoana valittuna, jos en ois luonut hyvää ensivaikutelmaa omana itsenäni. Kun vietin koko kesän Jenkeissä, siellä ei ollut ollenkaan samanlaista vertailua kuin Suomessa asuessa ja vasta nyt ymmärsin, että mun oli paljon keveempää asua siellä. Jenkeissä ei ollut stressiä mistään, kunhan vain oli ystävällinen, niin se riitti viemään pitkälle. Rakastin sitä asennetta. Elinympäristö oli positiivinen, omassa kotimaassani se on musta liian kilpailuhenkinen ja sisältää liian paljon vertailukohteita. 

IMG_6178-001IMG_6626IMG_6344
IMG_6161-001
Tästä eteenpäin aion jatkossa kuunnella enemmän itteäni, rajoittaa työntekoa ainakin kolmanneksella ja palkita itteni vaikka ulkomaanmatkalla. Aion nähdä ystäviä useemmin, sopia riidat nopeemmin, tehdä parhaani koulun eteen ja olla tyytyväinen niihin seiskalla alkaviinkin numeroihin. Herätessä haluan sanoa useammin hyvät huomenet siihen mun vasemmalle puolelleni, muuttua vähemmän stressaajaksi ja olla valittamatta niin paljoa turhista asioista. Haluun kohdella ihmisiä niin hyvin, että vaikka en enää koskaan näkisi heitä, niin tietäisin meidän välillä olleen kaikki hyvin. Vakiinnutan läksiäispusut niin arkisiksi, että juoksen unohtuneen pusun perässä vaikka ilman vaatteita kerrostalon ulko-ovelle asti ja olla tyytyväinen. Seuraavan kerran, kun teen liikaa töitä, niin toivon jonkun vetävän rastin mun seuraavan viikon työvuorojen kohdalle ja sanovan mun pitävän nyt viikon rentoutumisen. En enää ikinä halua vaatia iteltäni näin paljon, vaan olla tyytyväinen omaan työmäärääni. Tästä tulee vielä hyvä päivä.

torstai 16. lokakuuta 2014

VIIMEISET PUHELINKUVAT

PicMonkey Collage
Pikkusisko oli meillä yötä, muttei ollu kovin halukas yhteiskuviin. // Iso kulholinen hedelmäsalaattia ja kohta alkavat Erilaiset Äidit, mun lempparisarja. // Tältä meiän makuuhuoneessa näyttää jokaikinen päivä - tai no jos ihan rehellisiä ollaan, niin viiskyt kertaa pahemmalta. Täällä on niin vähän säilytystilaa, et heitän joka aamu koko vaatekaapin vaatteet lattialla löytääkseni jonkun kivan asun… Ja mitä noita siivoamaan takas kaappiin, kun seuraavana päivänä olis sama rumba uudelleen? // True.

PicMonkey Collage
Mulla on ihan hirvee pakkomielle erilaisiin hopeisiin kynttilänjalkoihin ja mua houkuttais ihan älyttömästi tilata Jotexilta sellanen ihana lattiakynttelikkö, mut kirpeen kolmensadan euron hinnan vuoksi se on edelleen siellä kaupassa… Palkkapäivän tullessa vois kuitenkin miettiä sen tilaamista, sillä noi on musta niin nättejä ja ne sopis niin täydellisesti meiän olkkariin! // Kahvilla tyttöjen kanssa // Selfie monen viikon takaa ja oon ihan kyllästynyt tähän kulahtaneeseen pehkoon, mutten oikeen tiedä, mitä tälle tekisin seuraavaks. Edellisestä kampaajastakin on aikaa yli puol vuotta, jonka kyllä huomaa sanomattakin haha.  // Ihanaa joulusta suklaata, niin hyvää!

aaa
Enkun kuuntelun jälkeen fiilikset oli kyllä niin naurunsekaset, koska epäonnistuin kyllä niin täydellisesti siinä. Ollaan nykyään liian laiskoja ottamaan yhteiskuvia, mikä on oikeesti harmi valokuvien kannalta. // Yhen päivän nopeeta asua, kun kävin ostamassa muutamat kengät. // Päiväruuaks amerikalaisia pannareita siirapin kanssa, nam!  // Yhen päivän ihanan yllätys, kun oli surkee päivä. Ei ollut enää ton jälkeen.

1
Iittalalta muutamat kivat ylihinnoitellut jutut tänne. // Yhen päivän terveellinen aamupala. // Dear John ja fiksusti nenäliinat vieressä, eihän tota nyyhkyleffaa voi kattoa ilman kyynelvirtausta. // Jee, mun Happy Lightsit tuli vihdoin postissa kotiin ja näyttää siltä, et täytyy tilata vielä toinen samanlainen paketti.

IMG_4796
Pidettiin lauantaina kunnon parisuhteen virkistyspäivä, laittauduin niin pitkään ja poikaystävä kysy lopuks "kuka sä oikeen oot, mihin se vanha Noora katos…" :-D Käytiin syömässä hyvin ja lopuks tilattiin vielä lautasellinen erilaisia juustoja, kunnes käveltiin käsi kädessä taas kotiin. Tällasia iltoja pitäis ehdottomasti olla useemminkin!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

PARASTA YHDESSÄ ASUMISESSA

Se, että mulle ainakin tuli paljon varmempi olo meiän suhteesta. Ei enää ollut sellasta miettimistä, että onko toinen oikeesti tosissaan, vaan tunsin molempien olevan täysillä mukana. 
Toisiks paras asia on se, miten saan aina päättää ite jokaikisen päivän ruuat. Oon niin nirso, että tää tuntuu ihan luksukselta tajuta se, ettei koskaan tarvii syödä täällä makaroonilaatikkoa, lasagnea, keittoja, kasvisruokia, makkaraa, nugetteja and the list goes on…
Vaikka en oo koskaan epäillyt sitä, etteikö mua rakastettais vaan sitä on aina osotettu paljon pusuilla ja sanoilla, niin täällä asuessa Joonas on alkanu oikeesti söpöilemään ja tunnustamaan rakkauttaan ihan urakalla… Sanokaa mun sanoneen, mut se varmaan pehmenee kohta päästänsä :-D
Voin kerrankin kulkea ilman vaatteita aamupalalle, voin linnottaa monta kaappia pelkille tyttömäisille jutuille ja voin laulaa niin kovaa kuin haluun hömppäbiisien mukana. Voin kertoo, ettei meillä koskaan soi mikään menevämpi biisi, vaan aina jotain mun lällyjä rakkausbiisejä Juha Tapiolta tai Ed Sheeranilta. 
Ihanin juttu oli ehdottomasti se, että tietää kotona olevan aina se joku, joka on itteään varten. Joku, jota kiinnostaa kaikki tyhmimmätkin jutut ripsareista tai joka haluu aina kuulla kaikki jutut loppuun asti. 

Kollaasit13
Mä rakastan sisustaa ihan älyttömästi ja tehä tästä kodista koko ajan kodikkaampaa. Aluks oli ihan järkytys asua täällä, kun kodikkuus oli tipotiessään ja ainoot koriste-esineet oli muuttolaatikot. Nyt pikkuhiljaa oon löytäny pieniä kivoja juttuja tänne, mut ei tosiaankaan oo valmista sisustusta!
Oon oppinu maksamaan laskun. Oon täyskömpelö tämmösissä jutuissa, joten jotain itsenäistymistä on näköjään huomattavissa heh. 
Omistetaan sellanen kahen hengen "parisuhdepeitto" ja joka ilta taistellaan siitä, kumpi saa ittensä nopeemmin kiedottua sen sisään rullalle niin, ettei toinen saa peittoa päällensä ollenkaan. Mä voitan joka kerta. Tää on musta niin hauskaa - ellen ite oo häviöllä - sillon kuuluu pieni piipittävä ääni "lopeta, tää ei oo hauskaa". Hahahaha. 
Oon luonteeltani sellanen, että oon jatkuvasti tekemässä kaikkia jekkuja ja se näkyy vähän liiankin selvästi sillon, kun oon väsyneimmilläni. Saatan tulla salaa sheiverin kanssa ja yrittää vaivihkaa sheivata jonkun poikapuolisen jalkakarvat, piilotan puhelimia, esitän kilttiä mut tilaisuuden tullen mietin aina seuraavaa jekkua. 

Aina kun äiti käy kylässä, niin puunaan koko kämpän aina lattiasta kattoon kymmenessä minuutissa ja se on välillä ihmetelly ääneen siisteyttä. Todellisuudessa vaatekaapin vaatteet on säilytyksessä lattialla asukriisien jälkeen, mun koulukirjat on levällään sohvalla ja ties mitä.
Se, kun tekee jotain ruokaa keittiössä ja joku tulee halimaan takaa päin! Mä vannon, että jokaikinen tyttö rakastaa tätä. 
Ei tarvii käydä yksin suihkussa, vaan on joku kenen kanssa jakaa tulikuuma höyryävä vesi. Ois niin tylsää viettää se vartti yksinään levittäen hoitoainetta, kuoriessa naamaa, tehden kasvohoitoja, sheivatessa ja haistellessa uusia suihkugeelejä. Luojan kiitos meiän suihkuhuone on ihan jättikokonen, ettei ainakaan tuu ahdasta. 
Joka viikkoiset Erilaiset Äidit- maratoni murun sylissä. 
Inhoon harjata mun hiuksia ite suihkun jälkeen, kun ne on täynnä isoja takkuja. Onneks täällä asuessa en oo kertaakaan joutunu harjaamaan ite sitä mahotonta takkupesää, johon mun kädet ei edes yllä.

IMG_6225-001
Mulla on joku pakkomielle kävellä aina ilman vaatteita Joonaksen ohi, laittaa naama niin vakavaks kuin ikinä saan ja yrittää kävellä catwalk-mallin tavoin heiluttaen peppua niin yliöveristi, kuin on ikinä mahollista. Yritän joka päivä saada pepun vielä överimmin heilumaan kuin edellisenä päivänä ja en tosiaan tiiä, mistä tää typerä tapa on peräisin.
Jos yöllä alkaa pelottamaan ja tulee vessahätä, niin voi herättää jonkun seuraks kolmen aikaan yöllä. Yks ilta katottiin jotain "kauhu"leffaa, eli suoraan sanottuna jotain tavallista draamaa ja mä tietysti painajaisherkkänä en uskaltanu kävellä yksin vessaan. Oishan siellä voinu olla ties ketä murhaaja oottamassa mun tuloa 
On neljä kättä tekemässä herkkubrunsseja aamupalalle, jolloin säästyy aikaa ja vaivaa. 
Asu- ja naamakuvien ottaja asuu samassa osoitteessa, vaikka sitä ei ehkä huomais mun postaustahdista krhm… Harvoin siis enää on kiinni siitä, etten sais kuvaajaa itelleni, vaan nykyään se on ajanpuutteesta lähinnä kiinni.
♥ Meiän naapurissa asuu sattumalta yks mun vanha luokkalainen ja meillä on salainen operaatio, ettei se sais tietää musta tai meistä. Silti jokaikinen kerta se tulee samalla bussilla, ostaa ostoksensa samaan aikaan lähikaupasta tai kävelee samaa matkaa kotiin, enkä ymmärrä kuinka se on ees mahollista! Kuljen aina Joonaksen selän takana tai yksin tullessa laitan hupun päähän, ettei paljastuttais :-D Niin lapsellista haha.

perjantai 10. lokakuuta 2014

ROADTRIP TO TALLINN

IMG_6131IMG_6128
IMG_6164
IMG_6207IMG_6167
IMG_6200IMG_6174
Kerkesin olla muutaman viikon Suomessa, kun koko paikka alko tuntua niin tylsältä, et ehdotin tyttöjenreissua jonnekkin lähelle ulkomaille. Tultiin takas yöllä Virosta ja voi vitsit, miten onnistunu reissu meillä on takana! Rakastan niin paljon vaan ottaa ja lähteä pois tutuista maisemista yllättäen (niinkuin joku on saattanut huomata tän vuoden matkailusaldosta). Me käytiin syömässä hyvin, shoppailtiin monta tuntia putkeen ja höpötettiin monen kuukauden takaiset kuulumiset kerralla läpi - mitä mä vielä voisin toivoa? Mä en oo koskaan ennen käyny Virossa, joten se paikka oli ihan uus tuttavuus, mut ei varmasti jää viimiseks kerraks. Tällä hetkellä on niin rentoutunu loma meiän pikkuvisiitin jälkeen, että teki oikein hyvää ottaa pieni irtiotto arjesta ylppäreitten jälkeen. Paluumatkalla huudatettiin tyhjällä moottoritiellä vanhoja biisejä täysillä läpi ja tällä hetkellä ääni on ihan käheenä, kun neljä tyttöä laulo automatkan läpi. Nyt mulla ei oo muuta mielessä kuin uuden reissun suunnitteleminen, ehkä muutaman kuukauden sisällä jonnekkin Eurooppaan vois olla kiva lähteä kouluamaan maita läpi! Toivottavasti äiti ei oo lukemassa tätä ja ihmettelemässä taas mun ajatuksenjuoksua haha…

tiistai 7. lokakuuta 2014

BLACK & WHITE AND THOUGHTS

IMG_6052
Mun elämässä on ollut tasan yks sana siitä lähtien, kun tulin suomeen: ylppärit. Vaikka inhoonkin sitä, miten jatko-opinnot riippuu tasantarkkaan siitä, kuinka hyvin menestyy koulussa, niin panostin ylppäreihin ihan hulluna. En todellakaan oo hyvä koulussa tai ees keskivertoa (…varsinkaan pitkässä matikassa haha), joten mulla älytön urakka tässä lukiessa ja opiskellessa. Englannin numero on mulla kiikkunu aina vitosen paremmalla puolella ja psykologiasta en kerennyt suorittaa kuin puolet kursseista ennen kirjotuksia, joten aikaa ei jäänyt kauheesti laiskotteluun tai kavereitten näkemiseen. Siinä vaiheessa, kun opettaja näytti mun psykan alustavat pisteet, niin meinasin purskahtaa itkuun siitä kiitollisuudesta: E ja osasta tehtävistä täydet pisteet. Tottakai noi pisteet elää vielä YTL:ssä ja pahoin pelkäänkin, että pisterajojen noustessa myös mun arvosana tipahtaa yhen alaspäin… Jos niin käy, niin mut voi löytää korottamassa ja käymässä lukion sittenkin kolmeen ja puoleen vuoteen - ikävä kyllä.

IMG_6085
En oo käynyt töissä puoleen vuoteen ja voitte vaan kuvitella, kuinka monia tuhansia tähän kämppään on uponnut kahessa kuukaudessa ja tekee oikeesti hirveen pahaa vaan tuhlata, kun mistään ei tuu lisää rahaa tilille. Oon hakenut ties mihin "paska"duuneihin huonolla palkalla ihan vaan sen takia, ettei mulla ois niin huono omatunto ja saisin laitettua rahaa säästöön. Nyt mulla on niin laiska olo, vaikka viikot on ihan täynnä lentopalloharkkoja, autokoulun ajoja, lukion viimisen vuoden metkuja ja ties mitä. Vaikka elän ihan hyvin näinkin, niin en kestä kattoa mun säästötilin tyhjenemistä, vaan haluun saada sen summan samalle tasolle kuin se oli vielä elokuun alussa. Lähetin neljän lauseen työhakemukseen lähinnä vitsillä, kun näin bussissa mainoksen siitä duunista, jota kotona googlailin vielä lisää - tasan yheksän minuutin päästä mulle soitettiin ja kutsuttiin työhaastetteluun
  No, kävin haastattelussa tänään ja pomo sanoi lopuks "Voitko sä Noora luvata puhua kovemmalla äänellä, jos sä saat tän paikan" ja sanoin niin lujaa, kuin ikinä jaksoin "MÄ LUPAAN" haha. Jännitin tota haastattelua hirveesti etukäteen ja paikan päällä paljastuikin, et toi oli ryhmähaastattelu, joka on tottakai haastavampi kuin yksittäin, sillä pitää nostaa ittensä jotenkin "korkeemmalle" tasolle kuin muut saadakseen sen työn muiden joukosta.

IMG_6067
Viimiset seittemän vuotta oon inhonnut koko sydämestäni liikuntaa ja ihmetellyt sitä, kun kaverit katoaa toinen toisensa perään salille kasvattamaan lihasta. Musta ei ois ikinä ollut nimittäin siihen! Jo pienenä, kun jouduin yläasteella pyöräilemään 3km bussipysäkille, niin raivosin äitille jokaikinen ilta kotiintullessa. Taisin olla meiän perheen yleinen vitsinaihe, kun tiedettiin jo etukäteen, miten vihaiseks liikunnanharrastaminen musta tekee. Olin  kuitenkin yks ilta kuumeessa ja kuumehouruissa sain loistavan päähänpiston alottaa lentopallon täällä Turussa ja googlasin jonkun seuran ja lähetin sen valmentajalle viestiä. Sunnuntai-illalla hän vastas, että mut hyväksyttiin mukaan ja seuraavana päivänä alkoi siis ekat harkat ja jestas, että mua jännitti! Ekojen harkkojen jälkeen tulin kotiin kädet auki haavoista, täynnä mustelmia ja verenpurkaumia ja olin varma, että tää oli tässä :-D Onneks ei kuitenkaan ollu, vaan edelleen jatketaan ja ne meiän joukkueen tytöt on ihan mahtavia, että harkkoihin tulee hymy huulilla.

IMG_6098
Mulla menee kuitenkin ihan perushyvin tällähetkellä, mitä nyt tekis mieli napata äkkilähtö jonnekkin lämpimään tällä sekunnilla. On lokakuu ja tuntuu joulukuun pakkasilta, kun saa kääriä aamulla kymmeniin paitoihin ja edelleen jäätyä kävellessä bussiin. Jatkoin taas autokoulua viiden kuukauden tauon jälkeen ja suoraan ensimmäisenä tuntina mut laitettiin ajamaan Turun keskustassa ei-kovin-hyvin-lopputuloksin. Kaikenlisäks siinäkin tarttee niin pirusti voimaa käsiin, etten saa yksin koskaan vedettyä ees käsijarrua ylös, vaan autokoulun open pitää aina vetää se mulle… Tällä hetkellä oikeesti kaduttaa ihan älyttömästi, että oon tunkenut jalkani tohon soppaan, sillä en luultavasti saa korttia koskaan. Se ite ajaminenkin tuntuu niin miehekkäältä ja kuulen jatkuvasti kauhutarinoita kavereista, jotka on joutunu käymään inssin viidettä kertaa. Viikonloppuna kävin nopeesti kotikotona harjottelemassa autolla ajoa, jonka seurauksena isi ja äiti pystytti mulle pellolle oman radan kaikkineen keppeineen, että oppisin perusjutut. Viiden minuutin ajamisen jälkeen mun pikkusisko itki, että pääsis ulos autosta ja kaikkia muita vaan nauratti mun surkeet taidot. Ehkä vielä joku päivä oon ratin takana, kortti taskussa :-D