tiistai 7. lokakuuta 2014

BLACK & WHITE AND THOUGHTS

IMG_6052
Mun elämässä on ollut tasan yks sana siitä lähtien, kun tulin suomeen: ylppärit. Vaikka inhoonkin sitä, miten jatko-opinnot riippuu tasantarkkaan siitä, kuinka hyvin menestyy koulussa, niin panostin ylppäreihin ihan hulluna. En todellakaan oo hyvä koulussa tai ees keskivertoa (…varsinkaan pitkässä matikassa haha), joten mulla älytön urakka tässä lukiessa ja opiskellessa. Englannin numero on mulla kiikkunu aina vitosen paremmalla puolella ja psykologiasta en kerennyt suorittaa kuin puolet kursseista ennen kirjotuksia, joten aikaa ei jäänyt kauheesti laiskotteluun tai kavereitten näkemiseen. Siinä vaiheessa, kun opettaja näytti mun psykan alustavat pisteet, niin meinasin purskahtaa itkuun siitä kiitollisuudesta: E ja osasta tehtävistä täydet pisteet. Tottakai noi pisteet elää vielä YTL:ssä ja pahoin pelkäänkin, että pisterajojen noustessa myös mun arvosana tipahtaa yhen alaspäin… Jos niin käy, niin mut voi löytää korottamassa ja käymässä lukion sittenkin kolmeen ja puoleen vuoteen - ikävä kyllä.

IMG_6085
En oo käynyt töissä puoleen vuoteen ja voitte vaan kuvitella, kuinka monia tuhansia tähän kämppään on uponnut kahessa kuukaudessa ja tekee oikeesti hirveen pahaa vaan tuhlata, kun mistään ei tuu lisää rahaa tilille. Oon hakenut ties mihin "paska"duuneihin huonolla palkalla ihan vaan sen takia, ettei mulla ois niin huono omatunto ja saisin laitettua rahaa säästöön. Nyt mulla on niin laiska olo, vaikka viikot on ihan täynnä lentopalloharkkoja, autokoulun ajoja, lukion viimisen vuoden metkuja ja ties mitä. Vaikka elän ihan hyvin näinkin, niin en kestä kattoa mun säästötilin tyhjenemistä, vaan haluun saada sen summan samalle tasolle kuin se oli vielä elokuun alussa. Lähetin neljän lauseen työhakemukseen lähinnä vitsillä, kun näin bussissa mainoksen siitä duunista, jota kotona googlailin vielä lisää - tasan yheksän minuutin päästä mulle soitettiin ja kutsuttiin työhaastetteluun
  No, kävin haastattelussa tänään ja pomo sanoi lopuks "Voitko sä Noora luvata puhua kovemmalla äänellä, jos sä saat tän paikan" ja sanoin niin lujaa, kuin ikinä jaksoin "MÄ LUPAAN" haha. Jännitin tota haastattelua hirveesti etukäteen ja paikan päällä paljastuikin, et toi oli ryhmähaastattelu, joka on tottakai haastavampi kuin yksittäin, sillä pitää nostaa ittensä jotenkin "korkeemmalle" tasolle kuin muut saadakseen sen työn muiden joukosta.

IMG_6067
Viimiset seittemän vuotta oon inhonnut koko sydämestäni liikuntaa ja ihmetellyt sitä, kun kaverit katoaa toinen toisensa perään salille kasvattamaan lihasta. Musta ei ois ikinä ollut nimittäin siihen! Jo pienenä, kun jouduin yläasteella pyöräilemään 3km bussipysäkille, niin raivosin äitille jokaikinen ilta kotiintullessa. Taisin olla meiän perheen yleinen vitsinaihe, kun tiedettiin jo etukäteen, miten vihaiseks liikunnanharrastaminen musta tekee. Olin  kuitenkin yks ilta kuumeessa ja kuumehouruissa sain loistavan päähänpiston alottaa lentopallon täällä Turussa ja googlasin jonkun seuran ja lähetin sen valmentajalle viestiä. Sunnuntai-illalla hän vastas, että mut hyväksyttiin mukaan ja seuraavana päivänä alkoi siis ekat harkat ja jestas, että mua jännitti! Ekojen harkkojen jälkeen tulin kotiin kädet auki haavoista, täynnä mustelmia ja verenpurkaumia ja olin varma, että tää oli tässä :-D Onneks ei kuitenkaan ollu, vaan edelleen jatketaan ja ne meiän joukkueen tytöt on ihan mahtavia, että harkkoihin tulee hymy huulilla.

IMG_6098
Mulla menee kuitenkin ihan perushyvin tällähetkellä, mitä nyt tekis mieli napata äkkilähtö jonnekkin lämpimään tällä sekunnilla. On lokakuu ja tuntuu joulukuun pakkasilta, kun saa kääriä aamulla kymmeniin paitoihin ja edelleen jäätyä kävellessä bussiin. Jatkoin taas autokoulua viiden kuukauden tauon jälkeen ja suoraan ensimmäisenä tuntina mut laitettiin ajamaan Turun keskustassa ei-kovin-hyvin-lopputuloksin. Kaikenlisäks siinäkin tarttee niin pirusti voimaa käsiin, etten saa yksin koskaan vedettyä ees käsijarrua ylös, vaan autokoulun open pitää aina vetää se mulle… Tällä hetkellä oikeesti kaduttaa ihan älyttömästi, että oon tunkenut jalkani tohon soppaan, sillä en luultavasti saa korttia koskaan. Se ite ajaminenkin tuntuu niin miehekkäältä ja kuulen jatkuvasti kauhutarinoita kavereista, jotka on joutunu käymään inssin viidettä kertaa. Viikonloppuna kävin nopeesti kotikotona harjottelemassa autolla ajoa, jonka seurauksena isi ja äiti pystytti mulle pellolle oman radan kaikkineen keppeineen, että oppisin perusjutut. Viiden minuutin ajamisen jälkeen mun pikkusisko itki, että pääsis ulos autosta ja kaikkia muita vaan nauratti mun surkeet taidot. Ehkä vielä joku päivä oon ratin takana, kortti taskussa :-D

2 kommenttia:

  1. Hei mulla olisi kysyttävää siitä sun Jenkkien matkasta kesällä!!:) lähinnä sitä että miksi olit vain 6 viikkoa? Muistaakseni joskus sanoit että olisit voinut olla vuoden? En tarkoita tätä mitenkään pahalla, ihan mielenkiinnosta kysyn kun itse asustelen ulkomailla ja mietin että mikä olisi sopiva aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi ulkomailla seurustelevana, lukion kolmannnella luokalla olevana ja itsenäistyvänä se ei kuulostanut hyvältä. Mä vietän mieluummin vuoden poikaystävän kanssa konkreettisesti lähekkäin ja erilläänolo ei kuulostanut kovin suhdetta vahvistavalta meiän kannalta. Näin tärkeemmäks pitää parisuhteen kuin vuoden ilmaisen matkan kunnossa, enkä oo katunut hetkeäkään :-)

      Abivuonna ois ollu kaikenlisäks tosi huono aika olla poissa, enkä halunnut lykätä omaa valmistumista niin pitkällä ajalla. Musta ei ois esimerkiks lähtemään vaihtoon tällä asenteella, eikä se oo koskaan ollu mun unelmana. Tottakai perhe ois pysyny Suomessa, mutta halusin nähä mun pienen pikkusiskon kehittyvän, enkä olla vuotta "poissa" hänen elämästään. Kuudessa viikossa ehdin kuitenkin kokemaan ihan realistisen ulkomailla asumisen ja näkemään ne paikat, jotka olin halunnutkin nähä.

      Sitä omaa aikaa ei voi mitenkään ennalta tietää, se riippuu niin paljon perheen läheisyydestä, parisuhteesta, kaveripiiristä, opiskeluista/työelämästä ja omasta sopeutumisesta. Voin nimittäin sanoa, että jos oisin ollu pitkään sinkku, niin oisin ehkä lähtenytkin vuodeks maailmalle kokeilemaan siipiäni!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)