sunnuntai 12. lokakuuta 2014

PARASTA YHDESSÄ ASUMISESSA

Se, että mulle ainakin tuli paljon varmempi olo meiän suhteesta. Ei enää ollut sellasta miettimistä, että onko toinen oikeesti tosissaan, vaan tunsin molempien olevan täysillä mukana. 
Toisiks paras asia on se, miten saan aina päättää ite jokaikisen päivän ruuat. Oon niin nirso, että tää tuntuu ihan luksukselta tajuta se, ettei koskaan tarvii syödä täällä makaroonilaatikkoa, lasagnea, keittoja, kasvisruokia, makkaraa, nugetteja and the list goes on…
Vaikka en oo koskaan epäillyt sitä, etteikö mua rakastettais vaan sitä on aina osotettu paljon pusuilla ja sanoilla, niin täällä asuessa Joonas on alkanu oikeesti söpöilemään ja tunnustamaan rakkauttaan ihan urakalla… Sanokaa mun sanoneen, mut se varmaan pehmenee kohta päästänsä :-D
Voin kerrankin kulkea ilman vaatteita aamupalalle, voin linnottaa monta kaappia pelkille tyttömäisille jutuille ja voin laulaa niin kovaa kuin haluun hömppäbiisien mukana. Voin kertoo, ettei meillä koskaan soi mikään menevämpi biisi, vaan aina jotain mun lällyjä rakkausbiisejä Juha Tapiolta tai Ed Sheeranilta. 
Ihanin juttu oli ehdottomasti se, että tietää kotona olevan aina se joku, joka on itteään varten. Joku, jota kiinnostaa kaikki tyhmimmätkin jutut ripsareista tai joka haluu aina kuulla kaikki jutut loppuun asti. 

Kollaasit13
Mä rakastan sisustaa ihan älyttömästi ja tehä tästä kodista koko ajan kodikkaampaa. Aluks oli ihan järkytys asua täällä, kun kodikkuus oli tipotiessään ja ainoot koriste-esineet oli muuttolaatikot. Nyt pikkuhiljaa oon löytäny pieniä kivoja juttuja tänne, mut ei tosiaankaan oo valmista sisustusta!
Oon oppinu maksamaan laskun. Oon täyskömpelö tämmösissä jutuissa, joten jotain itsenäistymistä on näköjään huomattavissa heh. 
Omistetaan sellanen kahen hengen "parisuhdepeitto" ja joka ilta taistellaan siitä, kumpi saa ittensä nopeemmin kiedottua sen sisään rullalle niin, ettei toinen saa peittoa päällensä ollenkaan. Mä voitan joka kerta. Tää on musta niin hauskaa - ellen ite oo häviöllä - sillon kuuluu pieni piipittävä ääni "lopeta, tää ei oo hauskaa". Hahahaha. 
Oon luonteeltani sellanen, että oon jatkuvasti tekemässä kaikkia jekkuja ja se näkyy vähän liiankin selvästi sillon, kun oon väsyneimmilläni. Saatan tulla salaa sheiverin kanssa ja yrittää vaivihkaa sheivata jonkun poikapuolisen jalkakarvat, piilotan puhelimia, esitän kilttiä mut tilaisuuden tullen mietin aina seuraavaa jekkua. 

Aina kun äiti käy kylässä, niin puunaan koko kämpän aina lattiasta kattoon kymmenessä minuutissa ja se on välillä ihmetelly ääneen siisteyttä. Todellisuudessa vaatekaapin vaatteet on säilytyksessä lattialla asukriisien jälkeen, mun koulukirjat on levällään sohvalla ja ties mitä.
Se, kun tekee jotain ruokaa keittiössä ja joku tulee halimaan takaa päin! Mä vannon, että jokaikinen tyttö rakastaa tätä. 
Ei tarvii käydä yksin suihkussa, vaan on joku kenen kanssa jakaa tulikuuma höyryävä vesi. Ois niin tylsää viettää se vartti yksinään levittäen hoitoainetta, kuoriessa naamaa, tehden kasvohoitoja, sheivatessa ja haistellessa uusia suihkugeelejä. Luojan kiitos meiän suihkuhuone on ihan jättikokonen, ettei ainakaan tuu ahdasta. 
Joka viikkoiset Erilaiset Äidit- maratoni murun sylissä. 
Inhoon harjata mun hiuksia ite suihkun jälkeen, kun ne on täynnä isoja takkuja. Onneks täällä asuessa en oo kertaakaan joutunu harjaamaan ite sitä mahotonta takkupesää, johon mun kädet ei edes yllä.

IMG_6225-001
Mulla on joku pakkomielle kävellä aina ilman vaatteita Joonaksen ohi, laittaa naama niin vakavaks kuin ikinä saan ja yrittää kävellä catwalk-mallin tavoin heiluttaen peppua niin yliöveristi, kuin on ikinä mahollista. Yritän joka päivä saada pepun vielä överimmin heilumaan kuin edellisenä päivänä ja en tosiaan tiiä, mistä tää typerä tapa on peräisin.
Jos yöllä alkaa pelottamaan ja tulee vessahätä, niin voi herättää jonkun seuraks kolmen aikaan yöllä. Yks ilta katottiin jotain "kauhu"leffaa, eli suoraan sanottuna jotain tavallista draamaa ja mä tietysti painajaisherkkänä en uskaltanu kävellä yksin vessaan. Oishan siellä voinu olla ties ketä murhaaja oottamassa mun tuloa 
On neljä kättä tekemässä herkkubrunsseja aamupalalle, jolloin säästyy aikaa ja vaivaa. 
Asu- ja naamakuvien ottaja asuu samassa osoitteessa, vaikka sitä ei ehkä huomais mun postaustahdista krhm… Harvoin siis enää on kiinni siitä, etten sais kuvaajaa itelleni, vaan nykyään se on ajanpuutteesta lähinnä kiinni.
♥ Meiän naapurissa asuu sattumalta yks mun vanha luokkalainen ja meillä on salainen operaatio, ettei se sais tietää musta tai meistä. Silti jokaikinen kerta se tulee samalla bussilla, ostaa ostoksensa samaan aikaan lähikaupasta tai kävelee samaa matkaa kotiin, enkä ymmärrä kuinka se on ees mahollista! Kuljen aina Joonaksen selän takana tai yksin tullessa laitan hupun päähän, ettei paljastuttais :-D Niin lapsellista haha.

5 kommenttia:

  1. tää oli kyllä mielenkiintonen postaus lukea ja jakso jälleen lukea alusta loppuun <3 ei ole sellaista tylsää pränttiä että tekee mieli lopettaa lukeminen niinkuin joittenkin bloggaajien postauksissa :-/ ootan kyllä nii innolla sitä kun saan oman kultani kanssa muuttaa yhteen sitten kun se tulee ajankohtaseksi..:-) mukava lukea toisten näkökulmista millaista se voisi olla ja sun tän postauksen perusteella kuulostaisi suurimmaksi osaksi lupaavalta! joillaki se ei kuulema ole toiminut...tosin jotku ovat liian hätäisesti muuttaneet yhteen (tyyliin alle vuoden seurustelulla tms. :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos paljon :-) En uskalla yleistää, mut meiän kohalla ainakin yhteenmuuttaminen toi esiin niin paljon hyviä puolia, että jaksan ihmetellä, kuinka ollaan joskus voitu asua eri osoitteessa. Vaikka luulin ennen meillä olleen hyvä suhde, niin vasta täällä se on oikeesti muuttunu niin vakavaks ja täydelliseks, et pelkkä arjen eläminen hymyilyttää!

      Mut oot oikeessa tossa, että pitää oikeesti tuntea se toinen osapuoli niin hyvin, että tietää suhteen lujentuvan yhteenmuutossa ja sen oikeesti toimivan. Toivottavasti teilläkin lähtee arki rullaamaan hyvin, kun joskus muutatte yhteen :-)

      Poista
  2. Tää postaus oli niin hauska! Voi kun mullakin olis jo mahdollisuus muuttaa ton miehuuden kanssa yhteen.. Vaikka meilläkin on vakavasuhde näinkin, mutta haluais silti sen just lujentuvan ja ottavan askeleen eteenpäin! Mä en malta odottaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Ymmärrän, sillä se kotikotona seurusteleminen ei ollu rehellisesti sanottuna yhtään mitään verrattuna tähän nykytilanteeseen. Vasta nyt (vaikka seurusteltiin jo kolme vuotta ennen yhteenmuuttoa) on se toisen luonne tullu kunnolla esiin ja yhessäolo on niin arkista ja vahvistavaa. Älä huoli, pian se on sullakin toivottavasti eessä :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)