tiistai 30. joulukuuta 2014

JUTTUA AKNEARVISTA

"Käytätkö sä jotain erikoistuotteita sun akneen vai hoidatko sä sun ihoa ollenkaan?"

Oon höpötelly täällä mun huonosta ihosta muutamaankin otteeseen ja pari vuotta sit uhosinkin marssivani kauneusleikkaukseen, jotta saisin vihdoin omistaa virheettömän ihon. Mulla on ollu huono iho nelosluokalta asti ja vielä edelleen naamaan puhkee epäpuhtauksia (vaikka tietenkin lievemmässä määrin kuin vuosia sit), jotka häiritsee ihan älyttömästi. Sitäkin enemmän mua häiritsee kuitenkin aknen jättämät kuopat, jotka näkyy jokaikisessä kuvassa ja tottakai aina kattoessa peiliin. Muistan ikuisesti, kun mun yläasteaikainen ihastus oli meillä ja painittiin kilpaa mun sängyssä, kunnes hän kysy "Mitä noi kuopat sun naamassa on?". Toi oli lähes ainut kerta, kun joku oikeesti uskalsi myöntää mun iho-ongelmasta ääneen, sillä yleensä kaikki inttää vastaan tehdäkseen mulle paremman mielen. Ja se jos mikä saa mut suuttumaan. Toisen kerran olin Jenkeissä meikattavana hienon tavaratalon meikkiosastolla ja yhtäkkiä tää meikkaaja kysy multa ton tummennetun lauseen englanniks. Siinä vaiheessa tuli vähän luu kurkkuun, sillä en oo tottunut noin suoriin kysymyksiin, varsinkaan tuntemattomalta meikkaajalta.

Tiiän kyllä, ettei mun ihosta saa blogin perusteella realistista kuvaa, sillä muokkaan kuvani aika rankalla kädellä ja kuvaan tietyssä valossa. Monta kertaa oon suunnitellu postaavani tietynlaisia kuvia ja käyny kuvailemassa niitä parisen tuntia, kunnes koneella huomaan mun ihon tekevän musta julkasukelvottoman ja ruman. Oon kyllä ihan sujut itteni kanssa, mut kuvissa epätäydellisyydet jotenkin korostuu ja blogia pitäessä joutuu kokoajan kattomaan niitä omia virheitään. Nykyään niitten epäpuhtauksien määrät on aika minimissä verrattuna siihen, mitä ne oli vielä yläasteella, mut niitten jättämät jäljet onkin se mun isoin ongelma. Eihän ne jäljet nimittäin tosiaankaan mitään kauniita tai hyvännäkösiä ole. Mua jotenkin ärsyttää, kuinka tästäkin aiheesta pitäis puhua kaunistellen ja esittää, että jäljet on ihan huomaamattomia, eikä kukaan kiinnitä huomiota niihin. Kyllä mä voin sanoa kiinnittäväni huomiota ihan yhtä paljon omiin kuin muidenkin ihmisten arpiin/kuoppiin. Kaikenlisäks mun kauneusihanteen ihan kärkilistalla on virheetön ja puhdas iho. Alotin kasiluokalla e-pillerit seurustelun myötä, jotka sit olikin ihan superiso apu epäpuhtauksia vastaan, vaikken niitä nimenomaan huonoon ihoon alkanut popsimaan. Tälläkin hetkellä syön niitä edelleen, enkä uskaltais lopettaa vuosikymmeniin, koska pelkään pahan aknen puhkeavan lopettaessa.

"Mikä huono iho? Höpöhöpö, ei ton takia nyt kannata minnekään lääkärille mennä."

Yks ilta antibioottihöyryissä sain (niin, taas kipeenä tekemässä hullunkurisia asioita... haha, tästä tulee kohta tapa) yhtäkkiä idean hakea oikeesti kauneusleikkausten konsultaatioihin kyselemään enemmän tästä mun tilanteesta. Viiden minuutin päästä olin varannu kahteen eri paikkaan ajat ja nyt toisen h-hetkeen on enää aikaa alle kaks viikkoa ja oon ihan superinnoissani! En tiiä yhtään onko mun ihon tilanne keskipaha vai ainoastaan lievä, sillä vaikka niitä kuoppia ei oo paljon, niin ne on syvyydeltään puol senttiä, joka on tosi paljon. 

Huono iho ja sen aiheuttamat itsetunto-ongelmat on valitettavasti sellasia, ettei niitä ymmärrä kuin asianomaiset ite ja samankokeneet. Samalla tavoin mä mietin, miks ihmeessä ihmiset ottaa silikonit, kun tissit on kuitenkin vaan tissit, miten niistä voi olla tykkäämättä? Tai miks seittemänkymppinen mummo haluaa siloittaa kaikki ryppynsä, jotta näyttäis viiskymmentä vuotta  nuoremmalta? Eikö sen ikäisen kuuluis hyväksyä vanhuudenmuutokset? Mun on ihan samoin tavoin vaikee ymmärtää muiden ulkonäköön liittyviä pulmia, sillä ne ei oo mun elämässä suuressa roolissa. Tiiän kyllä, että musta saatetaan miettiä, että eikö opiskelijalla oo oikeesti parempaa kohdetta heittää tollanen tukku rahaa. On kyllä, eikä toi iho-operaatio oo tosiaankaan mun prioriteettilistalla ensimmäisenä. 

"Sulle vois sopia happohoito, saisinko mä vielä sun puhelinnumeron varmuuden vuoksi ja mehän tavataan sitten 8.1.2014 konsultaatiossa. Nähdään!"

Mun tarkotus ei todellakaan ollu varata konsultaatiota vielä pitkiin aikoihin, mut onneks varasin hetken mielenjohteesta. Jännittää kamalasti, että mikä toimenpide mulle olis sopivin, sillä TCA- kuorinta on näyttänyt tekevän ihan liian kipeetä tällaselle matalalle kipukynnykselle… Etukäteen voin kyllä jo sanoa, että tuun itkemään silmät päästäni joskus sitten, kun oikeesti uskallan marssia kyseiseen toimenpiteeseen. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että Joonas on tsempannu mua ihan kamalasti tän asian kanssa, eikä oo koskaan kyseenalaistanu mun päätöstä mennä muuttamaan ulkonäköäni. En ite pidä ihontasotusta kovinkaan erikoisena, kun on kuitenkin ihmisiä, joiden ulkonäkö kuitenkin muuttuu ihan toisenlaiseks kirurgin veitsen alla. 15.1 kello 15:00 on ainakin toisen konsultaation ensimmäinen aika, joten tuun silloin ihan viimeistään päivittelemään lisätietoja tästä. Toivottavasti oisin silloin paljon fiksumpi asiasta ja tietoisempi esimerkiks hintatasosta, jonka tää koko juttu tulis maksamaan joskus tulevaisuudessa. 

2 kommenttia:

  1. Moi!

    Satuin eksymään tänne ja jotenkin tuli olo että pakko kommentoida. Itse kärsin vuosia hampaistani, jotka muiden mielestä oli ihan tavalliset ja vaan 'mun näköset' (thanks.. :D), mutta omaan silmään virheet näkyi ja lopulta jopa hymyilemisestä tuli vaikeaa. Hetken mielijohteesta myös päätin, että nyt asia korjataan ja varattiin aika hammaslääkärille. Lopulta, reilun vuoden ja monen MONEN euron jälkeen en olisi voinut olla tyytyväisempi ja nykyäänkin olen sitä mieltä että valinta oli yksi elämäni parhaista. Muille muutos on ehkä huomaamattomampi, mutta mun elämän se muutti paljon paremmaksi. Kaipa mä tällä vaan halusin rohkaista sua ja sanoa että se kaikki vaiva raha ja kipu on varmasti sen arvosta. :) ainut mitä itse mietin, on miksen tehnyt sitä jo paljon aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka :-) Ymmärrän hyvin (vaikka eri ongelman kanssa paininkin), sillä tollaset asiat on oikeesti isoja juttuja itsetunnolle ja sitä kautta yhteydessä suoraan omaan hyvinvointiin. Oon aina ollu sitä mieltä, että omasta kropasta pitäis tehdä sellanen, jossa viihtyy ja tuntee olonsa kauniiks: oli se sit kahenkymmenen kilon painonpudotus tai radikaali kasvoleikkaus. Mulle tuli jotenkin niin hyvä olo sun kommentista, kun susta huokuu tyytyväisyys omiin hampaisiin ja varmasti samalla ulkonäköönkin ton operaation jälkeen. Vahvistit myös samalla mun omaa mielipidettä siitä, ettei toi kasvojentasotus oo mikään "typerä liian pinnallisten ihmisten juttu". Kiitos ihanasta kommentista ja kivaa talvenjatkoa sulle :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)