lauantai 17. tammikuuta 2015

KAHEN VIIKON SISÄLLÄ OON

…käynyt kolmessa eri ihokonsultaatiossa vähän huonoin tuloksin. Jokaikinen konsultaatiotyyppi sano mulle erilaisen hoitosuunnitelman ja ne kaikki poikkes toisistaan radikaalisti. 

1) Ensimmäinen tapaaminen oli plastiikkakirurgian vastaanotolla, jossa mua vastassa oli ystävällinen, mut vähän ammattitaidottoman olonen nainen. Hän ei sanonu sanaakaan mun ihosta tai oikeestaan kertonut tulevista toimenpiteistä yhtään enempää. Istuin siellä 4 minuuttia, vaikka siihen oli varattu 90 minuuttia. Tuomio oli, että hedelmähappohoitoja kevään mittaan, josta hämmennyin ihan älyttömästi! Hedelmähappohoidot on niin lieviä hoitoja, ettei niistä kuoriudu edes iho syvemmistä kerroksista, eikä se vaadi sairaslomaa ollenkaan. Hinta-arvio oli noin 600 euroa, mut hoitotuloksista ei ollu takuita. 

2) Toisen tyypin tapasin hänen kosmetologiyrityksessään ja sain tosi miellyttävän kuvan tästä naisesta, sillä hän otti mun ongelman tosissaan. Sisääntulossa hän jo kysy, että mistä mun naamaan on tullu näin syvät kuopat ja pyysi mua näyttämään, mitkä kohdat erityisesti häiritsee. Näytin ja makoilin hoitopöydällä ja tunsin itteni niin rumaks niissä kirkkaissa valoissa, jotka paljasti jokasen ihon virheen. Hän taas oli sitä mieltä, että ehdottomasti 4x kaikista vahvinta TCA-happohoitoa ja meinasin pudota tuoliltani. Tällä kertaa en sen takia, että ois ollu liian kevee hoitosuunnitelma, vaan päinvastoin… Syvintä TCA- hoitoa ei sais tehä kuin kerran vuodessa ja sen jälkeen on varottava loppuelämänsä ajan aurinkoa. Toimenpide suoritetaan usein anestiassa, sillä siinä syövytetään kirjaimellisesti kaikki ihon kerrokset sinne syvimpään asti. Happo on ihan tajuttoman vahva ja varmaan sanomattakin selvää, että toi kipu on ihan järkyttävä. Sairaslomaa tästä saa yli viikon, sillä about kaks viikkoa iho tippuu naamasta, ennenkuin se uus alkaa kasvamaan sieltä alta. Hinta on vähän alle kakstonnia, mut mä oisin saanu tän jostain syystä 700 euroon. 

3) Kolmas tapaaminen oli myös plastiikkakirurgian vastaanotolla, kuten ensimmäinenkin. Hän taas oli sitä mieltä, että syövytetään mun ihoa 30% salisyylihapolla, kunnes toi "reikänen" kohta mun iholla on pudonnu pois. Hinta-arvio oli noin 500 euroa, mut hän ei osannu sanoa mitään takuita, että mun iho ois yhtään paremmassa kunnossa ton jälkeen. "Sitä ei tiedä etukäteen, voi olla että maksat viissataa euroa ja toteet, että toimenpide oli hyödytön". Totesi vielä, ettei mun iho oo niin huonossa kunnossa, että kantsis mennä laseriin.

Ja jottei tää ois saanu mun päätä yhtä pyörälle… 

4)… niin yksi noista soitti mulle jälkikäteen ja sanokin, että laitetaan mut laseriin. Toimenpide sattuu ihan hulluna ja sen jälkeen pari viikkoa on kuulemma tosi kivuliasta, mutta toi ois tehokas. Hinta-arvio on 1500 euron tietämillä ja iho kuivuu ihan kuivaks. 

————————————

Mua rupes ahdistamaan ihan sairaasti, että Suomessa ollaan noin ristiriitasessa tiedossa ja jokainen noista ois tehny mulle ihan eri toimenpiteen. En vieläkään tiedä, mikä ois ihan oikeasti ollut se paras mulle, sillä kaikki esteettiset toimenpiteet on täynnä rahastusta ja yritystä saada asiakas kalliisiin hoitoihin. Vaikka olin varaamassa aikaa toimenpiteeseen jo ekan käynnin yhteydessä, niin luojan kiitos en tehnyt sitä, vaan kävin noilla kaikilla eri paikoilla varmistamassa tilanteen. Olin jo suunnitellut, että varaan johonkin toimenpiteeseen pikemmiten ajan ja elän seuraavat kaks kuukautta mahollisimman halvasti, jotta mulla ei ois noin huono omatunto, että laitan tuhat euroa omaan naamaani. Mua stressas ihan kamalasti tilanne, että joudun näin matalalla kipukynnyksellä hoitoihin, joita verrataan realisesti tulipalossa palamiseen. Kiukuttelin varmaan viikon kotona jokaikinen päivä, olin pahalla päällä ahdistuksesta ja epätietoisuudesta, että ketä konsulttia mä uskon. Itkin jo etukäteen tulevista kivuista ja luin netistä kauhutarinoita TCA- hoidoista ja tuloksettomasta kahen tuhannen euron laserista. Ja niitä tarinoita oli ihan hullun paljon. Katoin netistä kuvia ihmisistä, joilla oli koko naama täynnä reikiä, kun mulla on "vaan" alle viiskymmentä - ja mietin, että onko mun tilanne oikeesti noin paha? Kestänkö mä sen yli-inhimillisen kivun, jos jopa jalan potkaseminen ovenkulmaan on ihan sietämätöntä? Onko opiskelijan järkevää laittaa tuhat euroa toimenpiteeseen ja huomata hetken päästä, ettei se auttanutkaan? 

Yhtenä iltana päätin vaan unohtaa koko jutun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)