sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Q&A 2/4

Mikä on seuraavana ostoslistallasi? Uudet verhot, parvekkeen tuolienpäälliset, parempi lamppu makuuhuoneeseen, kaks yölamppua, valkosta maalia, sisustustavaroita ja kaikkea tollasta pikkusälää! Pliis, lahjottakaa joku mulle tuhat euroa tai ees työpaikka… 

Inhokkiväri? En inhoo mitään muuta väriä yhtä paljon kuin sinistä. Se on musta maailmankaikkeuden rumin väri ja sen pelkkä näkeminenkin saa mut kiehumaan raivosta. Kaikista kamalinta oli, kun mun yks lukioaikainen paras ystävä käytti vaatteissaan aina pelkkää sinistä, koska sen mielestä se oli niin nätti väri… Voitte vaan arvata, että olinko samaa mieltä sen kanssa siitä haha.

Kuinka paljon maksatte _itse_ vuokraa? Miks tää "itse" on korostettu? :-D Kyllä me tää koko kuudensadan euron vuokra kokonaan omasta pussista maksetaan. 

Miten muuten ootte jakanut ruoka yms ostoksien hinnat? Meillä on yhteinen tili, josta ostetaan kaikki yhteiset jutut kotiin. Siirretään molemmat sinne kuukausittain tietty summa ja molemmilla on sinne omat kortit, joilla maksetaan esimerkiks ruuat ja kalusteet tänne. Maksetaan lähtökohtasesti ihan kaikki puoliks niistä sisustusjutuista ruokaostoksiin, mut joskus mä maksan kokonaan ite sellaset tyttömäiset "turhakkeet" (= kynttilänjalat, koriste-esineet ja muu hömppä), jos toisella ei oo välttämättä laittaa rahaa sellasiin ei-välttämättömiin juttuihin. 


Unelmien työpaikka?  Jos tietäisin, niin oisin varmaan hakemassa sinne sisään parhaillaan… Osaan sanoa vaan sen, että se ei oo fyysistä työtä ja varmasti naispainotteinen ala. Joku sosiaaliala varmaankin, jossa työskentelisin nuorten/lasten kanssa päivittäin. Harmi vaan, että noilla aloilla on ihan surkee palkka ja se vaikuttaa mun elämään aika paljon siinä määrin, että haluunko luopua esimerkiks matkustamisesta huonopalkkasen työn vuoksi ja miettiä jatkuvasti raha-asioita. Vielä kuukaus sit mua kiinnosti lastensuojelutyö ihan hirveesti, mut nyt kun näin millasta se konkreettisesti on, niin en todellakaan vois työskennellä siellä. Tiiän kyllä, että ne somessa levinneet videot sossuista on ihan ääritapauksia, mut kyllä niissä aika pitkälti perää silti on :-( 


Asuinalueesi hyvät ja huonot puolet? Huonoja on se, että tää on niin kaukana keskustasta ja se, ettei täällä asu nuoria. Valittiin näköjään sellanen mummojen ja lapsiperheiden suosima seutu. No, äitin mielestä toi oli vaan hyvä puoli, niin sen ei tarvii pelätä ihan niin paljoa mun hengen puolesta. 
Ja se, ettei ton neljänsadan metrin matkalla bussipysäkille oo katuvaloja, oon nimittäin ihan paniikissa aina öisin, jos joudun kävelemään yksin kotiin. 

Missä näät ittes 10 vuoden päästä? Oon toivottavasti opiskellu itelleni ammatin, omistan maailman ihanimman tyttären, asun vaaleenharmaassa mun suunnittelemassa omakotitalossa, oon päässy matkustelemaan monesti ja vietän sellasta elämää, mistä tykkään. Oikeestaan sillä ei oo mitään väliä, että toteutuuko mun unelmat, kunhan oon onnellinen ja elän turvallista elämää. 

Bloggaamisen hyvät ja huonot puolet? Hyviä puolia on ehottomasti enemmän: voin selventää ajatuksiani tän kautta, saan inspistä elämään, itseluottamus kasvaa, tuttavat voi lukee satunnaisesti kuulumisia täältä kiireisinä hetkinä, kehityn kirjottamisessa ja bloggaaminen rentouttaa ihan sairaasti! Huonoja puolia on ehkä vaan se, että tekee mieli tulla kirjottelemaan just sillon, kun pitäis olla tekemässä jotain tärkeetä esimerkiks lukemassa ylppäreihin. 


IMG_0784

Ootko tutustunut ihmisiin blogin kautta? Oon nähny yhtä tyttöä blogin kautta joku kolmisen kertaa ja ihan sattumalta asutaan nyt ihan vaan muutaman kilsan päästä toisistamme. Muuten en oo tainnu nähä ketään blogimaailman ulkopuolella tai tutustunut niin hyvin, että tunnettaisiin paremmin. Se ois musta kuitenkin ihan sairaan hauskaa tutustua paremmin joittenkin samanhenkisten bloggaajien kanssa, mut oon kauheen huono tutustumaan ihan tuntemattoman kanssa. 


Monessako vaatekaapissa sulla on vaatteita? Mulla on niin vähän vaatteita nykyään, että ne mahtuu kahelle pienelle hyllylle. Meillä on täällä yks tavallisen kokonen vaatekaappi ja mun vaatteita on siellä 1/10 osa. 

Kustannatko kaikki vaatteesi itse? Joo, tuntuis vähän hassulta pyytää tän ikäsenä äitiä maksamaan mun vaatteita, kun oon täysi-ikäinen enkä asu ees kotona. Tottakai joskus äiti pyytää mua shoppailemaan sen kanssa ja sanoo, että jos löydän jotain kivaa, niin se voi maksaa sen, mut harvoin löydän oikeen mitään.

Onko sulla ketään tyyli-ikonia? Ei oikeestaan, mä en seuraa yksittäisiä henkilöitä, vaan tykkään enemmän yhen henkilön tietystä asusta, mut en sen tyylistä kokonaisuudessaan. 

Onko tyylisi muuttunut useasti? On, melkeen joka vuosi se on erilainen ja mun on uusittava koko vaatekaappi. Yritän koko ajan saada siitä enemmän tyttömäisempää ja vaihtaa housut kokonaan mekkoihin. Toivottavasti tää vaihe ois niistä viiminen, sillä ulkonäköön saa menemään ihan hirvittävät määrät rahaa ja kaikista ihanteellisin hetki ois se, että kaikki vaatekaapin vaatteet miellyttäis silmää vielä vuosienkin jälkeen. 

Ootko tyytyväinen tämän hetkiseen tyyliisi? Päinvastoin! Mulla on niin kapeet nilkat, olkapäät ja jalat, että löydän kaupasta ainoastaan kivoja toppeja. Ottaisin mielelläni takkeja, kenkiä ja mekkoja tuplaten lisää, sillä nyt musta tuntuu, että pukeutuisin päivittäin samankaltasiin asuihin. Sellasiin asuihin, joika postaan blogiinkin, oon kuitenkin ihan tyytyväinen. 

Häpeätkö sun nuoruuden tyyliä ja pukeutumista? En mä varsinaisesti häpee, mut katon vähän pilke silmäkulmassa, kun olin ilmeisesti arvioinu itteni olevan silloin M-kokoinen, enkä tosiaan tiiä miksi. Jouduin heittämään pois kaikki vaatteet tolta ajalta, sillä noi kaikki vaatteet on ollu ihan ylitsepääsemättömän isoja mulle. Ostin myös paljon vaatteita logiikalla "Kiva paita, mut tää on tosi iso. Ostan sen silti, koska voinhan mä tulevaisuudessa kasvaa tähän kokoon" ja senttiäkään en kasvanut.

IMG_1728
Hirvein ruoka mitä olet ikinä syönyt? Kaikki salaatit, kasvikset, tosi mausteiset ruuat, vihannekset ja valmisruuat. En oo koskaan tykänny noista mistään enkä voi ymmärtää esimerkiks mäkin tai hesen hamppareitten hehkutusta. Maistoin niitä pari kertaa ja meinasin oksentaa. Oon niin nirso, että inhokkiruokia löytyy maailmasta enemmän kuin sellasia, joista tykkäisin… 

Mistä karkeista tykkäät eniten? Dumleista, ehottomasti. Joonas toi mulle laivalta kilon dumleja ja söin ne päivässä tai kahessa. Irtsarit on myös ihan sairaan hyviä, mut en koskaan raaski ostaa niitä. 

Voisitko kuvitella ryhtyväsi vegaaniksi? Tää ois ihan mahottomuus, kun mä en tykkää tai syö ollenkaan kasviksia (herneitä ja kurkkuja lukuunottamatta). Tekisin oman osuuteni ympäristön vuoksi siis jollain muulla tavalla kuin syömällä vegaanisesti. Ymmärrän kyllä sellaset vegaanit, jotka syö niin ihan vaan siksi, ettei tykkää lihasta. Mut se on musta tosi kyseenalaista, että moni mun tuntemista eettisistä vegaaneista matkustaa kauas ulkomaille viis kertaa vuodessa, käyttää paljon autoa liikkumiseen, pukeutuu nahkavaatteisiin tai roskaa luontoa, vaikka korostaa jatkuvasti luonnon etua.

Kuinka paljon sulla kuluu suurinpiirtein viikossa shoppailuun? Ruokia ei lasketa. Ostan suurinpirtein kerran viikossa jonkun uuden vaatteen, joten noin kolmekymppiä ehkä? Talvisin menee aika pienet summat, kun kaupoissa on niin tylsiä vaatteita, mut kesäsin tuhlaan sit senkin edestä. Mitään tiettyä summaa on vaikeeta sanoa, kun tää on niin paljon kiinni siitä, että onko mulla jotain menoja keskustassa (…jolloin poikkeen satavarmasti kiertelemässä kauppoja). 

Mitkä on sun vaatekaapin kulmakiviä? Mekot ja hameet. Mulla on niin "huonon"mallinen vartalo tän maan kokomitotuksen perusteella, sillä oon oikeesti yhtä kokoa kaupan pienintä kokoa pienempi, joten niitä istuvia vaatteita ei kovin helposti löydetä. Ois ihanaa päästä shoppailemaan johonkin pienikokoseen maahan, sillä ei ois ainakaan kokojen kanssa ongelmaa! 

Millä perusteella valitset vaatteesi aamulla? Talvisin sen perusteella, mikä on lämpimin asuvaihtoehto. Kesällä sen perusteella, mitkä niistä on mekkoja tai hameita. Oispa jo lämmin kevät, niin pääsisin vihdoin pukeutumaan mulle tyypillisimmällä tavalla, oon nimittäin niin kyllästynyt pukeutumaan lämpimästi ja tylsästi. Oon niin kateellinen niille tyypeille, joilla on tarpeeks tyylisilmää pukeutua talvellakin tyylikkäästi, mut silti tarpeeks lämpimästi.

Kuinka usein käyt keskimäärin vaatekaupoissa kuukaudessa? 15-20 :-D Puolustukseks voin todeta, että mun koulu sijaitsi ihan parinsadan metrin päässä H&M, Zarasta ja Bikbokista… Ja siitä samasta paikasta lähtee mun bussi kotiin, joten shoppailemaan oli "kätevää" mennä oottelemaan bussia talvipakkasen sijaan. Nyt toi lukumäärä on onneks paljon alhasempi, kun ei oo mitään tarvetta käydä keskustassa lukuloman aikana. 

Mikä on sinun mielestäsi massaa nyky nuorilla pukeutumisessa? Näin äkkiseltään ei tuu mieleen kuin Korsin laukut ja Conssit. 

Mikä on kallein asusteesi tai vaatteesi, jonka olet ostanut? Mun vaatekaapista ei löydy mitään kalliita juttuja, sillä en oo kauheesti merkkien perään. Kallein on varmaan mun vanhojentanssimekko, joka maksoi vähän yli viissataa euroa mut se olikin vähän spesiaalimpi juttu. En kuitenkaan ikinä maksais mistään vaatteesta (häämekkoa lukuunottamatta) noin paljoa. 

Kuinka paljon maksoi kallein omistamasi paita? Vähän alle satasen. 

Osaako joonas yllättää romanttisilla asioilla, mikä on sellainen joka on jäänyt mieleen? Ei hirveen usein, mut sellasia perusjuttuja välillä niinkuin siivoo koko kodin mun poissaollessa, laittaa kynttilöitä palamaan ja on tehny jotain hyvää ruokaa. Keväällä riideltiin Joonaksen kanssa ihan typerästä asiasta monta päivää ja sit meillä kotona sattu tulipalo, josta en aluks kertonu sille (koska mykkäkoulussahan ei tunnetusti avata suutaan haha…). Lipsautin vahingossa sen kuitenkin ja hetken päästä tuli viesti "voiks tulla siihen kivelle 200 metrin päähän teiän talosta?". Mä menin siihen ihan kiukkusena ja siellä se oli mua vastassa kukkien ja suklaalevyn kanssa. Kaikista erikoisinta tässä oli se, ettei Joonas todellakaan oo sellanen, että se vaan ilmestyis tolleen paikalle tekemään sovintoa, vaan se on yleensä tosi aikaansaamaton tollasten juttujen kanssa, joten toi oli niin odottamatonta! 

Mikä kommentti/asia/ymsyms. sulle on jäänyt blogin kautta mieleen? Sellaset anonyymikommentit, joiden kirjottajat oisin halunnu tietää! Samantapaisella kirjotustyylillä on tullu muutamat älyttömän ihanat kommentit ja ne kuulosti niin sydämellisiltä ihmisiltä, että oisin halunnu tutustuu heihin paremmin. Tai usein he on just sanonu, että on kuitenkin ollu mun kanssa esimerkiks samassa porukassa, joka viittaa siihen että mä kuitenkin tietäisin heiät nimeltä :-) 

lauantai 21. helmikuuta 2015

PARIN KUUKADEN PUHELINKUVAT

PicMonkey Collage
Menossa ihan ryytyneinä kattomaa Ed Sheerania. Palelin tolla takilla, mutten jaksanu raahata mukanani isoa toppatakkia. // Siis, miksei toi kevätfiilis voi vihdoin rantautua tänne lätäkön toiselle puolellekin?! Ollakseni rehellinen mun täytyy kuitenkin myöntää, ettei ulkona silti ollut kovin lämmintä auringosta huolimatta. // Neljän euron aamupala, johon sai hakea niin paljon safkaa kuin jakso. Kävin santsaamassa öö, viiteen kertaan ja sillä pärjäs kyllä aika pitkälle iltaan asti. // Väsytti ihan kamalasti ja edessä oli vielä kuuden tunnin matkustaminen. Onneks en joutunut kuskin paikalle, vaan sain nukkua takapenkillä :-D Kerrankin kiitin onneani, ettei mulla oo ajokorttia taskussa.

puhelinnn
Arvatkaa kauanko näitten kuvien ottamisen välillä oli? Vedin hiukset ihan kamalalla tavalla, miten mulla oli tapana pitää vielä viis vuotta sit ja vertasin sitä nykyiseen hiustyyliin ja eroa on tosiaan viis minuuttia (ja kymmenen vuotta nuorempi ulkonäkö…). Pieni alkukevennys tähän postauksen alkuun ja ehkä muutamat huokaisut, etten pidä hiuksia nykyään noin!

1
Valomeri keikalta! Toi oli oikeesti ihan sairaan nätti, mut en saanu sitä fiilistä ikuistettua puhelimeen tätä kummemmin. // Oooh… Miten jollain voi olla niin ihana ääni?! // Tässä tää ravintolaruoka, josta söin pelkän parin gramman lihan. Koko alaosa oli täynnä paprikaa ja en syö ollenkaan vihanneksia, joten jäi ihan kamala nälkä ton jälkeen… // Mulle ihan tuntematon lämppäri, vaikka muut hyppikin ihan fiiliksissä sen mukana.

9
Sovituskoppiselfietä, joita on puhelin aina shoppailujen jäljiltä täynnä! // Mun lempparinurkkaus meiän kotoota. Voi kun koko kodissa ois ton tyylinen sisustus, niin oisin supertyytyväinen. // Kiireettömän aamun aamupalaa, vaikken enää muistakaan miltä se tuntuu tän ylppäristressin keskellä. // No ne kamalat hiukset, joista on luojan kiitos päästy eroon :-D En kaipaa niitä hetkeäkään ja pidänkin nyt pientä taukoa kampaajista ainakin enskuun loppuun asti, jottei hiukset tipu päästä.

4
Vikat penkkarikuvat ja jotenkin nopeella silmäyksellä näkee meiän penkkareitten olevan aika punasävyset vahingossa. Ei oltu sovittu mitään etukäteen, mut silti toi väri oli kyllä varmaan suosituin meiän keskuudessa. // Mun abiristeilyn mekkokin oli samaa sävyä, vaikka sille kävikin risteilyllä vähän huonosti haha… Mut ei siitä sen enempää haha! 

torstai 19. helmikuuta 2015

PELKÄSTÄÄN ME KAKSI

IMG_2234
IMG_2246
IMG_2288
IMG_2271
IMG_2249
Ainoastaan mulle rakas ihminen ostaa salaa liput mun lempilaulajan keikalle ja vie mut sinne kädestä pitäen. Jonottaessa kymmenen asteen pakkasessa avasit takkis ja vietin seuraavan tunnin sen sisällä, vaikka sun sormet oli kylmästä siniset. Osotat mulle jatkuvasti, että oon tärkeä - sillä tietyllä kosketuksella, ilmeellä ja hymyllä. Käsi koskettaa rakastavasti, hivelee selkää paidan päältä ja se kestovirne ei jätä vaihtoehtoja sen tulkitsemiseen negatiivisesti. Mä rakastan sitä, miten nukut mun kanssa hotellin punamustissa lakanoissa ja etit brunssipaikkaa mun kanssa kuudelta aamulla - tiedän nimittäin hyvin, ettet oo aamuvirkku. Muistan vieläkin sen hetken, kun Ed Sheeran laulo suoraan mun eessä ja keinuin sun sylissä sillä hetkellä. En kertonut tätä aiemmin, mut toivoin salaa voivani saada hänet oikeesti laulamaan meiän tulevaisuuden häihin. 

Kahisevat hotellihuoneen lakanat, hiljaset seinät ja meiän kahenkeskinen aika ikuisuuksiin. Vaikka asutaan yhessä, niin liian usein juututaan siihen vanhaan muottiin, jossa päivät kuluu toisen vieressä ihanasti makoillen. Pidän sua kädestä kiinni taksin takapenkillä, kun mennään vanhanaikaseen hotellihuoneeseen, jonka seinät on kirkkaankeltaset. Illallistetaan pienessä ravintolassa ja samanaikasesti kosken sua huomaamattomasti pöydän alta, ikäänkuin se viestis sanattomasti "sä oot mun". Hymyilet mulle koko illan, sitä aitoa hymyä, jota rakastan maailman eniten sussa. Tanssitaan Ed Sheeranin tahtiin, pidät käsiä mun ympärillä ja vaikka tiiän sun musiikkimakus olevan ihan toisenlainen, niin näytät silti onnelliselta. Pussaat mun niskaa sillä rakastavalla tavallas ja saat mut tuntemaan itteni erikoiseks, rakastetuks ja kauniiks. 

Illallisella tarjoot puolet ruuastas mulle ihan vaan siksi, etten pitänytkään omastani ja avaat edessä olevat ovet. Annat mun olla pikkulusikka ja nukahdat pitäen mua kädestä kiinni, ikäänkuin pelkäisit mun lähtevän pois yön aikana. Rakkaus kaunistaa ihmistä niin paljon, että mä oon tajuttoman kiitollinen susta. Jokainen ihminen ansaitsee tuntee sen viiltävän onnentunteen, pusut poskella ja ittensä arvokkaaksi. Sä oot se mies, jonka kanssa toivon meneväni naimisiin Ed Sheeranin laulaessa vieressä. Ikuisesti. 

lauantai 14. helmikuuta 2015

FROM YESTERDAY

IMG_1535IMG_1716
IMG_1531
penkkarit1IMG_1538
Joku lukijoista pyysi meiän kodista postausta ja se on kyllä kuvattu luonnoksiin asti, mut en millään haluis julkasta sitä. Syynä on se, ettei tää kämppä miellytä tällähetkellä yhtään mun silmää ja nään tän täynnä pelkkiä epäkohtia. Siispä joudun lykkäämään sitä julkaisua vieläkin, kunnes saan tästä oikeesti mieluisen (…tai asun seuraavassa uudessa kodissa). Sori, tässä talossa asuu pieni sisustusperfektionisti! :-D 

Tajusin vasta näitä kuvia lisätessä, että otan aina kuvat tossa samassa kohassa. Lupaan parantaa tän asian kanssa ja ruveta kiinnittämään enemmän huomiota kuvauspaikkaan. Ton talon naapuritkin on pariin otteeseen päivitelleet mun kuvausoperaatioita ja viimeks eilen joku mummo kysy: "Mitä sä nyt oikeen puuhailet?"

♥ Uusia vaatteita, joista pitää ehottomasti kehua noita Bikbokin omia farkkuja. Oon ollu ilman mustia housuja melkeen puol vuotta, kun mun kokoa ei enää tehä mun lempparifarkuista. Sain noista ompelukoneella ihan sairaan kivat ja voi että miten iloseks yhet täydellisesti istuvat housut voi tehä :-) Tiiättekö sen tunteen, kun on ostanu jotain vartalolleen täydellisen vaatekappaleen ja tekis mieli vaan peilailla sitä jatkuvasti? Se fiilis on niin ihana. 


♥ Havainnollistava ennen/jälkeen- kuva noista housuista, sillä toi ero on musta ihan huomattava. On oikeesti hassua, miten monta kiloa huonosti istuvat housut voi lihottaa ja miten ärsyyntyneeks ne mut tekee… Oon tartuttanu tän tavan mun kämppikseenkin, kun ollaan aina yhessä huutamassa "onpas hyvin istuvat farkut tolla tytöllä" tai päinvastoin. Välillä oon nolosti jäänyt huomaamattani tuijottamaan jonkun tuntemattoman housuja, kun ne istuu niin hyvin eikä pussita. En tiiä mitä tekisin ilman ompelukonetta, sillä lähes jokanen uus vaate käy sen kautta ennenkuin laitan sen päälle. Voisin kertoo mun vihastani huonosti istuvia housuja kohtaan vaikka kuinka paljon, mut teidän onneksenne jätän sen välistä haha - toivottavasti täällä on joku toinenkin ymmärtävä tyyppi samanlaisen farkkufetissin kera! 

♥ Oon vieläkin umpirakastunut puisiin sydämiin ja ootan niin paljon partsikauden avaamista, kun voin laittaa partsin täyteen puusydämiä piristämään. Nyt on vaikeet paikat eessä, sillä mulla ei oo hajuakaan, että miten sisustaisin ton jättikokosen parvekkeen! Oon uhonnu Joonakselle, että teen siitä mun oman huoneeni ja vietän siellä yöt. Nukun talvisinkin ikkunat ja parvekkeen ovi auki, sillä paahdun kuumuudesta ja tää toinen osapuoli jäätyy sisälämpötilan ollessa 5-10 astetta. 

perjantai 13. helmikuuta 2015

ASUKUVIA IHAN OLAN TAKAA

IMG_1622
Kollaasit18
IMG_1682
IMG_1641
IMG_1651
IMG_1655penkkarit
Tää mun hirvittävä hiuskriisi on melkein selätetty, kun muutamien kampaajamokien jälkeen mun hiukset oli vielä eiliseen asti kirkkaan oranssit. Mietin pääni puhki, että miten saan niistä siedettävät seuraavan päivän penkkareihin ja ostin tuhkansävysen hiusvärin viemään sitä oranssisuutta pois. En sanois, että tän lopputulos ois hyvä, mut ainakin kehtaa liikkua nyt ihmisten ilmoilla tän pehkon kanssa! Innostuin samalla ottamaan kuvia tän aamun penkkarikahvitusten asusta, kun puin kaikki uudet vaatteet samaan aikaan päälle. Löysin muutama päivä sit ton kuvissa näkyvän ihanan kevättakin ja siitä on tullu ehdoton lemppari sen klassisuuden takia. Ainut vaan, että se on taas lastenpuolen kokoa 134 ja mun 7v pikkusisko käyttää samaa kokoa ja pakotin sen sovittamaan tätä takkia, koska en voi uskoa että mun minikokoset olkapäät vaatii oikeesti noin pienen koon :-D En kuitenkaan valita, sillä toi makso vaan neljäkymppiä, kun taas aikuisten puolella ois voinu hyvin olla satasenkin, joten säästin ison summan. Tää kuukausi on ollu nimittäin järkyttävää rahanmenoa, kun on kaikenmaailman penkkarit, abiristeily, penkkari-illalliset, ens viikon pieni lähiulkomaanreissu, iso shoppailureissu uusista vaatteista (oli tällä kertaa oikeesti pakollinen, kun mun kaapissa ei enää oo kolmea pitkähihasta enempää tai tavallisia mustia farkkuja, kun kaikki on rikki tai annettu eteenpäin…) ja ne lukuiset kampaajareissut… Ens kuussa otan säästölinjan päälle, enkä aio ostaa mitään ylimäärästä, jotta se vähän kompensois tota tän kuun tuhlaamista. 

torstai 12. helmikuuta 2015

MUUTAMA SANA PENKKAREISTA

IMG_1597IMG_1571
IMG_1588
IMG_1600IMG_1564
Mun kuvasaldo penkkareista jäi tosiaan viiteen kuvaan, joten näillä valitettavasti mennään tällä kertaa. En oo vielä sisäistäny sitä, etten tuu käymään tossa rakennuksessa enää ylppäreitä lukuunottamatta ja se tuntuu oudolta. Lukion aikana kasvoin henkisesti eniten elämäni aikana ja sen käyminen oli mulle alusta alkaen itestäänselvä asia, kun amiksesta ei löytynyt itteäni kiinnostavaa alaa. Vaikka lintsasinkin ihan käsittämättömän paljon koulusta, niin toi tuntu mulle oikeelta koululta alusta alkaen. Lukion paras päivä on ehdottomasti ollu tähän mennessä vanhojentanssit (joita muistelen haikeudella, kun meiän koulun kakkoset tykittää heiän vanhojenkuvia nyt) ja toivottavasti kolmen kuukauden päässä oottava valmistuminen. Vielä on paljon koulujuttuja tehtävänä, jotta mä ajallani valmistuisin, mut kuukauden päästä voin lyödä onneks hanskat tiskiin. Meinasin kuolla noloudesta, kun abishow'ssa 800 oppilaan edessä heijastettiin tää postaus ja kuulutettiin mut hakemaan "vuoden bloggari"- palkintoa. Ei noi jutut tunnu blogiin kirjottaessa mitenkään henkilökohtasilta, mut kieltämättä oli naurussa pitelemistä, kun opettajien eteen pamahtaa esimerkiks seuraava virke: "Mulla on joku pakkomielle kävellä aina ilman vaatteita Joonaksen ohi, laittaa naama niin vakavaks kuin ikinä saan ja yrittää kävellä catwalk-mallin tavoin heiluttaen peppua niin yliöveristi, kuin on ikinä mahollista. Yritän joka päivä saada pepun vielä överimmin heilumaan kuin edellisenä päivänä ja en tosiaan tiiä, mistä tää typerä tapa on peräisin." Ei sitä jotenkin ajattele, että blogia lukis omassa koulussa olevat, vaan oon aina pitäny blogimaailman ikäänkuin erillisenä maailmanaan. 

Haha, terkut teille mun parisuhdehölmöilyjen julkistajalle, jos satut vielä selailemaan tätä! :-D 

lauantai 7. helmikuuta 2015

WAIT…. WHAT?

Kuva otettu 6.2.2015 klo 17.11 #4Kuva otettu 6.2.2015 klo 17.54 #6Kuva otettu 6.2.2015 klo 17.50 #3
Instagrammia seuranneet tietääkin mun kohtalokkaasta uudesta hiusväristä, joka synty ihan vahingossa. Oon käyny nyt neljästi viikon sisällä kampaajalla, kun ekalla kerralla värjättiin tyvikasvu. Seuraavalla kerralla laitettiin raitoja, mut ne ei näkyny kunnolla. Parin päivän päästä menin taas kampaajalle laittamaan näkyvämpiä raitoja ja lopputulos oli ihan sairaan kiva, sellanen ruskee monisävysillä raidoilla. Ja sit eilen mun oli tarkotus mennä viimeistelemään ne raidat ja saada hiuksista vaan tasavärisemmät - kunnes sen värin kanssa tapahtu jotain ja mun koko pää muuttu oranssiks… En ymmärrä miten, koska niitä raitoja ei laitettu koko päähän ja edellisellä kerralla mun hiukset ei ees vaalentunu kunnolla. Vertauskuvallisesti tihrustin itkua ekat kolme tuntia kampaajan jälkeen, koska vaaleet hiukset ei oo se mun juttu. Varsinkaan tällaset oranssit. Nyt en oikeesti tiiä, että mitä ihmettä teen näitten kanssa?! Lopputulos on reilusti vaaleempi kuin näissä surkeissa webkuvissa ja en kehtaa kulkea oransseissa hiuksissa. Tuntuis idiootilta mennä viidettä kertaa viikon sisällä kampaajalle ja kaupan väreihin en uskalla koskee sormellanikaan… Jos siellä on joku kampaajaopiskelija, niin pliis auta! T: epätoivoa vääntävä tyttö, jolle hiukset on ulkonäön tärkein asia.

torstai 5. helmikuuta 2015

Q&A PARISUHDE

Minkä ikäsenä haluisit lapsia? Haluisin olla nuori äiti, mut jos meen tulevaisuudessa yliopistoon, niin se lykkää mahollista lapsensaamista ainakin 27- vuotiaaks asti. Varmaan jossain siinä vaiheilla, vaikka toikin on musta jo aika myöhään :-D Oon tottunu siihen, että mulla on nuori äiti ja haluisin itekin olla samanlainen ja jaksaa tehä omien lapsieni kanssa yhtä paljon. Monella mun kaverilla on jo niin vanhat vanhemmat, ettei niille oo koskaan kehittyny läheistä äiti-tytär-suhdetta, että vois puhua avoimesti mistä tahansa - tai he ei enää yksinkertasesti jaksa käydä lapsiensa kanssa leffassa, shoppailemassa ja tehä sellasia perus arkisia juttuja. Tottakai on poikkeuksiakin, mut kyllähän se on yleisesti ottaen totta, että nuorena äitinä jaksaa tehä enemmän kuin esimerkiks viiskymppisenä!

Entä naimisiin? Ennen lapsensaamista muutaman vuoden päästä. En nää sitä vielä millään tavalla ajankohtasena, se on niin hirveen iso päätös. Vaikka ollaan seurusteltu mun mittakaavassa pitkään, vaadin mä ennen naimisiinmenemistä vieläkin "vakaampaa ja lujempaa" suhdetta. Tiiän yhen tutun, joka on menny alle kaheksantoista vuotiaana naimisiin ja se oli musta niin outoa, kun mun elämään kuuluu ainoostaan yhessä asuminen ja samanikäsellä tytöllä jo aviomies, avioehto ja kaikki virallisine papereineen. En mieti pahalla, vaan ainoastaan uteliaana, että miten kaheksantoistavuotiaana voi tietää varmaksi sen toisen olevan just se täydellinen oikea? Mä en ainakaan tietäis satavarmaks. 

Millaset häät haluisit? Haluun, että häistä tulee mun elämäni onnellisin ja ikimuistosin päivä, joten aion satsata niihin ihan täydellä sydämellä. Eniten mua miellyttäis sellanen vitivalkonen teema, jossa ois ihan sairaasti kukkia. Ja vaikka kirkkohäät on aina ollu mulle itestäänselvyys, niin ei sekään oo mikään välttämättömyys mulle! Vois olla ihanaa viettää häitä esimerkiks merenrannalla tai jossain ihan sairaan kauniissa paikassa. Mun unelmahäät ois jossain eksoottisessa paikassa ulkomailla, mut sinne vois olla vähän haastavaa saada sukulaiset :-D Iiik ootan niin paljon, että pääsisin oikeesti suunnitelmaan tätä maailman ihaninta päivää. 

Kuinka monta lasta haluut ja tyttöjä vai poikia? :) Haluisin yhen tai kaks. Mua ahistaa se synnytys- ja odotuskipu ihan älyttömästi, joten saa nyt nähä tulevaisuudensuunnitelmista tän asian suhteen. Vaikka tääkään asia ei oo vielä ajankohtanen, niin me ollaan puhuttu Joonaksen kanssa tästä tosi monesti ja mua vähän jännittää ne hetket, kun ne keskustelut oikeesti vakavoituu. Oon koko elämäni haaveillu nimenomaan tyttölapsesta ja töissäkin oon joskus harmitellu sitä, ettei omalle kohalle oo koskaan kolmen vuoden aikana sattunu tyttölasta hoidettavaks. No jokatapauksessa yksikin lapsi ois ihan valtava siunaus, eikä sillä sukupuolella oo mitään väliä siinä vaiheessa, kun sylissä on terve lapsi. 

Onko sulla ja joonaksella yhteisiä kavereita? Ei oo ollenkaan. Tottakai mä oon tutustunu Joonaksen kautta pariin kivaan tyttöön, mut siihen tuttavuuteen se sit jääkin. Jotenkin mä kuitenkin tykkään siitä, et molemmilla on omat kaverinsa kuin siitä, että oltais samassa kaveriporukassa jatkuvasti.

Vietättekö paljon aikaa kavereittenne kanssa yhdessä? Ei koskaan :-D Meiän kaveriporukat poikkee toisistaan ihan päinvastasesti: mun tyttöporukka on sellanen äärityttömäinen ja Joonaksen taas on sellanen ihan ton vastakohta. Oon kyllä joskus mukana sen kavereitten kanssa, mut tunnen usein olevani väärässä paikassa ja vähän ulkopuolinen. Se ulkopuolisuus ei johdu siitä, ettenkö mä tykkäis sen kavereista, en vaan osaa selittää sitä fiilistä! Voi olla, että suurin syy tähän on se, että Joonaksen kaverit juo paljon ja viettää usein viikonloppuja baarissa. Mä taas en oikeen juo ja käydään enemmän tyttöjen kanssa shoppailemassa, syömässä ravintoloissa, leffassa, lähetään reissaamaan johonkin tai pidetään tyttöjeniltaa. 
Entä erikseen? Joo, ollaan molemmat tietty omien kavereitten kanssa ja se sujuu musta parhaiten niin. Oon aina tykänny pitää kaverit ja poikaystävän vähän erillään toisista. 

Mitä mieltä joonas on sun rahankäytöstä ja jatkuvasta shoppailusta? :D Ei se oo koskaan sanonu mitään negatiivista (paitsi silloin, kun tuhlaan yhteiseltä tililtä ja ostan jotain pientä sisustushömppää). Sen mielestä käytän rahat järkevästi, koska en koskaan shoppaile itteäni vararikkoon ja jätän tilille kuitenkin aina paljon rahaa tulevaisuuden varalle. Vaikka se harvoin mitään mun vaatteitten päälle ymmärtääkään, niin se on usein sanonut, että on kiva että jaksan panostaa ulkonäköön. 

267984_2227898866130_847853_n

Kuka oli sun eka poikaystävä ja kuin kauan seurustelitte? Haha en haluu muistella sitä kauheeta poitsua :-D Seurusteltiin maksimissaan viikko, kun kepeesti jätin sen heti sen muuttuessa liian limaseks. 

Mitä Joonas tekee tällä hetkellä, opiskelee amiksessa,lukiossa tmv vai on töissä? Se on lukiossa, eikä käy ollenkaan töissä.

Riitelettekö usein? Ei riidellä, kinastellaan useemmin ihan älyttömistä jutuista. Äsken luettiin tekstitaidon kokeeseen ja kinasteltiin siitä, että onks riimi vai loppusointu yleisemmin käytetty sana. Mun mielestä ehottomasti toi jälkimmäinen ja suutuin, kun mua ei uskottu, joten sen jälkeen kuulu mun suusta napakka "mee toiseen huoneeseen, sä ärsytät mua" :-D 

Riitelittekö ennen muuttoa enemmän vai nyt muuton jälkeen? Vaikee vastata tähän, koska ennen me nähtiin noin kerran viikossa ja nyt nähään melkein koko ajan. Varmaan silleen, että ennen riideltiin kunnon aiheista, mutta nyt vaan kinastellaan paljon arkisista jutuista. Haha viimeks riideltiin siitä, kun mä pyysin Joonasta yhen kerran imuroimaan koko kämpän, kun olin ite imuroinu sitä yksin kaks kuukautta melkeen joka päivä. Menin harkkoihin ja kun tulin kotiin, huomasin joka paikassa vaan pölyä. Meiän keskustelu tais mennä tähän tyyliin:

N - Ööö Joonas?!! Joka paikas on pölyä, mitä tää on?? Eksä imuroinukkaan?
J - Mä imuroin kyl.
N - Et ainakaa sängyn alta?
J - No sen unohdin.
N - (kierrän koko kämpän ympäri) Etkä keittiötä? 
J - No seki unohtu.
N - Ihan oikeesti, sä et imuroinu eteistäkään?
J - Seki unohtu.
N - Jos sä et imuroinu olkkariakaan, niin mä suutun oikeesti. Pyysin sua vaan yhen hiton kerran imuroimaan ja oot tyyliin laittanu imurin päälle ja luullu, et se hoitaa hommansa liikuttamat. Imuroi koko kämppä uusiks, niin opit.
J - No sit sä nostat sun takin lattialt, niin et sä opit laittamaan tavarat paikoilleen kun tuut kotiin. 
N - Väitäks, et imuroit muka hyvin? Eksä muka nää yhtään pölyy tääl?
J - Väitän, en. (hahaha, toi toinen osapuoli on niin jääräpää tomppeli, ettei koskaan voi "menettää kasvojaan" näin pienissäkään jutuissa)

Voisitko kuvitella meneväsi naimisiin tai elää loppu elämäs jonkun muun kuin Joonaksen kanssa? En ainakaan tällähetkellä. Tuntuis liian hassulta alottaa se treffeillä käyminen, ulkonäköönsä panostaminen ja viestien tulkitseminen uuden henkilön kanssa. Joten jatkan mielelläni tätä meikitöntä lookkia, kulahtaneilla lökäreillä ja likasilla hiuksilla - kun ei tarvii tehä kehenkään vaikutusta. Nää on näitä pitkäaikasen seurustelun hyviä puolia :-D

Kerro sun ja Joonaksen tarina lyhyesti :) Tutustuttiin irc-galleriassa, kun mä menin kommentoimaan Joonaksen kuvaan. Alettiin juttelemaan enemmän ja seurustelin sillä hetkellä vielä mun edellisen poikaystävän kanssa. Erottiin joskus tammikuussa ja juteltiin Joonaksen kanssa pari kuukautta tosi tiiviisti kaverimielessä, enkä koskaan ois kuvitellukaan meiän alkavan seurustelemaan. Ei koskaan puhuttu vihjailevasti toisillemme, flirttailtu tai pussattu. Olin itseasiassa kiinnostunu yhestä toisesta pojasta, jonka nimi oli kanssa Joonas (puhun siitä tekstissä Jomppana, ettei mee sekasin). Yhtenä iltana käytiin tän Jompan kanssa ajelemassa ja jäätiin sit S-marketin parkkipaikalle moneks tunniks istumaan keskellä iltaa. Myöhemmin kun olin jo päässyt kotiin, niin Joonaksen kaveri oli salaa Joonakselta laittanu jonkun tyypillisen "alaks?"- viestin mulle. Vastasin myöntävästi, enkä ees tiennyt siellä olevan sen kaveri… Kuulostaa ihan käsittömättömältä, mut me alettiin seurustelemaan sen jälkeen, vaikka en sillon tuntenu mitään kovin voimakasta eikä oltu puhuttu koskaan ihastumisista. Oli pieni järkytys hypätä ihan suoraan kaverisuhteesta seurustelevaks, kun edellisenä iltana oltiin vielä oltu hyviä kavereita. Samana iltana tää Jomppa laitto mulle ihan samanlaisen viestin ja mietin, että mitä ihmettä mä teen :-D Seurustelin nuorena tosi kepeekenkäsesti (tarkotan tällä sitä, ettei seurustelu ollu mulle sillon sellasta vakavaa, vaan lähinnä se saatto olla joku kiva kahen päivän tunnettu poitsu), joten oli yllättävää, että tää meiän juttu on jatkunu näin pitkälle. Näköjään sillä "kaverisuhteesta alkanut suhde kantaa pisimmälle"- sitaatilla on jotain perää!

Milloin suutelit ekan kerran :D Olin just täyttäny neljätoista ja tutustunu netissä yhteen poitsuun kaks päivää sitten, joten kutsuin sen kotikylän koulun eteen haha, voi noita muistoja… 

8470785517_43c1c048f4_z

Milloin tapasitte joonaksen kanssa ensimmäisen kerran? Vähän yli neljä vuotta sit, kun mentiin shoppailemaan. Muistan sen tilanteen edelleen niin selkeesti ja mun pomppivat ajatukset, kun näin Joonaksen vaatteet. Se oli pukenu päällensä ihan jättikokoset lökärit ja sitäkin isomman hupparin… Muistan miettineeni, että eikö sillä oo ollenkaan tyylisilmää, kun ekalle tapaamiselle tulee tollasissa vaatteissa :-D Onneks sain sen innostumaan pukeutumisesta vähän enemmän jälkikäteen ja nyt toi hupparinäky on lähinnä kotipäivien asu. 

Kuinka vanhoja olitte joonaksen kanssa, kun rupesitte seurustelemaan? Oltiin neljätoista. 

Ajatteletko teidän pysyvän yhdessä loppuelämänne? Haluun ajatella niin, vaikkakin oon huono ajattelemaan tulevaisuutta kuukautta pidemmälle. Rakastan kuitenkin haaveilla ja haaveissa nään niin. Hirveetähän se ois seurustella, jos ei haluais nähä tulevaisuutta yhessä. 

Kuinka monen eri pojan kaa oot seurustellu? Kolmen virallisesti. 

Mikä niistä oli pisin aika? Tää nykyinen, kuukautta vajaa neljä vuotta :-)

Kaipaatko koskaan sinkkuna olemista? Tää on tosi kakspiippunen kysymys! Oon aina tienny, että haluun vierelleni jonkun miehen ja jakaa sen kanssa elämäni. Se on musta vaan niin ihana ajatus, että maailmassa ois ihminen, jonka kanssa kaikki on täydellistä: tiedetään kaikki toisesta, ollaan parhaita ystäviä, osotetaan läheisyyttä, tuetaan vaikeissa tilanteissa, uskoudutaan toiseen, tunnetaan ittensä rakastetuiks omana ittenään ja jonkun mielestä nimenomaan sä oot maailman kaunein asia. Oon luonteeltani niin seurustelutyyppiä, että en pystyis pidemmän päälle varmaan elämään ilman noita kaikkia edellämainittuja tunteita, sillä ne on niin tärkeitä mulle. Mut mä oon seurustellu koko mun nuoruuteni eri ihmisten kanssa ja välillä mietin ihan vakavissani viattomasti, että millasta mun elämä ois sinkkuna? Koska mulla ei oo mitään tietoa siitä. Oon ollu sinkku viimeks kolmetoistavuotiaana ja kesällä täytän yheksäntoista - joten musta se on ihan ymmärrettävää miettiä tollasia asioita, kun en oo koskaan eläny nuoruudestani ees vuotta seurustelematta. 

Miten vietätte aikaa yhdessä? Käydään shoppailemassa, tehään yhessä ruokaa, katotaan leffaa, härnätään toisiamme ja juostaan hippaa sisällä, käydään kotikotona kylässä, nukutaan lusikassa öisin, pestään pyykkiä, siivotaan… :-D Meiän yhteiselämä on täynnä tollasia ihan arkisia juttuja, mut ekaa kertaa ne on musta oikeesti kivempia kuin ravaaminen esimerkiks yöelämässä. 

EKAT YLPPÄRIT TAKANA, VIIDET EDESSÄ

IMG_1277
Tilasin netistä ihan sairaan kivan shortsipuvun, mut se ei oikein istunut mun päälle. Tai no, jos on okei kulkea yläosassa, joka ei peitä edes tissejä, niin asia on toinen… Toi ei näyttäny kuvassa yhtään avonaiselta, eikä oikeestaan tossa kuvassakaan. Siinä ei kuitenkaan oo takaosaa paitsi pepun kohalla, joten sinne ei voi laittaa oikein rintsikoitakaan alle. Testasin jopa kananfileitä (haha, mä en tiiä sellasta liimattavien rintsikoitten oikeeta nimeä), mut toi yläosa ei peittänyt niitäkään. Taidan ihan suosiolla ommella tosta hameen, koska tollaset ei oo ihan mun juttu! 

IMG_1293
Nälkä kurnii ja mä en millään oo jaksanu raahautua kauppaan pariin viikkoon. Ostoslista on puolen metrin mittanen ja oon syöny melkeen kuukauden ruokia periaatteella "jos valmistukseen menee alle viis minuuttia, niin sitä voi tehdä". Tuntuu jotenkin, et kaupassa käyminenkin ois ylppäreitten lukuajasta pois, vaikkei se todellisuudessa veis kahta tuntia kauempaa… Äitiii, muutan takas kotiin. Mulla on ikävä sitä, et äiti oli tehny mulle ruuan valmiiks aina ennen koulusta tuloa, kun asuin vielä kotona. 

IMG_1259
… ja tästä päästääkin siihen "jos valmistukseen menee alle viis minuuttia", nimittäin oon syöny pariin otteeseen mukikakkua, kun en oo ehtiny viitsiny laittaa lukuaikaa sen tekemiseen. Noi on sairaan hyviä, vaikka tosi kamalan näkösiä ulkonäöltään ja valmistukseen kuluu öö, maksimissaan kolme minuuttia kokonaisuudessaan :-D Viimeks tein kyllä uudella reseptilla ja niistä tuli niin överimakeita, ettei niitä pystyny syömään kuin yhen viikon sisään. 

IMG_0954
Tää päivä on ollu ihan kamala aamusta alkaen. Lähin kotoa ihan sairaan aikasin, että kerkeisin ysiltä alkaviin ylppäreihin. Koululla piti olla puol yheksältä, joten olin bussipysäkillä jo 07:36. No siinä mä seisoin vielä 08:25, kun kaks aiempaa bussia ei ilmestynytkään, vaikka ne on aina ihan minuutilleen ajoissa. Mietin pääni puhki, että millä ihmeellä meen 15 kilometriä kouluun, kun äitikään ei tälläsellä varotusajalla kerkeis ajaa viittäkyt kilsaa meille. Jollain ihmeellä puolelta ilmesty bussi ja olin neljä minuuttia vaille yheksän koululla. Juoksin saliin kaikkien tuijottaessa, kunnes opettaja ilmotti mun olevan väärässä salissa ja sain juosta koulun toiseen päähän yläkertaan… Oli shokki avata äikän tekstitaidon kysymykset, koska ne oli niin erilaiset kuin aikasempina vuosina, joten en osaa yhtään sanoa miten meni! Vastasin 1, 3 ja 5. Ootan innon ja järkytyksen sekasissa tunnelmissa, että hyvän vastauksen piirteet ilmestyis nettiin viideltä.

Mut miten teillä muilla kirjottaneilla meni tän päiväset ylppärit? :-)