torstai 5. helmikuuta 2015

Q&A PARISUHDE

Minkä ikäsenä haluisit lapsia? Haluisin olla nuori äiti, mut jos meen tulevaisuudessa yliopistoon, niin se lykkää mahollista lapsensaamista ainakin 27- vuotiaaks asti. Varmaan jossain siinä vaiheilla, vaikka toikin on musta jo aika myöhään :-D Oon tottunu siihen, että mulla on nuori äiti ja haluisin itekin olla samanlainen ja jaksaa tehä omien lapsieni kanssa yhtä paljon. Monella mun kaverilla on jo niin vanhat vanhemmat, ettei niille oo koskaan kehittyny läheistä äiti-tytär-suhdetta, että vois puhua avoimesti mistä tahansa - tai he ei enää yksinkertasesti jaksa käydä lapsiensa kanssa leffassa, shoppailemassa ja tehä sellasia perus arkisia juttuja. Tottakai on poikkeuksiakin, mut kyllähän se on yleisesti ottaen totta, että nuorena äitinä jaksaa tehä enemmän kuin esimerkiks viiskymppisenä!

Entä naimisiin? Ennen lapsensaamista muutaman vuoden päästä. En nää sitä vielä millään tavalla ajankohtasena, se on niin hirveen iso päätös. Vaikka ollaan seurusteltu mun mittakaavassa pitkään, vaadin mä ennen naimisiinmenemistä vieläkin "vakaampaa ja lujempaa" suhdetta. Tiiän yhen tutun, joka on menny alle kaheksantoista vuotiaana naimisiin ja se oli musta niin outoa, kun mun elämään kuuluu ainoostaan yhessä asuminen ja samanikäsellä tytöllä jo aviomies, avioehto ja kaikki virallisine papereineen. En mieti pahalla, vaan ainoastaan uteliaana, että miten kaheksantoistavuotiaana voi tietää varmaksi sen toisen olevan just se täydellinen oikea? Mä en ainakaan tietäis satavarmaks. 

Millaset häät haluisit? Haluun, että häistä tulee mun elämäni onnellisin ja ikimuistosin päivä, joten aion satsata niihin ihan täydellä sydämellä. Eniten mua miellyttäis sellanen vitivalkonen teema, jossa ois ihan sairaasti kukkia. Ja vaikka kirkkohäät on aina ollu mulle itestäänselvyys, niin ei sekään oo mikään välttämättömyys mulle! Vois olla ihanaa viettää häitä esimerkiks merenrannalla tai jossain ihan sairaan kauniissa paikassa. Mun unelmahäät ois jossain eksoottisessa paikassa ulkomailla, mut sinne vois olla vähän haastavaa saada sukulaiset :-D Iiik ootan niin paljon, että pääsisin oikeesti suunnitelmaan tätä maailman ihaninta päivää. 

Kuinka monta lasta haluut ja tyttöjä vai poikia? :) Haluisin yhen tai kaks. Mua ahistaa se synnytys- ja odotuskipu ihan älyttömästi, joten saa nyt nähä tulevaisuudensuunnitelmista tän asian suhteen. Vaikka tääkään asia ei oo vielä ajankohtanen, niin me ollaan puhuttu Joonaksen kanssa tästä tosi monesti ja mua vähän jännittää ne hetket, kun ne keskustelut oikeesti vakavoituu. Oon koko elämäni haaveillu nimenomaan tyttölapsesta ja töissäkin oon joskus harmitellu sitä, ettei omalle kohalle oo koskaan kolmen vuoden aikana sattunu tyttölasta hoidettavaks. No jokatapauksessa yksikin lapsi ois ihan valtava siunaus, eikä sillä sukupuolella oo mitään väliä siinä vaiheessa, kun sylissä on terve lapsi. 

Onko sulla ja joonaksella yhteisiä kavereita? Ei oo ollenkaan. Tottakai mä oon tutustunu Joonaksen kautta pariin kivaan tyttöön, mut siihen tuttavuuteen se sit jääkin. Jotenkin mä kuitenkin tykkään siitä, et molemmilla on omat kaverinsa kuin siitä, että oltais samassa kaveriporukassa jatkuvasti.

Vietättekö paljon aikaa kavereittenne kanssa yhdessä? Ei koskaan :-D Meiän kaveriporukat poikkee toisistaan ihan päinvastasesti: mun tyttöporukka on sellanen äärityttömäinen ja Joonaksen taas on sellanen ihan ton vastakohta. Oon kyllä joskus mukana sen kavereitten kanssa, mut tunnen usein olevani väärässä paikassa ja vähän ulkopuolinen. Se ulkopuolisuus ei johdu siitä, ettenkö mä tykkäis sen kavereista, en vaan osaa selittää sitä fiilistä! Voi olla, että suurin syy tähän on se, että Joonaksen kaverit juo paljon ja viettää usein viikonloppuja baarissa. Mä taas en oikeen juo ja käydään enemmän tyttöjen kanssa shoppailemassa, syömässä ravintoloissa, leffassa, lähetään reissaamaan johonkin tai pidetään tyttöjeniltaa. 
Entä erikseen? Joo, ollaan molemmat tietty omien kavereitten kanssa ja se sujuu musta parhaiten niin. Oon aina tykänny pitää kaverit ja poikaystävän vähän erillään toisista. 

Mitä mieltä joonas on sun rahankäytöstä ja jatkuvasta shoppailusta? :D Ei se oo koskaan sanonu mitään negatiivista (paitsi silloin, kun tuhlaan yhteiseltä tililtä ja ostan jotain pientä sisustushömppää). Sen mielestä käytän rahat järkevästi, koska en koskaan shoppaile itteäni vararikkoon ja jätän tilille kuitenkin aina paljon rahaa tulevaisuuden varalle. Vaikka se harvoin mitään mun vaatteitten päälle ymmärtääkään, niin se on usein sanonut, että on kiva että jaksan panostaa ulkonäköön. 

267984_2227898866130_847853_n

Kuka oli sun eka poikaystävä ja kuin kauan seurustelitte? Haha en haluu muistella sitä kauheeta poitsua :-D Seurusteltiin maksimissaan viikko, kun kepeesti jätin sen heti sen muuttuessa liian limaseks. 

Mitä Joonas tekee tällä hetkellä, opiskelee amiksessa,lukiossa tmv vai on töissä? Se on lukiossa, eikä käy ollenkaan töissä.

Riitelettekö usein? Ei riidellä, kinastellaan useemmin ihan älyttömistä jutuista. Äsken luettiin tekstitaidon kokeeseen ja kinasteltiin siitä, että onks riimi vai loppusointu yleisemmin käytetty sana. Mun mielestä ehottomasti toi jälkimmäinen ja suutuin, kun mua ei uskottu, joten sen jälkeen kuulu mun suusta napakka "mee toiseen huoneeseen, sä ärsytät mua" :-D 

Riitelittekö ennen muuttoa enemmän vai nyt muuton jälkeen? Vaikee vastata tähän, koska ennen me nähtiin noin kerran viikossa ja nyt nähään melkein koko ajan. Varmaan silleen, että ennen riideltiin kunnon aiheista, mutta nyt vaan kinastellaan paljon arkisista jutuista. Haha viimeks riideltiin siitä, kun mä pyysin Joonasta yhen kerran imuroimaan koko kämpän, kun olin ite imuroinu sitä yksin kaks kuukautta melkeen joka päivä. Menin harkkoihin ja kun tulin kotiin, huomasin joka paikassa vaan pölyä. Meiän keskustelu tais mennä tähän tyyliin:

N - Ööö Joonas?!! Joka paikas on pölyä, mitä tää on?? Eksä imuroinukkaan?
J - Mä imuroin kyl.
N - Et ainakaa sängyn alta?
J - No sen unohdin.
N - (kierrän koko kämpän ympäri) Etkä keittiötä? 
J - No seki unohtu.
N - Ihan oikeesti, sä et imuroinu eteistäkään?
J - Seki unohtu.
N - Jos sä et imuroinu olkkariakaan, niin mä suutun oikeesti. Pyysin sua vaan yhen hiton kerran imuroimaan ja oot tyyliin laittanu imurin päälle ja luullu, et se hoitaa hommansa liikuttamat. Imuroi koko kämppä uusiks, niin opit.
J - No sit sä nostat sun takin lattialt, niin et sä opit laittamaan tavarat paikoilleen kun tuut kotiin. 
N - Väitäks, et imuroit muka hyvin? Eksä muka nää yhtään pölyy tääl?
J - Väitän, en. (hahaha, toi toinen osapuoli on niin jääräpää tomppeli, ettei koskaan voi "menettää kasvojaan" näin pienissäkään jutuissa)

Voisitko kuvitella meneväsi naimisiin tai elää loppu elämäs jonkun muun kuin Joonaksen kanssa? En ainakaan tällähetkellä. Tuntuis liian hassulta alottaa se treffeillä käyminen, ulkonäköönsä panostaminen ja viestien tulkitseminen uuden henkilön kanssa. Joten jatkan mielelläni tätä meikitöntä lookkia, kulahtaneilla lökäreillä ja likasilla hiuksilla - kun ei tarvii tehä kehenkään vaikutusta. Nää on näitä pitkäaikasen seurustelun hyviä puolia :-D

Kerro sun ja Joonaksen tarina lyhyesti :) Tutustuttiin irc-galleriassa, kun mä menin kommentoimaan Joonaksen kuvaan. Alettiin juttelemaan enemmän ja seurustelin sillä hetkellä vielä mun edellisen poikaystävän kanssa. Erottiin joskus tammikuussa ja juteltiin Joonaksen kanssa pari kuukautta tosi tiiviisti kaverimielessä, enkä koskaan ois kuvitellukaan meiän alkavan seurustelemaan. Ei koskaan puhuttu vihjailevasti toisillemme, flirttailtu tai pussattu. Olin itseasiassa kiinnostunu yhestä toisesta pojasta, jonka nimi oli kanssa Joonas (puhun siitä tekstissä Jomppana, ettei mee sekasin). Yhtenä iltana käytiin tän Jompan kanssa ajelemassa ja jäätiin sit S-marketin parkkipaikalle moneks tunniks istumaan keskellä iltaa. Myöhemmin kun olin jo päässyt kotiin, niin Joonaksen kaveri oli salaa Joonakselta laittanu jonkun tyypillisen "alaks?"- viestin mulle. Vastasin myöntävästi, enkä ees tiennyt siellä olevan sen kaveri… Kuulostaa ihan käsittömättömältä, mut me alettiin seurustelemaan sen jälkeen, vaikka en sillon tuntenu mitään kovin voimakasta eikä oltu puhuttu koskaan ihastumisista. Oli pieni järkytys hypätä ihan suoraan kaverisuhteesta seurustelevaks, kun edellisenä iltana oltiin vielä oltu hyviä kavereita. Samana iltana tää Jomppa laitto mulle ihan samanlaisen viestin ja mietin, että mitä ihmettä mä teen :-D Seurustelin nuorena tosi kepeekenkäsesti (tarkotan tällä sitä, ettei seurustelu ollu mulle sillon sellasta vakavaa, vaan lähinnä se saatto olla joku kiva kahen päivän tunnettu poitsu), joten oli yllättävää, että tää meiän juttu on jatkunu näin pitkälle. Näköjään sillä "kaverisuhteesta alkanut suhde kantaa pisimmälle"- sitaatilla on jotain perää!

Milloin suutelit ekan kerran :D Olin just täyttäny neljätoista ja tutustunu netissä yhteen poitsuun kaks päivää sitten, joten kutsuin sen kotikylän koulun eteen haha, voi noita muistoja… 

8470785517_43c1c048f4_z

Milloin tapasitte joonaksen kanssa ensimmäisen kerran? Vähän yli neljä vuotta sit, kun mentiin shoppailemaan. Muistan sen tilanteen edelleen niin selkeesti ja mun pomppivat ajatukset, kun näin Joonaksen vaatteet. Se oli pukenu päällensä ihan jättikokoset lökärit ja sitäkin isomman hupparin… Muistan miettineeni, että eikö sillä oo ollenkaan tyylisilmää, kun ekalle tapaamiselle tulee tollasissa vaatteissa :-D Onneks sain sen innostumaan pukeutumisesta vähän enemmän jälkikäteen ja nyt toi hupparinäky on lähinnä kotipäivien asu. 

Kuinka vanhoja olitte joonaksen kanssa, kun rupesitte seurustelemaan? Oltiin neljätoista. 

Ajatteletko teidän pysyvän yhdessä loppuelämänne? Haluun ajatella niin, vaikkakin oon huono ajattelemaan tulevaisuutta kuukautta pidemmälle. Rakastan kuitenkin haaveilla ja haaveissa nään niin. Hirveetähän se ois seurustella, jos ei haluais nähä tulevaisuutta yhessä. 

Kuinka monen eri pojan kaa oot seurustellu? Kolmen virallisesti. 

Mikä niistä oli pisin aika? Tää nykyinen, kuukautta vajaa neljä vuotta :-)

Kaipaatko koskaan sinkkuna olemista? Tää on tosi kakspiippunen kysymys! Oon aina tienny, että haluun vierelleni jonkun miehen ja jakaa sen kanssa elämäni. Se on musta vaan niin ihana ajatus, että maailmassa ois ihminen, jonka kanssa kaikki on täydellistä: tiedetään kaikki toisesta, ollaan parhaita ystäviä, osotetaan läheisyyttä, tuetaan vaikeissa tilanteissa, uskoudutaan toiseen, tunnetaan ittensä rakastetuiks omana ittenään ja jonkun mielestä nimenomaan sä oot maailman kaunein asia. Oon luonteeltani niin seurustelutyyppiä, että en pystyis pidemmän päälle varmaan elämään ilman noita kaikkia edellämainittuja tunteita, sillä ne on niin tärkeitä mulle. Mut mä oon seurustellu koko mun nuoruuteni eri ihmisten kanssa ja välillä mietin ihan vakavissani viattomasti, että millasta mun elämä ois sinkkuna? Koska mulla ei oo mitään tietoa siitä. Oon ollu sinkku viimeks kolmetoistavuotiaana ja kesällä täytän yheksäntoista - joten musta se on ihan ymmärrettävää miettiä tollasia asioita, kun en oo koskaan eläny nuoruudestani ees vuotta seurustelematta. 

Miten vietätte aikaa yhdessä? Käydään shoppailemassa, tehään yhessä ruokaa, katotaan leffaa, härnätään toisiamme ja juostaan hippaa sisällä, käydään kotikotona kylässä, nukutaan lusikassa öisin, pestään pyykkiä, siivotaan… :-D Meiän yhteiselämä on täynnä tollasia ihan arkisia juttuja, mut ekaa kertaa ne on musta oikeesti kivempia kuin ravaaminen esimerkiks yöelämässä. 

2 kommenttia:

  1. Voivoooii kun löydän meistä niin paljon yhteistä joka kerta sun postauksia lukiessa! ;D
    Ihan ahistaa etten todennäköisesti saa nuorena lasta (alle 25..) ja mä en myöskään halua olla "vanhus" kun mun lapsukainen on teini.. Haluun ymmärtää sen jutut ja olla se kaveriporukan hauskin äiti XD
    Meillä ei myöskään oo Tompan kanssa oikeen yhteisiä kavereita, joten hengataan aina ihan eriporukoissa. Mä käyn tyttöjen kanssa ulkona ja se sen omien kavereiden kanssa. Senkin kaveriporukka tykkää juhlia joka viikonloppu.. Niin ja mekin ollaan yleensä 1-2x viikossa joten ihan jännittää millaista elämä tulee olemaan sitten kun nähään joka päivä XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, miten paljon samankaltasuuksia :-D Suurin osa mun kavereista ei ymmärrä tota, että haluisin olla nuori äiti, vaan niille on ihan okei saada eka lapsi vasta päälle kolmekymppisenä - ihanaa kuulla, että oot samaa mieltä tosta! Mäkin oon löytäny sun kanssa vaiks kuinka paljon yhteisiä "hölmöjä" piirteitä esimerkiks siitä sun yhestä faktapostauksesta :-) Ja hyvin se yhteiselämä sujuu, ihan varmasti. Ota kaikki ilo irti niistä ekoista viikoista yhessä asuessa, kun kaikki on niiiiiin ihanaa ja täydellisen erilaista. Haha tuun ihan innostuneeks sun puolesta, kun tulee omat muistot yhteenmuuttamisesta mieleen!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)