torstai 30. huhtikuuta 2015

INSTAGRAMRÄPSYJÄ

IMG_88011. Mun arki on niin kiireistä, että lauantai tai sunnuntai on kokonaan pyhitetty blogikuvien ottamiselle. Ajattelin ottaa tavoitteeksi postata joka toinen tai kolmas päivä, jotta mun rytmi ei ois nin epäsäännöllinen. Suurin ongelma on tällähetkellä se, että kadotin mun jalustan yhen osan ja en tiedä, voiko niitä ostaa erillisinä paloina… En millään raaskis laittaa satasta uuteen jalustaan tällähetkellä, mut näköjään on pakko. 

IMG_8617 2. Vanha kuvia edellisistä hiuksista… Tässä ne näytti tavallista kivemmilta, vaikka todellisuus muistutti värinpoistopehkoa. 

IMG_88063. Lähen joka päivä kotoota neljältä yöllä töihin, jolloin bussipysäkillä on niin nättiä. Yleensä tosin kävelen niin silmät ristissä sinne, etten tajuu edes vilkaista ympärilleni. Mun puhelin on ihan täynnä näitä bussipysäkeiltä ja jokirannasta napsittuja kuvia, kun oottelen töihin pääsyä. 


IMG_9153 4. Loputon urakka tehä ylppärikutsuja valmiiksi… Oon käynyt jo kolmesti ostamassa lisää tarvikkeita ja vielä puuttuu tekstiosuudet ja pienet koristelut edestä. En haluu tehdä niitä vielä, kun valmistumisesta ei oo vielä varmaa tietoa, yhyy. 

IMG_8805
5. Syömässä tyttöjen kanssa Turussa ja vaihtamassa kuulumisia. Pyysin mun ruuan ilman salaattia, tomaattia tai suolakurkkua - mut kiva tarjoilija päätti yllättää ja täyttää koko mun hampparin pelkällä sipulilla :-D Haha, en ees aluksi tajunnut, ennenkuin ihmettelin suurta sipulimäärää.

IMG_9058
6. Ollaan niin laiskoja ottamaan nykyään yhteiskuvia, kun ennen niitä otti jokaikinen päivä. Tää on huono tapa, sillä haluaisin muistoja meiän nuoruudesta, jotta niitä vois kattoa sitten monia vuosia myöhemmin. Musta ois ainakin kiva näyttää omille lapsille, että minkä näkösiä ollaan oltu ja verrata sitten, että onks hekin samannäkösiä nuoruudessa. 

IMG_8803
7. Valmiiks katettu buffetaamupala lastenleirillä, voin kertoa, että maistui! Toisten laittamat aamupalat on niin rakkautta, että jos haluaa tehdä tuttavuutta, niin kutsu mut brunssille. Olin tosiaan yhen viikonlopun aamusta iltaan pitämässä lastenleiriä ja oli ihan sairaan kivaa. Pohdin siellä paljon tulevaisuuden opiskelukuvioita ja mua harmittaa edelleen se sosiaalialan huonopalkkaisuus… Keskustelin siellä seurakunnan nuorisotyöntekijöiden kanssa ja hekin sano, että kannattaa miettiä tarkkaan, sillä heiän jokainen kuukausi on tosi tiukkaa, vaikka menot onkin pienet. 

IMG_9167
8. Mä oon aivan rakastunut tohon uuteen kukkaseppeleeseen ja jos saisin käyttää sitä töisssä, niin oisin somistautunut siihen ja pölyhuiskaan… 

IMG_9142
9. No sitä Turun jokirantaa tottakai! Kello tais olla vähän päälle viisi, kun ulkona oli miinusasteita ja kukaan ei tullut avaamaan mulle töihin ovea… Kävelin pakolla ympäriinsä, jotten paleltuis ihan kokonaan. Tänä vuonna haluun kyllä ehottomasti mennä syömään niihin laivoissa oleviin ravintoloihin, sillä en oo ikinä käynyt niissä.

IMG_9168
10. Yheksäs värjäyskerta toden sanoo… Luojan kiitos nää hiusongelmat on ohitse, eikä enää koskaan olla samassa pisteessä kuin lähikuukausien aikana.

Mua voi muuten seurata Instagrammissa nimellä @nooraheinonen

tiistai 28. huhtikuuta 2015

SEILORIASUA

IMG_4882
Kollaasit25
IMG_4851IMG_4881
hamee
IMG_4893
Nää kuvat synty ihan vahingossa, sillä nappasin Joonaksen ottamaan kuvia ja oltiin jo lähtemässä autolla ettimään kivaa kuvauspaikkaa, kunnes alkoi sataa. Luovutin ja lähin kotiin, kunnes ajattelin testata millasia kuvia meiän rapun edessä saa ja tulos yllätti positiivisesti. Pakko kyllä sanoa, että laittaa vähän naurattamaan tää mun kalkkilaivan kapteenin olemus, kun jalat kilpailee valkosuudestaan hameen kanssa… Mä en oo kovin tunnettu itseruskettavan kanssa läträävä, enkä kyllä omistakaan yhtään sellasta - ja totta puhuen näillä kosmetiikkataidoilla se on varmaan ihan hyvä juttu! Kaikki höpöttää jo vappujutuista, mut ensimmäistä kertaa elämässäni mulla ei oo mitään kummempia suunnitelmia sille päivälle. Sain alunperin ajatuksen pitää illanistujaiset täällä meillä ja kutsua muutamat mun ja poikaystävän yhteiset kaverit meille, mut se siirtyy vähän myöhemmäksi toisen meistä pääsykoerumban takia. Koko meiän yhdessäoloaikana toisen on ollu pakko lukea milloin koeviikkoon, ylppäreihin ja nyt pääsykokeisiin - joten on ihanaa, että nää viissataasivuiset paperipinot katoaa kahen viikon päästä näkyvistä ja voidaan vihdoin kunnolla keskittyä elämiseen, eikä pänttäämiseen. Can't wait!

Millaisia vappusuunnitelmia teillä on?

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

UUDEN VIIKON KUJEET

IMG_4742IMG_4770
IMG_4080-001
IMG_4743
IMG_4867
Mun viikonloppu vierähti pitkästä aikaa ihan vaan kotona rauhottuen, sillä oon ollu muutamat viikonloput kokonaan töissä ja siksi tää täyslepo teki hyvää. Tän hengähdyspaussin aikana kävin moikkaamassa kaveria, otin parit blogikuvat etukäteen tätä viikkoa varten, löysin vihdoin kellon töihin, ostin kasan kevätvaatteita (ja löysin samalla vihdoin vedenkestävät kengät, sillä kaikki mun kengät vuotaa vettä ja oon kulkenut jatkuvasti sukat märkinä), tein superhyvää ruokaa, loikoilin poikaystävän sylissä yömyöhään asti ja kehittelin uuden "kaapissa ei oo mitään safkaa"- aamiaisen. Ei jaksettu käydä kaupassa, eikä kaapissa ollut oikein mitään muuta aamupalaa kuin mun inhokkia, kaurapuuroa. Laitoin kaurapuuroon kuitenkin paljon nutellaa ja mansikoita ja oli ihan törkeen hyvää, sillä se ei maistunut enää yhtään terveelliseltä! Tuun varmasti jatkossa syömään tota useamminkin, kun en jaksa väsätä mitään sen kummallisempaa. Nyt otan kuitenkin suunnaksi työpaikan, joten viettäkää kivat viimeiset päivät ennen toukokuuta! 

lauantai 25. huhtikuuta 2015

KEVÄINEN TURKU

IMG_4590IMG_4681
IMG_4575
IMG_4648
IMG_4644
IMG_4587
Mä tykkään ihan älyttömästi tästä kaupungista, sillä täällä on niin nättiä erityisesti keväisin. Haluaisin asua koko opiskeluajan Aurajoen lähellä ja toivon, ettei jouduttais muuttamaan yliopiston perässä toiseen kaupunkiin. Turku on tuntunut musta pienestä asti omalta paikalta, vaikka oonkin alkuperältään ihan täysin maalaisjuntti ja kasvanut täysi-ikäiseksi paikkakunnalla, jossa oli alle tuhat asukasta (ja sanomattakin selvää, että lähimpään ruokakauppaankin oli ne keveät 15 kilometriä). Oon tosi huojentunut siitä, että mulla on mahollisuus asua täällä, sillä maaseutu ei oo yhtään mun paikka! Käytiin täällä kukkasillalla viime vuonnakin kuvailemassa ja halusin ehdottomasti tänä keväänä uudestaan. Ei kyllä ollut mikään helpoin kuvauspaikka, kun tuuli ihan törkeen kovaa ja kaikki aika meni hiusten selvittämiseen pois naamalta. Muistin myös, että edellisellä kerralla meillä oli ihan sama ongelma ja vähän nauratti, miten samanlaiset kuvat näissä postauksissa on. 

torstai 23. huhtikuuta 2015

BLOGIMUUTOKSIA

IMG_4144
IMG_4242
IMG_4171
vaaleenlila1
IMG_4263
IMG_4211
IMG_4168
Mulla on meneillään ihan uudenlainen elämäntilanne ja sen myötä mulle on herännyt fiilis, että haluun uudistaa tiettyjä asioita - joista yksi on blogi. Oon kirjottanut tätä päiväkirjanani seittemän vuotta ja sen aikana oon vuodattanut aika laajalti asioita omasta elämästäni. Ennen mulle oli tärkeintä saada omaa fiilistä purettua, mut nykyään mulle on tullut tärkeemmäksi esteettisyys ja tekstin arkipäiväistäminen. Täällä on monia postauksia, jotka oon tehnyt niin hutaisten, että kieltämättä ärsyttää lukea niitä vuosia myöhemmin. Haluaisin aloittaa sellaselta blogipohjalta, jossa ei ois enää postauksia, joihin en olisi tyytyväinen. Sen takia aion poistaa suurimman osan postauksista (jotka on mulla kuitenkin toisessa blogissa tallennettuna yksityisenä) ja muuttaa tätä sellaiseksi kuin haluankin: kiinnittää huomiota kuvien parempaan laatuun, opetella käyttämään järkkäriä paljon paremmin ja tehdä itteni tyytyväiseksi omaan kädenjälkeen. Aion olla jatkossa tarkempi kirjoituksistani, mutta pitää kuitenkin sen oman luonteenomaisen avoimuuteni teksteissä.

Blogitavoitteista eiliseen asuun, tää oli nimittäin simppeleliydestään huolimatta mun mieleen. Oon suosinut valkoista pukeutumisessa ikuisuuden, mut jostain syystä hullaannuin ihan täysin vaaleenlilaan ja nyt tekis mieli pukeutua jatkuvasti siihen väriin! En malttanut olla pukematta tota puol vuotta sitten ostettua takkia, joka roikkui vaatekaapissa lyhentämättömänä monia kuukausia mun osaamattomuuden takia. Pari päivää sitten päätin yrittää operoida tosta kymmenen senttiä pois ja se onnistui edestä, mutta takaa se olikin vähän hankalampi juttu :-D Tarkkasilmäiset voikin huomata kolmannessa alimmassa kuvassa nuppineuloja roikkumassa, kun en vielä keksinyt, millaisen takaosan mä siihen teen… Ton ompelu oli muutenkin ihan tuskaa, kun jouduin tekemään sen käsin piilo-ompeleitten takia ja siihen upposkin keveät kuus tuntia. No, enköhän mä oo höpötellyt tarpeeksi yhestä takista!

PS: Värjäsin takas ruskeiksi ulkonäkökriisin takia ja jos enää ikinä sorrun vaaleisiin hiuksiin, niin lyökää mua tuolilla. Nyt mulla on taas itsevarma ja hyvä olo peiliin kattoessa - toisinkuin vaaleemmassa pehkossa.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

EILISEN KIVAT JUTUT

IMG_3951IMG_4022
IMG_3902
IMG_3962
…ostin kilon kotimaisia mansikoita torilta ihan älyttömän halvalla! Olin jo ostamassa viiden euron kilohinnalla niitä, kunnes tajusin, ettei mulla oo käteistä. Kävin automaatilla ja viiden minuutin päästä torimyyjä ilmoitti, että mansikoitten hinta laski just kolmeen euroon. Rakastan marjoja ja vaikka vähän hävettää myöntää, niin söin niitä edellisvuonna niin paljon, että olin kaksi päivää mansikkakuumeessa :-D Hyi, se oli kamala kokemus.

…tilasin ison kasan synttärijuttuja netistä, vaikka niihin on vielä muutama kuukausi aikaa. Vietin viimeks synttäreitä ala-asteella, joten on korkea aika olla taas päivänsankari. En kyllä osannut päättää, että onko teemaväri hempeen vaaleenpunanen vai punanen, joten tilasin kaikki jutut molemmissa väreissä.

…oon koukuttunut Rita- nimiseen sarjaan. Se on niin hyvä, että ykkös- ja kakkostuottarin kattomiseen meni päivä tai kaksi. Kolmostuottaria ootellessa - ja hei onks joku teistä kattonut sitä samaa sarjaa?

…tein eilen itetehtyjä bageleita, joita tulikin viiskytviis (??) kappaletta! :-D Yleensä ohjeet suurentelee hirveesti määriä, eikä todellisuus vastaa yhtään ohjetta, joten päätin tehä kaksinkertaisen annoksen ja tälläkertaa ohjeen bageleitten määrä olikin todellista isompi, hups… Pakkasin ne isoon muovipussiin, joka tuli ihan täyteen ja voitte arvata oliko niitä helppo laittaa meiän pieneen pakastimeen, joka oli muutenkin ihan täynnä. 

…kirjotin kaksi työsopimusta eri paikkoihin. Kerron tästä myöhemmin enemmän, mut tällähetkellä oon joka päivä töissä ja viikonlopuksi lähden myös töihin toiseen paikkaan. Jihuu, mun toiveet on kuultu! 

torstai 9. huhtikuuta 2015

PERJANTAIN PUUHASTELUT

IMG_3875

IMG_2960

IMG_3765

IMG_2988

IMG_2613
Huomenta ihanat ja kivaa viikonloppua! Mun viikonlopusta ei ainakaan tekemistä puutu, sillä kohta alotan meikkaamaan ja suuntaan kohti eilistä kampaamoa näyttämään tätä keltasta pehkoa, kun siellä tehdyt värinpoistot tai kestovärit ei oikein toimineet tähän hiukseen. Sen jälkeen käyn yhessä haastattelussa, käväsen kirjastossa lähettämässä muutamat uudet työhakemukset ja luen uusimmat hömppälehdet kaikessa rauhassa. Siellä pitäis opiskella kolmen päivän päästä oleviin anniskelupassin kokeeseen sekä teoriakokeeseen, mut saa nähdä pääsenkö ekalla kerralla läpi, sillä en oo vielä kerennyt aloittaa lukemista! Huomenna nähdään tyttöjen kanssa monen kuukauden tauon jälkeen ja käydään illallistamassa jossain kivassa ravintolassa, en malta oottaa. Sunnuntaina lähetään kotikotiin syömään, käyn sovittamassa mun ylppärimekkoa pienennyksestä ja illalla on yhden pikkuisen synttärit, joissa menee luultavasti muutama tunti. Nää asiat ei kuulosta lueteltuina paljolta, mut onnistun silti ottamaan niitten suorittamisesta stressiä, mut johtuu kai tästä elämäntilanteesta. No, nyt mä painun ostamaan ylppäreitä varten kutsukortteja ja illalla oon varmaan sormet liimasta tahmeina… 

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

MÄ OON NIIN PETTYNYT, ETTEN VOI SANOIN KUVAILLA

"Sulla ei oo muuta vaihtoehtoa kuin koskea paljaalla kädellä tulikuumaa liettä. Jos et pysty siihen, et voi olla täällä töissä. Palovammoja tulee, mutta ne pitää oppia kestämään."

Kolme viikkoa sitten alotin uuden työn, olin ihan älyttömän innoissani ja ajattelin mun välivuoteni olevan nyt turvattu… Mut kuinka väärässä olinkaan? Työnantaja oli alusta asti epäilyttävä, mut pidin sitä vaan aikaansaamattomana ja "sopeutumattomana" suomalaiseen kulttuuriin. Hän saapui haastatteluun reilusti myöhässä ja jouduin ite kyselemään hänen peräänsä. Olin toiveikas, kun hän lähetti illalla sähköpostilla mun olevan tosi varma työnsaaja ja lupasi ilmoitella seuraavana päivänä sainko paikan. Mitään ilmoitusta ei kuitenkaan kuulunut, joten varovasti kaksi päivää myöhemmin kysyin sitä viestillä. Vastauksena oli myöntävä vastaus, että sain työn ja sovittiin mun aloittavan seuraavana päivänä ja työsopimus piti tehdä myös silloin.

Työsopimuksen teko venyi kuitenkin venymistään, vaikka muistutin asiasta päivittäin. Joka päivälle oli uusi tekosyy ja aina sama "tuon huomenna"- fraasi. Meillä ei ollut puhettakaan, että työssä ois säävaraus ja itseasiassa mun kysyessä tätä, niin työnantaja sanoi töitä olevan säästä huolimatta. Olin iloinen, että mulla ois yli 40 tuntia töitä viikossa ja shoppailin uusia tavaroita kotiin, kun vihdoin olin taas töissä vuoden jälkeen. Työnantaja kysyi multa outoja kysymyksiä, että "tietääkö sun perheesi sun työskentelevän täällä?" ja "onko tämä tosiaan ainut tulonlähteesi? etkö saa siis muualta rahaa kuin tästä yrityksestä", vaikka kyseessä oli kokopäivätyö. Ajattelin sen olevan kulttuurikohtainen juttu (työnantaja siis ulkomaalainen) ja siksi sen kyselevän suomalaiseen tyyliin tunkeilevia kysymyksiä. Musta oli ihan typerää kysyä, että onko parin tonnin työ tosiaan mun ainut työ, sillä oon parhaimmillani elänyt neljälläsadalla eurolla kuukaudessa, josta oon maksanut kaikenlisäks vuokrat.

Pian alkoi kuitenkin ne päivät, kun mut laitettiin pois kesken työpäivän, koska "ulkona on vain kaksi astetta lämmintä, firma ei tuota voittoa". Sen jälkeen kysyin sattumalta sunnuntai-illalla, että pitääkö huomenna töissä muistaa jotain erikoista, kun aloitin siellä yksin. Vastauksena tuli, ettei töitä ole huomenna, vaan mulle ilmoitetaan myöhemmin illalla (kello oli jo 22), että pidetäänkö työpäivä. Viestiä ei kuulunut aamuysiin mennessä, joten kysyin itse ja vastauksena oli "ei ole!". Tää oli neljäs kerta, kun työpäivä perutetaan ja sain ite tietää siitä vahingossa. Suutuin tästä ja perehdyin työntekijän oikeuksiin, josta selvisi, että työpäivien peruuttaminen on laitonta. Sanoin tästä hänelle, johon hän totesi, että aikoo ottaa multa kokonaan palkan pois sadepäiviltä (joita viikon sisässä oli 5/7), sillä hän ei halua maksaa tollasesta. Kerroin senkin olevan laitonta, jolloin hän laitto vihaista viestiä mulle ja totesi, ettei tee mitään laitonta ja sanoi, että aikoo alentaa mun palkkaa ihan sen alan minimipalkkaan, joka on 1000e/kk.

"Älä neuvo asiakkaita, jotka ei osta tästä kioskista mitään." (kun joku ohikulkeva kysyi neuvoa multa lähimmän kaupan löytämisessä ja autoin häntä 15 sekuntia, kun tiskillä ei ollut ketään muita asiakkaita)

Sanoin edelleen asiallisesti, että palkan alentaminen on laitonta kesken työsopimuskauden ja siitä täytyisi tehdä uusi työsopimus. Sain vihaisen soiton, jossa sanottiin, että "alennan sun palkkaa entisestään. saat palkan vain aurinkoisista päivistä (öööh, maaliskuussa aurinko??) ja minimipalkkaa ei enää ole. jos sopimus ei kelpaa, niin voit etsiä uuden työn". Sanoin edelleen, että oltiin sovittu haastattelussa tietty tuntimäärä viikossa ja kiinteä tuntipalkka, muttei mua kuunneltu. Lähetin sähköpostia, muttei siihen vastattu kahteen päivään. Jouduin taas soittamaan perään.

Juttelin lakimiehen kanssa puhelimessa, sillä halusin varmistua työnantajan tehneen väärin, ennenkuin saan isompaa vahinkoa aikaiseksi. Hän näki parhaimmaksi vaihtoehdoksi edelleen puhua yhteistyökyvyttömän työnantajan kanssa ja jos ei muu auta, niin viedä asia oikeuteen. Lähetin taas viestiä työnantajalle, mut nyt hän väitti kivenkovaan, että me oltiin muka sovittu säävaraus. Mun on kylläkin vähän vaikeeta todistella tätä, kun hän ei oo voinu antaa työsopimusta kirjallisena. Löysin kuitenkin työpaikkailmoituksen netistä ja se todistaa, että kyseessä oli kokoaikatyö tietyllä viikkotuntimäärällä. Lähetin lakimiehelle sähköpostia ja hän soitti mulle, että työnantaja toimii väärin, mutta oon huonossa tilanteessa ilman kirjallista työtodistusta, sillä suullista todistusta on vaikeeta todistaa.

"Sanot sen tietyn fraasin asiakkaille ja jos he kysyy lisätietoja ostamastaan tuotteesta, niin ohita nopeasti lisäkysymykset ja vaihda aihetta."

Kolmen viikon jälkeen työnantaja lähetti sen helvetin työsopimuksen, joka oli ihan päinvastainen työpaikkailmoituksen kanssa! Esimerkiks kokoaikatyö oli vaihtunut "tarvittaessa töihin kutsuttavaksi" ja edes palkkaa ei lukenut siinä? :-D Viestinä tuli mukana, että joko hyväksyn sen tai toinen työntekijä saa mun paikan. Soitin äitille ja se käski mun heti häipyä tuolta firmasta ja lupautu maksamaan koko kesän vuokrat, jos en sais mistään töitä ennen kesäkuuta. Tein työtä käskettyä ja seuraavana päivänä kirjotin työnantajalle pitkän viestin, jossa mainitsin edelleen ystävälliseen sävyyn, että on laitonta a) muuttaa työsopimusta ennen palkkapäivää huonommaksi kysymättä multa b) muuttaa palkkaa jopa 1200 euroa matalammaksi c) kiristää mua työpaikan menettämisellä, jos en suostu hänen sopimukseensa. En oo kuullut tästä tyypistä mitään mun irtisanomisen jälkeen, enkä todellakaan tiedä, mitä pitäis tehdä seuraavaksi. 

———

No, sain seuraavana päivänä taas haastattelukutsun uuteen työhön ja kävin tottakai paikan päällä. Pukuun pukeutunut mies selitti, että työssä on paljon opiskelijoita ja tää työ on monelle ensimmäinen työ. Tuntipalkka oli ihan sairaan hyvä, työajat täydelliset ja töissä paljon naisia - olin innoissani. Työpäiviä piti olla kaheksan tuntia päivässä ja käytiin läpi muita työhön liittyviä asioita. Firma oli iso suomalainen yritys, joka on monelle tuttu esimerkiks K-kaupan ja muitten kaupanalojen myötä, joten tottakai ajattelin sen olevan rehellinen. Hän painotti, että kirjotetaan työsopimukset samana päivänä, kun aloitan. Tunsin oloni niin onnelliseks, suunnittelin ulkomaanmatkoja ja huokaisin, että voisin elättää ihan täysin itteni. En oo koskaan ollu nirso töitten haussa, joten en valittanut, kun työ oli fyysisesti raskasta ja mun sormet oli ihan mustelmilla ja veressä ekan päivän jälkeen. Samana päivänä sain kuulla työntekijöiltä, ettei työ todellakaan oo joka arkipäivä, kuten mulle oltiin haastattelussa sanottu. Sitä olis kerran kuussa, eikä päivää tiedetä etukäteen. Tuntui ihan siltä, kuin jalat ois lähtenyt alta, sillä tää on ollut jo kolmas huono työkokemus putkeen. Mä nimenomaan vannotin haastattelussa, että haluun olla töissä viitenä päivänä viikossa ja työnantaja oli samaa mieltä. Tajusin, että joudun taas aloittamaan sen saman työnhaun uudestaan ja tunsin itteni niin pettyneeksi itteeni. Vaikkei tapahtumat oo mun vikoja millään tavalla, niin tunnen itteni epäonnistuneeksi. Mua ärsytti niin paljon, kuinka kirjoitin just alle viikko sit blogiin innoissani uudesta työstä ja SEKIN paljastui tällaiseksi huijariksi. 

Oon jaksanut hakea yli puol vuotta töitä ihan raivolla, mut tänään musta tuntuu, ettei sillä oo mitään väliä enää. Jos oon ollut kolmessa eri työpaikassa, niin miksi se seuraava olisi se rehellinen?

maanantai 6. huhtikuuta 2015

JALKAPALLOTUOMARIN VAATETUS

d1IMG_3788
IMG_3816Kollaasit23
Pukeuduin tänään pelkkiin sukkiksiin ja mekkoon, vaikka ulkona ei ollut kovin lämmin. Vietin koko aamun tehden tyttömäisiä hömppäjuttuja, kuten kynsiä lakkaillen, kulmia nyppien ja eri tavalla meikaten. Sen lisäks mulla oli pinterest auki, josta etin uutta inspistä kevään varalle sekä spotifystä soi mun uus lempparisoittolista akustisista biiseistä. Söin samalla hedelmiä aamupalaksi ja mietin jonkun kivan kaupunkiloman varaamista, mut se taitaa vielä jäädä pelkäksi haaveeksi. Pyörin samalla kotia ympäri ja mietin, että miksi tää asu ei oo ollenkaan mun tyylinen, kunnes poikaystävä totesi mun näyttävän jalkapallotuomarilta… Krhmm, kiitti kauheesti! Päätettiin käydä ottamassa blogikuvat viereisellä sillalla, kunnes paikanpäällä huomasin järkkäristä, ettei noi kuvat meinannut millään onnistua ja hiuksetkin näytti ihan oransseilta. Hassua, että noi on muuttunut yhtäkkiä sen värisiksi, kuin oisin käynyt ottamassa kaks huolimatonta värinpoistoa. Mun tarkotuksena oli varata kampaaja samaksi viikoksi, mut eihän mulla oo mitään tietoa, että aionko mä vaalentaa näitä entisestään vai tavottelenko tummempaa yleisilmettä? Nää on ollut siinä mielessä helpot, että tyvikasvua ei näy ollenkaan, sillä mun omat hiukset on tätä hiusväriä paljon vaaleemmat - mutta ruskeet hiukset sopii mulle kuin nenä päähän. Lisäks haluaisin hirveesti leikata lyhyet hiukset, mut sit en saa sellasta unelmieni ylppärikampausta kuin haluisin. Sanokaa mun sanoneen, mut naisena oleminen on kyllä vaikeeta välillä, haha!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

VAPAAPÄIVÄN AAMUPALA

IMG_3690
IMG_3706
IMG_3685
IMG_3740
IMG_3707
Heräsin tänään aikasin valmistamaan pitkästä aikaa brunssia, sillä mulla on ollu ikävä kunnollisia aamupaloja. Vaikka kyllästyn nopeesti eri ruokiin, niin aamupalat on silti edelleen mun lemppariateria vuodesta toiseen ja söisinkin niitä mieluusti pitkin päivää. Tuntui hyvältä istua alas, sillä viimepäivät on ollut aikamoista hulinaa: irtisanouduin töistä (kerron tästä myöhemmin enemmän, mut tilanne on vielä vähän arka), jouduin työttömäksi ja soitin hätäpuheluita äitille. Mun olo oli siinä vaiheessa älyttömän epätoivonen ja mietin, etten mistään löydä uutta työtä, kun edellisen etsintäänkin meni yli kaksi kuukautta. Keskiviikkona irtisanouduin töistä ja olin siitä niin turhautunut, mut päätin pitää pään pystyssä ja lähetin valehtelematta sataan paikkaan työhakemuksen, sillä en halunnut olla työtön. Rukoilin, että se seuraava työpaikka ois rehellinen ja saisin seuraavana päivänä kutsun johonkin haastatteluun. Se pieni suojelusenkeli kuitenkin näyttäytyi torstaina, kun sain oikeesti kutsun haastatteluun, kävin paikanpäällä ja he sanoi soittavansa myöhemmin päätöksestään. Tulin kotiin ja jatkoin töitten hakemista, kunnes sain puhelun, jossa kysyttiin voisinko alottaa tiistaina! Tällasina hetkinä uskon vahvasti jonkin korkeemman voiman olemassaoloon. Pitäkää ihanat vapaapäivät vielä ennen arkeenpalaamista :-)