keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

MÄ OON NIIN PETTYNYT, ETTEN VOI SANOIN KUVAILLA

"Sulla ei oo muuta vaihtoehtoa kuin koskea paljaalla kädellä tulikuumaa liettä. Jos et pysty siihen, et voi olla täällä töissä. Palovammoja tulee, mutta ne pitää oppia kestämään."

Kolme viikkoa sitten alotin uuden työn, olin ihan älyttömän innoissani ja ajattelin mun välivuoteni olevan nyt turvattu… Mut kuinka väärässä olinkaan? Työnantaja oli alusta asti epäilyttävä, mut pidin sitä vaan aikaansaamattomana ja "sopeutumattomana" suomalaiseen kulttuuriin. Hän saapui haastatteluun reilusti myöhässä ja jouduin ite kyselemään hänen peräänsä. Olin toiveikas, kun hän lähetti illalla sähköpostilla mun olevan tosi varma työnsaaja ja lupasi ilmoitella seuraavana päivänä sainko paikan. Mitään ilmoitusta ei kuitenkaan kuulunut, joten varovasti kaksi päivää myöhemmin kysyin sitä viestillä. Vastauksena oli myöntävä vastaus, että sain työn ja sovittiin mun aloittavan seuraavana päivänä ja työsopimus piti tehdä myös silloin.

Työsopimuksen teko venyi kuitenkin venymistään, vaikka muistutin asiasta päivittäin. Joka päivälle oli uusi tekosyy ja aina sama "tuon huomenna"- fraasi. Meillä ei ollut puhettakaan, että työssä ois säävaraus ja itseasiassa mun kysyessä tätä, niin työnantaja sanoi töitä olevan säästä huolimatta. Olin iloinen, että mulla ois yli 40 tuntia töitä viikossa ja shoppailin uusia tavaroita kotiin, kun vihdoin olin taas töissä vuoden jälkeen. Työnantaja kysyi multa outoja kysymyksiä, että "tietääkö sun perheesi sun työskentelevän täällä?" ja "onko tämä tosiaan ainut tulonlähteesi? etkö saa siis muualta rahaa kuin tästä yrityksestä", vaikka kyseessä oli kokopäivätyö. Ajattelin sen olevan kulttuurikohtainen juttu (työnantaja siis ulkomaalainen) ja siksi sen kyselevän suomalaiseen tyyliin tunkeilevia kysymyksiä. Musta oli ihan typerää kysyä, että onko parin tonnin työ tosiaan mun ainut työ, sillä oon parhaimmillani elänyt neljälläsadalla eurolla kuukaudessa, josta oon maksanut kaikenlisäks vuokrat.

Pian alkoi kuitenkin ne päivät, kun mut laitettiin pois kesken työpäivän, koska "ulkona on vain kaksi astetta lämmintä, firma ei tuota voittoa". Sen jälkeen kysyin sattumalta sunnuntai-illalla, että pitääkö huomenna töissä muistaa jotain erikoista, kun aloitin siellä yksin. Vastauksena tuli, ettei töitä ole huomenna, vaan mulle ilmoitetaan myöhemmin illalla (kello oli jo 22), että pidetäänkö työpäivä. Viestiä ei kuulunut aamuysiin mennessä, joten kysyin itse ja vastauksena oli "ei ole!". Tää oli neljäs kerta, kun työpäivä perutetaan ja sain ite tietää siitä vahingossa. Suutuin tästä ja perehdyin työntekijän oikeuksiin, josta selvisi, että työpäivien peruuttaminen on laitonta. Sanoin tästä hänelle, johon hän totesi, että aikoo ottaa multa kokonaan palkan pois sadepäiviltä (joita viikon sisässä oli 5/7), sillä hän ei halua maksaa tollasesta. Kerroin senkin olevan laitonta, jolloin hän laitto vihaista viestiä mulle ja totesi, ettei tee mitään laitonta ja sanoi, että aikoo alentaa mun palkkaa ihan sen alan minimipalkkaan, joka on 1000e/kk.

"Älä neuvo asiakkaita, jotka ei osta tästä kioskista mitään." (kun joku ohikulkeva kysyi neuvoa multa lähimmän kaupan löytämisessä ja autoin häntä 15 sekuntia, kun tiskillä ei ollut ketään muita asiakkaita)

Sanoin edelleen asiallisesti, että palkan alentaminen on laitonta kesken työsopimuskauden ja siitä täytyisi tehdä uusi työsopimus. Sain vihaisen soiton, jossa sanottiin, että "alennan sun palkkaa entisestään. saat palkan vain aurinkoisista päivistä (öööh, maaliskuussa aurinko??) ja minimipalkkaa ei enää ole. jos sopimus ei kelpaa, niin voit etsiä uuden työn". Sanoin edelleen, että oltiin sovittu haastattelussa tietty tuntimäärä viikossa ja kiinteä tuntipalkka, muttei mua kuunneltu. Lähetin sähköpostia, muttei siihen vastattu kahteen päivään. Jouduin taas soittamaan perään.

Juttelin lakimiehen kanssa puhelimessa, sillä halusin varmistua työnantajan tehneen väärin, ennenkuin saan isompaa vahinkoa aikaiseksi. Hän näki parhaimmaksi vaihtoehdoksi edelleen puhua yhteistyökyvyttömän työnantajan kanssa ja jos ei muu auta, niin viedä asia oikeuteen. Lähetin taas viestiä työnantajalle, mut nyt hän väitti kivenkovaan, että me oltiin muka sovittu säävaraus. Mun on kylläkin vähän vaikeeta todistella tätä, kun hän ei oo voinu antaa työsopimusta kirjallisena. Löysin kuitenkin työpaikkailmoituksen netistä ja se todistaa, että kyseessä oli kokoaikatyö tietyllä viikkotuntimäärällä. Lähetin lakimiehelle sähköpostia ja hän soitti mulle, että työnantaja toimii väärin, mutta oon huonossa tilanteessa ilman kirjallista työtodistusta, sillä suullista todistusta on vaikeeta todistaa.

"Sanot sen tietyn fraasin asiakkaille ja jos he kysyy lisätietoja ostamastaan tuotteesta, niin ohita nopeasti lisäkysymykset ja vaihda aihetta."

Kolmen viikon jälkeen työnantaja lähetti sen helvetin työsopimuksen, joka oli ihan päinvastainen työpaikkailmoituksen kanssa! Esimerkiks kokoaikatyö oli vaihtunut "tarvittaessa töihin kutsuttavaksi" ja edes palkkaa ei lukenut siinä? :-D Viestinä tuli mukana, että joko hyväksyn sen tai toinen työntekijä saa mun paikan. Soitin äitille ja se käski mun heti häipyä tuolta firmasta ja lupautu maksamaan koko kesän vuokrat, jos en sais mistään töitä ennen kesäkuuta. Tein työtä käskettyä ja seuraavana päivänä kirjotin työnantajalle pitkän viestin, jossa mainitsin edelleen ystävälliseen sävyyn, että on laitonta a) muuttaa työsopimusta ennen palkkapäivää huonommaksi kysymättä multa b) muuttaa palkkaa jopa 1200 euroa matalammaksi c) kiristää mua työpaikan menettämisellä, jos en suostu hänen sopimukseensa. En oo kuullut tästä tyypistä mitään mun irtisanomisen jälkeen, enkä todellakaan tiedä, mitä pitäis tehdä seuraavaksi. 

———

No, sain seuraavana päivänä taas haastattelukutsun uuteen työhön ja kävin tottakai paikan päällä. Pukuun pukeutunut mies selitti, että työssä on paljon opiskelijoita ja tää työ on monelle ensimmäinen työ. Tuntipalkka oli ihan sairaan hyvä, työajat täydelliset ja töissä paljon naisia - olin innoissani. Työpäiviä piti olla kaheksan tuntia päivässä ja käytiin läpi muita työhön liittyviä asioita. Firma oli iso suomalainen yritys, joka on monelle tuttu esimerkiks K-kaupan ja muitten kaupanalojen myötä, joten tottakai ajattelin sen olevan rehellinen. Hän painotti, että kirjotetaan työsopimukset samana päivänä, kun aloitan. Tunsin oloni niin onnelliseks, suunnittelin ulkomaanmatkoja ja huokaisin, että voisin elättää ihan täysin itteni. En oo koskaan ollu nirso töitten haussa, joten en valittanut, kun työ oli fyysisesti raskasta ja mun sormet oli ihan mustelmilla ja veressä ekan päivän jälkeen. Samana päivänä sain kuulla työntekijöiltä, ettei työ todellakaan oo joka arkipäivä, kuten mulle oltiin haastattelussa sanottu. Sitä olis kerran kuussa, eikä päivää tiedetä etukäteen. Tuntui ihan siltä, kuin jalat ois lähtenyt alta, sillä tää on ollut jo kolmas huono työkokemus putkeen. Mä nimenomaan vannotin haastattelussa, että haluun olla töissä viitenä päivänä viikossa ja työnantaja oli samaa mieltä. Tajusin, että joudun taas aloittamaan sen saman työnhaun uudestaan ja tunsin itteni niin pettyneeksi itteeni. Vaikkei tapahtumat oo mun vikoja millään tavalla, niin tunnen itteni epäonnistuneeksi. Mua ärsytti niin paljon, kuinka kirjoitin just alle viikko sit blogiin innoissani uudesta työstä ja SEKIN paljastui tällaiseksi huijariksi. 

Oon jaksanut hakea yli puol vuotta töitä ihan raivolla, mut tänään musta tuntuu, ettei sillä oo mitään väliä enää. Jos oon ollut kolmessa eri työpaikassa, niin miksi se seuraava olisi se rehellinen?

6 kommenttia:

  1. Siis mitä helvettiä?! :o piti vetää ihan syvään henkeä, tulin niin vihaiseksi siun puolesta! miten joku voi olla noin epäoikeudenmukainen?? luulisi että Suomessa sentään olisi reilut ja luotettavat työnantajat, mutta ei näköjään.. oon kyllä ihan tosi pahoillani siun puolesta, mitä nyt parissa postauksessasi olet maininnut näistä asioista :( tuo on niin väärin! toivottavasti lakimiehesi osaa auttaa siuta parhaansa mukaan, olihan tuo uusi työkin tavallaan huijausta jos haastattelussa kerran oltiin sitä mieltä että töitä on viitenä päivänä viikossa ja sitten ei olekaan? olen oikeasti ihan sanaton, hurjasti voimia sinnepäin!!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tosiaan tiiä, sitä samaa oon miettinyt itekin :-( Noin mäkin oletin sinisilmäsenä, ettei kukaan kehtaa jatkuvasti päin naamaa valehdella ja huijata nuoria työntekijöitä, mut taisin ajatella vähän väärin. En oikein osaa sanoa tähän mitään, kun oon niin pettynyt kuin ikinä voi olla. Sanoinkin just poikaystävälle, että joka toinen viikko oon saanut uuden työn ja seuraavana päivänä on jo sattunut jotain ja joudun lähtemään sekä järjestämään elämäni taas uudestaan. Koko sotkun ajatteleminenkin turhauttaa, sillä alan jo olla voimaton… Kiitos kuitenkin älyttömästi sun kommentista, toivotaan tän kriisin ratkeavan pian ♥

      Poista
  2. Mitäköhän ihmettä mä just luin.. Ihan käsittämätöntä!! Toivottavasti lakimiehesi osaisi viedä ton asian jotenkin eteenpäin, vaikkakin on nyt se väärä työsopimus. Järkyttävää! Sano mulle, että oot ees saanut palkkas kyseisestä huijari yrityksestä?!? Ei ois yhtään ihmeellistä jos sekin "unohtuis" laittaa tilille.
    Nyt on kyllä töidenhakuna aika huono ajankohta kun on nämä kesätöiden hakijatkin, mutta toivotan sulle ihan rutkasti tsemppiä ja oli ihanaa, että toit tän asian julkiseksi! On hyvä saada tietää, että tällaisia käsittämättömyyksiä tapahtuu myös täällä meillä Suomessa.. Voimia ihana tyttö♥ Onneksi sulla on ihanaihana äiti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei siis oo omaa lakimiestä, vaan soitin netistä löytämälleni lakimiehelle ja hän sit neuvo mua puhelimen välityksellä, kun oli erikoistunut tällaisiin tapauksiin. En tosiaan oo saanut palkkaa vielä, mut mun palkkapäivän pitäis olla ens viikolla, joten vähän jännittäen odotan sitä (…sillä tää työnantaja ei oo viittinyt vastata ees mun irtisanomissähköpostiin). Vähän tuntuu siltä, ettei tässä helpoimman kautta olla ainakaan menossa, kun tästäkin tuli tällanen sotku.

      Niin, ja sekin mua ärsyttää työnhaussa, että nyt on liikkeellä miljoonat muutkin nuoret, joka pienentää ihan älyttömästi mun mahollisuutta saada nopeella varotusajalla työ… "Kiva kuulla", että susta oli hyvä tietää näitä negatiivisia asioita, sillä mä mietin aika kauan, että viitinkö kirjottaa postausta tästä aiheesta, mut päätin olla epäkypsä ja purkaa mun mieltäni :-D Mun blogi ei oo koskaan ollut sellanen "elämä on ihanaa" - tyylinen, joten en nähny mitään syytä kaunistella näitä tapahtumia, sillä toi työnantajien kierous tuli mullekin yllätyksenä. Voi kiitos paljon sun tsemppikommentista, siellä on toinen ihana tyttö ♥

      Poista
  3. Siis apua miten tällästa voi edes tapahtua oikeesti Suomessa? Ihan käsittämättömän huono tuuri mut jaksat nyt vaan vielä tsempata! Oon varma että löydät vielä luotettavan työpaikan vaikka tuntuu varmasti tosi vaikeelta tollasten kokemusten jälkeen. Onneks sun vanhemmat on noin ihania, jottet jää ihan täysin "tyhjän päälle." Nyt tsemppiä sulle töiden hakuun ja hienoa, että oot oikeesti tietoinen sun oikeuksista ja uskallat pistää vastaan tollasissa tilanteissa. Se osottaa ihan mieletöntä rohkeutta, tsemppi haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, et mullekin tuli ihan yllätyksenä, et näin oikeesti käy. Vielä kolmesti peräkkäin. Oon yleensä tosi energinen tyttö vastoinkäymisistä huolimatta ja aina työn loppuessa oon jo ollu laittamassa satoja uusia hakemuksia, mut nyt mulle iski ensimmäistä kertaa epätoivo ja luovuttamisen fiilis. Ehkä tää tästä, kun saan nukkua kunnon yöunet ja sit pakotan itteni väkisin laittamaan tuplasti enemmän hakemuksia. :-) En voi sille mitään, mut oon alkanut miettimään, ettei tää voi olla vain huonoa tuuria, vaan vian on pakko olla mussa ja jossain karmassa. Oon koko ajan miettinyt, että mitä näin pahaa oon tehnyt lähiaikoina elämässä, koska tää kostautuu mulle näin. Tää oli ihanin kommentti pitkiin aikoihin, sillä toi sun empatia huokuu tänne ruudun toisellepuolelle asti, kiitos tsempeistä hurjasti ♥ ♥

      Mut silti, vaikka mun vanhemmat onkin lupautuneet maksamaan mun elämisen kesän ajalta (milloin ei siis saa mitään tukia, koska valmistumisen jälkeen pitää olla kolme kuukautta työttömänä), niin se ois mulle ihan järjetön ajatus. Oon jo monta vuotta maksanut ite kaikki menoni, käynyt töissä 14-vuotiaasta lähtien ja ostanut käytännössä kaiken omilla rahoillani - ja sit yhtäkkiä melkein 19-vuotiaana oisin taas vanhempien rahapussilla pyytämässä rahaa. Kaikenlisäks voi olla, että multa evätään kaikki tuet, sillä oon kihloissa ja esimerkiks kelan mukaan avopuolison velvollisuus on elättää mut. Laskin netissä, että jos Joonas saa myös töitä, niin mä menetän IHAN KAIKKI tuet, vaikka mä en ikinä suostuis siihen, että poikaystävä maksais mun elämisen. Ihan sama kuinka avopuolisoita oltais, niin mun mielestä toisella ei oo velvollisuutta maksaa koko asumiskuluja ja lisäks toi sääntö on musta naurettava. Maksetaan tälläkin hetkellä molemmat omat vuokramme ja ainoastaan ruuat yhteisillä rahoilla, joten saa nähdä, miten käy…

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)