sunnuntai 31. toukokuuta 2015

LAKKIAISTILAISUUS

IMG_6836
IMG_6610
IMG_6839
IMG_6563IMG_6801
IMG_6448
IMG_6838
Varmasti koko lukion odotetuin päivä on ohi ja mulla on vihdoin ylioppilastutkinto kädessä. Tuntuu kieltämättä hassulta, kun muut valmistui ammattiin ja meillä lukiolaisilla on vielä kaikki ovet valinnoissaan edessä. Tää päivä jää muistoihin pitkäksi aikaa, sillä taas on yksi välivaihe elämässä suoritettuna. Juhlittiin meillä kotikotona aamusta iltaan ja vieraita kävi siitä lähtien, kun pääsin lakitustilaisuudesta kotiin, joten kiirettä riitti! Illemmalla menin omista juhlista suoraan kavereiden kanssa ja nyt väsyttää ihan törkeesti. Pidemmittä puheitta, mä annan kuvien puhua puolestaan ja siirtyä ite ottamaan pienet päikkärit ennen isoisoisän 90-vuotissynttäreitä. 

torstai 28. toukokuuta 2015

PARTSIKAUDEN AVAJAISET

IMG_6125
IMG_6135IMG_6124
IMG_6133
Meiän parveke lojui melkein vuoden ihan käyttämättömänä, eikä siellä ollut minkäännäkösiä kalusteita, kunnes viime viikonloppuna marssin huonekaluostoksille. Kyllästyin kattomaan sitä rumaa betonilaatikkoa ja nyt se on paljon parempi eikä yhtään niin kolkko. En malta oottaa, että voin kutsua jonkun kaverin meille istumaan iltaa mun kanssa ja kattoa yhdessä auringonlaskua sieltä. Parvekkeen värimaailman valitseminen tuntui maailman tuskaisimmalta operaatiolta, mut päädyin punavalkoiseen (oliko yllätys?) ja helpostihan yleisilmettä saa vaihdettua erivärisillä tyynyillä. Lattiaremppa piti myös tehdä, mut en sittenkään taida uskaltaa, jos saataisiin uusi asunto lähiaikoina. Löysin aivan ihanan kämpän kymmenen kilometriä lähempää keskustaa, saunallisena, parkettilattialla, täydellisellä sijainnillla, isolla koolla, vaaleella keittiöllä, uudistetulla vessalla, parvekkeellisena ja lista vois jatkua ikuisuuksiin. Näyttö on maanantaina ja mä itken varmaan itteni uneen, jos joku vanhempi pariskunta vie sen mun nenän edestä, haha! :-D Pitäkää meille peukut pystyssä tai mä en aio avata masentuneena konetta moniin viikkoihin…. 

maanantai 25. toukokuuta 2015

PUSSIPAITA

IMG_6726IMG_6717
IMG_6676
Mun pitäis olla jo nukkumassa, mut halusin tulla moikkaamaan näillä minuutissa otetuilla kuvilla.  Löysin kellarista kaivettujen kesävaatteiden seasta valkoiset shortsit, jotka ostin varmaan neljä vuotta sitten, mut hametyttönä ne oli jäänyt aika vähälle käytölle. Tänä keväänä aion kyllä käyttää noita enemmän kuin tarpeeksi, varsinkin tuulisina päivinä niitten kanssa on kivempi olo kuin sekunnissa lentävällä mekolla (krhhmm… tiedän hyvin mistä puhun). Olin taas arvioinut sään lämpimämmäksi auringonpaisteen vuoksi ja pukeutunut liian kylmästi, joten en millään tarkentunut pidempään tällä asulla. Aliarvioin myös asun toimivuuden, sillä en huomannut ollenkaan sisällä, että toi paita on nyöritetty niin, että yhdistettynä shortseihin se tekee mulle kunnon pelastusrenkaan vyötärölle, heh! :-D Siitä tulikin mieleen, että oon jostain syystä lihonut kymmenen kiloa puolessa vuodessa ja mietin vaan, että mihin se on oikein mennyt? Lihaksia en todellakaan oo saanut lisää, sillä musta ei sais urheilullista tekemälläkään. Kun kerroin siitä Joonakselle, niin se ainoastaan nauroi, sillä kyllähän te tiiätte sen sanonnan, että seurustellessa lihoo ihan törkeesti… Häiden jälkeen "kuuluis" alkaa tunnetusti se lihominen, kun on kumppani hankittuna, mut mä otin näköjään kunnon varaslähdön siihen. En oo kuitenkaan koskaan ollut mitenkään tarkka omasta painostani, kunhan peilistä katottuna kaikki näyttää hyvältä ja joku jaksaa nostaa mut reppuselkään, kun mun jalat on liian väsyneet kävelemiseen, niin kaikki on hyvin. Palaillaan myöhemmin uudestaan, mä suuntaan nyt pesemään naaman ja suoraan sänkyyn. Hyvää yötä! 

torstai 21. toukokuuta 2015

AJATUKSENVIRTAA

IMG_6067
IMG_5723
IMG_5521
IMG_6054
Oon jo vuosia halunnut nähdä Helsingin Kasvitieteellisen puutarhan, käydä Yyterin hiekkarannoilla, kiipeillä Oslon Oopperatalon katolla, ottaa blogikuvia eksoottisessa paikassa ja hymyillä leveintä hymyä turkoosin veden vieressä olevalla bambupolulla veden päällä. Mä kaipaan kokemuksia, ihania kuvia, loputonta onnea ja välillä katson hymyillen maailmanmatkaajia, sillä tiedän olevani niissä samoissa paikoissa vielä joskus. Mun luonne on muuttunut paljon vuoden sisällä ja voin paljon paremmin nyt. En luokittele itteäni absolutistiksi, mutten enää juo ollenkaan ja se oli yksi ihanimmista päätöksistä. Meikkaan ainoastaan joka sunnuntai, vaikka mun ihon kunto ei oo se parhain. Oon monesti huomannut, että mua kohdellaan eri tavalla, jos näytän ulkonäöllisesti erilaiselta. Kun näytän siltä kuin netin välityksellä voi saada kuvan, niin ihmiset ottaa mut avosylein vastaan ja kohtelee mua hyvin: hymyillään vastaantulevana, palvellaan niin kauan kuin tarvitsen ja kohdellaan ihan tavallisena ihmisenä. Arkisin meen usein töiden jälkeen käymään kaupungilla ja saan usein todella huonoa palvelua ja huomautuksia asioista, jotka ei liity asiaan millään tavalla. Viimeksi Sokoksen myyjä tuli toteamaan, että mulla on kasapäin hajakulmakarvoja ja voisin nyppiä ne pois. Sitä edellisellä kerralla myyjät on tulleet huomauttamaan, että mun ihon kunto on huonossa kunnossa ja olisi hyvä peittää sitä. Ei, mä en kuvittele, vaan asiat on ihan oikeasti niin, että ulkonäkö vaikuttaa paljon ihmisten välisiin vuorovaikutuksiin.

Mua jännittää. Toivon, että olisi jo lauantain lakkiaiset ja sen päivän ilta, jolloin kaikkia naurattaa. Se voi olla viimeinen kerta, kun kokoonnutaan kaikki yhteen paikkaan iltakymmeneltä ja se tuntuu hassulta. Tuntuu helpottuneelta, etten lukenut tänä keväänä pääsykokeisiin, mun voimat ei olis riittäneet. Meiän talon kävelypolun vierellä on joka päivä vanha mies rollaattorin kanssa ja se haluaa aina sanoa jokaiselle ohikulkijalle jotakin. Tiedän hänen olevan vain yksinäinen, mut on ihailtavaa, miten hän odottaa koko päivän voivansa jutella jonkun kanssa. Mun yhdessä työkohteessa on myös eräs mies, joka istuu samassa kohdassa päivästä toiseen ja haluaisi juttuseuraa. Valitettavasti mun työaika on rajallinen, enkä koskaan ehdi juttelemaan muutamaa minuuttia pidempää ja tunnen huonoa omatuntoa siitä. Toivottavasti joku toinen ehtisi. Töissä mua kutsutaan pikkunooraksi ja vaikka työskentelenkin "alemman luokan työssä", kuten usein sanotaan, niin ikinä en oo kohdannut huonoa käytöstä itteäni kohtaan. Yhtenä iltana olin töissä yliopistollisessa sairaalassa yksin kello 23:38 yöllä ja hiippailin siellä pelkät sukat jalassa. Mua pelotti ihan hulluna ja mietin jo, että livistäisin sieltä kotiin, koska mua yksinkertaisesti pelotti niin paljon. Paikalla ei ollut edes hoitajaa, turvamiehiä, vaan ainoastaan minä, jonka olisi pitänyt tehdä töitä. Kun mun työvuoro vihdoin loppui, oli kaikki ovet lukittuina ja valot sammutettuina, kuten myös uloskäynnin portit. Kello oli jo paljon ja jouduin kiipeämään keskellä yötä sairaalan ulkoporttien yli päästäkseni pois lukittujen porttien takaa ja mietin, että näkeeköhän joku poliisi mun touhuni ja luulee mun olevan sairaalavaras. Onneksi ei. 

Jostain syystä oon ollut hyvällä tuulella monta viikkoa ja epäilen syyksi uutta elämänasennettani. Osaan olla armollisempi itelleni, pysytellä kaukana ikävistä asioista ja tehdä joka päivä jotain, mistä tuun iloiseksi. Tänään aion pestä koko parvekkeen lattiasta kattoon ja ikkuinoista oviin, sekä ostaa sinne kauniin punaisia kukkia. Mua vähän huvittaa meiän tyttömäinen parveke, jossa on niin isoja lyhtyjä, että ne on yhtä korkeita kuin parvekkeen sohvat. Vielä puuttuu pöytä, jotta voin täyttää sen tuoreilla mansikoilla ja viettää siellä kaikki päiväni. Oon onnellinen nyt.  Tää on mun ensimmäinen postaus, jossa kirjoitan just sitä, mitä mieleen tulee. En halua oikolukea tätä tai korjailla kohtia, vaan julkaista niillä sanoilla, kun todellisuudessakin ajattelen. Tuntuu älyttömän helpottavalta kirjottaa näin arkisia asioita, ikäänkuin purkaisin mun päivänkulkua tänne. Toivottavasti teillä on ihana päivä tänään :-) 

tiistai 19. toukokuuta 2015

ENNEN H-HETKEÄ

IMG_5333-001
IMG_5307-001
IMG_5419
IMG_5330-001
Iiik, mun nimi oli tän vuoden ylioppilaiden joukossa! Oli aika jännät paikat, kun päivitin wilmaa sekunnin välein ja toivoin, että kaikki aineet on mennyt hyväksytysti läpi. Ensi viikolla koittaa iso juhla, kun vietetään mun lakkiaisia meillä kotikotona. Kutsut on hyvissä ajoin lähetetty, mekko lyhennetty sopivan pituiseksi, kampaaja varattu aamukaheksaksi, meikit ostettu valmiiksi, tarjoilut tilattu ja mä alan olla innoissani. Äiti on järkännyt mun juhlat kokonaan ite, joten saan onneksi huokaista helpotuksesta, kun saan ensi lauantaina astella valmiisiin juhliin.  Lukioon meneminen oli mulle vielä yläasteella itsestäänselvyys, mut abivuonna se vaati ihan älyttömästi töitä ja mietin jo ihan tosissani, että olisi pitänyt valita amis. Oon kuitenkin ylpeä siitä, että saan painaa valkolakin päähäni ens viikolla ja todeta, että mä tosiaan tein sen. Siltikin, vaikka olin paljon poissa ja meinasin hukkua stressiin. Tuun muistelemaan viimeisintä kolme vuotta nauraen, sillä olin niin sinisilmäinen alkuvuosina, kävin pitkää matikkaa hampaat irvessä sekä toisinaan itkien ja tulin paljon aikuisemmaksi. Silti tuntuu vähän haikeelta, kun kaikki lähtee valmistumisen jälkeen kävelemään omia polkujaan ja porukka hajaantuu.

Paljon onnea muillekin tänä keväänä valmistuville, olkaa ylpeitä itestänne 

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

TAVOTTEET VÄLIVUODELLE

IMG_5892
IMG_5853
1. Mulle työnteko on aina ollut itsestäänselvää ja siksi musta onkin hassua, että jotkut viettää välivuoden tekemättä ollenkaan töitä ja ainoastaan vanhempien nurkissa löhöillen. Mun tavotteena ois työskennellä koko välivuosi loppuun asti täydellä teholla ja saada mahdollisimman täydeltä näyttävä CV siltä ajalta. Oon älyttömän kiitollinen, että mulla on kokoaikatyö, eikä mun tarvitse olla työttömänä. Mä tulisin ihan hulluksi pelkästä ajatuksestakin ja sen takia en ollutkaan nirso työnhaussa, vaan hain jokaiseen mahdolliseen paikkaan. En voi enää tehdä kokoaikatyön vuoksi niin paljon tunteja mun lempparityössä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, mut oon saanut sieltä yhden ihanan perheen, jonka luona käyn muutaman kerran viikossa. Tykkäisin kyllä tehdä enemmänkin työtä siellä, sillä se on niin palkitsevaa, että ajatuskin hymyilyttää. Saan usein puhelimeen viestejä mun työnantajalta ilman syytä, että "kiitos kun olet olemassa, olet ihana!" ja voitte kuvitella, miten hyvältä se tuntuu. Mun unelmana on kuitenkin päästä tän aikana (vaate)kauppaan töihin ja toivon tosiaan, että se onnistuis! 

2. Tää toinenkin kohta liittyy työntekoon, aion nimittäin säästää ison summan rahaa vuoden aikana, jotta voin elää koko opiskeluajan yhtä leveästi kuin lukioajankin. Oon säästänyt pienestä pitäen rahaa ja abivuonna oli ihanaa shoppailla viikottain, vaikkei tuloja ollut yhtään. En tiedä paljonko sen säästettävän summan pitäisi olla, sillä mulla on tällähetkellä "hieman" hankaluuksia pitää ostohalut kurissa ja se tuntuu turhauttavalta. Kaavailin kuitenkin, että jos oisin välivuoden loppuun mennessä säästänyt noin 7500 euroa, niin se ois aika hyvä tavoite näillä surkeilla kuukausipalkoilla tällähetkellä. Eri asia tietenkin, jos päädyn johonkin parempipalkkaiseen duuniin, niin säästöjäkin kertyy tottakai enemmän. Mua vähän hävettää mun rahankäyttö tällä hetkellä ja en kehtaisi ees kertoa vanhemmilleni, että oon tuhlannut tässä kuussa melkein tuhat euroa, kun sain ensimmäisen kokoaikatyön palkkani… Mietittiin poikaystävän kanssa, että mun pitäisi avata itelleni neljäs tili ja lukita se niin, etten voi nostaa sieltä rahaa vuoteen. Oon kirjottamassa mun rahankäyttöoperaatiosta myöhemmin postausta, sillä sen on tarkotus alkaa 1.6.

3. Päästä matkustamaan 2-4 kertaa ulkomaille. Ensimmäinen kaupunkiloma on varattuna 5.6. ja sitä seuraava tulee olemaan toivottavasti puolen vuoden päästä talvella. Koko kevät kuluu mun osalta pääsykokeisiin lukiessa, joten kesällä 2016 on suunnitteilla joku pidempi matka! Mä haluaisin kovasti  silloin Uuteen-Seelantiin, Australiaan tai muuhun eksoottiseen paikkaan - mut se tietää kovaa duunia ja lomapäivien ansaitsemista. // Edit: Just kun vannoin, etten aio mennä keväällä minnekään, niin mun hyvä ystävä lähetti viestiä: "Noora, mennään ens talvena ulkomaille kahestaan!" :-D Haha… 

IMG_5889IMG_5995
IMG_5840


4. Parantaa ylioppilaskirjoitusten tuloksia niin paljon, että mun keskiarvo nousis yhellä tai kahella numerolla. Syksyllä istun toivottavasti viimeistä kertaa kirjoitussalissa ja tavoitteena on korottaa äikkää kahdella tai kolmella numerolla ja kirjoittaa ihan uutena terveystieto. Saa kuitenkin nähä mitä tulee, kun en oo lukenut kuin yhen kurssin pakollisena terveystiedosta ja äikkä ei oo koskaan ollut mun vahvimpia aineita. Toivon kuitenkin parasta ja aion aloittaa luku-urakan heinäkuussa, joten siihen asti aion ottaa rennosti ja unohtaa opiskelujutut kokonaan. 

5. Keksiä se tulevaisuudenala, jonne haen opiskelemaan. Tää on luultavasti vaiken päätös, sillä haluun ihan ehdottomasti päästä haluamaani ammattikorkeakouluun tai yliopistoon sisään ensimmäisellä yrityksellä - nimittäin mun suunnitelmissa ei tosiaan oo pitää kahta välivuotta putkeen. Ajatuksena on joku lapsiin- ja nuoriin liittyvä ala, mutta ei missään nimessä luokanopettaja tai päiväkodintäti. Ammatinvalintatestit on kaikki olleet sitä mieltä, että noi kaks ammattia sopis mulle kuin nenä päähän, mutta saanen olla vähän eri mieltä… Oon itseasiassa ollu päiväkodissa hetken töissä ja voi vitsit, sitä melun ja poikien tappeluiden määrää. Voi, kunpa voisin kirjoittaa blogia työkseni, niin siinä ois mulle unelmatyö! Musta ois älyttömän kiva päästä blogilla eteenpäin ja kirjottaa tätä ihan vakavissani.

6. Astua jollain tavalla oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tehdä jotain todella poikkeavaa. En tiedä yhtään, että mikä tää asia olisi, joten se jää nähtäväksi. Oon sitä mieltä, että jokaisen pitäisi joskus repäistä ja hypätä ihan tuntemattomaan, vaikkei tietäisi minne se johtaa. Usein ne isot hyppäykset on niitä elämän parhaita päätöksiä ja siksi halun ehdottomasti kokea sen hypyn. Toivottavasti puolentoista vuoden päästä voin rastittaa tän asian listalta tehdyksi ja nauraa kokemukselle jälkeenpäin. 

IMG_5795
IMG_5986


7. Pitää paljon teemajuhlia meillä kotona ja virittäytyä tunnelmaan kavereiden kanssa. Ei olla oikeestaan koskaan pidetty meillä sen kummempia illanistujaisia, joten nyt on korkea aika siihen. Nuorempana oli helpompi saada kaveriporukat kasaan ja lähteä minne tahansa, mut nykyään monet opiskelee ja on lähtenyt maailmalle. Harmittaa hirveesti, että yksi mun hyvistä ystävistä hyppää ihan kohta lentokoneeseen ja lähtee aupairiksi - mutta onneksi se vaihe ei oo pysyvä ja hänellä tulee olemaan ihanat hetket siellä! Ja ainahan voi mennä kyläilemään, jos ikävä iskee heh. Tasan kuukauden päästä on mun synttärit ja eka teemajuhla on siksi jo selvillä!

8. Opetella elämään yksin, kun poikaystävä astuu armeijan vihreisiin tammikuussa. Mä en oo koskaan ollut sellanen takertuva seurustelukumppani, mut tottakai se vaikuttaa arkeen, kun on tottunut tekemään kaiken yhessä sängystä nousemisesta ruuanlaittoon. En oo koskaan asunut yksin, vaan muutettiin suoraan yhteen, joten se on oma kokemuksensa tottakai. Voi olla, että pääsykokeisiin lukeminenkin onnistuu paremmin, kun ei oo ketään höpöttämässä kotona jatkuvasti. Murehdin just äsken sitä, että kuka nyt syö ne ruuat jääkaapista, kun mä en tykkääkään niistä?! :-D Haha poikaystävä on aina syönyt ruuat, kun oon kyllästynyt niihin tai en ookaan pitänyt niistä - joten uhosin pakastavani sellaset ja syöttäväni lomilla sille ne.

9. Muuttaa uuteen kotiin! Joko keskustan ökykalliisiin asuntoihin tai sitten reilusti halvempaan, mutta saunalliseen kaksioon. Mulla ei oo itseasiassa väliä kumpi vaihtoehdoista toteutuu (vai toteutuuko kumpikaan), kunhan muutto mahdollistuisi. Oon kuitenkin kiintynyt tähän nykyiseen asuntoon, sillä tää tuntuu ihan kodilta. Täältä menee sunnuntaisin vaan kamalan huonosti busseja ja siksi mullekin on parempi asua jossain lähempänä keskustaa töitten kannalta. Tuntuu vaan kamalan raskaalta aloittaa taas se näytöissä ravaaminen, asuntojen etsiminen ja muu rumba.

IMG_5957
IMG_5998

10. Saada se typerä autokortti. Alotin autokoulun yli puolitoista vuotta sitten helmikuussa. Kävin sitä toukokuuhun asti, kunnes karkasin ulkomaille kahdeksi kuukaudeksi ja keskeytin autokoulun. Kun tulin takasin, niin keskeytin sen uudestaan, sillä mulla alkoi ylppärit. Niiden jälkeen aloitin sen taas, mut keskeytin taas hetken päästä, kun alkoi toinen puolisko ylppäreistä. Nyt jatkoin taas ja ei tästä tuu mitään. Tää on kyllä asia, jonka suorittamista kadun ja milloin tahansa keskeyttäisin tän lopullisesti, jos kehtaisin. Blaah, oon luultavasti yksi niistä monista, jotka ei oo päässyt inssistä läpi kymmenenkään yrityksen jälkeen… 

11. Oppia myönteisempi elämänasenne. Ei sillä, että olisin erityisen pessimisti, mut lukuisat vastoinkäymiset lähiaikoina on saanut mut entistä stressaavammaksi tyypiksi. Yritän kuitenkin jatkuvasti olla välittämättä asioista, joihin mä en voi itse vaikuttaa ja keskittyä niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Välillä se on kieltämättä hankalaa, mut yritys on kova.

12. Ymmärtää se, että jopa mä tarviin vapaa-aikaa, jotta voin henkisesti paremmin. Monesti oon sellanen menojenkahlaaja, että kuukaudesta on vaikeeta löytää päivää, jolloin en ihan oikeasti kävisi missään. Oon surkee rentoutumaan kotona, sillä täällä on aina asioita, joita voisi hoitaa (kuten imuroida, pestä pyykkiä, hoitaa työjuttuja, siivota…). Nyt oon onneksi luopunut extratöistä, jotta en kuormittuisi henkisesti liikaa ja voisin levätä myös välillä. 

IMG_5993
IMG_5864


13. Pitäkää mua ihan pöhkönä, mut oon alkanut haaveilemaan häistä vähän enemmän tosissani. Haluun ehdottomasti kesähäät, mutten vielä muutamaan vuoteen. Ensin me (mitä, jopa Joonas on innoissaan tästä?!) mietittiin häitä 2017, mut nyt 2018 tuntuu realistisemmalta. Oltaisiin silloin seurusteltu reilusti yli seittemän vuotta ja se tuntuu ihan törkeen pitkältä ajalta. Tuntuu ihan hassulta, mut meiän kihloistakin on jo kaksi vuotta - vastahan mun sormeen se timanttisormus pujotettiin! Ollaan menossa elokuussa just yksiin häihin ja en millään malttaisi odottaa niitä. Mun mielestä häät on niin ihania tapahtumia, varsinkin jos tunnelma on intiimi ja siihen juhlapaikan ulkonäköön on panostettu huolella. 

14. Mun unelmana on ollut jo kauan suunnitella vaatteita, erityisesti koristeellisempia toppeja, hameita ja mekkoja. En oo tosiaankaan hyvä ompelemaan ja yläasteen käsityötunneista on jo vierähtänyt muutama vuosi aikaa - mut silti haluaisin oppia ompelemaan paremmin. Voisin pukeutua paljon persoonallisemmin, säästäisin paljon rahaa ja ei tarttis enää valitella siitä, kun omasta kotimaasta ei löydy istuvia vaatteita. Mun miinuspuolena on vaan se, etten oo koskaan ommellut kaavoista, vaan vaatteitakin pienennän ihan vaan silmätuntumalla mittaamatta mitään. No, eiköhän sekin luonnistu ihan vaan opettelemalla.

IMG_6027
IMG_5884

15. Tutustua uusiin ihmisiin, jotka pysyy mun elämässä vielä pitkään. Näin vanhempana ne läheiset ihmissuhteet on tullut mulle tosi tärkeiksi ja mulla on enää tosi vähän sellasia hyvänpäiväntuttuja. Tykkään paljon tutustua uusiin ihmisiin ja toivon aina, että tultaisiin läheisiksi. Välillä myös ärsyttää sellaset kaverit, jotka ei pidä koskaan mitään yhteyttä ja yleensä mäkin sit päätän olla pitämättä - en halua olla mukana yksipuolisessa ystävyydessä. 

16. Ottaa selvää erilaisista iho-operaatioista, sillä tää aihe alkoi kiinnostaa mua uudestaan. Tiedän, että näkisin itteni niin paljon kauniimpana sen jälkeen, sillä oon leikkinyt muokkausohjelmilla ja nähnyt etukäteen sen mahdollisen sileämmän lopputuloksen. Aion myös ottaa hampaidenvalkaisun. Tältä osin mun "operaatiot" saa riittää, enkä haluu muokata vartaloani sen jälkeen ollenkaan. Vaikka toi iho-operaatio on todella raskas projekti, niin lasken nää kuitenkin aika lieviksi jutuiksi verrattuna ihan kunnon kauneusleikkauksiin, sillä siinä mun ihosta tulee sellainen kuin se on alunperin ollutkin. 

17. Rakastua vielä enemmän. 

perjantai 15. toukokuuta 2015

TREFFITORSTAI

IMG_5697
IMG_5687
IMG_5702
IMG_5706IMG_5690
Ihan rehellisyyden nimissä mun täytyy myöntää, että ollaan hirveen huonoja käymään ihan kunnon treffeillä kaksisteen. Liian usein vietetään aikaa vaan meillä kotona, sillä ainoastaan toinen meistä käy töissä ja se vaikuttaa jokaiseen valintaan merkittävästi. Torstaina päätettiin käydä kuitenkin vapaapäivän kunniaksi ravintolassa, kävelemässä jokirantaa pitkin ja höpöttämässä kuulumisia. Päivä ei voi alkaa huonosti, kun edessä on kasapäin herkullisia ruokia ja ainut tavoite on istua siellä pitkän kaavan mukaan. Mulle tulee vieläkin vesi kielelle, sillä toi oli parasta safkaa, mitä oon syönyt kuukausiin. Tuli vähän pöhkö olo, kun söin ensimmäistä kertaa elämässäni maissia ja se olikin makeeta. En tiennyt sitä etukäteen, sillä en oo pienenä ollut kovin avoin uusille ruuille ja siksi ne on jäänyt maistamatta multa kokonaan. No, ruuasta toiseen aiheeseen, nimittäin Turku on jokatapauksessa niin nätti kaupunki, että jaksaisin kiertää sitä ikuisuuksiin ympäriinsä, ilman mitään varsinaista päämäärää. Meinaan yhä eksyä, jos kävelen keskustan sivukujista kauemmaksi, joten nähtävää riittää.

torstai 14. toukokuuta 2015

KIRSIKANKUKKIEN SEASSA

IMG_5550
IMG_5603
IMG_5513
IMG_5552
IMG_5515
Kollaasit29
IMG_5560
Havahduin liian myöhään siihen tosiasiaan, ettei kirsikkapuun kukat kuki muutamaa päivää kauempaa, joten otettiin tänään suunnaksi viidenkymmenen minuutin päässä olevat vaaleenpunaset kukat. Vähän kyllä myöhästyin ajoituksen kanssa, sillä aika elämänsä nähneiltä ne jo näytti, mut mitäs pienistä! Mulla on meneillään ihan kunnon kevätfiilis ja koska joudun käyttämään töissä järkyttäviä työhaalareita sekä olemaan meikittä (likasia hiuksia unohtamatta) - niin vapaapäivinä on ihanaa pukeutua istuvimpiin vaatteisiin ja tuntea ittensä taas naiseksi. Viimepäivien lookki on nimittäin ollut neljä kokoa liian isot haalarit, kolmeen päivänä harjaamattomat hiukset, kuus vuotta vanhat harmaat lenkkarit ja kumihanskat… Voin kertoa, että niissä välineissä olo ei oo se kaunein, vaan lähinnä hävettää kulkea pitkin Turun keskustaa sen näkösenä päivästä toiseen. Oonkin vitsaillut siitä, kun jossain lehdessä oli juttua siitä, että "jos seurustelukumppanisi ottaa sinusta ainoastaan rumia kuvia, hän luultavasti suunnittelee eroa" - että tää on ihan kuin mun elämästä, kun näytän kamalalta viis päivää viikossa, haha! :-D  Mua kovasti myös naurattaa ero nimenomaan todellisessa mussa ja blogiminässä, sillä enhän mä tänne lisää kuvia itestäni hirveimmilläni tai siitä, että miltä näytän reaalielämässä. Toivottavasti teille ei oo tullut sellasta kuvaa, että mulla olisi aina hiukset laitettuina ja meikkiä naamassa, sillä se on mulle tosi harvinaista ja jaksan meikata ainoastaan maksimissaan kolmesti kuukaudessa. Tulipa taas höpötettyä, mut voisin tulevaisuudessa tehdä postausta niin realistisesta arkipäivästä, kun vaan pystyn - niin teille avautuis vielä aidompi kuva. 

lauantai 9. toukokuuta 2015

IN & OUT

Oon nähnyt muutamassa blogissa samankaltaisia postauksia, jossa listataan tän hetkisen muodin omat lempparit ja inhokit. Mun tarkotuksena ei oo syrjiä ketään omilla mielipiteilläni, vaan kertoa ainoastaan omia fiiliksiä! Ois hauska kuulla teiän ajatuksia, että aatteletteko samalla tavoin joistain vai oonko yksin mielipiteeni kanssa. Jotkut mun OUT- listalta on esimerkiks ihan ehdottomia, mut ne on tosi pinnalla nyt ja siksi oon kiinnostunut muidenkin mielipiteistä :-)

IN

Downloads5
Laventelin väri on mun lemppari nyt ja harmittaa, ettei tätä värisävyä oo myynnissä paljoa Suomessa vielä. Oon hullaantunut tähän niin paljon, että tekis mieli laittaa yks vaatetilaus (joka sisältää pelkkiä tän värisävyn vaatteita) tulemaan kotiin. Niin ihanan raikas, tyttömäinen ja vähän erilaisempi väri! 

Downloads6
Toinen asia, johon oon hulluna, on tän malliset sirot korkkarit. Näitä tekis mieli haalia mustana, valkosena, laventelin sävysenä, punasena, oransseina and the list goes on… Mun mielestä kaikki siro ja naisellinen on niin kaunista ja siksi aionkin satsata näitten värien hankitaan heti, kun löydän jostain kenkiä, joiden korko ei oo aina sitä 10cm. Oon tosi huono korkkareilla kävelijä ja en käytä niitä ollenkaan arkisin, joten voi olla vaikeaa löytää näistä sellanen arkisempi versio.

Downloads3
Kimonot tuo kivaa peittävyyttä asuihin, sillä monesti lyhyet shortsit ja avonainen paita luo aika tyrkyn kuvan, mut kimono tasapainottaa sitä kivaksi! Mä en ite käytä avonaisia vaatteita, mut joskus kun on vähän kangasta päällä, niin kimonon kanssa ei oo niin "alaston" olo.

OUT

Downloads4
Karvalaukut- ja takit näyttää mun mielestä just siltä, et ulkoilutetaan isoa pölykasaa ympäriinsä. Mulle tulee mieleen sellanen köyhä israelilainen, joka on kerännyt villaa maasta saadakseen jotain puettavaa. Ois kiinnostava tietää, että kenen mielestä nää ilmiöt on oikeesti kivoja, sillä mä en näe tässä mitään kaunista - päinvastoin! :-D

Downloads2Niken Airmaxit on saanut suuren suosion ja tuntuu, että kaikki muut tytöt paitsi minä on ihan hulluna noihin. Omaan silmääni noi näyttää sellasilta skeittareitten sämpyläkengiltä ja on ehkä epänaisellisimmat kengät, jotka tiedän ja siksi en ikinä haluis laittaa niitä jalkaani. Toivottavasti nää menis pian pois muodista :-D

Ananaskuosi vaatteissa tuo mieleen ne yläasteen tyypit, jotka halus tehdä itestään väkisin erilaisen ja massasta poikkeevan. Lapsilla tää olis ehkä ihan ymmärrettävä, mut meiän ikäsillä…