torstai 21. toukokuuta 2015

AJATUKSENVIRTAA

IMG_6067
IMG_5723
IMG_5521
IMG_6054
Oon jo vuosia halunnut nähdä Helsingin Kasvitieteellisen puutarhan, käydä Yyterin hiekkarannoilla, kiipeillä Oslon Oopperatalon katolla, ottaa blogikuvia eksoottisessa paikassa ja hymyillä leveintä hymyä turkoosin veden vieressä olevalla bambupolulla veden päällä. Mä kaipaan kokemuksia, ihania kuvia, loputonta onnea ja välillä katson hymyillen maailmanmatkaajia, sillä tiedän olevani niissä samoissa paikoissa vielä joskus. Mun luonne on muuttunut paljon vuoden sisällä ja voin paljon paremmin nyt. En luokittele itteäni absolutistiksi, mutten enää juo ollenkaan ja se oli yksi ihanimmista päätöksistä. Meikkaan ainoastaan joka sunnuntai, vaikka mun ihon kunto ei oo se parhain. Oon monesti huomannut, että mua kohdellaan eri tavalla, jos näytän ulkonäöllisesti erilaiselta. Kun näytän siltä kuin netin välityksellä voi saada kuvan, niin ihmiset ottaa mut avosylein vastaan ja kohtelee mua hyvin: hymyillään vastaantulevana, palvellaan niin kauan kuin tarvitsen ja kohdellaan ihan tavallisena ihmisenä. Arkisin meen usein töiden jälkeen käymään kaupungilla ja saan usein todella huonoa palvelua ja huomautuksia asioista, jotka ei liity asiaan millään tavalla. Viimeksi Sokoksen myyjä tuli toteamaan, että mulla on kasapäin hajakulmakarvoja ja voisin nyppiä ne pois. Sitä edellisellä kerralla myyjät on tulleet huomauttamaan, että mun ihon kunto on huonossa kunnossa ja olisi hyvä peittää sitä. Ei, mä en kuvittele, vaan asiat on ihan oikeasti niin, että ulkonäkö vaikuttaa paljon ihmisten välisiin vuorovaikutuksiin.

Mua jännittää. Toivon, että olisi jo lauantain lakkiaiset ja sen päivän ilta, jolloin kaikkia naurattaa. Se voi olla viimeinen kerta, kun kokoonnutaan kaikki yhteen paikkaan iltakymmeneltä ja se tuntuu hassulta. Tuntuu helpottuneelta, etten lukenut tänä keväänä pääsykokeisiin, mun voimat ei olis riittäneet. Meiän talon kävelypolun vierellä on joka päivä vanha mies rollaattorin kanssa ja se haluaa aina sanoa jokaiselle ohikulkijalle jotakin. Tiedän hänen olevan vain yksinäinen, mut on ihailtavaa, miten hän odottaa koko päivän voivansa jutella jonkun kanssa. Mun yhdessä työkohteessa on myös eräs mies, joka istuu samassa kohdassa päivästä toiseen ja haluaisi juttuseuraa. Valitettavasti mun työaika on rajallinen, enkä koskaan ehdi juttelemaan muutamaa minuuttia pidempää ja tunnen huonoa omatuntoa siitä. Toivottavasti joku toinen ehtisi. Töissä mua kutsutaan pikkunooraksi ja vaikka työskentelenkin "alemman luokan työssä", kuten usein sanotaan, niin ikinä en oo kohdannut huonoa käytöstä itteäni kohtaan. Yhtenä iltana olin töissä yliopistollisessa sairaalassa yksin kello 23:38 yöllä ja hiippailin siellä pelkät sukat jalassa. Mua pelotti ihan hulluna ja mietin jo, että livistäisin sieltä kotiin, koska mua yksinkertaisesti pelotti niin paljon. Paikalla ei ollut edes hoitajaa, turvamiehiä, vaan ainoastaan minä, jonka olisi pitänyt tehdä töitä. Kun mun työvuoro vihdoin loppui, oli kaikki ovet lukittuina ja valot sammutettuina, kuten myös uloskäynnin portit. Kello oli jo paljon ja jouduin kiipeämään keskellä yötä sairaalan ulkoporttien yli päästäkseni pois lukittujen porttien takaa ja mietin, että näkeeköhän joku poliisi mun touhuni ja luulee mun olevan sairaalavaras. Onneksi ei. 

Jostain syystä oon ollut hyvällä tuulella monta viikkoa ja epäilen syyksi uutta elämänasennettani. Osaan olla armollisempi itelleni, pysytellä kaukana ikävistä asioista ja tehdä joka päivä jotain, mistä tuun iloiseksi. Tänään aion pestä koko parvekkeen lattiasta kattoon ja ikkuinoista oviin, sekä ostaa sinne kauniin punaisia kukkia. Mua vähän huvittaa meiän tyttömäinen parveke, jossa on niin isoja lyhtyjä, että ne on yhtä korkeita kuin parvekkeen sohvat. Vielä puuttuu pöytä, jotta voin täyttää sen tuoreilla mansikoilla ja viettää siellä kaikki päiväni. Oon onnellinen nyt.  Tää on mun ensimmäinen postaus, jossa kirjoitan just sitä, mitä mieleen tulee. En halua oikolukea tätä tai korjailla kohtia, vaan julkaista niillä sanoilla, kun todellisuudessakin ajattelen. Tuntuu älyttömän helpottavalta kirjottaa näin arkisia asioita, ikäänkuin purkaisin mun päivänkulkua tänne. Toivottavasti teillä on ihana päivä tänään :-) 

6 kommenttia:

  1. Vau, aivan ihana teksti! Jäi kyllä ihmetyttämään noiden sun kuvailemien myyjien käytös... En olisi uskonut että joku voi oikeesti sanoa noin asiakkaalle! Tai yleensä kenellekään... Munkaan iho ei oo kovin hyvässä kunnossa aina enkä sen takia juuri koskaan liiku missään ihmisten ilmoilla ilman meikkivoidetta, mutta viime aikoina oon alkanu ajattelemaan, että välittääkö siitä oikeesti ketään, ja oon päätyny siihen lopputulokseen, että ei, en mä ainakaan halveksu ketään jolla on muutama näppylä tai arpia, enkä VARSINKAAN palvelisi huonosti sellaista ihmistä jos olisin palveluammatissa. Mun on tosi vaikea käsittää miten ulkonäkö millään tavalla vaikuttaa siihen miten ihmistä kohtelee tai tulisi kohdella. Onneksi sellaiset ihmiset voi jättää ihan omaan arvoonsa. Anyway, ihana kuulla että oot oppinu uuden elämänasenteen ja oot onnellinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot kiitokset Emilia! :-) Oon samaa mieltä sun kanssas, sillä usein ulkonäön annetaan vaikuttaa ihan liian paljon (etenkin palvelutilanteessa) ja se on musta väärin. Kyllä mä kohtelen ihan samalla tavalla ylipainoisia, huonoihoisia ja huolimattomasti pukeutuneita - verrattuna normaalipainoiseen, hyväihoiseen ja tyylikkääseen. Pakko myöntää tohon ihojuttuun, että mä kyllä kiinnitän tosi herkästi huomiota muiden ihmisten ihoihin, kun se on itelleni sellanen ongelmakohta ja siksi ehkä osaan kiinnittää huomiota nimenomaan siihen muita ihmisiä paremmin. Mut ei tulis mieleenkään arvostella muita ihmisiä mistään sellasesta, tietenkään. Musta oli kiva, kun jaksoit kommentoida näin pitkän kommentin aiheeseen liittyen! Kivaa kevättä :-)

      Poista
  2. Miten ihanaa ajatuksen juoksua Noora! ♥ ihana kuulla että olet onnellinen ja osaat nauttia elämästä, niin sen pitääkin olla! Tökeröä käytöstä kyllä noilta mainitsemiltasi myyjiltä, huh.. ihan kuin se ei olisi jokaisen oma asia haluaako meikata vai ei? :D Miullakin kasvaa varmaan tuhat hajakarvaa kulmakarvojen ympärillä, koska en vaan jaksa joka päivä kaivaa niitä pinsettejä esille moisen takia.. Pääasia että itse on tyytyväinen eikä välitä muiden mielipiteistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset meistä on epäinhimillisen turhamaisia, mut mun mielestä tollanen käytös kertoo paljon kyseisen henkilön luonteestakin. En mä ainakaan haluaisi mun ystäväpiirissä olevan tyyppiä, jota oikeesti jaksaa kiinnostaa mun ulkonäkö sen enempää, tai joka varsinkaan kohtelis mua eri tavalla ilman meikkiä :-D Ei tollasesta pidä välittää, vaikka pyrinkin olemaan perushuoliteltu ilman meikkiäkin ja nyppimään kulmia muutaman kerran viikossa. Kiitti paljon kommentista Tuuli, kiva kuulla sunkin mielipidettä asiaan.

      Poista
  3. Ompas outoa käytöstä noilta myyjiltä... Tätä postausta oli tosi kiva lukea, herätti ajatuksia ja huomaan että oon joskus miettinyt vähän samanlaisia asioita kuin sä tässä postauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, kuinka kaikkien mielestä toi myyjä- kohta tekstissä on ollut pääosassa, haha :-D Ihana kuulla sun tykänneen tästä, positiivista palautetta on aina kiva kuulla. Ja siitä tietää tekstin olleen mielenkiintoinen, että se herätti edes jotain ajatuksia - oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)