torstai 9. heinäkuuta 2015

Q&A 4/4

Mitä teet lukion jälkeen? Pidän välivuotta parhaillaan yrittäen saada vähän selvyyttä tulevaisuuteen.  Nyt oon aloittanut lukemaan huonolla menestyksellä syksyn ylppäreihin, kun täydennän tutkintoa, mut oon ollut niin paljon kipeänä, etten oo kauheesti edennyt Talvella aloitan puolestaan lukemaan pääsykokeisiin ja toivon tosissani pääseväni ekalla yrityksellä sisään, vaikka onhan se todella haastava projekti ja "epänormaalia" päästä just sillä ensimmäisellä kerralla.  En tosin vieläkään tiedä, minne haluaisin opiskelemaan, enkä oo tehnyt ollenkaan suunnitelmia oman pääni menoksi, joten saa nähdä mitä välivuosi pitää sisällään. Toivon vaan, ettei mun vuosi oo tylsä, josta muistan ainoastaan tehneeni paljon töitä. Kesällä aion pitää kuukauden mittaisen kesäloman ja lähteä kiertämään Ranskaa, Espanjaa sekä Italiaa. Oon matkustanut vain kolmesti Eurooppaan ja siksi mulla on kaikki maat vielä näkemättä! Tän enempää en oo halunnut suunnitella, sillä seuraava vuosihan on ihan täysin kiinni siitä, että napsahtaako mulle opiskelupaikka vai toinen välivuosi. 

Sano luonteestasi kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa? Hyviä asioita on aitous, rehellisyys ja mukavuus. Mä pyrin aina olemaan noita kaikkia kolmea ja erityisesti käyttäytymään kivasti kaikkia ihmisiä kohtaan, vaikka he oiskin loukannu mua. Mikään ei oo inhottavampaa, kuin tuntemattoman ihmisen huono käytös vain siksi, että hänellä on huono päivä. En myöskään koskaan esitä minkäänlaista roolia ja valehteleminen on mulle ihan ehdoton ei - niin ehdoton, että olisin ihan valmis katkaisemaan kaverisuhteet valehtelun vuoksi. Huonoja puolia on se, että suuttuessani en näe maailmassa mitään muuta kuin oman vihankohteeni. Sen lisäksi oon vuorokausirytmiltäni kuin vauva: tarviin todella paljon unta ja ruokaa käyttäytyäkseni ihmisen tavoin, muuten oon aika ärtyisä. Viimisenä asiana varmaan se, miten tiukasti pidän omista periaatteistani kiinni, enkä salli epämoraalisia tekoja keneltäkään. Esimerkkinä just tää perinteinen, että haukutaan jotain ihmistä, mutta hänet nähdessään ollaankin "niin hyvää pataa". Ymmärrän tottakai tilanteen, jossa mielipide ihmisestä muuttuu, mut kaksnaamaisuus on täysin asia erikseen ja tiettyä ihmistä ei vaan kohdella huonosti yhtenä hetkenä ja toisena paremmin 

Sano ulkonäöstäsi kolme hyvää ja kolme huonoa asiaa? Oon aina tykännyt omasta vartalostani kokonaisuudessaan ja erityisesti siitä, että oon hoikka. Laihat jalat, kiinteä vatsa ja timmit käsivarret on aina kiinnittäneet mun huomion muissa ihmisissä. Hiukset tulee hyvänä kakkosena, vaikka välillä mietinkin, että mitä ihmettä mä keksin niille, kun ne tuntuu olevan aina huonosti hah. Tykkään myös mun kasvonpiirteistä. Huonoja puolia on kasvojen iho, kolhiintuneet polvet ja liuskoittuvat kynnet sekä ekstrajuttuna kulmakarvat. Jos viittisin, niin linkkaisin tähän mun pikkuveljen instagrammin, josta näkyy suoraan, minkälaiset kulmakarvat mulla on todellisuudessa :-D Niin miehekkäät, ettei kukaan teistä uskoisi, ellei näkisi. 

Onko sulla allergioita? Ei kai sellasia virallisia, mut oon aina sanonu olevani allerginen tomaatille ja paprikalle, sillä oksennan noitten syömisten jälkeen. Tiedä sit, että onko mun inho niitä kohtaan niin voimakas oikeasti vai todellinen allergia. Joskus mun kurkku myös rupesi kutiamaan tuoreen ananaksen jälkeen, mutten oo maistanut sitä sen jälkeen. Pienenä mulla oli suklaa-allergia, mikä on ihan järjetöntä, sillä ra-kas-tan suklaata yli kaiken! Söin sitä kyllä silti, mut vanhemmiten se meni onneksi ohi (tiedä sit, vaikka mun "siedätyshoito" aka riippuvaisuus suklaata kohtaan pelasti mut).

Entä lemppari blogi? :) Näitä on monia, voisin tehä niistä taas päivitetyn postauksen lähiaikoina, kunhan kerkeän, sillä uusia lemppareita on kertynyt monia kymmeniä. Blogger ei edes anna mun lisätä uusia blogeja lukulistalle, sillä siellä on muka liikaa (krhmm mun mielestä 400 blogia yhellä lukulistalla ei ole liikaa?!) luettavaa, joten joudun sen lisäksi käyttämään bloglovinia. 

Minkä ikänen on sun mielestä aikuinen? Musta tähän ei voi sanoa mitään tiettyä ikää, vaan se menee ihan kypsymisen mukaan. Tiiän ihan sairaan monta kakskymppistä, jotka ei musta oo millään tavalla aikuisentasoa ja elää kuin neljätoistavuotiaat lapset. Ehkä sitten, kun osaa pitää rahankäytön kurissa, maksaa laskut ajallaan ja kohdella muita ihmisiä kypsästi. Musta tuntuu, että etenkin toi viiminen kohta on muiden mielestä vaikea, sillä vielä tässäkin iässä kuulee niitä epäkypsiä käyttäytymisiä tuntemattomia kohtaan ja tekis mieli laittaa kättä otsalle.

Kuinka monta lasta haluut ja tyttöjä vai poikia? :) Haluisin yhen tai maksimissaan kaks ja vielä mielellään tyttöjä! Oon töissä ollu pelkästään poikien kanssa tekemisissä ja mun sydän haluis letitellä hiuksia, lakkailla kynsiä ja leikkiä prinsessoita - mut siellä mä oon autojen parissa ollut monia vuosia, kuulostanpas katkeralta hah. Jostain syystä oon aina tullut moninkerroin paremmin toimeen nimenomaan tyttöjen kanssa ja mun hartain toiveeni olis heti terveiden lapsien jälkeen saada ensimmäiseksi lapseksi tyttö. Tietenkin yksikin lapsi on siunaus, joten eihän sillä sukupuolella loppujenlopuksi ole väliä, kunhan tässä haaveilen vain. On muuten ihan kreisiä, kun mun sukulaiset ihan tosissaan odottaa mun saavan perheenlisäystä pian. Iskäkin kyselee usein, että milloin saa lapsenlapsia, sillä meiän suvussa on ollut tapana saada ensimmäinen lapsi ihan nuorena ja oon jo tässä vaiheessa "myöhässä" perinteestä :-D Suunnitelmana on päästä opiskelemaan, tehdä vuosi töitä ja sit miettiä tätä mahdollisuutta. 


PicMonkey Collage
Aattelitko mennä kesällä joillekkin festareille? mille? En aio. Mä en jostain syystä tykkää sellasista yhtään, vaan enemmän rauhallisimmista tapahtumista. Tai kyllä mä mieluusti oisin hyvillä festareilla piknikillä, mut sinne tanssimaan tai kirkumaan mua ei saa. Mun musiikkimaku on niin lempeä (voiko noin sanoa?), että yleensä tollasilla on vain yksi tai kaks sellaista esiintyjää. Ja vielä yleensä ne on täytetty Cheekillä, Raappanalla yms, enkä tykkää yhtään sellasesta!

Mitä asioita arvostat sun elämässä? Arvostan niin paljon kaikkea, etten osaa varmaankaan tiivistää niitä asioita. Arvostan sitä, että mulla on perusturvallinen parisuhde ja vaikka parisuhteessa tulisikin erimielisyyttä, niin koskaan ei tarvitse pelätä minkäänlaista väkivaltaa. Myös sitä, että oma perhe tukee mua kaikessa ja vaikka oon aina ollut jääräpää valintojeni kanssa sekä halunnut mennä oman pääni mukaan, niin mun takana ollaan silti seisty. Arvostan paljon sitä, että saan tehdä töitä ja tienata omat rahani sekä tuun kuukausipalkallani toimeen niin itsenäisesti, enkä oo taloudellisesti riippuvainen kenestäkään toisesta ihmisestä. Arvostan erityisesti äitiä, joka tekee edelleen ihan mielettömästi sen vuoksi, että mulla olisi kaikki hyvin. Aina kun oon esimerkiksi pienessä flunssassa, niin äiti on heti lähtemässä ajamaan 100km hakemaan mua lääkäriin, vaikka meilläkin on auto ja bussit kulkee keskustaan vartin välein. Tai sit kun soiteltiin kuulumisia ja ohimennen mainitsin olevani yön töissä neljään asti, niin äiti halus välttämättä tulla hakemaan mut sieltä kotiin, jotten joutuisi kenenkään väkivaltaisen humalaisen kynsiin. Arvostan myös sitä, että osaan ottaa muut ihmiset huomioon, enkä pelkää pyytää apua tosipaikan tullessa. Viimeisenä asiana musta on ihanaa, että mulle on tarjoutunut mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille. 

Shoppailetko usein? Rakastan shoppailua, se on niin rentouttavaa! Paitsi silloin, kun en löydä mitään ostettavaa ja vaatekaappi huutaa tyhjyyttään.. Oon yrittänyt olla kesäkuun alusta elokuun puoleen väliin käymättä shoppailemassa ihan niin paljoa ja oonkin onnistunut, sillä oon ostanut ainoastaan muutaman topin. Elokuussa aion räjäyttää koko tilin tyhjäksi, kun meen Lontooseen shoppailemaan kolmen tyhjän matkalaukun kanssa, jeee. En millään malttaisi odottaa!

Millaisista ihmisistä et pidä? Tästä vastauksesta voi tulla pitkä, varoitan jo etukäteen ja toivon, ettei kukaan ota henkilökohtaisesti mitään näistä kohdista. En voi sietää itsekkyyttä, sillä mä ajattelen ihan vaistomaisesti aina muitten tunteita ja pyrin tekemään asiat niin, että myös muilla olisi hyvä olla.  Myös sellaiset ihmiset on ärsyttäviä, jotka korostaa jatkuvasti omaa "hyvyyttään" tai erikoisuuttaan, vaikka he olis ihan tavallisia tyyppejä muiden rinnalla. Voisin lyödä kämmenellä omaa päätäni silloin, kun joku valittaa ylipainostaan tms, muttei kuitenkaan tee asialle koskaan mitään. Samaan kastiin kuuluu myös aikaansaamattomat ja itsekurittomat tyypit, jotka ei koskaan saa pidettyä lupauksiaan tai onnistuttuaan tavotteissaan. Kinataan tästä ihan mielettömän usein poikaystävän kanssa, kun mä oon sitä mieltä, että kaikki tavoitteet (esimerkiksi laihduttaminen, tupakanpolton lopettaminen ja roskaruuan vähentäminen) onnistuu tasantarkkaan sillä, että itse haluaa ja on valmis pitämään tavoitteistaan kiinni. Poikaystävän mielestä se on luonteenomainen piirre, eikä kaikki oo sellaisia, että niiden toteuttaminen onnistuisi, vaikka kuinka haluaisi. Paskat, mun mielestä se on ainoastaan heikkoutta ja tää on ihan suunnattoman ärsyttävää! :-D Tähän oon usein saanut vastaukseksi, että kaikki ei omista yhtä paljon itsekuria kuin mä ja ärgh, väärin sanon minä. Tottakai eri asiana on, jos ihmisellä on sairaus, joka hankaloittaa tavoitteen onnistumista. Mutta mä tarkoitin tällä nimenomaan tavallisia lähtökohtia omistavia ihmisiä, jotka on perusterveitä ja tavoitteet on kiinni omasta halusta, eikä esimerkiksi terveydestä tai vammasta :-) 

Sen vuoksi ootankin kovasti raskausaikaa, kun sen jälkeen mulla on varmaan kymmenen kiloa ylimääräistä ja saan kerrankin kokea sen, että onko se laihduttaminen niin vaikeaa. Oon nimittäin yrittänyt samaistua siihen fiilikseen ja koittanut olla monia päiviä syömättä ihan vaan siksi, että näkisin riittääkö mun itsekuri. Ja kyllä se riittää. Tupakanpolttajat, väkivaltaiset ihmiset ja huumeiden alaisena tyhmiä tekoja tekijät saa myös mut kiehumaan raivosta. Lopetan tän sepustukseni nyt tähän ja sanon viimeisenä, että en pidä ihmisistä, jotka valittaa asioista, jotka johtuu omista elintavoista. 

Käytkö kampaajalla värjäämässä vai kotona? Käyn kampaajalla, kun kaupan värit ei koskaan oo oikeeta sävyä mulle. Nyt en oo kyllä käynyt kolmeen kuukauteen ja ajattelin koittaa olla puoli vuotta värjäämättä hiuksiani, kun tyvikasvu ei varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni erotu selkeesti! 

Suoristatko tai muuten lämpökäsitteletkö hiuksiasi? Kuinka usein? Tosi harvoin, kiharran oikeestaan vaan illanistujaisia varten tai jos on tiedossa joku erityinen tapahtuma. Suoristamista yritän taas välttää ja vetää hiukset ponnarille, mut en nää kauheen pahana asiana suoristaa kaks kertaa kuukaudessa hiuksia. 

Onks sulla hyvä itsetunto? On joo :-) Tottakai on päiviä, jolloin tuntuu mun olevan kamalan huono ihminen hirveellä ulkonäöllä varustettuna, mut noita on nykyään tosi harvakseltaan. 

Ootko sosiaalinen ja tutustutko helposti uusiin ihmisiin? Kyllä mä lasken itteni sosiaaliseksi, sillä oon yleensä se kaveriporukan tyyppi, joka ehdottaa näkemisiä/juttelee eniten. Tykkään tutustua uusiin tyyppeihin, jos vastapuoli vaikuttaa avoimelta ja hymyileväiseltä, eikä katso päästä varpaisiin ensimmäisellä näkemisellä. 

Minkä liikkeen haluaisit Suomeen? Forever21, Primarkin ja Amerikan Eaglen! Tai no, jos ne tulis tänne, niin niissä tuskin ois enää sitä älyttömän edullista hintatasoa, joten mieluusti pidän ne ulkomaan "luksuksena". Vaikken VS:stä erityisemmin pidäkään, niin sieltä ostin neljät ihan täydelliset olkaimettomat rintsikat vuosi sitten ja ne ei oo mennyt käytössä miksikään. Ainut paikka myöskin, jossa rintsikoista saa tarpeeksi pientä rinnanympärystä, eikä ne valahda heti viiden minuutin jälkeen pois päältä.  

PicMonkey Collage
Millä kolmella sanalla voisit kuvailla luonnettasi ja miksi? Impulsiivinen, itsepäinen ja hulluttelija. Teen suurimman osan jutuista päähänpistoista ja pidän tiukasti omista mielipiteistäni kiinni, vaikka joku ilmasis olevansakin mun kanssa ihan päinvastasta mieltä. Mulla on usein asioihin omat mielipiteet, mut en silti oo sellanen, joka pitäis muitten mielipiteitä huonompana, vaan yritän parhaani mukaan ymmärtää niitäkin. Ja tosta hulluttelijaluonteesta sen verran, että saatan ihan päähänpistosta varata lennot ulkomaille tai lähtee mukaan hauskaan reissuun! Terkuin tyttö, joka kävi alaikäsenä kerran vuodessa ulkomailla, eikä mun vanhemmat ollu yhelläkään kerralla mukana. Viimeisin reissu oli kyllä kaikista hauskin, kun varasin mulle lentoliput ja hotellin kaheks kuukaudeks Amerikkaan alaikäsenä ja äiti sai tietää asiasta joskus kahen kuukauden jälkeen… Voitte vaan kuvitella, ettei se kovin innoissaan ollut, mut minkäs voi tällaselle tuittupäälle :-D Ei sillä, että meillä ois ollu huonot välit kotona, vaan musta oli hauskaa tehä asiat oman pääni mukaan jo pienestä asti ja järkyttää vähän valinnoillani. 

Montako sisarusta sulla on? Kaheksanvuotias maailman ihanin pikkusisko ja kuustoista vuotias pikkuveli. Oon kyllä aina halunnu isosiskon, mut sitä haavetta on vähän vaikeeta toteuttaa näin jälkikäteen. Nyt on kivaa, kun pikkusisko on kasvanut vähän isommaks ja se on oppinu kirjottamaan, niin voidaan whatsappailla päivittäin kuulumisia. Vielä muutama kuukausi sit pidettiin yhteyttä lähinnä silloin, kun satuttiin näkemään kotikotona, mut nyt se onnistuu paljon paremmin. 

Jos pitäisi valita toinen väri, kumpi miellyttäisi enemmän; valkoinen vai beige? Valkonen ehottomasti! Rakastan niin paljon valkosta, että meiän koko koti on lähinnä valkosen sisustuksen peitossa ja yli puolet mun vaatekaapistakin koostuu sen värisistä vaatteista. Se on musta ihanan puhdas väri. Voi olla, että kohta kyseinen väri tulee korvista ulos ja heitän kaiken valkosen koko asunnosta ulos, haha. 


Mitä aineita kirjoitat yo-kirjoituksissa? Pitkän matikan, äikän, ruotsin, enkun, psykan ja syksyllä  käyn kirjottamassa vielä terveystiedon ja korottamassa äikän :-) Mä ootan sitä päivää, kun tosissani istun viimistä kertaa kirjotussalissa syksyllä, silloin vasta ajattelen käyneeni lukion kokonaan. Blaah, pian pitäisi aloittaa luku-urakka, saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Missä maissa olet matkustellut ja sano joku semmone paikka mihin haluaisit vielä ehdottomasti mennä ? Oon käyny Virossa, Ruotsissa, Espanjassa, Kreikassa, Egyptissä, Norjassa ja Amerikassa. Haluisin ehottomasti matkustaa koko maailman eksoottisimmat paikat ympäri, kuten esimerkkinä Jamaicassa ja Malediiveillä. Matkustaminen on mun elämässä sellanen tärkeä asia ja siksi harmittaa, että oon jumittunut tähän maahan. No, yritän ajatella, että töitä tekemällä unelmat on aina askeleen lähempänä. 

Mikä on sun lempiruoka? Ei mulla oo oikeestaan. Kyllästyn kaikkiin ruokiin niin nopeesti, että välillä on päiviä, jolloin en voi sen takia syödä mitään, vaikka vatsa kurnii. Sellasia, joita useimmiten kuitenkin teen herkutellessa, on itetehdyt ranskikset ja niitten kanssa jotain hyvää pihviä. Toinen ikilemppari on tortillat amerikandipillä. Tai entrocote (kirjoitetaanks se noin?), voi nami. Täällä mä himoitsen noita nälkäisenä, kun oon ihan kipeenä sängynpohjalla 

Mistä saat ideoita pukeutumiseen? Instagrammista, ulkomaalaisista blogeista ja joskus harvoin lookbookista. En selaila sitä kuitenkaan kuin pari kertaa vuodessa, koska suurin osa niistä tyyleistä ei oikein iske muhun. Niistä ehkä 1/100 on mun makuun kivoja, loput on niin väkisinväännettyjä, etten osaa ottaa niitä tosissani. 


Miten hoidat sun ihoa? milla tuotteilla? Aamusin pesen naaman Favoralla, sit laitan Nivean kasvovettä ja Favoran rasvaa. Jos iho on huonossa kunnossa, niin laitan epäkohtiin Neutrogenan täsmävoidetta. Kerran viikossa kuorin Nivean aineilla ja laitan mustapäänaamioita naamaan. Ja sit käytän usein sinkkipastaa töitten jälkeen ja annan sen vaikuttaa nukkumaanmenoon asti. Mun iho on kyllä ihan hirveessä kunnossa nyt ja pitäisi varata aika ihonpuhdistukseen, sillä akne näyttää tekevän paluutaan, valitettavasti. Viimepäivinä oon kyllä ollut tosi kipeä, että oon vaan nukkunut, jolloin ihonhoitojutut on luonnollisesti jäänyt vain kasvojenpesuun. 

6 kommenttia:

  1. Mua kans ärsyttää just tommoset ihmiset, jotka valittaa asioista, jotka ne on elintavallaan aiheuttanu. Argh! Niin ärsyttävää!! Mut vitsit näitä sun vastauksia oli kiva lukee, kun oot vastannu niin pitkästi ja todellakin miettiny noita kysymyksiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mä kirjotin tota inhokit kohtaan, niin tunsin vihan valtaavan koko kehoni, erityisesti tosta asiasta! :-D "Olenpas mä lihava ja kävelykykykin mennyt sen vuoksi, mutta enpä jaksa tehdä edes viiden minuutin liikuntahetkiä päivässä päästäkseni laihdutuksen makuun ja lähteväni siitä aina lisäämään liikunnanmääriä. Miten te muut ihmiset pysyttekin niin laihana?"

      Yritin vastailla mahdollisimman pitkästi ja samalla monipuolisesti, sillä tykkään ite lukea muiden blogista sellasia vastauksia, jotka on pidempiä kuin yhen sanan. Kiitti paljon Sonja :-)

      Poista
  2. Ootteko muuttanu, vai miten sanot et vartin välein kulkee bussit? Eks just joku postaus valittanu et menee hermot kun bussit kulkee niin älyttömän harvoin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olla :-) Meiltä kulkee arkisin bussit 15-20 minuutin välein keskustaan, mutta viikonloppuisin tosi surkeesti, joten oon valitellut viikonlopun aikatauluja monesti kyllä! Tää bussimatka on lisäksi tosi pitkä, joka sekin vähän kismittää, mut oon oppinut käyttämään ajan hyväksi lukemalla syksyn ylppäreihin tai tekemään muuta hyödyllistä.

      Poista
  3. anteeks mutta mun on pakko oikaista vähän tota "itsekurin puutetta" että esim laihduttaminen ei onnistu. helppohan se on sanoa kun ei koskaan ole päivääkään taistellut ylipainon kanssa, mutta kaikilla se ei yksinkertaisesti onnistu. esim. itse omistan t-o-d-e-l-l-a hitaan ja huonon aineenvaihdunnan, sekä jonkin tasoisen kilpirauhasen vajaatoiminnan, jonka vuoksi mulla laihdutus ei vaan toimi "pysyvästi". olen kokeillut ja laihtunukkin, mutta kun palasin normaaliin ruokavalioon (tietenkin vähän ruokamäärien vähentämänä yms) niin paino tuli nopeamin takaisin kuin mitä se oli lähtenyt. kaikki vaan koska söin sen verran mitä normaalin ihmisen kuuluisikin syödä päivässä. tässä vaiheessa kun ton tajuaa niin vituttaa ja suututtaa ja tottakai valittaakin, koska vaikka kuinka yritti niin ei onnistunut.

    joten ihan vaan että aina se laihduttaminen ei ole pysyvä vaihtoehto ja se ei tarkoita että on "laiska" ttai "itsekuriton" ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sun tarvii pyydellä mistään anteeksi, vaan päinvastoin! Musta oli hienoa, että otit kantaa tekstiin ja toit omaa näkökulmaa esille näin rakentavassa muodossa. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin sanoin poikaystävällekin, miten kiva sun kommenttia oli lukea ja huomata sen olevan älyttömän asiallinen ja just sellanen, kuin negatiivisen kommentin kuuluukin olla :-) Joten kiitti paljon kommentista, mä vastaan alempana sulle ja yritän selittää mun ajatuksia niin, ettet enää ymmärrä mua väärin.

      Vaikka mulla ei oo koskaan elämässäni oo ollut ylipainoa, niin tiiän kyllä sen, että osalla ihmisistä geenit määrää laihduttamisen helppouden. On täysin eri tilanne omistaa sairaus, joka aiheuttaa liikakiloja ja yrittää samaan aikaan pyrkiä normaalipainoon - kuin olla fyysisesti perusterve ja samalla motivaatiolla pyrkiä samaan tilanteeseen kuin edellinenkin. Mun pääpointtina tossa kohdassa oli se, miten mua ärsyttää ihmiset, jotka puhuu paljon esimerkiksi terveysongelmistaan, mutta ei yksinkertaisesti tee asian parantamiseksi mitään. Joka päivä kuulen, kuinka jalat ei kestä enää kävelyä ylipainon vuoksi, mutta silti istutaan telkkarin edessä syömässä päivän kymmenettä hampparia, vaikka alkuun pääsisi pienelläkin ruokavalion muutoksella :-) Se laihduttaminen oli vaan yksi esimerkeistä, mut parempana tohon kohtaan olisi ollut esimerkiksi karkkiriippuvaisuuden vähentäminen tai tupakanpolton lopettaminen, sillä ne ei oo niin suurilta osilta sidoittuina geeneihin... Ihminen ei voi kuitenkaan mitenkään menestyä elämässään tai yksinkertaisesti saavuttaa mitään, jos ei löydy pientä itsekuria suorittaa asioita tai päästä eteenpäin. Osaan samaistua noihin henkisiin riippuvaisuuksiin hyvin, sillä mulla on toisinaan erittäin paha riippuvaisuus kipulääkkeisiin, joita en saa syödä kuin maksimissaan kahesti viikossa. Joskus menetän päiviä itkiessä kipuani, mutta en saa ottaa kolmatta kipulääkettä, vaikka meinaisin kuolla siihen tuskaani. Silloin kaikki on kiinni ihan vaan puhtaasta itsekurista.

      Jos sulla on ylipainoa, niin on ihan älyttömän hienoa, että oot kuitenkin tehnyt paljon saavuttaakseks paremman terveyden. Lisäksi sairaudet hidastaa usein lopputulokseen pääsemistä, mikä kertoo sun sinnikkyydestä yrittää, vaikka maaliviiva tuntuu olevan kaukana! En näe syytä, miksi ottaisit tekstinpätkän itteesi, kun mikään siinä olleista väitteistä ei onneksi kuvasta sua :-) Sä et oo laiska, itsekuriton tai epäonnistuja - sulla on vaan ehkä karikkoisempi tie, mutta se ei ikinä tekis susta huonompaa ihmistä.

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)