perjantai 21. elokuuta 2015

KEVÄTTULEVAISUUS

IMG_0402
Mä oon aivan hukassa itteni kanssa. Oon höpötellyt vaikka kuinka kauan blogissa, miten haluaisin muuttaa lähemmäs keskustaan ja kuinka oon ravannut asuntonäytöissä. Meillä tuli elokuussa vuosi täyteen tässä asunnossa asumista ja samalla se tarkoitti sitä, että oltaisiin oltu vapaita muuttamaan pois ilman rahallisia seurauksia. Mä haaveilin uudesta asunnosta ja halusin vain muuttaa nykyisestä pois. Kuitenkin yhtenä iltana iski vahvana tunne, että mä otan ja irtisanoudun tästä asunnosta, enkä etsi uutta. Se ajatus tuli niin yllättäen ja tuntui oikealta, etten edes kyseenalaistanut sitä. Muutin osoitteen kokonaan pois, ravasin vakuutusyhtiöissä muuttamassa tietoja ja selvittelin virallisia asioita. Kaikkien asioiden hoitaminen oli niin vaikeaa, sillä kaikki tiedot piti muuttaa, vakuutukset kallistui puolella ja eri yhtiöt teki tahallaan asioista vaikeita.

IMG_0411
Syynä tähän oli se, että olin ihan totaalisen kyllästynyt elämääni. Menin joka päivä töihin vakituiseen työpaikkaani, jossa heitin aivot narikkaan ja työnsin moppia eteenpäin. Yritin ettiä haastavampaa ja parempipalkkaista työtä, mutta en oo löytänyt sitä tähän päivään mennessä. Saan kyllä helposti töitä, mutta en niiltä aloilta, jotka mua oikeasti kiinnostaa. Sellainen työ, jossa en koskaan joutunut miettimään, käyttämään aivojani tai ratkaisemaan ongelmia - alkoi tuntua alisuorittamiselta ja oikeastaan siltä, että haaskaan elämäni. Mä oon luonteeltani sellanen, että haluun jatkuvasti uusia haasteita ja nähdä luonteeni vahvistuvan. Tahdon kokea onnistumisen iloa, ehkä vähän pulmia työelämässä ja nähdä, kuinka selviän vaikeistakin jutuista.

IMG_0273
Nyt varmaan mietitte, että miten "aivot narikassa"- työpaikka ja asunnon irtisanoutuminen liittyy toisiinsa? Mä rakastan matkustaa ja oon harmitellut sitä, miten työpaikka ja asunto sitoo mut olemaan matkustelematta. Ei mulle oo okei viettää yksi kesäloma vuodessa ja käydä kerran vuodessa ulkomailla. Ja jos totta puhutaan, niin mä en oo pitänyt kesälomaa moniin vuosiin, sillä oon joko opiskellut ympärivuotisesti tai sitten käynyt kesätöissä. Viimeksi taisin olla kokonaan vapaalla kesälomalla 12-vuotiaana, eli seittemän vuotta sitten. Sen jälkeen oon ollut jokainen kesä töissä kesäkuusta elokuun puoliväliin, joten ei kai ihmekään, että tällaisen ajan jälkeen alkaa hieman tympimään. Olisin saanut ensimmäisen kesälomani kesällä 2016, mutta siihenkin on vielä vuosi aikaa… Oon aina ajatellut, että ehkä sitten joskus repäisen ja lähden yksin ulkomaille, kun tulee sopiva hetki. Nyt kuitenkin mietin, että miksei se hetki olisi helmikuussa, kun alan toteuttaa itteäni?

IMG_0527
Mä oon suunnitellut, että lähtisin helmikuussa maailmalle sekä tulisin takaisin maaliskuussa. Näin lyhyt aika siksi, että tulisin takaisin lukemaan pääsykokeisiin. Haluaisin niin kovasti pitää toisen välivuoden, mutta tiedän sen olevan älyttömän tyhmää, sillä kolmannen asteen oppilaitoksiin on niin vaikea päästä. Jos pitäisin kaksi välivuotta ja hakisin vasta sitten, niin mitä jos en olisi sisällä missään yliopistossa vielä seittemänkään vuoden päästä? On harvinaista, että pääsisi ensimmäisellä kerralla sisään ja sen lisäksi venyttää yrittämistään pitämällä välivuosia. En tosin vieläkään tiedä, minne hakisin. Siksi en osaa sanoa, mitä teen, jos maaliskuussa mulla ei oo harmainta aavistustkaan tulevaisuudestani… Aluksi ajattelin lähteä töihin ulkomaille, mutta kielitaidon puute iski vasten kasvoja, sillä mä kirjoitin  enkusta aika surkeen numeron ja oon pienestä pitäen ollut umpisurkea siinä. Ymmärrän kyllä täydellisen englannin, mutta harva puhuu sellaista. Sitten ajattelin lähteä Karibian saarille tutkimaan niitä yksitellen, mutta ne todettiin netissä liian vaarallisiksi matkustaa yksin. Yhtenä työmatkana koin kuitenkin "täydellisen valaistumisen", kun tajusin, että miksei se kohde olisi Bali?! Oon niin monesti haaveillut siitä, sillä se on tuntunut niin kaukaiselta saavuttaa. Mua on aina kiehtonut kaikki kaukokohteet ja niitten eksoottisuus, joten kotiinpäästessäni etin heti lentoja sinne ja ei mennyt kauaa, kun se oli varattu! :-D Soitin äitille heti, että "arvaa mihin mä meeen, he he he" ja puhelimen toisesta päästä kuului: "ei oo totta… etkä mee, mä joudun pelkäämään sun henkes puolesta", jonka mä kuittasin naurulla. Haha, tollasia ne äidit on.

IMG_0439
Tää ajatus tuli aika yllättäen, mutta on aika riskialtis: irtisanoin kämppäni sekä vakituisen työpaikkani, jätän perheen ja Joonaksen Suomeen, muutan hetkellisesti toiseen maahan ja oon täysin oman onneni nojassa. Samalla oon kuitenkin aivan innoissani, sillä oon pitkään halunnut päästä ihan kunnon reissuun niiden viikonloppureissujen sijasta. Tiedän kyllä selviäväni uudessa maassa, sillä oon luonteeltani rohkea ja uskallan kysyä neuvoa tarvittaessa. Joonas sano, että tää kaikki on niin tyypillistä mua, sillä oon aina suunnittelemassa jotain pääni menoksi ja kaikenlisäks näin extempore :-D Voi vitsit, oon AINA halunnut tehdä näin! Mä en oo koskaan halunnut olla se tyttö, joka jättää unelmansa toteuttamatta seurustelun vuoksi. Oon oikeesti kiitollinen siitä, että Joonaksen mielestä tärkein on mun onni ja se, että saan elää täysillä. Musta tulis aika katkera, jos joutuisin jättämään matkustamisen ja hauskat ideat välistä ainoastaan siksi, että joku muu haluaa olla mun kanssa Suomessa. Tiedän nimittäin valitettavasti liian monia, joiden seurustelukumppanit rajoittaa jopa baariin menemistäkin ja lähes kaikkiin asioihin täytyy kysyä lupa. Tuntuu varmasti hassulta nukkua taas jokainen yö yksin, mutta mun mielestä jokaisen pitäisi matkustaa edes kerran elämässään pois mukavuusalueeltaan ja huomata selviytyvänsä siellä.

IMG_0466
Lennot on tosiaan varattu ja nousee ilmaan 1.2.2016 eli vielä on piitkä odotus ennen tositoimia. Ainakin kerkeen keräämään rahaa reissuun, kun ajatus tuli näin lyhyellä varoitusajalla. Oon suunnitellut niin paljon siistiä tekemistä matkalle, että en oo varmaan koskaan elämässäni tehnyt mitään yhtä hurjaa! Tuun varmasti kertomaan enemmän myöhemmissä postauksissa (jos teitä vaan aihe kiinnostaa?), mutta kohta pitäis alkaa ostamaan pikkuhiljaa varusteita kasaan. Listalla on mm. GoPro- kamera, jotta voin ottaa kuvia veden alta ja riippuliitämästä, uusi laajakuvaobjektiivi maisemakuviin ja kaikenmaailman vekottimia :-D Haluun ikuistaa koko reissun, sillä se on varmasti yks elämäni unohtumattomista!! Iiiiiik. Hitsi, että voi olla onnellinen olo   

10 kommenttia:

  1. Hienoa! siistiä että toteutat unelmia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jotenkin niin onnellinen fiilis, kun on jotain ihanaa talven pimeydessä, jota oottaa :-) En ois uskonut, että mä koskaan päädyn mun unelmasaarille, joten kannatti ottaa riski ja varata lennot!

      Poista
  2. Irtisanoitko kämpän kysymättä joonakselta mitään? Missä hän nyt sitten asuu?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään, puhuin tässä vaan omasta irtisanoutumisestani, enkä meidän :-) Olis aika ilkeä (ja kaikenlisäks ehkä jopa laiton) temppu irtisanoa yhteinen asunto kysymättä toisen henkilön mielipidettä. Joonaksen asumiskuviot ei kuitenkaan kuulu tänne blogiin, toivottavasti ymmärrät!

      Poista
  3. Voi Noora, oot niin ihanan rohkea! :) Ihan huippua että joku uskaltaa toteuttaa unelmiaan noin ihan extempore, itsehän en uskaltaisi lähteä yksin varmaan mihinkään Suomen rajojen ulkopuolelle :D Siulla on ainakin sitten vanhana paljon muisteltavaa omasta nuoruudesta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, mut mä en jotenkin koe itteäni yhtään rohkeaksi :-D En tosin nössöksikään, mut nään tän ihan tavallisena lomareissuna, tosin kohde on vaan aika erikoinen ensimmäiseksi "itsenäiseksi" lomakohteeksi. Mut nää on taas niitä asioita, joissa ihmisten ajatusmaailmat eroaa suuresti toisistaan: esimerkiks mun 37-vuotias työkaveri sanoi mua idiootiks, mutta mun mielestä rohkeaa olisi ollut muuttaa ulkomaille extempore, hankkia sieltä asunto ja työpaikka sekä aloittaa kokonaan uusi arki siellä :-) Haha toivon tosiaan, että saan omasta nuoruudestani muisteluiden arvoisen erilaisilla kokemuksilla. Oon ollut jo vuosia sitä mieltä, että on ala-arvoista hankkia ne nuoruuden muistot alkoholilla ja baarireissuilla ja siksi oon halunnut tehdä jotain muuta sen sijasta!

      Poista
    2. Tää sun työkaveri on todennäkösesti vaan kateellinen sulle ja puolustautu haukkumalla sua. Jätä omaa arvoonsa tollaset kommentit, sillä musta tollane seikkailu yksin ulkomailla on yksi rohkeimmista asioista mitä ihminen elämässään voi tehdä! Hurjasti tsemppiä, kyllä se oma ammatinvalintakin jossain vaiheessa selkenee. Tiiän monia keski-ikäsiä tuttujakin, jotka on sanonu ettei tiiä vieläkään mitä haluais elämällään tehdä, vaikka jokin ammatti löytyykin valittuna nuoruuden ajalta.

      Poista
    3. Eieiei, en mä ottanutkaan itteeni sitä :-) Vaatii tosi paljon, että loukkaantuisin muiden ihmisten kommenteista ja tiiän kyllä, että aikuisen silmissä voin vaikuttaa "epäkypsältä", kun oon nuori ja teen elämässäni muutakuin kuin käyn töissä. Irtisanominen töistä, matkustaminen yksin nuorena 19-vuotiaana Indonesiaan ja näin nopeasti tehty päätös saattaa kuulostaa aika hölmöltä sellaisen ihmisen korvaan, joka ei tunne mua. Pääasia kuitenkin on, että mä ite tiedän rajani ja valmistaudun matkaan hyvin, tottakai ottaen riskit huomioon. Lähipiiristä kukaan ei oo sanonut mulle, etten selviytyisi tai että tää on tyhmä päätös - ja uskon kyllä heiän tuntevan mut hyvin! Kiitti kommentista Anna, kyllä kai se ammatti jostain löytyy ajan kanssa :-)

      Poista
    4. Kauan aijot olla siellä? Vaan kuukauden?

      Poista
    5. Joo pari päivää vajaan kuukauden. Tarkotus oli alunperin olla kolme kuukautta jossain päin maailmaa, mutta vaikka se kuinka ihanaa olisikin ollut, niin näin on fiksumpaa :-) Kerkeen mä kesälle ulkomaille uudestaan, jos opiskelupaikka ei aukeakaan!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)