torstai 29. lokakuuta 2015

ARKIPÄIVÄ

00:35 - Tuun kotiin yötöistä ja energiaa riittäisi vaikka muille jakaa. Päätän kuitenkin käydä heti nukkumaan, sillä huomenna on aikainen herätys…

08:00 - Herätyskello soi ja mua väsyttää ihan törkeesti. Tarviin kymmenen tunnin unet ollakseni pirteä, joten nää seittemän tuntia ei kauheesti lohduttanut. Kömmin ylös lämpöpeittoni alta ja meen levittämään kosteusvoidetta naamaani. 

08:20 - En koskaan meikkaa arkisin, mutta mulla on tapaaminen pomon kanssa seuraavaksi ja haluan luoda uskottavan vaikutelman (jota en meikittä tekisi). Teen siis kolmen minsan pikameikin ja mietin, että miksen tee tätä useamminkin, vaikkei sen tekeminen tee mun aamusta todellisuudessa yhtään pidempää. Näytän kuitenkin niin erilaiselta meikin kanssa kuin ilman, että olisi imartelevampaa tehdä se päivittäin… 

8:23 - Meikki on valmis ja äkkiä hiustensuoristin lämpeämään. Kaadan kulhoon edellispäivänä tehdyn mansikkarahkan ja teen pari patonkia aamupalaksi.

8:25 - Suoristan hiukset kiireessä, pakkaan loput tavarani kasaan ja lisään snapchattiin kuvia urakalla, kuten teen aina luppoajan puitteissa.

8:40 - Apua, kello on noin paljon! Mun pitäisi jo lähteä, enkä oo kerinnyt kuin syödä pari lusikallista rahkaa… Ei auta muu kuin heittää safkat takas jääkaappiin ja lähteä nälkäisenä toimistolle. 

IMG_2281
IMG_2287
8:42 - Pomo laittaa viestiä, että siirretään tapaamista vartilla. Hitto, no ainakin saan pari minuuttia lisäaikaa tähän aamuun. 

8:47 - Juoksen ulos ovesta parkkipaikalle ja oon valmiina lähtemään, kunnes muistan kuinka ikävää on lähteä pakkasella jonnekkin: kaikki auton lasit on jäässä. Skrapaan ne sormet jäässä ja pääsen vihdoin lähtemään. 

09:00 - Perillä. Selaan äkkiä instagrammia ennenkuin kävelen aulaan oottamaan. Meinaa tulla kiire, sillä mulla on pakkomielle siitä, että instagramista pitää ehtiä selaamaan kaikki uudet kuvat, jottei mikään jäisi huomaamatta.

9:17 - Aletaan selvittämään palkka-asioita, jotka ei oo olleet ihan kunnossa. 

11:17 - Ollaan päästy viimein yhteisymmärrykseen ja saan toivottavasti ensi tilissä puuttuvat palkkani puolen vuoden takaa, jes! Seuraavaa tilipäivää ootellessa… 

11:18 - Uusi työkaveri soittaa, että mun pitäisikin tulla töihin odotettua aiemmin ja kysyi, että onko mahdollista olla keskustassa 11:45. Vastasin, että joo, vaikka todellisuudessa tulisi hirveä kiire.

11:19 - Juoksen autolle, ajan kotiin ja katon netistä seuraavan bussin keskustaan. Jaa, se lähtee neljän minsan päästä, kiva. En kerkee syömään mitään, vaan nappaan piparipussin mukaan töihin.

12:00 - Täällä mä ootan edelleen työkaveria… Harmittelen, sillä jos joku joskus osaisi sanoa realistisen ajan töitten alkamiseksi, niin olisin voinut lähteä myöhemmällä bussilla ja syödä jotain ruuaksi. Missä on ihmisten ajantaju?

IMG_2149
12:17 - Aloitetaan vihdoin duunit ja maha kurnii. Tiiän, että toisessa työkohteessa oottaisi pitsaa, mutta pääsen sinne vasta neljäksi. 

13:20 - Ajetaan ympäri Turkua tekemässä eri kohteissa töitä ja mä latailen työpuhelinta sekä omaa luuriani jokaisessa kohteessa viisi minuuttia, sillä en kerinnyt tätäkään tekemään kotona :-D

15:00 - Mut viedään toiseen työkohteeseen yksinäni ja vihdoin pääsen pitämään ruokatunnin. Muistin, että jätin töihin muutaman palasen pitsaa, mutta järkytys jääkaapilla oli suuri… Siellä oli ainoastaan joku parin sentin palanen ja arvatkaa, olinko nälissäni.

17:23 - Kello menee niiiiin hitaasti. Voisko työt loppua jo… 

18:03 - Lähetän poikaystävälle viestiä, jos se tulisi mua vastaan töihin ja ostaisi sipsejä. Kuolen nälkäään. 

20:00 - Työt loppuu ja juoksen salamana sen luo, revin sipsipussin kädestä ja syön lähes kaiken yheltä istumalta. Ihanaa, maha vihdoin täynnä. Huono tapa korvata kunnon ruoka herkuilla, kun ei kerkee syödä mitään kiireessä. 

20:03 - Kävellään jokirantaan kattomaan valoköynnöksiä ja siitä suoraan bussille. Ihana Turku. Lähen usein vähän aiemmin töistä kattomaan jokirantaa, sillä se on niin nättinä iltaisin. 

20:15 - Bussi lähtee ja nojaan istuen viereiseen poitsuun, kun en jaksa ite pysyä pystyssä. Olisinpa jo kotona.

21:00 - Vihdoin kotona ja suoraan hieronnan kautta omaan sänkyyn nukkumaan. Rakastan nukkumaanmenoa ja sitä, kun väsyneenä voi vihdoin nukahtaa. Se fiilis on niin ihana. 

tiistai 27. lokakuuta 2015

PUHELINKATSAUS

PicMonkey Collage
Tän kuvan voisin kuitata laittamalla rajattoman määrän sydämiä, mutta ehkä jätän ne toiseen kertaan. Oon syönyt kuukauden pelkkää kuivaa leipää voilla ja pakko myöntää, että alkaa pikkuhiljaa tökkimään :-D // Viikon velvollisuudet hoidettu ja nyt suunta kotiin päin nukkumaan. Voi vitsit, kello oli varmaan 23:20 ja se fiilis, kun kaatuu ihan väsyneenä sänkyyn… // Vaikka aina vannonkin omakotitalojen nimeen, niin on kyllä yksi paikka, missä asuisin mielelläni Turussa! Nimittäin toi tän kaupungin korkein kerrostalo, josta on suoraan merinäköala. Kiivettiin yks työpäivä tän kerrostalon ylimmän kerroksen yleiselle parvekkeelle ja tää näkymä oli mieletön! // Suunnittelin tulevaisuuttani ja samana aamuna avasin uuden muropaketin, jonka hotkaisin kokonaan yhessä päivässä. En oo ennen maistanut jugurttimuroja, mut oli ihan sairaan hyviä.

PicMonkey Collage
Sinne meni ne valkoiset kynnet, kun kynsilakka loppui. Oli tyydyttävä punaiseen, vaikka oon kaks vuotta pitänyt pelkkiä valkoisia kynsiä. Kurja elämä, haha. // Ekaa kertaa ikinä olin töissä suoristetuilla hiuksilla sekä meikillä. Ja sekin vaan siksi, että olin tapaamisessa aiemmin aamulla. Mut voi tosiaan bongata töissä tyttönä, jolla on likaiset hiukset nutturalla, monet silmäpussit päällekkäin sekä kaks kokoa liian isot työvaatteet päällä. // Syksy ei oo ennen ollut musta mitenkään erityisen kiva vuodenaika, mutta nyt oon alkanut tykkäämään siitäkin. Ainakin niin kauan, kun ulkona ei oo liian kylmä! // Oon syönyt lettuja aamupalaksi varmaan viitenä aamuna viikon sisällä. Tässä oli mansikoita, kermavaahtoa, siirappia - ehkei se terveellisin aamupala, mutta onneks en koskaan jaksa miettiä tollasia, vaan syön mielihalujen mukaan. 

PicMonkey Collage
Hölmöilin autosta löytämilläni aurinkolaseilla ja nautin ihanasta elämästä, kun ei tarvinnut ite ajaa. Oon ihan yllättynyt, että mulla ei oo minkäänlaista kynnystä lähteä ajamaan tai pelota, vaikka kävinkin aikamoiset taistelut autokoulun kanssa. Varmaan muistatte, kun tyyliin väänsin itkua ja poljin jalkaani, kun mikään ei onnistunut ajamisen kanssa? :-D // Mulla on ollut aamut vapaina ja oonkin ottanut ilon irti siitä ja makoillut lähes koko aamupäivän sängyssä. Se on vaan niin rentouttavaa tietää, ettei oo kiire mihinkään. // Muistelin Jenkkimatkaa vuosi sitten kaihoisasti, voi kun pääsisin uudestaan! // Ekat joulupiparit tehty, onnistuneesti. 

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

SUNNUNTAIN MUISTOT

IMG_2449
IMG_2454
IMG_2439IMG_2426
Moikat tähän sumuiseen sunnuntai-iltapäivään! Tulin just omaan kotiin vanhempien luota ja kohta suuntaan näkemään kaveria, jota en oo nähnyt moneen kuukauteen. Puhuttavaa varmaan riittää ihan älyttömästi, kun välimatkaa on kertynyt meiän välille muutaman sadan kilometrin verran opiskeluiden vuoksi. Välillä oikein hävettää mennä jonnekin yhessä, kun höpötetään aina niin kovaan ääneen ja nauru raikaa seinienkin läpi selkeänä. Haha, viimeksikin oltiin shoppailemassa ja naurettiin keskellä käytävää kaksin kerroin ja yritettiin hillitä ittemme, jotta tilanne ei vaikuttaisi ihan niin kaaottiselta :-D Sellaset ystävät on kuitenkin niitä parhaimpia, joiden kanssa voi olla ihan miten tahansa ja silti on hyvä fiilis. Yläasteella oltiin ihan erottamattomat: tultiin aina kahestaan vastaan käytävillä, opettajien puhuttelut koski molempia ja toisen lintsatessa puuttui toinenkin. Mä kyyditsin meitä salaa skootterilla ties minne, pidettiin 14-vuotiaina (huonolla menestyksellä…) kokkikerhoa ja meiän leivonnaiset ei koskaan onnistuneet: kakut lässähti, pullat ei kohonneet ja ainoastaan palovaroitin osoitti toimintaansa säännöllisin väliajoin. Meiän äiti kutsui mun ystävää hölöttäjäksi ja tän toisen perhe valmisti enemmän ruokaa automaattisesti silloin, kun mä olin tulossa kylään. Pahimmassa teini-iässä muutin pois kotoa viereiseen mökkiin asumaan pariksi vuodeksi ja paras ystävä urhoollisesti päätti pelastaa tän neidon hädästä, kun pyöräili 12 kilometriä meille asentamaan mulle lukon. Tietenkin, jottei kukaan voisi häiritä. Suunniteltiin ahkerasti myös bileitä ja etittiin irc-galleriasta tuntemattomia tyyppejä, joita voitaisiin kutsua niihin. Kommentoitiin jokaisen potentiaalisen ehdokkaan kuvaan "moi, tutustutaaks" ja tällä tavalla tutustuin myös Joonakseen.

Okei, ehkä mä lopetan nyt näitten kamalien muistojen muistelemista ja suuntaan keskustaan :-D Palaillaan vähän fiksumpien juttujen parissa!

torstai 22. lokakuuta 2015

YSTÄVÄKIRJA

SUOSIKKI…

Kaupunki? Suomesta ehdottomasti Naantali! Mä oon melkein varma, että jos sieltä löytyisi kiva tontti, niin mä ostaisin sen ja rakentaisin sen päälle tulevaisuuden taloni. Se on ihanasti veden äärellä, suhtkoht lyhyen matkan päässä Turusta ja muutenkin hyvämaineinen seutu. Käytiin siellä pienenä monesti ja edelleen se on mulle sellainen jokakesäinen juttu käydä siellä vaikka illallistamassa auringonlaskun aikaan. 

Lomakohde? Tää on tosi vaikea, sillä oon matkustanut hirveen vähän sellaisiin mun unelmapaikkoihin ja siksi tähän astisista kivoin on ollut varmaan Kreeta tai Boston. Nyt kuitenkin, kun kolmen ja puolen kuukauden päästä lentokone nousee yläilmoihin, niin oon ihan varma, että vastaisin silloin tähän Bali. Siitä tulee mun elämäni hurjin seikkailu ulkomailla, sillä en oo koskaan käynyt missään eksoottisessa lomakohteessa! Whii, can't wait :-) Kirjottelen tällä hetkellä paria matkustamiseen liittyvää postausta, joten kannattaa tsekata ne, jos aihe kiinnostaa enemmän. 

Biisi? Mulla ei oikeen oo, sillä kuuntelen aina uusia biisejä, kun aukasen Spotifyn. Jos mulla on paha mieli, niin laitan Lil Rainin - Adore you- biisin soimaan. Tai jos kaipaan sellaista "pystyn mihin vaan"- fiilistä, niin ehdottomasti Kaija Koon Vapaa. Yleisimmin kuitenkin etin mahdollisimman tuoreita biisejä, sillä ne kuulostaa silloin paljon paremmilta, kun ei tiedä yhtään kuinka se biisi lähtee menemään. 

Ravintola ja annos? Suosikkiravintola on varmaan DiTrevi, jossa oon käynyt kerran syömässä synttäreillä tai sitten Tintå. Oon niin kamalan nirso, etten melkein koskaan maista uusia ruokia, mutta tylsästi entrecote punaviinikastikkeen kanssa, unohtamatta tietenkään jääkylmää kokista! En ees muista, että olisin syönyt moniin vuosiin ravintoloissa jotain muuta kuin pihviä. 

Juoma? Mä rakastan jääkylmää kokista ihan ylitsepääsemättömän paljon, mutta juon sitä tosi harvoin. Ehkä just siksi kokis maistuu niin hyvältä, kun se ei oo sellainen jokapäiväinen juttu. Tykkään kans paljon sitruunanmakuisesta vedestä sen raikkauden takia. 

Leffa? Tähtiin kirjoitettu virhe, Haikein terveisin tai muu vastaava itkuleffa :-D Ei mulla oo mitään ultimatelempparia, sillä 99% en jaksa kattoa leffoja loppuun tai edes jatkaa ekan kahenkymmenen minsan jälkeen. Harva leffa on ylipäätänsä niin hyvä, että syvennyn kattomaan sitä.

Sarja? Mä en oikein kato telkkaria, mut Valheen vangit on koukuttanut mut. Ja samalla se saa myös mut raivon partaalle, kun mietin, kuinka tyhmiä ihmisiä maapallon päältä oiken löytyykään. Toi sarja saa epäilemään omaa sukuaan ja lähipiiriäänkin, että "onneksi" viiminen jakso tais just tulla ulos telkkarista.

Kirja? Oon sellainen, että tykkään lukea kaikki kirjat yhen kerran ja that's it. En tiedä lemppareista, mut hyviä on ollut 1096 päivää, Tähtiin kirjoitettu virhe ja Laura-sarja! Siitä on niin pitkä aika, kun oon viimeksi lukenut kirjoja, että pitäis varmaan käydä kirjastossa joku päivä ihan vaan syksyn kunniaksi. Pienenä luin varmaan kymmenen kirjaa viikossa, mutta nykyään tekosyynä on liian usein, ettei olisi aikaa… 

Asu? Joku pitkähihainen mekko, paljaat sääret, iso timanttikoru ja korkkarit. Talvisin mustat farkut, valkoinen neule, pidempi takki ja oikein muhkea huivi. Pukeudun oikeestaan kunnolla vaan kerran viikossa, kun oon menossa johonkin Joonaksen tai kavereitten kanssa. 

Meikkituote? Joe Blascon aine tummille silmänalusille on ihan ehdoton kombo valokynän kanssa. Tummat silmänaluset tekee ihmisesta jotenkin epäilyttävän ja vähän raskaan näköisen. Tykkään ite enemmän, kun silmien alla ei ole sataa mustaa rinkulaa, vaan katse näyttää raikkaalta ja puhtaalta. 

Hiustuote? Kaikki Aussien hoitsikat on ehottomasti ylistämisen arvoisia. Niitten jälkeen hiukset on niin pehmeät, että parempaa tuotetta saa ettiä. Lisäksi mä vannon muutamien hiusöljyjen nimeen, mä nimittäin vihaan karheita hiuksia. Tiiättekö sen tunteen, kun on esimerkiks just suoristanut hiukset ja niitä tekisi mieli hipelöidä ihan jatkuvalla syötöllä, koska ne on niin sileänpehmeät? Noista tulee samanlainen fiilis. 

IMG_0998
IMG_0984
Sovellus? Instagram, ehdottomasti! Välillä on vaikeeta miettiä, että vain yksi kuva päivässä tai muut menettää hermonsa muhun. Välillä tulee kyllä sellasiakin kausia, etten lisää pariin viikkoon yhtään mitään, kuten nyt. Seuraan siellä paljon sellasia tyyppejä, joista saan inspistä ja motivaatiota ja siksi on kiva käydä siellä usein. 

Instagrammaaja? Näitä on monta, mutta esimerkiksi @inkawilliams, @tuulavintage, @kenzas ja @angelicablick. Musta parhaat instagrammaajat on niitä, jotka matkustelee paljon ja lisää ihan kaikenlaisia kuvia eripuolilta maailmaa. En tykkää yhtään, jos instagramfeed on täynnä pelkkiä selfieitä, vaan haluun siellä olevan muutakin sen lisäksi. Oon oman feedini kanssa niin pakkomielteinen, että kahta selfietä ei esimerkiksi voi olla päällekkäin eikä vierekkäin ja kaikkien kuvien pitää sopia toisiinsa. Eron huomaa selvästi, jos vertailee niitä vanhimpia uusimpiin, haha! Oon tartuttanut tän pakkomielteenkin poikaystävään, joka myös pähkäilee, että seuraavaksi täytyy lisätä ruokakuva, jotta feed näyttäisi hyvältä. 

Aamurutiinisi? Riippuu ihan siitä, oonko aamu- vai iltavuorossa. Jos oon aamuvuorossa, niin herään kymmenen minsaa ennen bussin lähtöä, vedän työvaatteet päällä ja lähden siltä istumalta kävelemään bussipysäkille. Jos taas yövuoro, niin en pääse sängystä moneen tuntiin ylös ja koko päivä menee hukkaan. Kun oon iltavuorossa, syön epäterveellisesti, makaan sängyssä, mikään ei kiinnosta, migreeni puskee seinän takaa, oon aikaansaamaton ja ne ei yksinkertaisesti vaan tee mulle hyvää :-D Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi reagoin niihin niin vahvasti. Joonas sanoo, että mun keholla kestää kauan sopeutua muutokseen ja kun mua riepotellaan yövuorojen ja aamuvuorojen välissä, niin en kerkee millään tottua muutokseen. 

Mitä vaatekaapistasi löytyy? Haha, tyhjiä henkareita ja tyhjää tilaa. Tällä hetkellä kahet (?!) ehjät farkut ainoastaan ja lisäksi paitoja. Mun housutilanne on aika surkea, mutta yritän kestää vielä talven yli tällä kokoelmalla. Mulla oli kolmannetkin housut, mutta ne sit meni ja repes pepusta kesken työpäivän eikä mulla tiettykään ollut varahousuja mukana… Siitä tuli 20cm pituinen iso halkeama ja kiva siinä sitten olla päiväkodissa töissä, haha. 

Mitä pakkaat mukaan matkalle? En yksinkertaisesti muuta kuin passin, lääkkeet sekä hammasharjan :-D Mä pakkaan aina tarkoituksella ihan olemattoman määrän tavaraa, jotta voin sit ostella paikan päältä jotain kivaa huolehtimatta siitä, että meneeköhän painoraja rikki. Lisäksi oon niin heikko, etten jaksaisi kantaa painavaa laukkua koko matkaa. Riippuu tietenkin ihan matkan pituudestakin ja mihin päin maailmaa oon menossa, esimerkiks Balille joudun raahaamaan kaikki desinfiointi- ja haavatarvikkeetkin. Mut kaupunkilomalle lähen matkalaukku aina tyhjänä tai pelkillä käsimatkatavaroilla. 

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? En mitään sellaista, mitä en tekisi muutenkaan! Luen hirvittämät määrät uusia postauksia, hengailen ilman vaatteita ja hämmästytän naapureita, kirjottelen uusia tekstejä varastoon, kuuntelen musiikkia kovalla, löhöilen sängyssä - kaikkea sitä kuin poikaystävänkin kanssa. 

Mitä laukustasi löytyy aina? En voi vastata, että kotiavaimet löytyisi aina, sillä usein ne jää pöydälle ja luotan, että kyllä joku on kotona. Sieltä löytyy kuitenkin useimmiten karkkia, naamarasvaa, kukkaro, laturi ja kalenteri (sekä tietty satoja karkkipapereita laukunpohjalta). 

Viimeisin sisustusostoksesi? Tilasin eBaystä kuusi tekokukkaa, jotka tosin oli ihan litistyneitä, kun matkasi maailman toiselta puolelta tänne. Ennen siirsin noita tekokukkia sinne, mistä halusin ottaa kuvan, mutta nyt niitä on onneksi kaikkialla siellä, missä pitääkin.

Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun, syömiseen ja drinkeille? Pakko sanoa, että Hansa, vaikkei se oo tosiaan kovin kummoinen. Sieltä löytyy kuitenkin Zara, jota ei muualta täältäpäin löydy! Jos mä meen syömään, niin yritän aina ettiä uuden ravintolan, mutta esimerkiksi Di Trevi, Fonta ja Tintå on mun lemppareita. Tykkään mennä drinkeille vähän hienompiin paikkoihin, joissa on kiva tunnelma, joten luottaisin siinäkin kyllä johonkin jokirannassa olevaan paikkaan. Täytyy ehottomasti olla kynttilöitä, muuten koko paikka on tuhoon tuomittu, haha… 

Mitä ostoslistallasi on tänä syksynä? Tän säästölakon aikanahan en saisi ostaa mitään, mutta siitä on ilmeisesti pakko lipsua. Tarviin nimittäin B-hepatiittirokotuksen (joka maksaa keveät 200e…), lippiksen ja muuta matkaan liittyvää pientä. 

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Ostaa uudet farkut, varata halpa menolento Eurooppaan tai käydä ihonpuhdistuksessa. Tapoja on monia, mut noihin mä sen useimmiten käytän. 

tiistai 20. lokakuuta 2015

SEKALAINEN KATSAUS MENNEESEEN

puhnuj
1. Huomaa, etten oo postaillut pitkiin aikoihin, kun Lontoon kuvatkin on julkaisematta! Pyrin kuitenkin taas takaisin siihen, että saisin näitä puhelinkatsauksia kerran viikkoon. Ehkä tästä tulis hyvä joka maanantainen tapa? 2. Vieraassa kulttuurissa kaikki arkisetkin jutut näyttää niin kivoilta, kun ne poikkeaa meidän kulttuurin tyypillisimmistä rakennelmista niin paljon. Me ei tosin Lontoossa käyty kattomassa lyhyen ajan vuoksi nähtävyyksiä, muttei se oikeestaan haitannutkaan. 

Kollaasit5
3. Vihasin ottaa selfieitä olohuoneessa, kun meiän makuuhuoneen ruma lamppu loisti aina taustalta. Vuokraisäntä laittoi sen alunperin ja se piti mennä heti vaihtoon, mutta enhän mä oo löytänyt mitään tarpeeksi isoa kattokruunua siihen… Tää oli kuitenkin yksi harvoista päivistä, kun mulla oli meikkiä naamassa ja oli pakko ikuistaa tilanne! Poikaystäväkin kysyi:" Oho, kuka sä oot?! Missä on se mun tuntema Noora :-D"  4. Käytiin rapujuhlissa yhtenä perjantaina ja mä oon kyllä täys tumpelo niitten syömisessä. En oo hiffannut sitä oikeeta syömistaktiikkaa ja lähestulkoon itkin niitä avaessa, kun piikit viilsi ihoa. Ehkä ensi vuonna mä ymmärrän idean. 

Kollaasit6
5. Tällä hetkellä mun lempparikohta, vaikka se ei vielä ihan täysin valmis ookaan. Makuuhuone oli niin kauan tyhjillään, että tuntuu niin ihanalta saada sinne jotain seinien peitoksi. Happy Lights-valot vaan on vähän turhan lyhyet tohon, mutta pikkuvikoja, pikkuvikoja! 6. Oon niin samaa mieltä tän tekstin kanssa. Aina, kun pohdin kahen suuren vaihtoehdon välillä, niin päädyn tekemään sen estääkseni katumisreaktion. Koska loppujenlopuksi, mikään (laillinen) valinta ei kahlitse loppuelämäksi ja mitä sitten, vaikka tuhlaisi 500e vaatteisiin, kun sen voi tienata uudestaan? Ymmärsitte kai pointin. 

phonnnnne
7. Haha, huomaa kuinka rupsahtaneeksi oon mennyt, kun ajattelin pitää taukoa kampaajasta ja antaa sakset Joonaksen käteen… Ei tarvii ees kattoa kovin tarkkaan, niin huomaa mun hiusten eripituisuuden. Kuvasta ei näe, mut tyvikasvuakin löytyy se viisi senttiä ja kohta mulla on varmaan maantienharmaat hiukset tätä menoa. 8. Yhtenä aamuna oli niin kylmä, että lehdetkin oli jäässä ja mä puin paksut villakerrokset päälle. Nykyään tää on ihan jokapäiväinen tapa ja pitäis laittaa paksut sukkahousutkin farkkujen alle, sillä tää vilukissa palelee jatkuvasti.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

MITÄ MÄ VOISIN OPISKELLA

IMG_2033
Opiskeluvalintojen kanssa oon pähkäillyt niin monta vuotta, etten edes pysyis laskuissa perässä. Mä oon aina arvostanut korkeaa koulutusta, mutta en yksinkertaisesti usko, että musta olis sellaiseen. Tykkään liian paljon työnteosta, että opiskeluun on ollut toisinaan vähän vaikea keskittyä. Mua ei oo valitettavasti koskaan kiinnostanut muut kuin naisvaltaiset alat, joissa palkka on ihan mielettömän pieni. Yllän niihin joinain kuukausina ihan jo nytkin, ilman mitään koulutusta. Siksi onkin ihan hullua, että käymällä monta vuotta yliopistoa saa satasen parempaa palkkaa kuin kouluttautumattomana. Oon ollut aina työmyönteinen (isona poikkeuksena kuitenkin ilta- ja yövuorot!) ja työt on hoitunut hymyillen. Siksi aluksi aattelinkin, että koska mikään työ ei herätä mussa erityistä inhoa tai vastaavasti suunnatonta iloa, niin miksen valitsis alaa palkan perusteella. Unelmoin kuitenkin isosti ja mulle on tärkeämpää se, että voin vapaa-ajallani tehdä hauskoja juttuja eikä tartteis koskaan murehtia rahasta. Mun unelmat vaatii toteutuakseen järjettömät summat rahaa ja musta on ollut oikeesti ihan ookoo jynssätä vaikka yleisiä vessoja, jos palkkapäivänä tilille pamahtaa lisää rahaa. En mä oo nirso töiden suhteen, vaan valmis tekemään mitä tahansa.

IMG_2034
Valinta opiskelupaikasta taitaa kuitenkin syntyä mieluisuuden mukaan eikä rahan. Syynä on se, etten yksinkertaisesti löytänyt mitään korkeapalkkaista alaa, jota olisin ollut valmis opiskelemaan. Lisäksi tajusin, että halutessani voin aina perustaa oman yrityksen ja samantien tulot moninkertaistuu, vaikka alan tes olisi kuitenkin pieni. Tällä hetkellä on noussut yksi mahdollinen opiskeluvaihtoehto: toimintaterapeutti. Vaihtoehto tuli sitä kautta, että googlailin lyhyitä koulutuksia ja selasin Turun ammattikorkeakoulujen tarjontaa. Pähkäilin, että tulisiko musta terveydenhoitaja, kätilö, sosionomi, hammashoitaja vai toimintaterapeutti. Mietin pitkään, että mikä ihme on toimintaterapeutti ja pienten googlailujen jälkeen tajusin, että oonhan mä käynytkin sellasen vastaanotolla kerran aiemmin. Työn puolesta vein yhden lapsen sinne, mutta ainakin mulle ala oli silti aika uusi tuttavuus. Töitä tehdään paljon lasten kanssa ja se on iso plussa. Mua on aina kiinnostanut kaikki poikkeavat käytökset lapsissa, esimerkiks ylivilkkaus ja keskittymiskyvynhäiriöt - mutta psykologian opiskeleminen ei kiinnosta mua niin kokonaisvaltaisesti, että sinne kannattaisi hakea. Oon tehnyt paljon töitä nimenomaan ylivilkkaiden poikien parissa ja siksi tiiän jo etukäteen, että millaista työ saattaisi olla. Lisäksi työ on päivävuoroa, joka on aika ehdoton vaatimus mulle. Mä en pysty työskentelmään kaksi- tai edes kolmivuorotyössä ollenkaan, sillä mun keho ei kestä sitä: unirytmin muuttaminen vie multa monia viikkoja, oon jatkuvasti väsynyt, päivät menee vaan sängyssä makoillen sekä töissä en pysty keskittymään. Tällä hetkellä oon kuitenkin just nimenomaan kolmivuorotyössä ainakin toistaiseksi ja se kyllä näkyy mun työmotivaatiossa ja huolimattomuudessa, kun virheet lisääntyy. Näin nuorena ei oo helppo valita työpaikkaansa, joten näillä kuitenkin mennään toistaiseksi. 

IMG_2059
Hassua, että yhdestä alasta tuli mulle ihan ookoon sijasta ihan jees, vaikka vielä viikko sitten en tiennyt opiskelukuvioistani mitään. Jos pääsisin opiskelemaan 2016 vuonna, niin valmistuisin 23-vuotiaana, mikä käy mulle paremmin kuin hyvin! Toimintaterapeutille oli joskus Suomen ainoa jatkokoulutusmahdollisuus Jyväskylässä, mutta valitettavasti vuosi tai kaksi sitten koko koulutus lopetettiin. Kyllähän tulevaisuudessa voi kuitenkin opiskella lisää, jos siltä alkaa tuntumaan eikä mikään vaihtoehto oo lukkoonlyöty nuorenakaan. Ainut vaan, että vaikka luulin toimintaterapeutiksi pääsyn olevan helppoa, niin ei se ihan mennytkään niin… Mä saan 17p/30p todistuksesta ja pääsykokeesta voi saada maksimissaan 70p. Kuitenkin, pari vuotta sitten alin hyväksytty pistemäärä oli 87p/100p ja se tarkottaa sitä, että mun pitäisi saada täydet pisteet pääsykokeesta päästäkseni sisään. Aika masentavaa (ja mahdotonta) kyllä. Alaa voi opiskella valitettavasti vaan Turussa, Helsingissä, Oulussa ja Jyväskylässä - joista en haluaisi ajatella kyllä muita kuin ensimmäistä vaihtoehtoa.

Koska sisäänpääsy on noin vaikee prosessi, niin mun pitäisi keksiä vielä varasuunnitelma, että mihin muualle hakisin opiskelemaan. En kuitenkaan kovin pitkälle haluaisi venyttää korkeakouluopintoja, vaan päästä elämässäni myös eteenpäin. Sosiaalityö olisi myös vaihtoehtona, mutta onneksi vielä on muutama kuukausi aikaa miettiä. Tärkeintä oli, että keksin edes yhen kiinnostavan alan, jotta en oo yhtä pihalla tulevaisuuteni kanssa vielä vuosienkin päästä :-) 

IMG_2052
Vaikka mun sisäänpääseminen toimintaterapeutiksi näyttää aika mahdottomalta yhtälöltä, niin mä haluun kuitenkin tehdä kaikkeni sen eteen. Jos ammattikorkean ovet ei aukeiskaan, niin ainakin mulla olis aikaa kerätä mieletön määrä rahaa asuntosäästötilille ja mahdollistaa omakotitalon rakentaminen aiemmaksi. Molemmissa vaihtoehdoissa on siis reilusti hyviä vaihtoehtoja ja ainahan on vielä kuitenkin vaihtoehtona käydä korottamassa joku ylppärinumero, jotta saisi enemmän pisteitä pääsykokeisiin varten.

Mua kiinnostaa tietää, että missä ammatissa te näkisitte mut tulevaisuudessa? 

perjantai 16. lokakuuta 2015

HOME DETAILS

IMG_2211
IMG_2293IMG_2296
IMG_2244IMG_2158IMG_1760
IMG_2285
IMG_1350
Oon tehnyt pieniä muutoksia kotiin ja erityisesti makuuhuone, eteinen ja keittiö on muuttunut aika isosti. Vaikka valkosta on edelleen paljon, niin kaipasin vähän jotain toistakin väriä tänne. Kävelin yks ilta viereiseen metsään, löysin kivan kepin ja toin sen kotiin. Kuivattelin sitä pari päivää, kiinnitin sen eteiseen ja nyt se toimii pikkulaukkujen säilytyskeppinä. Musta toi tuo kivaa vaihtelua, vaikkei meillä enää ookaan mitään paikkaa, johon vois ripustaa takit roikkumaan… Pyrin tällä hetkellä kokonaan ilmaisiin ratkaisuihin ja siksi oonkin penkonut omat sisustusvarastot, jotta löytäisin kaikki mahdolliset vaihtoehdot kodin uudistamiseen. Ennen omilleen muuttoa ostin kaikki kivannäköiset jutut, enkä miettinyt yhtään, että sopiikohan ne sitten yhteen :-D Siksi kaapeissa on nyt vaikka ja mitä turhaa, jotka pitäisi laittaa eteenpäin. Viikonloppuna oon menossa kotikotiin penkomaan vinttiä ja toivon löytäväni jotain siistejä sisustusjuttuja monen vuosikymmenen takaa. Viime kerralla nappasin mukaani ikivanhan ikkunan pikkusiskon huoneesta, iskä rikkoi sen lasin ja toin sen tänne kotiin. Täällä se pyöri varmaan kaks kuukautta sisällä ennenkuin keksin, että mitä siitä aion tehdä. Aion tehä siitä kivan hyllyn, joten pidän peukut pystyssä, että löydän samanlaisen vanhan ikkunan vintiltä viikonloppuna. En kyllä yhtään tiedä, että sopisko sellainen ikivanha ikkunahylly meille, sillä meiän muu sisustus on aika uudehkoa. Viimeksi bongasin sieltä vintistä varmaan kaksisataa vuotta vanhan reen ja sanoinkin, että haluun sen kyllä joskus koristeeksi tulevaan omakotitaloon, sillä se oli ihan törkeen iso ja hieno! No saa nähä, mitä raahaan tällä kertaa mukanani...

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

ENSIMMÄINEN SYYSASU

IMG_1591
IMG_1652
IMG_1561
IMG_1681IMG_1650
IMG_1609
IMG_1597
IMG_1620
IMG_1568
IMG_1621
Olin niin iloinen, kun löysin Lontoosta ihan sairaan lämpimän syystakin ja vielä oikeessa koossa. Tykästyin tähän asuun niin paljon, että se tais olla mun päällä ihan luvattoman monta kertaa, sillä periaatteena toimi muutamanakin päivänä "kukaan ei nähnyt mua eilen, joten voin käyttää tätä uudelleen tänäänkin". Mulla on ollut aikamoinen pula takeista, enkä mä oo yksi niistä tytöistä, joilla on kymmeniä erilaisia takkeja ja päivittäin erilainen yläosa. Mulla on tasan kolme takkia ja siksi päälle eksyykin aina se sama, sillä harvoja takkeja löytyy tarpeeksi pienikokoisina olkapäistä. Oon kyllä muutenkin tosi huono pukeutumaan, yleensä mulla on liikaa vaatetta päällä ja meinaan tukehtua kuumuuteen ulkona. Tai sit vastavuoroisesti havahdun liian myöhään siihen, ettei ulos voi mennä ilman viittä villapaitaa päällekkäin :-D Olis niin ihana asua maassa, jossa olis vuoden ympäri samanlainen sää ja aurinko paistais jatkuvasti. Viimeistään sitten eläkepäivinä mä otan suunnaksi eksoottiset aurinkorannat ja raahaan sinne kamppeeni vuosikausiksi, sillä eikö se niin mene, että "home is where your bag is". Ainakin mun kohdalla asia on tismalleen noin! 

maanantai 12. lokakuuta 2015

HYMYILYTTÄÄ

IMG_9021
Mä rakastan siistiä vaatekaappia, jossa kaikki sointuu keskenään. Oon silti hirveen huono pitämään omaa vaatekaappiani siistinä ja eilen kun innostuin siivoomaan sitä, niin halusin kaikkien korien mätsäävän keskenään. Joonas meinas repiä housunsa, kun siirsin kaikki tavarat ylähyllystä pois, koska ne pilas mun mielestä vaatekaapin kauneuden sisältäpäin. 

Kun joku lempparibloggaaja julkaisee niin hyvän postauksen, että sen käy lukemassa varmaan viiteen kertaan parin tunnin sisällä. 

Se tunne, kun instagramkuva on jo valmiiksi tarpeeksi valoisa ja hyvälaatuinen, ettei sitä tarvii muokata ennen lisäämistä mitenkään.

Säästötilisumman kasvaminen niin isoksi, että sillä voi mahdollistaa jo suurempiakin hankintoja. Jos mä saan kevääksi työpaikan, niin muutan mun säästötilin vihdoin ja viimein asp-tiliksi ja aloitan tosissani säästämään tulevaisuuden asuntoa varten. Tällä hetkellä mulla on 1/4 osa summasta säästössä, joka mun pitää saada kasaan, jotta asuntolainan saisin. Kuulostaa niin konkreettiselta ja jännältä, mutta en oo halunnut avata aspia vielä ollenkaan, kun kaikki tulevat palkat menee matkustamiseen… 

IMG_9009
Se tunne on ihan paras, kun tulee uutena tyyppinä jonnekin, jossa kaikki muut tuntee toisensa ja silti tuntuu päässeensä heti porukkaan mukaan. Näin käy aika harvoin, mutta se tuntuu niin kivalta silti.

Haaveilen ihan älyttömästi matkasta Venetsiaan, Roomaan, Pariisiin, Madridiin, Barcelonaan sekä Islantiin. Noi on mulle sellaiset must-see-paikat tästä läheltä ja vähän harmittaa, etten oo koskaan käynyt niissä. Toivottavasti asia kuitenkin korjaantuisi lähivuosina. 

Tehtiin eilen ensimmäistä kertaa ite piparitaikina, sillä aiotaan järkätä meillä pienet illanistujaiset kuukauden päästä ja tehdä sinne tarjoilut, joten tottakai piti testata piparitaikinan teko etukäteen. Vaikka yleensä oon aina sitä mieltä, että ite tehty on parempaa, mutta kyllä Myllyn Parhaan piparitaikina on mun ikuinen lemppari!

Vaihdettiin eilen vähän sisustusta ja tuntuu heti erilaiselta olla täällä, kun seinät ei hetkeen kyllästytä. Vaikkei muutos ookaan kovin iso, niin silti se piristi. Siivottiin kaikki kaapit samalla perinpohjaisesti ja sieltä löytyi ison ikeapussillisen verran sisustustavaroita, joita en osais ikinä kuvitella pitävänikään esillä. Tän siitä sai, kun osti ennen muuttoa kaikkea kivaa eikä ne sit sopinutkaan valmiiseen kotiin. Pitäisi varmaan laittaa ne myyntiin, jotta saisi pois nurkista. 

IMG_9006
Pienenä mua huijattiin syömään tavallista marjarahkaa sillä verukkeella, että se on sama asia kuin teletappien tappivanukas. Uskoin sen hävettävän monta vuotta, mutta kun älysin sen, niin lopetin syömisen joskus seittemänvuotiaana. Vihasin sitä monta vuotta, mut nyt aikuisena oon taas alkanut väsäämään sitä aamusin. 

Opiskelusuunnitelmat alkaa pikkuhiljaa hahmottua, mutta siitä kerron enemmän seuraavassa tai sitä seuraavassa postauksessa! Pitäisi kyllä silti jatkaa opiskelupohdintoja ja miettiä sen rinnalle joku toinenkin vaihtoehto.

Oon tyytyväinen siihen, kun oon saanut pidettyä hyvän postausdraivin tässä kuussa ja saanut joka toinen päivä julkaistua uuden tekstin. Tottakai mulla on ollut paljon postauksia valmiiksi kirjoitettuna, mutta nyt oon saanut säännöllistettyä rytmin tasaiseksi.

Eteisremontti, jonka seurauksena koko koti on kuin uusi. Sen seurauksena innostuin hakemaan metsästä yks ilta kepin ja ripustamaan sen eteiseen ja se sopii siihen kuin nenä päähän. Muutenkin on kivempi olo, kun paikat alkaa pikkuhiljaa miellyttämään enemmän.

IMG_9015
En koskaan meinaa löytää kaupoista siemenetöntä vesimelonia, mutta rakastan sitä ihan ylitsepääsemättömän paljon. Siemenellinen taas on ihan kamalaa ja koko nautinto menee siihen, että nyppii siemenet yksitellen irti… 

Mä rakastan mennä aikaisin nukkumaan tai ylipäätänsä nukkumista. Tuntuu ihanalta mennä sellaseen aikaan nukkumaan, että tietää aamulla herätessään olevansa virkeä ja uutta energiaa täynnä.

Vanhojen valokuvien vertailu nykyelämään, kun ajattelee, ettei ole voinut näyttää tollaiselta ennen! :-D Jotenkin piristävä huomata, että on näyttänyt ennen kamalammalta kuin nykyään eli parempaan päin ollaan menossa. Välillä katon vanhoja vaatteita, meikkaustyyliä ja ylipäätänsä omaa vanhaa olemustani kauhusta kankeena.

Yllättävät kutsut puolitutun illanistujaisiin tai vaikka snäppäilyt. Musta noi on niin ihania eleitä, jotka piristää mielettömästi päivää. 

lauantai 10. lokakuuta 2015

VAPAA VIIKONLOPPU

IMG_1314
IMG_1935IMG_1327IMG_1329
syksykuvat
IMG_1904IMG_1222
Heräsin just pari minuuttia sitten, etin flickrin kautta muutamat julkaisemattomat kuvat ja liitin ne kaikki tähän… Haha, reaaliaikainen bloggaaja ilmottautuu! Mulla ei oo ollut vapaata viikonloppua ikuisuuteen, joten tän lauantain ja sunnuntain aion löhöillä sohvalla kanapitsaa syöden sekä hyviä leffoja kattoen. Rehellisesti sanottuna en ees muista, milloin oisin viimeks kattonut telkkaria? Katon sitä niin harvoin, että villi veikkaus on, että puoli vuotta sit… Kaikenlisäks oon ihan hulluna nykyään kanapitsaan ja ehkä en kerro ääneen, että saan tuhottua ison pellillisen sitä parissa tunnissa, ihan yksinäni. Huomenna yritän saada valmiiksi yhen sisustuspostauksen valmiiksi, joka liittyy ensimmäiseen kuvaan sekä kuvata viimeaikaiset ostokset. Nyt mä kuitenkin suuntaan takaisin peiton alle makoilemaan ihan vaan siksi, ettei oo pakko nousta. Pitäkää tekin rentouttava viikonloppu!

torstai 8. lokakuuta 2015

SILMÄT RISTISSÄ

IMG_1488
Kivaa aamua! Täältä tulis yks täysin suunnittelematon postaus, sillä mun postaushammasta kolottaa niin paljon, että oli pakko tulla höpöttelemään tänne. Pääsin vasta yöllä kotiin aamulla töistä ja tänään piti herätä väsyneenä työhaastatteluun kesken hyvien unien. Mä oon hakenut töitä viikonlopuiksi (kutsukaa vaan työnarkomaaniksi, mutta mä en haluu olla ihminen, joka ei pääse elämässään eteenpäin tai ei ylipäätänsä menesty) ja jo parin tekstarin jälkeen tää työnantaja sanoi, että "tuu meille töihin" ja tänään kävin sit näyttäytymässä. Kaikista hauskinta oli musta se, ettei kyseiseen paikkaan ees etitty työntekijää, vaan päätin kokeilla onneani ja lähettää hakemuksia ihan joka puolelle. Hain siis henkilökohtaisen avustajan paikkaa sekä puhelinpäivystäjän työtä viikonlopuiksi ja sain ne molemmat! Kyse on kuitenkin keikkatyöstä, että en mä suinkaan seittemänpäiväistä työviikkoa paina, haha. Nykyään työnhaku on helpottunut paljon, kun multa löytyy työkokemusta kuuden vuoden ajalta ja monet työnantajat on valmiita palkkaamaan mut jo pelkästään CV:n perusteella, kun aloitin työt 13-vuotiaana (äitin kielloista huolimatta…). Poistui iso kivi sydämeltä, kun on nyt kivoja lisätöitä vähemmän kivan päätyön ohella.

Mun päätyössä on se huono puoli, että hyviä puolia ei oikeestaan oo. Mitä tahansa mä teen, niin molemmat pomot soittaa valittaen. Kun mä soitan kysyäkseni apua, niin puhelimesta ei edes vastata. Ja jos vastataan, niin puhelimen toisesta päästä kuuluu ääretöntä tiuskimista ja valitusta. Sanon aina huomenta ja moi, kun tuun töihin, mutta en kuule sitä koskaan takaisin. Yritän hymyillä ja pyytää anteeksi, jos johonkin vessaan on jäänyt yksi hius, jota en oo huomannut. Palkat on aina väärin, kaikilla työntekijöillä. Mä kyllä oikeesti tykkään tosta työstä, mutta ulkopuoliset henkilöt saa kyllä nakerrettua työmotivaatiota ihan minimiin, kun kuulen aina pelkkiä valituksia ja halveksuvia katseita. Helpottavaa on kuitenkin tietää, että vika ei ole mussa, vaan kaikkia kohdellaan yhtä huonosti. Firman nimeä en tietenkään voi sanoa, mutta jokaiselta työntekijältä oon kuullut ainakin kerran: "En voi ymmärtää, että firma on niin iso ja koko Suomen laajuinen, mutta asiat on silti työntekijöillä näin huonosti. Meitä on varmaan satatuhatta työntekijää, joita saa näköjään kohdella miten tahansa."

raitapaita
IMG_1494
Kollaasit9
IMG_1474
IMG_1475
Lasken kuitenkin päiviä omaan irtisanoutumiseeni (tammikuun 31.päivä, täältä mä tuun) ja sitä, että pääsen työhön, jossa mä en oo yksi niistä aliarvostetuista tyypeistä, joita voi kohdella miten tahansa. Mulla on niin monta vuotta työkokemusta, että voin ihan yleistäen sanoa, että suurinta osaa nuorista kohdellaan huonosti ihan vaan iän vuoksi: työtunteja vähennetään, palkkaa lasketaan joka kuukausi "vahingossa" väärin ja ihmisarvoa kohdellaan vähättelevästi. En tiedä kerroinko koskaan, mutta keväällä, kun olin siellä pikaruokaraflassa ja se pomo kieltäytyi maksamasta palkkaa, niin mä otin yhteyttä oikeuteen. Että en mä pelkää toimia tai pitää kiinni oikeuksistani, sillä musta on niin väärin, että muita kohdellaan näin. Tällä hetkellä elämä tuntuu kuitenkin ihan kivalta, vietän silmät ristissä aikaa sängyssä, kone sylissä. Oon lähettänyt parit sähköpostit, syönyt kaks päivää pelkkää omenapiirakkaa laiskuudessani sekä ettinyt netin läpi kaikesta matkustamiseen liittyvästä. Kuuntelen Spotifystä sairaan vanhoja biisejä ja niistä herää paljon muistoja mieleen. Muistoista tuli mieleen, että kohta pitäisi suunnata syömään lisää omppupiirakkaa (en vieläkään jaksa tehä kunnon ruokaa…) ja pakkailla tavaroita valmiiksi, sillä kohta pitäisi suunnata keskustaan.