sunnuntai 4. lokakuuta 2015

LENTÄVÄT LEHDET

IMG_2073
IMG_2078
IMG_2126
IMG_2128
IMG_2085
IMG_2092
IMG_2131
Nyt voin sanoa, että jokasyksyiset lehtikuvat on napattu (kahessa minuutissa kiireessä, mutta kuitenkin). Tavallaan oon aina tykännyt syksystä, kun silloin on alkanut jokin uusi juttu elämässä, mutta tänä syksynä sellaista tunnetta ei oo ollut. Kuvioissa on ainoastaan työntekoa ja liikaa vapaa-aikaa. Koulua mä en sinäänsä ikävöi, mutta niitä päivittäisiä kontakteja koulukavereihin kyllä. Välivuotenani oon tuntenut oloni vähän yksinäiseksi, kun kaksi hyvää ystävää lähti heti valmistumisen jälkeen maailmalle ja töissäkään en tapaa lähes koskaan ketään. Ja silloin, kun tapaan, niin pelkkä moikkaaminen saa mut höpöttämään vaikka ja mitä. Mietin kovasti jonkun harrastuksen aloittamista, jotta löytäisin uusia tuttavuuksia, mutta senkin joudun poissulkemaan epäsäännöllisten työaikojen vuoksi. Pakko myöntää, että tän hetkinen elämä tuntuu tylsältä, kun ylppäritkin on ohi… Arkeen paluu tuntui niin kovalta, että mietin jo jonkun vuoden pituisen opiskelun aloittamista, mutta onneksi luovuin ajatuksesta! En silti ikinä kadu päätöstäni välivuoden pitämisestä, tää on ollut kaikinpuolin mun elämäni ihaninta aikaa yksinäisyydestä huolimatta. En tiedä kokeeko joku toinen välivuotta viettävä samanlaisia fiiliksiä, nimittäin olisi kiva kuulla, että miten teidän vuosi koulun ulkopuolella on lähtenyt sujumaan? :-)

Vaikka harvoin mulla on tällasia kuvia ilman jotain kunnon ideaa, niin nää kuvastaa mua aidoimillani: kaapin ensimmäiset vaatekappaleet päälle vedettynä ja aito hymy. Käytiin ainoastaan tankkaamassa auto viereisellä huoltoasemalla ja kiskoin nää päälleni siksi ajaksi, kunnes pysähdyttiin ottamaan blogikuvia. Aamuiset meikit oli jo ihan levinneet, ripsarit karisseet silmistä ja mielikin vähän väsynyt. Kuitenkin erityisesti tossa vikassa kuvassa mun hymy on niin aidoimmillaan, vino ja vinksahtanut, haha!

2 kommenttia:

  1. Aivan ihania syksykuvia!!♥ Itsellänikin kesän kiire on vaihtunut kuin huomaamatta samanlaiseen syksyyn, eikä sellaista "uuden alkua" ole tullutkaan, niinkuin joka vuosi yleensä.. Ehkäpä juuri se valmistuminen ja töiden jatkaminen saivat tällaisen tunteen aikaan, en tiedä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mä en näköjään koskaan kasva liian vanhaksi lehtikasoihin :-) Ymmärrän sua ihan täysin, me kun ollaan valmistuttu ihan samaan aikaan ja itseasiassa muutenkin aika samanlainen elämäntilanne!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)