sunnuntai 18. lokakuuta 2015

MITÄ MÄ VOISIN OPISKELLA

IMG_2033
Opiskeluvalintojen kanssa oon pähkäillyt niin monta vuotta, etten edes pysyis laskuissa perässä. Mä oon aina arvostanut korkeaa koulutusta, mutta en yksinkertaisesti usko, että musta olis sellaiseen. Tykkään liian paljon työnteosta, että opiskeluun on ollut toisinaan vähän vaikea keskittyä. Mua ei oo valitettavasti koskaan kiinnostanut muut kuin naisvaltaiset alat, joissa palkka on ihan mielettömän pieni. Yllän niihin joinain kuukausina ihan jo nytkin, ilman mitään koulutusta. Siksi onkin ihan hullua, että käymällä monta vuotta yliopistoa saa satasen parempaa palkkaa kuin kouluttautumattomana. Oon ollut aina työmyönteinen (isona poikkeuksena kuitenkin ilta- ja yövuorot!) ja työt on hoitunut hymyillen. Siksi aluksi aattelinkin, että koska mikään työ ei herätä mussa erityistä inhoa tai vastaavasti suunnatonta iloa, niin miksen valitsis alaa palkan perusteella. Unelmoin kuitenkin isosti ja mulle on tärkeämpää se, että voin vapaa-ajallani tehdä hauskoja juttuja eikä tartteis koskaan murehtia rahasta. Mun unelmat vaatii toteutuakseen järjettömät summat rahaa ja musta on ollut oikeesti ihan ookoo jynssätä vaikka yleisiä vessoja, jos palkkapäivänä tilille pamahtaa lisää rahaa. En mä oo nirso töiden suhteen, vaan valmis tekemään mitä tahansa.

IMG_2034
Valinta opiskelupaikasta taitaa kuitenkin syntyä mieluisuuden mukaan eikä rahan. Syynä on se, etten yksinkertaisesti löytänyt mitään korkeapalkkaista alaa, jota olisin ollut valmis opiskelemaan. Lisäksi tajusin, että halutessani voin aina perustaa oman yrityksen ja samantien tulot moninkertaistuu, vaikka alan tes olisi kuitenkin pieni. Tällä hetkellä on noussut yksi mahdollinen opiskeluvaihtoehto: toimintaterapeutti. Vaihtoehto tuli sitä kautta, että googlailin lyhyitä koulutuksia ja selasin Turun ammattikorkeakoulujen tarjontaa. Pähkäilin, että tulisiko musta terveydenhoitaja, kätilö, sosionomi, hammashoitaja vai toimintaterapeutti. Mietin pitkään, että mikä ihme on toimintaterapeutti ja pienten googlailujen jälkeen tajusin, että oonhan mä käynytkin sellasen vastaanotolla kerran aiemmin. Työn puolesta vein yhden lapsen sinne, mutta ainakin mulle ala oli silti aika uusi tuttavuus. Töitä tehdään paljon lasten kanssa ja se on iso plussa. Mua on aina kiinnostanut kaikki poikkeavat käytökset lapsissa, esimerkiks ylivilkkaus ja keskittymiskyvynhäiriöt - mutta psykologian opiskeleminen ei kiinnosta mua niin kokonaisvaltaisesti, että sinne kannattaisi hakea. Oon tehnyt paljon töitä nimenomaan ylivilkkaiden poikien parissa ja siksi tiiän jo etukäteen, että millaista työ saattaisi olla. Lisäksi työ on päivävuoroa, joka on aika ehdoton vaatimus mulle. Mä en pysty työskentelmään kaksi- tai edes kolmivuorotyössä ollenkaan, sillä mun keho ei kestä sitä: unirytmin muuttaminen vie multa monia viikkoja, oon jatkuvasti väsynyt, päivät menee vaan sängyssä makoillen sekä töissä en pysty keskittymään. Tällä hetkellä oon kuitenkin just nimenomaan kolmivuorotyössä ainakin toistaiseksi ja se kyllä näkyy mun työmotivaatiossa ja huolimattomuudessa, kun virheet lisääntyy. Näin nuorena ei oo helppo valita työpaikkaansa, joten näillä kuitenkin mennään toistaiseksi. 

IMG_2059
Hassua, että yhdestä alasta tuli mulle ihan ookoon sijasta ihan jees, vaikka vielä viikko sitten en tiennyt opiskelukuvioistani mitään. Jos pääsisin opiskelemaan 2016 vuonna, niin valmistuisin 23-vuotiaana, mikä käy mulle paremmin kuin hyvin! Toimintaterapeutille oli joskus Suomen ainoa jatkokoulutusmahdollisuus Jyväskylässä, mutta valitettavasti vuosi tai kaksi sitten koko koulutus lopetettiin. Kyllähän tulevaisuudessa voi kuitenkin opiskella lisää, jos siltä alkaa tuntumaan eikä mikään vaihtoehto oo lukkoonlyöty nuorenakaan. Ainut vaan, että vaikka luulin toimintaterapeutiksi pääsyn olevan helppoa, niin ei se ihan mennytkään niin… Mä saan 17p/30p todistuksesta ja pääsykokeesta voi saada maksimissaan 70p. Kuitenkin, pari vuotta sitten alin hyväksytty pistemäärä oli 87p/100p ja se tarkottaa sitä, että mun pitäisi saada täydet pisteet pääsykokeesta päästäkseni sisään. Aika masentavaa (ja mahdotonta) kyllä. Alaa voi opiskella valitettavasti vaan Turussa, Helsingissä, Oulussa ja Jyväskylässä - joista en haluaisi ajatella kyllä muita kuin ensimmäistä vaihtoehtoa.

Koska sisäänpääsy on noin vaikee prosessi, niin mun pitäisi keksiä vielä varasuunnitelma, että mihin muualle hakisin opiskelemaan. En kuitenkaan kovin pitkälle haluaisi venyttää korkeakouluopintoja, vaan päästä elämässäni myös eteenpäin. Sosiaalityö olisi myös vaihtoehtona, mutta onneksi vielä on muutama kuukausi aikaa miettiä. Tärkeintä oli, että keksin edes yhen kiinnostavan alan, jotta en oo yhtä pihalla tulevaisuuteni kanssa vielä vuosienkin päästä :-) 

IMG_2052
Vaikka mun sisäänpääseminen toimintaterapeutiksi näyttää aika mahdottomalta yhtälöltä, niin mä haluun kuitenkin tehdä kaikkeni sen eteen. Jos ammattikorkean ovet ei aukeiskaan, niin ainakin mulla olis aikaa kerätä mieletön määrä rahaa asuntosäästötilille ja mahdollistaa omakotitalon rakentaminen aiemmaksi. Molemmissa vaihtoehdoissa on siis reilusti hyviä vaihtoehtoja ja ainahan on vielä kuitenkin vaihtoehtona käydä korottamassa joku ylppärinumero, jotta saisi enemmän pisteitä pääsykokeisiin varten.

Mua kiinnostaa tietää, että missä ammatissa te näkisitte mut tulevaisuudessa? 

8 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus ja ihanaa vaihtelua! Astetta pohdiskelevampi mut tosi ajankohtanen aihe ainaki mulle! Tosiasia mustakin on vaan se, että täytyis sen ammatin palkkauksen olla sellanen, että sillä tulee toimeen eikä tarttis leipäjonossa seisoskella ja vielä mulle ainakin henk.koht. sellane ammatti, jossa myös viihtyis!
    Sun uresuunnitelmat kuulostaa tosi hyviltä ja nään sut kyl tossa ammatissa ja ylipäätään sellasissa ammateissa, joissa toimitaan lasten kanssa ja täytyy osaa ottaa vastuuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla tän olevan hyvää vaihtelua :-) Oon yrittänyt viime aikoina postailla erilaisemmista aiheista, mutta välillä kirjotettavaa on vaikea keksiä tavallisen arjen ulkopuolelta. Samaa mieltä oon sun kanssa siitä, että haluun tulla työlläni hyvin toimeen, voida maksella asuntolainaa pois ja lisäksi muutaman kerran vuodessa matkustella yms! Harmi, kun ei voi kuitenkaan etukäteen tietää, että millaista jossain työssä olisi ennenkuin pääsee ite tekemään sitä, esimerkiks opiskelujen ohella… Olis kiva kokeilla tai nähdä toimintaterapeutin arkea ihan konkreettisesti, mut harvemmin niihin tilanteisiin pääsee sivullisena seuraamaan :-( Sinne mä kuitenkin aion ensimmäisenä vaihtoehtona pyrkiä, loput kaks vaihtoehtoa on vielä avoinna, sillä en tiedä muiden kaupunkien hakukäytännöistä sen enempää.

      Poista
    2. Hurjasti tsemppiä! Parempi yksi päätös ja päämäärä kuin ei ollenkaan! :)

      Poista
    3. Olipa hyvin sanottu, en oo ite ees tajunnut ajatella tolla tavalla! :-)

      Poista
  2. Toimintaterapeutti tai muu ihmisten kanssa työskentely mun mielestä on se sun juttu! Ammattikorkeaan on vaikea päästä kuulemma mutta jos sen paikan saa niin saa kyllä olla tyytyväinen ja nähdä vaivaa! Itse ainakin olisin valmis semmoseen jos sinne pääsisin vaikka se olis aluksi hankalaa työelämän jälkeen kun ei ole istunut koulunpenkillä kohta puoleentoista vuoteen..:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin se kuulosti heti mun jutulta ja kun mainitsin poikaystävällekin, niin hän tokaisi, että osais kuvitella mut just tollasella alalla :-) Mihinkään sairaanhoidollisiin tehtäviin en nimittäin sopisi, sillä omistan pahan piikkikammon ja tekee vähän pahaa kattoa ihmisiä sellaisissa kivuissa - ja tossa en joutuis kohtaamaan sellaista. Mieluustihan mä astelisin sisään vaikka heti, mutta tieto siitä, että pääsykokeesta pitäisi saada tismalleen täydet (tai jos pisterajat nousee, niin mun pitää heittää tälle alalle hyvästit, sillä ei millään oo mahollista saada pääsykokeesta yli maksimipisteitä…). Ymmärrän sua, sillä itekin oon viettänyt välivuotta maaliskuusta lähtien ja siksi koulunpenkki tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, haha!

      Poista
  3. Ihanaa kun olet niin päämäärätietoinen! Niin työnteossa kuin tulevaisuutta pohtiessasikin :) Monet nykypäivän nuoret saisivat ottaa siusta mallia! :'D Toimintaterapeutti kuulostaa mielenkiintoiselta ammatilta, olisi huippua jos pääsisit heti sisään ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassu sanavalinta kuvailemaan mua, mun mielestä mä oon taas ihan holtiton ja sellanen fiilispohjalta menijä :-D Haha, mut ehkä mä opiskelujen ja töiden suhteen oon päämäärätietoinen, vaikken oo koskaan tajunnut. Olipas ihana kommentti, kiitos paljon :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)