torstai 8. lokakuuta 2015

SILMÄT RISTISSÄ

IMG_1488
Kivaa aamua! Täältä tulis yks täysin suunnittelematon postaus, sillä mun postaushammasta kolottaa niin paljon, että oli pakko tulla höpöttelemään tänne. Pääsin vasta yöllä kotiin aamulla töistä ja tänään piti herätä väsyneenä työhaastatteluun kesken hyvien unien. Mä oon hakenut töitä viikonlopuiksi (kutsukaa vaan työnarkomaaniksi, mutta mä en haluu olla ihminen, joka ei pääse elämässään eteenpäin tai ei ylipäätänsä menesty) ja jo parin tekstarin jälkeen tää työnantaja sanoi, että "tuu meille töihin" ja tänään kävin sit näyttäytymässä. Kaikista hauskinta oli musta se, ettei kyseiseen paikkaan ees etitty työntekijää, vaan päätin kokeilla onneani ja lähettää hakemuksia ihan joka puolelle. Hain siis henkilökohtaisen avustajan paikkaa sekä puhelinpäivystäjän työtä viikonlopuiksi ja sain ne molemmat! Kyse on kuitenkin keikkatyöstä, että en mä suinkaan seittemänpäiväistä työviikkoa paina, haha. Nykyään työnhaku on helpottunut paljon, kun multa löytyy työkokemusta kuuden vuoden ajalta ja monet työnantajat on valmiita palkkaamaan mut jo pelkästään CV:n perusteella, kun aloitin työt 13-vuotiaana (äitin kielloista huolimatta…). Poistui iso kivi sydämeltä, kun on nyt kivoja lisätöitä vähemmän kivan päätyön ohella.

Mun päätyössä on se huono puoli, että hyviä puolia ei oikeestaan oo. Mitä tahansa mä teen, niin molemmat pomot soittaa valittaen. Kun mä soitan kysyäkseni apua, niin puhelimesta ei edes vastata. Ja jos vastataan, niin puhelimen toisesta päästä kuuluu ääretöntä tiuskimista ja valitusta. Sanon aina huomenta ja moi, kun tuun töihin, mutta en kuule sitä koskaan takaisin. Yritän hymyillä ja pyytää anteeksi, jos johonkin vessaan on jäänyt yksi hius, jota en oo huomannut. Palkat on aina väärin, kaikilla työntekijöillä. Mä kyllä oikeesti tykkään tosta työstä, mutta ulkopuoliset henkilöt saa kyllä nakerrettua työmotivaatiota ihan minimiin, kun kuulen aina pelkkiä valituksia ja halveksuvia katseita. Helpottavaa on kuitenkin tietää, että vika ei ole mussa, vaan kaikkia kohdellaan yhtä huonosti. Firman nimeä en tietenkään voi sanoa, mutta jokaiselta työntekijältä oon kuullut ainakin kerran: "En voi ymmärtää, että firma on niin iso ja koko Suomen laajuinen, mutta asiat on silti työntekijöillä näin huonosti. Meitä on varmaan satatuhatta työntekijää, joita saa näköjään kohdella miten tahansa."

raitapaita
IMG_1494
Kollaasit9
IMG_1474
IMG_1475
Lasken kuitenkin päiviä omaan irtisanoutumiseeni (tammikuun 31.päivä, täältä mä tuun) ja sitä, että pääsen työhön, jossa mä en oo yksi niistä aliarvostetuista tyypeistä, joita voi kohdella miten tahansa. Mulla on niin monta vuotta työkokemusta, että voin ihan yleistäen sanoa, että suurinta osaa nuorista kohdellaan huonosti ihan vaan iän vuoksi: työtunteja vähennetään, palkkaa lasketaan joka kuukausi "vahingossa" väärin ja ihmisarvoa kohdellaan vähättelevästi. En tiedä kerroinko koskaan, mutta keväällä, kun olin siellä pikaruokaraflassa ja se pomo kieltäytyi maksamasta palkkaa, niin mä otin yhteyttä oikeuteen. Että en mä pelkää toimia tai pitää kiinni oikeuksistani, sillä musta on niin väärin, että muita kohdellaan näin. Tällä hetkellä elämä tuntuu kuitenkin ihan kivalta, vietän silmät ristissä aikaa sängyssä, kone sylissä. Oon lähettänyt parit sähköpostit, syönyt kaks päivää pelkkää omenapiirakkaa laiskuudessani sekä ettinyt netin läpi kaikesta matkustamiseen liittyvästä. Kuuntelen Spotifystä sairaan vanhoja biisejä ja niistä herää paljon muistoja mieleen. Muistoista tuli mieleen, että kohta pitäisi suunnata syömään lisää omppupiirakkaa (en vieläkään jaksa tehä kunnon ruokaa…) ja pakkailla tavaroita valmiiksi, sillä kohta pitäisi suunnata keskustaan. 

6 kommenttia:

  1. Tykkään niin paljon sun tavasta kirjoittaa:) Syyllistyn nykyään turhan usein siihen että vaan selaab postauksien kuvat läpi mutta sun postaukset luen aina sanatarkasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihana kuulla! Mä taas tykkään usein jopa enemmän tietyn bloggaajan teksteistä kuin kuvista ja siksi niillä kuvilla ei oo mitään väliä :-D Tietenkin on kyllä bloggaajia, joilta sujuu sekä kuvaaminen että kirjoittelu yhtä hyvin.

      Poista
  2. Oot kyllä mun lempibloggaaja! Osa mun elämää on taas takas ku oot taas postailemassa siellä! :D Paljon onnitteluja vielä uusista töistäsi! Kuulostaa tosi ikävältä toi päätyö, tsemppiä sinne hurjasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wää, ihana kommentti! Kukaan ei oo ennen sanonu noin ♥ Kiitoskiitos, tää piristi mun päivää - oon lähössä just 15 tunniks töihin parin tunnin unilla migreenissä, joten sun takias päivä näyttää vähän valoisammalta :-)

      Poista
  3. Ihana Noora, olet niiiin hyvä kirjoittamaan ja kuvaamaan, halauksia ♡♡♡ t.Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha apua, en tiennyt, että sukulaiset lukee tätä :-D Miten ees löysit, kun en oo koskaan jakanut tän osoitetta missään? Mut kiitos paljon Kirsi, halauksia sinnekin <3 Ehkä me vielä ennen joulua nähään!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)