sunnuntai 25. lokakuuta 2015

SUNNUNTAIN MUISTOT

IMG_2449
IMG_2454
IMG_2439IMG_2426
Moikat tähän sumuiseen sunnuntai-iltapäivään! Tulin just omaan kotiin vanhempien luota ja kohta suuntaan näkemään kaveria, jota en oo nähnyt moneen kuukauteen. Puhuttavaa varmaan riittää ihan älyttömästi, kun välimatkaa on kertynyt meiän välille muutaman sadan kilometrin verran opiskeluiden vuoksi. Välillä oikein hävettää mennä jonnekin yhessä, kun höpötetään aina niin kovaan ääneen ja nauru raikaa seinienkin läpi selkeänä. Haha, viimeksikin oltiin shoppailemassa ja naurettiin keskellä käytävää kaksin kerroin ja yritettiin hillitä ittemme, jotta tilanne ei vaikuttaisi ihan niin kaaottiselta :-D Sellaset ystävät on kuitenkin niitä parhaimpia, joiden kanssa voi olla ihan miten tahansa ja silti on hyvä fiilis. Yläasteella oltiin ihan erottamattomat: tultiin aina kahestaan vastaan käytävillä, opettajien puhuttelut koski molempia ja toisen lintsatessa puuttui toinenkin. Mä kyyditsin meitä salaa skootterilla ties minne, pidettiin 14-vuotiaina (huonolla menestyksellä…) kokkikerhoa ja meiän leivonnaiset ei koskaan onnistuneet: kakut lässähti, pullat ei kohonneet ja ainoastaan palovaroitin osoitti toimintaansa säännöllisin väliajoin. Meiän äiti kutsui mun ystävää hölöttäjäksi ja tän toisen perhe valmisti enemmän ruokaa automaattisesti silloin, kun mä olin tulossa kylään. Pahimmassa teini-iässä muutin pois kotoa viereiseen mökkiin asumaan pariksi vuodeksi ja paras ystävä urhoollisesti päätti pelastaa tän neidon hädästä, kun pyöräili 12 kilometriä meille asentamaan mulle lukon. Tietenkin, jottei kukaan voisi häiritä. Suunniteltiin ahkerasti myös bileitä ja etittiin irc-galleriasta tuntemattomia tyyppejä, joita voitaisiin kutsua niihin. Kommentoitiin jokaisen potentiaalisen ehdokkaan kuvaan "moi, tutustutaaks" ja tällä tavalla tutustuin myös Joonakseen.

Okei, ehkä mä lopetan nyt näitten kamalien muistojen muistelemista ja suuntaan keskustaan :-D Palaillaan vähän fiksumpien juttujen parissa!

4 kommenttia:

  1. Hui! Aikamoine puoli avautu susta, hyvällä tavalla! Onhan kaikkia vähän villimpiä jossain vaiheessa elämää ja se on iha normaalia! :D kauniita kuvia jälleen ja toi sun hymy saa kyllä omatki suupielet ylöspäi :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, aijaa! :-D Olin kyllä aika villi yläasteiässä ja silloin tuli koettua ihan älyttömästi hauskoja juttuja, kuten karattua monen sadan kilsan päähän yksin nettitutun perässä, käyty ulkomailla kavereitten kanssa, tutustuttu ihan tuntemattomiin ihmisiin ja lähetty vaikka toiselle puolelle Suomea pippaloiden toivossa. Monesti saatettiinkin kävellä ulkona ja kuunnella vaan kerrostalojen pihalta, että missä saattais olla illanistujaiset ja päädyttiin sinne sitten yöksi, vaikkei edes tunnettu ketään sieltä. Kaikesta on tottakai kuvia, koska jo silloin järkkäri oli puoliks liimautunut muhun kiinni ja valokuva-albumeissa on varmaan viis tuhatta kuvaa noilta ajoilta! Yhtäkkiä mä rauhotuin, vaikka kokeilunhaluisuus ja uteliaisuus elämään säilyikin. Samalla jäi kuitenkin sen hetkiset ystävät, jotka ei "aikuistuneetkaan" samaan tahtiin mun kanssa, vaan halus jatkaa tota elämänvaihetta (ja jatkaa muuten edelleenkin, melkein kuuden vuoden tän jälkeen). Nykyään oon niin jalat maassa, että uusien tuttavuuksien on ehkä vaikea uskoa tällasta, kun nykyään mua kiinnostaa matkustelu, omakotitalo ja työt niin vahvasti :-D Oho, kylläpä mä innostuin höpöttelemään aiheen vierestä taas. Mut kiva kommentti, kiitos paljon :-)

      Poista
  2. Hahaa, en kestä!! :D Tuollaiset ystävät on ihan parhaita :'D Ihana postaus Noora <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Monesti on niitä kavereita, joiden kanssa käy esimerkiks vaan viettämässä iltaa yhessä - mut sellaset, joiden kanssa voi kikattaa kaksin kerroin ihan keskellä päivää, on niitä parhaimpia :-) Mä ainakin arvostan kaikista eniten kavereissa sitä, että niiden kanssa voi höpöttää ihan mistä tahansa, puhua syvällisemmistäkin jutuista sekä ilmaantua toisen olohuoneeseen kattomaan leffaa, kun kaipaa seuraa. Haha, kiitos ihana Tuuli!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)