sunnuntai 1. marraskuuta 2015

FIILIKSET JUST NYT

IMG_2520
IMG_2493
Syksy sujahti ohi pienessä silmänräpäyksessä ja nyt alkaa mun mielestä vuoden tylsin vaihe, nimittäin talvi. Seuraavina kolmena kuukautena ei tapahdu oikeastaan mitään ihmeellistä, lukuunottamatta muutamia illanistujaisia sekä työpaikan pikkujouluja. Oon kietoutunut kodin lämpimimpään vilttiin ja mun syksy kuluu varmasti sen sisällä istuen. Kynttilät on löytänyt paikkansa olohuoneesta ja on ihana istua niitten valossa kirjottamassa blogijuttuja. Kaikki rahat menee tällä hetkellä säästötilille ja oon niin helpottunut, että viimein kahen viikon päästä oon saanut kasaan kaikki Balille menevät rahat hotelleista surffikursseihin. Vielä pitäisi säästää keväälle rahaa neljän kuukauden työttömyysajan verran, mutta oon yllättynyt, miten kivutonta on ollut laittaa kaikki rahat senttejä myöten säästötilille. Ei edes harmita se, että kävin viimeksi kampaajalla toukokuussa ja hiuksien tyvikasvu erottuu monen sentin verran. Tai se, että jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja aamupalaksi on ollut kuukauden verran pelkkää kuivaa leipää :-D Kuitenkin ilman tällaista radikaalia muutosta en olisi millään saanut noin montaa tuhatta euroa säästöön, vaan suurin osa olisi kulunut uusiin vaatteisiin tai just siihen ruokaan. Hyvä päätös siis elää muutama kuukausi näin alkeellisesti! 

IMG_2516IMG_2481
IMG_2490
Ensi kuu on mun ja poikaystävän viimeinen kuukausi samassa sängyssä, sillä tammikuussa tää toinen osapuoli pukeutuu armeijan vihreisiin. En vielä tiedä, että miltä se arki tuntuu yksin eläessä, mutta ei siitä varmastikaan mikään mieltä ylentävä kokemus oo tulossa. Ajatukset sitä kohtaan on aika negatiivisia ja ainut positiivinen juttu siihen liittyen onkin, että se mahdollistaa mun lähtemisen kuukaudeksi ulkomaille. Jos oltaisiin asuttu yhdessä, niin lähteminen ei olisi ollut niin helppo tai edullinen vaihtoehto. Oon kuitenkin yrittänyt nauttia tästä toisiksi viimeisestä kuukaudesta, joka on mahdollista viettää yhessä. Toivon koko sydämestäni puolen vuoden armeija-aikaa ja oonkin sanonut, että jos sieltä hitto vieköön vuosi napsahtaa, niin mä murran hänen jalkansa toimintakyvyttömäksi. Vuoden tyttöystävä-palkinto siis kuuluu ehdottomasti tähän osoitteeseen, haha. No höpöhöpö, kyllä mä yritän vähän muuttaa asennettani ja tehdä armeija-aikana paljon niitä omia juttujani sekä yrittää keksiä niistä hetkistä positivisia asioita. Aloittaa vaikka uuden harrastuksen ja täyttää kalenteria uusilla tekemisillä, jottei arjesta tuu liian yksipuolista. 

IMG_2478IMG_2464
Aloitan myös uudenlaisissa työtehtävissä viikonloppuisin. Seuraavat kolme kuukautta aion tehdä niin paljon töitä, kuin ikinä saan. Välillä ei oo viikkoihin mitään ylimääräistä työtä ja sit tulee töitä taas koko viikonlopuksi. Aloitan kuitenkin avustamaan kehitysvammaista henkilöä ja se jännittää mua aika paljon. Töitten tekemisessä oon aika itsevarma, mutta nyt tunnen itteni ihan alottelijaksi. Ehkä syynä on se, että oon tehnyt paljon töitä pienten lasten kanssa ja nyt kohteena onkin aikuiset. Kävin allekirjoittamassa työsopimukset tänään ja tästä lähtien oon jokaisena lauantai-iltana henkilökohtaisena avustajana pari tuntia. Musta on kiva tehdä välillä töitä erilaisten ihmisten kanssa, jotta työt ei muuttuisi liian yksitoikkoisiksi. Lisäksi mä rakastan kirjottaa CV:hen uuden osion työkokemuksen laajenemisesta. Viikon päästä on mun ensimmäinen työpäivä ja voi vitsit, että jänskättää! Se, että saanko mä minkäänlaista kontaktia avustettavaan ja tykkääköhän se musta. Pitäkää peukut pystyssä, vaikka kaikki tuleekin varmasti menemään ihan hyvin.

8 kommenttia:

  1. Ihana kuulumispostaus Noora! :) Vitsit, olisinpa itsekin noin hyvä säästämään! Jostainhan se on tosiaan aina tingittävä, jos rahaa meinaa saada kunnolla kasaan. Ja tsemppiä tulevaan armeija-aikaan, vaikka uskon kyllä että aika tulee menemään yllättävän nopeasti kun siihen yksinoloon tottuu, ja tuleehan poikaystäväsi aina välillä lomille sieltä :) Vaikka varmastihan toista ehtii tulla kunnolla ikävä tuona aikana!
    Kiva että olet saanut nyt myös hieman erilaisia työtehtäviä, uskon että pärjäät hyvin myös kehitysvammaisten kanssa :) Olen saanut siusta blogisi perusteella niin reippaan ja mukavan kuvan, josta olisi vaikea olla pitämättä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon :-) Sun kommentti tsemppas mua paljon ja oli ihana lukea tätä! Jokaisella on omat tapansa säästää, mutta rahaa on tullut hyvin kasaan jo ihan vaan sillä, etten käytä ollenkaan päihteitä tai käy viihteellä viikonloppuisin. Lisäksi toi ruokabudjetti sekä vaatteiden ostamattomuus on ollut suurimpia asioita, joilla on saanut vaikutettua rahankäyttöön. Armeija-ajasta en vielä osaa sanoa mitään, sillä etukäteen on mahdotonta sanoa, että miten arki alkaa rullailemaan ja miltä tuntuu nukkua lähes jokaisena yönä yksin. Oon muutenkin niin säikky, että vähän pelottaa toi yksin asuminen, etenkin öisin! :-D

      Haha, voi vitsit - mun poikaystävä sanoo aina noin mulle, kun sanoit tossa työjutussa. Se aina hokee, että musta on vaikea olla pitämättä, kun luon hyvän ensivaikutelman jo pelkällä olemuksellani. Itehän tietenkin näkee ittensä toisenlaisessa valossa ja onhan se fakta, ettei kaikki silti tule toimeen kaikkien kanssa. Siksi pelkäänkin välillä sitä pahinta vaihtoehtoa, että vaikka kuinka yrittäisin olla ystävällinen ja mukava, niin jotakuta mun pelkkä olemassaolo ärsyttäisi töissä. Vapaa-ajalla se on ihan toinen juttu, kun voi valita seuransa vapaasti, mutta töissä on vähän pakko olla hyvät välit toisiinsa :-)

      Poista
  2. Vitsit miten kadehdin sun päättäväisyyttä ja ku jotain päätät saada ni teet kaikkes sen eteen. Tollasella asenteella pärjää elämässä aina. Oo tyytyväinen itsees <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kyllä tyttö kultaisella sydämellä ja ihanalla luonteella varustettuna! Kiitos paljon, sä saat myös olla tyytyväinen ittees, sillä hyväsydämisiä ja aidosti muiden puolesta iloisia tyyppejä on aika harvassa nykyään. Tossa päättäväisyydessä oot oikeessa, koska en voi ymmärtää esimerkiksi ihmisiä, jotka haaveilee asioista, muttei saa tehtyä niiden eteen mitään :-D Elämässä ei menesty, jos ei oo valmis ponnistelemaan unelmiensa ja tavotteidensa eteen.

      Poista
    2. Kiitos itse ihana tyttö siellä! :) ja toi viiminen lause osuu kyllä nii hyvi ku nappi silmään!!!

      Poista
    3. Se on totuus, jota harva oikeesti sisäistää ja yleensä he kummastelee muiden elämän etenemistä :-D

      Poista
  3. tsemppiä uuteen työhön! sehän on nykyään vähän muotiakin että tyvikasvu kasvaa...tai ainaki huomannu monilla :-D ja ite syön joka aamu kaurapuuroa ja ruisleipää kahvin kera enkä kyllästy siihen varmaa...ainakaa toivottavasti :-) terveellistä kun on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna :-) Niin on joo, mutten oikeen tykkää siitä itelläni - tekee mut helposti sellaiseksi kodittoman ja orvon näköiseksi, haha. Voi että, kuuntelen ihan kateellisena sun juttujas, en nimittäin pysty syömään ollenkaan enää pastaa tai leipää. Söin niitä joskus ihan törkeet määrät ja nyt pelkkä jauhomössöjen ajatteleminenkin ällöttää. Tätä se omillaan asuminen on, kun hedelmät tuntuu kalliilta ja litran jugurttipurkki loppuu päivässä :-D

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)