torstai 26. marraskuuta 2015

LISÄÄ OPISKELUJUTTUJA

Downloads2
Oon ihan turhautunut edes miettimään tätä aihetta enää tai sitten mun on vaan hyväksyttävä se, ettei mulla yksinkertaisesti oo unelmatyötä. Viime opiskelupostauksessa olin varma, että toimintaterapeutti vois olla ihan kiva, mutta nyt taas oon ajatellut sosiaalityötäkin vaihtoehdoksi. Olisi helppoa, jos voisi nähdä päivän molempien työstä edes pienen osan, niin päätös voisi olla helpompi. Enhän mä voi ilman näkemistä tietää, että onko kumpaakaan alaa edes tarkoitettu mulle?! Käytännössä se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, joten oon avannut tyhjän vihon ja kirjoittanut siihen molemmista plussat ja miinukset. Tällä hetkellä ne on aika tasaväkiset, eikä kumpikaan nouse ylitse toisen. En kuitenkaan haluaisi lukea kaksiin eri pääsykokeisiin, joten siksi en haluaisi mennä koittamaan molempia ja mennä opiskelemaan sitten sitä, johon pääsen sisälle. Liian työlästä ja mieluummin lukee yhteen pääsykokeeseen täysillä kuin kahteen huonosti.

Mä haluaisin ehdottomasti opiskella täällä Turussa, mutta kelpuuttaisin Tampereenkin vaihtoehdoksi, sillä mun paras kaveri viettää siellä kanssa opiskelijaelämää. Molempia aineita voi opiskella täällä, mikä on ehdoton plussa. Sosiaalityössä opiskeluaika on 1,5 vuotta pidempi ja palkaltaan se on muutamia satasia parempi kuin toimintaterapeutissa. Toimintaterapeutti voi kuitenkin perustaa oman yrityksen, mitä sosiaalityöntekijä ei oikein voi tehdä, ja loppujenlopuksi niitten palkat on aika samoissa luokissa. Sosiaalityöntekijällä on myös laajempi työnkuva ja se voi tehdä paljon erilaisia asioita - toimintaterapeutilla on suppeammat työmahdollisuudet. Molemmilla aloilla on paljon töitä, joten sekään ei oo ratkaiseva tekijä.

Sosiaalityössä mua kiinnostaa erityisesti lapset ja nuoret. Lastensuojelutyö on hurjan rankkaa, mutta jollain tavalla oon ihan valtavan kiinnostunut siitä. Haluun olla osana auttamassa ja luomaan lapsille turvallisempaa lapsuutta. Toinen potentiaalinen vaihtoehto sosiaalityön sisällä vois olla perhe- ja kasvatusneuvolatäti, jossa autettaisiin perheitä erilaisissa kriiseissä ja ongelmatilanteissa. Suurin plussa on ehdottomasti se, että yhdellä koulutuksella on niin monta vaihtoehtoa, että missä voi tehdä töitä. Vaikka ala on valtavan aliarvostettu, niin joku mua tässä kiehtoo. Suurin miinuspuoli on työn rankkuus ja mahdolliset vaaratilanteet työn kautta. Se onkin ainut syy, miksi mä pohdin tätä niin pitkään. Että onko musta siihen, riitääkö mun luonne ja osaanko mä jättää omat tunteet työn ulkopuolelle?

Toimintaterapeutin työ on varmasti psyykkisesti paljon helpompaa ja työssä kokee paljon onnistumisen tunnetta. Haluaisin ehdottomasti tehdä töitä lasten kanssa, eikä esimerkiksi aikuisten kuntoutus kiinnosta niin paljoa. Erityisesti lasten poikkeava käytös kiinnostaa, keskittyömisongelmat ja heidän toimintakyvyn parantaminen arjessa. Kunnallisella puolella palkkaus on huono ja tän opiskeleminen tarkottaisi siis oman yrityksen perustamista. En näe yritystoimintaa kuitenkaan huonona asiana, sillä mä oon aina ollut sellanen oman tieni kulkija ja olisi oikeesti kiinnostavaa saada jotain ihan konkreettista ja toimivaa aikaiseksi. Tuntuu niin vaikeelta tehdä päätös, kun molemmissa aloissa on hyvät ja huonot puolensa! Voi, kun voisin vaan opiskella molemmat yhtäaikaisesti ja päättää sitten, että kumpi on kivempi vaihtoehto :-D Olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos teiltä kuulisi mielipidettä asiaan ja siitä, että kummassa näätte mut selkeemmin? En ikinä kysyisi neuvoa, jos en olisi näin hukassa, mutta aion käyttää jokaisen oljenkorteni tässä asiassa. 

8 kommenttia:

  1. niiiin kiva kun pohdiskelet näitä juttuja avoimesti täällä blogissakin! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, sillä nää postaukset auttaa mua selventämään omia ajatuksia paremmin :-) Oon aika hukassa näitten opiskelujen suhteen, joten helpottaa purkaa fiiliksiä tekstipohjaan.

      Poista
  2. Vaikeita päätöksiä ja tosi vaikee alkaa sun puolestakin päättämään! Tiiätkö, oisko mahdollista osallistua molempien ammatinalan harjottajien kautta heidän työpäiväänsä? Se varmasti selkentäis ajatuksia. Kaksiin pääsykokeisiin luku vaatii kyllä tuhottoman paljon aikaa, joten niinku itekin totesit, ois varmasti fiksumpaa ja itseään säästääkseen parempi panostaa kunnolla vain yhteen. Koska sosiaalityö on alkanu kiinnostaa sua ni varnaan kannattaa selvittää itelle just perin pohjin, millanen ihminen oot itse. Kestätkö ne paineet ja pystytkö erottaa omat tunteet ja oman ja työelämän toisistaan. Molemmat alat kieltämättö kuulostaa tosi sun jutuilta! Ehkä asian pohdiskelu vaatii vielä hiukan enemmän aikaa ja kypsyttelyä. Uskon et sul tulee joku päivä sellanen fiilis et tää se on. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeita, vaikeita ja vielä kerran vaikeita juttuja! Mä itseasiassa mietin sitä, että kysyisin voisinko osallistua molempien työpäivään edes hetkeksi. Luovuin siitä kuitenkin, koska niissä pitäisi kysellä niin paljon lupia ja sosiaalityöhön ei missään nimessä pääsisi ulkopuolinen pelkästään katsomaan… Oon koittanut miettiä noiden kahden väliltä ja ostin eilen sosiaalityön pääsykirjan, jotta saisin edes jotain tuntumaa aiheeseen :-) Kirja oli aika lyhyt sinäänsä, mutta teksti vaikutti aika hankalalta. Jos molemmat kirjat ois lyhyitä, niin voisin käydä koittamassa onneani molemmilla aloilla. Tällä hetkellä ei auta kuin toivoa parasta ja ajatusten selkeentymistä!

      Poista
  3. Sosiaalityö kuullostaa enemmän sun jutulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos paljon kommentista! Molemmat tuntuu tasan yhtä hyviltä vaihtoehdoilta ja sisältää omat hyvät puolensa :-D Opiskeltavaa alaa ei nykyään enää vaihdeta tosta noin vaan ja siksi päätös täytyy tehdä huolella.

      Poista
  4. Vaikeuksissa olevien perheiden auttaminen ei blogin lukemisen perusteella kuulostaisi ihan sun ammatilta. Oot kuitenkin antanut itsestäs aika "herkän" kuvan ja sen mukaan siis tähän päätökseen tulin. En siis epäile etteikö halu auttaa riittäisi, mutta työ on varmasti tuhottoman raskasta henkisesti. Saatan tietysti olla täysin väärässä kun en sua tunne mutta tällainen itsellä tuli mieleen:) toivottavasti saat ratkaisun tehtyä, onnea siihen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka ikinä ootkaan, niin mun on pakko kiittää sua koko sydämestäni! Usein moni ei uskalla sanoa mitään "muskaavaa" muiden haaveiden eteen, vaikka niillä sanoilla olisi tärkeä merkitys. Siksi oonkin kiitollinen, että sä tulit ja kommentoit ajatukses ääneen :-) Mä oon ite miettinyt sosiaalityössä ihan samoja juttuja ja sitä, että oonko nimenomaan liian herkkä siihen. Puhuttiin tästä pitkään poikaystävänkin kanssa ja hän ei myöskään osannut sanoa, että osaanko mä pitää omat tunteeni erossa töistä vai en. Oon kuitenkin tosi empaattinen luonteeltani, mutta toisaalta se taas lisäisi työmotivaatiota ja aitoa halua auttaa. Vaikeita juttuja pohdittavaksi! Päihdepuolella en missään nimessä vois olla töissä, se olisi liian raaka pala purtavaksi. Sen sijaan esimerkiksi kasvatusneuvolassa olisi psyykkisesti helpompaa olla töissä, kun niissä paneudutaan enemmän oireilevaan lapseen :-) Sosiaalityössäkin on niin laaja työnkuva, että voi melkeenpä valikoida, että minkälaisissa tehtävissä haluaa työnsä tehdä.

      Kuitenkin oli hyvä kuulla, että muutkin on miettineet mun (epä)sopivuutta alalle. Mun mielestä on aina hyvä, jos joku kyseenalaistaa omia valintoja, sillä silloin niitä tulee itekin mietittyä tarkemmin. Yritän nyt joulukuun aikana miettiä tarkemmin asiaa ja käydä vaikka ammatinvalintapsykologilla, jos ei muu auta! :-D

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)