keskiviikko 18. marraskuuta 2015

MUUTAMA SANA YLIOPPILASKIRJOITUKSISTA

IMG_2992
Olin yläasteeseen saakka luokan parhaimpia koulussa ja kokeista tuli aina ysejä ja kymppejä. Sillä aikaa, kun kaikkien muiden todistusten keskiarvo laski yläasteella teini-iän seurauksena, niin mä kurottelin aina vaan korkeampia tuloksia. Oli siis ilmiselvää, että menisin lukioon yläasteen jälkeen. Ysiluokan päättötodistustuksen keskiarvo oli vähän vajaat 9 ja puoli - ja tuntui mielettömältä, että sillä pääsisi minne tahansa opiskelemaan. Olin pitänyt itteäni hyvänä oppijana, jolle hyviä numeroita tuli helposti. Erityisesti äikkä oli mun vahvuus, josta oli koko yläasteen ajan tullut pelkkiä täysiä pisteitä. Olin heikoimmillani kuviksessa, sillä se ei kiinnostanut mua missään vaiheessa. Kuulin etukäteen, että lukiossa monen numerot tippuu paljon, mutta en osannut ottaa sitä kauhean tosissani. Kuitenkin jo ensimmäisessä jaksossa olin todistanut väitteen todeksi, kun kaikki numerot tippui vähintään kolmella. Se oli oikeesti järkytys, sillä en ollut tottunut niihin nelos- ja vitosriveihin. Tunsin itteni niin tyhmäksi ja laiskaksi. Mun lukion heikoimmat aineet oli pitkä matikka, äikkä ja englanti - ja ne kaikki kolme päädyin silti kirjoittamaan vähän pakosta.

Vuosi sitten syksyllä oli ekat ylppärit ja kirjoitin silloin psykan ja enkun. Vietin melkein kaksi kuukautta ulkomailla opetellen englantia, mutta mä en vaan kehittynyt. Syksyllä otin vielä kolme lisäkurssia englannin opettelemiseen, mutta muutosta ei vaan tapahtunut. Olin niin surkea, että opettajakin halveksui sitä, että olin menossa kirjoittamaan. Kirjoitin lisäaineita opettajalle, nielin ne haukut häneltä ja halusin tehdä parhaani. Englannista tuli lopulta vahva A, vaikka läpipääsemistä kerkesin jännittämään kovasti. Olin iloinen, että pääsin läpi, mutta pettynyt numeroon. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että mä tein oikeesti hulluna töitä, olin kolmella enkun lisäkurssilla, kaks kuukautta ulkomailla ja lisäksi valmennuskurssilla - kyse ei enää ollut siitä, etten olisi tehnyt töitä. Vaan siitä, että mulla ei vaan yksinkertaisesti ollut kielipäätä. Enkun numeroa en siksi halunnut käydä korottamassa, vaan se jäi ikuiseksi "häpeäpilkuksi" ylioppilastodistukseen. Kirjoitin sen kuitenkin ylimääräisenä, kun opo suositteli sitä siksi, että monissa jatko-opiskelupaikoissa huomioitiin englannin numero. Onneksi en tuu tarvitsemaan tota numeroa enää missään, joten tekisi mieli käydä pyyhkimässä se yotodistuksesta pois, haha. 


IMG_2994
Kävin koko lukion ajan pitkää matikkaa ja en koskaan tainnut saada kutosta parempaa. Kurssinumerot oli poikkeuksetta aina nelosia tai vitosia ja opettaja niuhotti vieressä, että numeroitten pitäisi nousta. Pakollisia kursseja tais olla kymmenen ja mä uusin niistä jokaikisen eli kävin ne kaikki kahdesti. Joistakin kursseista en kuitenkaan päässyt edes uusinnasta läpi ja todistukseen jäi nelonen. Ylppäreihin mennessä olin totaalisen kypsä kaikenmaailman turhiin funktioihin, joiden olemassaoloa mä en ikinä tulis tarvitsemaan. Jaksoin abijakson alkuajan lukea matikkaa aika paljon, mutta sitä työtä oli niin laajasti, että mun kaikki aika meni matikan lukemiseen. Tässä vaiheessa tehtiin myös preli, josta en päässyt edes läpi… Yksi iso kompastuskivi oli laskimen oleminen englanniksi, sillä enhän mä ymmärtänyt mitään englannista. Puolessa välissä abijaksoa sitten päätin, että keskityn mieluummin aineisiin, joista mulla on mahdollisuus saada hyvä numero ja lopetin matikan harjoittelun. Sen jälkeen en avannutkaan kirjaa, kunnes muutama päivä ennen ylppäreitä avasin Youtuben ja rupesin kattomaan sieltä matikkavideoita. Katoin niitä tunnin päivässä ja yritin painaa mieleeni Opetustv:n Jannen höpöttelyitä. Olin niin heikko matikassa, että oltiin jo laskettu opon kanssa etukäteen, että voisin päästä kompensaatiolla kuitenkin ylioppilaaksi, jos en pääsisi matikasta läpi. Siksi mun tavoitteena oli pelkästään läpipääsy ja ajatus edes C:n kirjoittamisesta oli niin kaukainen, että vertasin sitä L:n saamiseen. Heitin vitsillä Joonakselle, että "mitä mä saan, jos kirjoitan C:n" ja sovittiin vitsillä, että saan ilmaisen ulkomaanmatkan. Tää oli niin järjetön sopimus, sillä kumpikaan meistä ei ikinä uskonut mun yltävän edes A:han ja kaikenlisäksi Joonaksella ei olisi ollut rahaakaan maksaa mua ulkomaille. Kun keväällä tulokset julkistettiin, niin en tiennyt, kuinka olisi pitänyt reagoida. Kirjoitin vahvan C:n, mutta me kuitenkin luovuttiin siitä ulkomaanmatkasta, sillä enhän mä viittinyt sitä työttömältä vaatia! :-D Vieläkään en tiedä, miten mä sein tein, mutta nostin tasoani parissa päivässä kolme numeroa. 

Ruotsista mä tykkäsin, mutta kuuntelut ei sujuneet yhtään. Joka viikko pyysin lainaksi ruotsin kuunteluita ja opettaja sitten salaa niitä mulle antoi. Istuin monta iltaa kuulokkeet korvissa ja yritin ymmärtää ruotsinkielistä puhetta. Pitkään junnasin samoissa pistemäärissä, mutta lopulta pistemäärä alkoi paranemaan hitaasti. Kirjoituksista tuli C, johon olin ihan tyytyväinen, vaikka M oli alunperin tavoitteena. Mun taso oli kuitenkin kutosta, joten nostin vähän omaa tasoani.

IMG_3002
Sitten se kamala äikkä. Kirjoitin 50 ylimääräistä tekstitaidonvastausta, käytiin niitä opettajan kanssa läpi, luin netistä ohjeita ja vinkkejä sekä opettelin kielioppia. En millään ymmärtänyt tekstitaitojen ideaa, joten ylppäreistä tuli kaikkien aikojen pettymys eli B. Toki se oli omaa tasoani, mutta olin tehnyt niin paljon töitä, että olisin mielestäni ansainnut paremman. Äikkä vaikuttaa kuitenkin jokaikiseen jatko-opiskelupaikkaan, että tiesin heti meneväni korottamaan sen. Nyt syksyllä mä luin netistä muiden tekstitaitovastauksia, mutta en kirjoittanut yhtäkään itse. En edes koskenut kynään. Olin luovuttanut toivoni sen aineen suhteen, enkä uskonut voivani korottaa numeroani, kun en edelleenkään tajunnut niiden ideaa. Esseet meni mulla yhtä huonosti, viime keväällä sain esseestä 20/60 pistettä. Joonas jaksoi silti aina ihmetellä, että mikä mulla äikässä mättää, kun sen mielestä kirjoitan blogitekstejä kuitenkin hyvin. Tuli kuitenkin äikän ylppärit ja luulin sen menneen samalla tavalla kuin viimeksikin. Soitin kansliaan kyselläkseni vastauksia ja kanslisti totesi: E. Olin ihan äimällä lyöty, sillä miksi saan paremman numeron kirjoittamatta yhtäkään vastausta ja kaikenlisäksi nostin kolmella numerolla?! Ihan käsittämätöntä, se oli jo melkein L:n puolella, muttei ihan riittänyt sinne asti.

Terveystiedon kirjoitin uutena, sillä halusin tietää, että onko siitä tosiaan niin helppo saada hyvä numero. Kavereilta olin kuullut, että siitä saa helposti M:n lukematta ja mä halusin tottakai koittaa. Vaikka siinä on vaan kolme kirjaa, niin sitä tietoa oli älyttömästi. Mä oon siis käynyt yhen ainoan terveystiedon kurssin kolme vuotta sitten, enkä siis käynyt kakkos-, kolmos- tai edes abikurssiakaan. Luin terveystietoon paljon ja kuljin jokaisen bussimatkan se kädessäni. Alustavana se lähti kuitenkin C:nä ja ajattelin, että oon ihan surkea. Yllätys oli siis suuri, kun kanslisti ilmoitti sen olevan E! En tosiaankaan tiedä, että mitä tapahtui, mutta yllätti kyllä todella positiivisesti. Psykan kirjotin myös reaalina ja siitä tuli M, johon olin tyytyväinen. Lukuaineet sujui mulla kaikista parhaiten ja niissä käytin vaan yksinkertaisesti sitä taktiikkaa, että yritin lukea kirjat mahdollisimman moneen kertaan. Mulla ei tosiaankaan auta se, että luen kerran ajatuksella läpi, vaan kylmästi se, miten monta kertaa kirjat on katottu läpi. 

Lopuksi haluun vaan sanoa, että (ainakaan mun kohdalla) jonkun aineen keskiarvo ei määrittele mitenkään ylioppilaskirjoitusten sujumista. Vai miltä kuulostaa, että äikässä ja pitkässä matikassa ylitin tasoni kolmella numerolla ja terveystiedosta tuli yhen kurssin perusteella kaksi numeroa korkeampi numero pelkästään yhen pakollisen kurssin perusteella? Uskokaa itteenne (jota mä en tehnyt), ottakaa selvää tän hetkisestä tasostanne ja kirjoittakaa paperille tavoitteenne jokaisesta aineesta. Kun tavoitteet on luotu, on helpompi kattoa, että miten siihen pystyisi kurkottamaan ja missä asioissa pitäisi harjoitella extrapaljon. Tekemällä töitä saa helposti ylitettyä oman tasonsa ja se kannattaa mun mielestä ottaa tavoitteeksi!

Mun aiemmilla arvosanoilla en olisi päässyt opiskelemaan, mutta nyt nostin keskiarvoni sellaiseksi, että hakupapereissa on tasan M:n keskiarvo. Se on tarpeeksi hyvä mulle, että voin hyvillä mielillä hakea keväällä opiskelemaan! Vielä lähempänä maaliskuuta tuun kirjoittelemaan lisää opiskelujutuista, mutta toivottavasti tää postaus sai luotua uskoa toiseenkin huonotodistuksiseen tyyppiin, joka haluaisi nostaa numeroita ylppäreihin mennessä.

6 kommenttia:

  1. Sulla kävi hyvin noissa kirjoituksissa! Itse kirjoitin nyt syksyllä enkun ja terveystiedon, molemmista B ja pettymystä ei pysty kuvailemaan... En tiedä millä löytäisin kevään kirjoituksiin motivaatiota, kun pitäisi molemmat syksyllä kirjoitetut uusia joskus tulevaisuudessa. Mun pitäisi kirjottaa mahdollisimman hyvät paperit että joskus pääsisin sisään haluamaani paikkaan. Onneksi viettelen ensi vuonna välivuotta, joten käyn varmaan korottomassa joitakin aineita, tällä hetkellä tavoitteena on vain saada lakki päähän ensi keväänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sua hyvin, sillä mulla äikässä pettymys oli mielettömän suuri ton B:n pamahtaessa lopulliseksi arvosanaksi. Muistan vielä elävästi ne hetket syksyllä, kun olin jo peruuttamassa ylioppilaskokeiden ilmottautumista, sillä jouduin ottamaan töistä niitten takia kolme päivää vapaaksi ja surkuttelin sitä kolmensadan euron menetystä työpäivistä :-D Haha, onneksi kukaan ei vastannut siihen, kun yritin peruuttaa ilmottautumisen, sillä sieltä tuli hyvät numerot. Oon miettinyt, että miksi tänä syksynä mun kirjoitukset sujui noin paljoa paremmin (vaikka luin vaan 3-4h päivässä, sillä kävin kokoaikaisesti töissä) kuin keväällä, jolloin en käynyt töissä (ja kävin kuitenkin abikursseilla kertaamassa ylppäreitä varten). Tulin tulokseen, että kun elämä ei ole pelkkää koulunkäyntiä, niin mä ainakin onnistuin paljon paremmin. Kannattaa siis käyttää muutama tunti päivästä pelkästään siihen lukemiseen ja tehdä lopulla vapaa-ajalla jotain ihan muuta. Toki se voi olla vaikeaa, jos kouluakin on noin viisi tuntia päivässä. Mä lintsasin paljon koulusta just abijaksojen aikana ja luin sitten kotona ylppäreihin ja totesin sen todella toimivaksi :-D En tietenkään suosittele sitä, mutta ihmiset oppii niin eri tavoilla ja mä en esimerkiksi opi kuuntelemalla koulussa, joten mulle se oli toimiva ratkaisu.

      Ei vielä kannata murehtia noiden arvosanojen korottamista, vaan keskittyä enemmän siihen, että mihin alalle aiot hakea. Sen jälkeen kattoa, että mitkä hakuvaatimukset siellä on yopohjalta haettaessa, koska voikin käydä niin, ettei esimerkiksi englannin arvosanalla oo mitään merkitystä :-) Esimerkiksi monessa ammattikorkeissa katotaan vaan äikkää + kahta parasta muuta tulosta, mutta sekin riippuu hakukohteesta. Tärkeinhän on äikän numero, sillä sitä katsotaan jokaisessa jatko-opiskelupaikassa, joten yritä saada siitä mahollisimman korkea arvosana! Motivoi itteäs saamaan keväällä mahdollisimman hyvät tulokset, jotta korotettavia aineita ei tulisi lisää. Jos haluat jokatapauksessa pitää välivuoden - niin sulla on sen aikana vielä kaksi kertaa aikaa korottaa numeroita ja voi olla, että just valmistumisen jälkeisenä syksynä sullakin käy hyvä tuuri. Kokeile vaikka listata sun tavoitteet ja keskustele rohkeesti sun aineopettajan kanssa niistä, jotta voitte yhessä kattoa, että mitä sun pitäisi erityisesti treenata. Työtä on paljon, mutta selviät tekemällä hirmusesti töitä ja muistamalla nukkua kunnon yöunet. Jättitsempit viimiseen rutistukseen, toivon kaikkea hyvää sulle! :-)

      Poista
  2. Oot kyllä todellinen supernainen tolla todistuksella!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanot sinä, yksi fiksuimmista tuntemistani tytöistä! Mä oon kyllä tyytyväinen ylppäreitten keskiarvoon, mutta ton enkun voisin kyllä mielelläni käydä pyyhkimässä pois rumentamasta arvosanariviäni :-D

      Poista
    2. Älä sitä mieti, ei mullakaa siinä oo kauheesti näyttämistä, kun toisteks huonoin lävähti enkusta :D tiiät sen, että teit kaikkes sen eteen ja sen täs maailmas kuuluu riittää :)

      Poista
    3. Oot oikeessa :-) Enkku ja pitkä matikka on muutenkin sellasia, joissa vaaditaan hirveesti "turhia" pienenpieniä yksityiskohtia, joten eipä se arvosana jäänyt kauheesti mieltä vaivaamaan. Vaikka osais kokonaisuuden, niin sillä ei oo enkussa mun mielestä mitään merkitystä, kun se vaatimustaso on niin korkea nykyään.

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)