keskiviikko 30. joulukuuta 2015

TÄLTÄ PÄIVÄLTÄ

IMG_4370
IMG_4373
IMG_4368IMG_4372
IMG_4378
IMG_4385IMG_4380
Nää kuvat on tältä päivältä, kun meillä oli poikaystävän kanssa ensimmäinen vapaa aamu pitkästä aikaa. Käytin tilaisuuden hyväksi ja raahasin hänet seuraksi verotoimistoon oottamaan, kun siellä olis niin tylsää oottaa se pari tuntia yksin. Menin sinne alunperin sen vuoksi, että postissa tuli uusi verokortti, jonka veroprosentti oli puolet matalampi kuin mun nykyinen. Olin koko ajan siinä luulossa, että se matala prosentti nostetaan nykyiselle tasolle, mut vitsit kuinka väärässä olinkaan. Poistuin sieltä kolme kertaa korkeemman prosentin kanssa ja vei kyllä työmotivaation aika nollille, kun neljäosa palkasta menee nykyään veroihin… Tekis mieli muuttaa vaikka Australiaan, jossa voisin maksaa mielelläni ne verot, kun saisin vastapalvelukseksi lämmön ja ikuiset hiekkarannat, haha! Verotoimistossa käymisen jälkeen oli tarkotus ottaa asukuvia, mut heti kun olin saanut takin pois päältä, niin hytisin kolmen kuvan jälkeen: "ei otetakaan niitä, täällä on liian kylmä siihen puuhaan". Päädyttiin siis vaan kiertelemään Turun katuja ja kun sormet oli tarpeeksi jäässä, niin käytiin lämmittelemässä kahvilassa. Mä en tiiä mitään parempaa kuin toi omppusooda, jonka oon tilannut melkein jokaisella kerralla tonne mennessä. Jos ette oo maistanut, niin kannattaa ehottomasti tilata se, ette varmasti pety. Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan, jotta jaksan huomenna valvoa keskiyöhön, ettei jää raketit näkemättä. Hyvää yötä! 

maanantai 28. joulukuuta 2015

VIIMEINEN VIIKKO TÄN VUODEN AIKANA

IMG_4158IMG_4172
IMG_4170IMG_4083
Aika jännää, muutaman päivän päästä on jo tammikuu. Sään puolesta ei olis välttämättä arvannut, kun vielä edellispäivänä paistoi aurinko ja nurmikko oli vihreenä. Viime yönä tännekin tuli kuitenkin viimein lunta ja sen mukana kymmenen asteen pakkaset. Niitä pakkasia mä en kaivannut, mut lunta oli kyllä hiukan ikävä! Mun pitäisi oikeesti olla nyt meikkaamassa, sillä sovin kuvaustreffit kaverin kanssa heiän kerrostalonsa eteen ja mä istun edelleen sängyssä kotivaatteissa. Poikaystävä on kuvannut kaikki asukuvat jo monen vuoden ajan, joten saa nähdä, että mitä mieltä kaverit on näistä asujen kuvaamisista :-D Vakkarikuvaaja on kuitenkin nyt aika kauan pois pelistä, joten mieluummin mä turvaudun joka viikko eri kavereihin kuin seison jalustan kanssa pihalla yksinäni. Miten musta tuntuu, että kaikki tutut alkaa välttelemään mun seuraa, kun tietää mun laittavan heille järkkärin käteen aina sopivan tilaisuuden tullen, haha… Tällä viikolla pitäis käydä vielä postittamassa muutamat työkkärin laput, käydä kirjastossa palauttamassa muutamat kirjat, skannata tuntilistat palkanlaskentaa varten, käydä rentoutumassa ihonpuhdistuksessa, ostaa muutamat tarpeelliset jutut ja istua verotoimistossa kysymässä apua. Viis vuotta maksanut veroja, enkä silti ymmärrä niistä yhtään mitään ja joudun pari kertaa vuodessa käymään siellä paikanpäällä. No, sen jälkeen ei pitäis olla mitään enää hoidettavana hetkeen ja voin hyvällä omatunnolla hypätä seuraavaan vuoteen. 

perjantai 25. joulukuuta 2015

JOULUISIA TERKKUJA

IMG_3828
IMG_3934-002
IMG_4045
IMG_3981
Oon tullut kotiin joulun vietosta ja ihanaa päästä taas omaan sänkyyn. Ei oo oman kodin voittanutta, puhumattakaan oman sängyn ihanuudesta! Mulla on vielä huomenna vapaapäivä, jonka jälkeen työt kutsuu jälleen. Onneksi seuraavat kaksi viikkoa on vaan neljäpäiväisiä työviikkoja, sillä ensi perjantaina on uusivuosi ja sitä seuraavalla viikolla loppiainen. Mä nautin ihan älyttömästi tällasista arkipyhistä, koska silloin on pakko rauhoittua ja pääsee hetkeksi eroon niistä jokapäiväisistä velvollisuuksista. Saanen nimittäin esittäytyä: maailmankaikkeuden surkein kotitöiden tekijän kuva on tän tekstin yläpuolella, haha. Välillä muhun iskee sellanen siivouspuuska, että siivoon kodin lattiasta kattoon, mutta yleensä vaatekaapin vaatteet toimii mattona lattialla… Oon myös laiskoin ruuanlaittaja ja mieluummin oon nälkäisenä kuin teen itelleni hyvää ruokaa. Kaksiossa asuessa on myös inhottavaa, että pyykinpesupäivänä koti on täynnä lakanoita ja vaatteita kuivumassa, kun ei oo lisähuonetta sellaiseen kuivattamiseen. Sanokaa, että tätä lukee joku toinenkin kotitöiden välttelijä? Täällä sängyn pohjalla väsyttää ihan hirmusesti, vaikka en oo joulupyhinä mitään erikoista tehnytkään. Nyt aion startata vanhojen salkkareitten tuotantokaudet ja käpertyä viimeisiä kertoja poikaystävän kainaloon, kun vielä voin!  

tiistai 22. joulukuuta 2015

JOULUISIA FAKTOJA

Etin pienenä kaikki joululahjat etukäteen ja yksi parhaimpia hetkiä oli löytää ne hyvissä ajoissa ennen joulua. Silloin tiesi, että on ollut tarpeeksi kiltti, kun paketeista löytyi oma nimi. En kuitenkaan koskaan avannut niitä, vaan halusin vaan löytää ne. 

Mulle tuli ihan yllätyksenä viime vuonna, että muilla ihmisillä on tapana käydä saunassa jouluaamuisin. En oo aiemmin kuullutkaan tällaisestä, sillä mulle saunominen on niin arkinen asia. 

Toinen kummallinen juttu on mun mielestä se, että muut syö jouluruuan vasta myöhään illalla?! Meillä kotona se syödään aina kaheltatoista, eikä tulis mieleenkään oottaa koko päivää nälkäisenä iltaan asti. Tää on mulle ehottoman tärkee juttu ja varmasti vietän loppuelämäni joulut perheen kanssa ihan vaan siksi, että ruoka on tavalliseen aikaan. 

Ruuasta puheen ollen, mä en oikeen tykkää jouluruuasta. Erityisesti laatikot on aika vastenmielisiä, joten mun lautaselta löytyy joulusin kalaa, herneitä ja lihapullia - ei mitään ihmeellistä siis. Muistan, kun pienempänä isovanhemmat pakotti mut maistamaan joululaatikoita ja mun piti joka vuosi keksiä jokin juoni, jolla voisin välttää niitten syömisen. Pari vuotta sitten otin ensimmäisenä ruokaa, juoksin ruokapöytään, laitoin laatikot servettiin lautaseltani ja heitin ruualla täytetyn servetin takkaan palamaan. Haha, mua naurattaa tää edelleenkin :-D Oon aina ollut se tyttö, joka on kätkenyt pahat ruuat mieluummin vaikka taskuun kuin on syönyt niitä… 

Kirjoitin viimeks joulukortteja yläasteella, mut sen jälkeen en oo tainnut lähettää yhtäkään. Olisi kiva jonain vuonna muistaa kaikkia joulukorteilla!

Ostan kaikkien joululahjat jo marraskuussa, jotta joulukuun voin ottaa ihan rennosti. Siksi ihmettelenkin vuodesta toiseen niitä, jotka on päivää ennen joulua hirveessä paniikissa, kun ei löydy kellekään lahjoja. 

Oon istunut joulupukin sylissä jokaisena vuotena sen jälkeen, kun synnyin. Tänäkin vuonna meille tulee joulupukki ja varmasti meen taas syliin. Haha, joulupukki parka!

Mun mielestä valkoinen joulukuusi on niin nätti, että ihastelen aina muiden kotipostauksia, joissa se näkyy. Voi olla, että tulevaisuudessa meiltä löytyy myös sellainen perinteisemmän sijasta. 

Oon tehnyt jo muutaman kuukauden seittemänpäiväistä työviikkoa, koska en saa mun päätyöstä tarpeeksi tunteja. Nyt oon 35 tuntia viikossa töissä niin, että teen jokaisena päivänä noin 5 tuntia töitä. On aika raskasta, kun ei oo käytännössä yhtäkään vapaapäivää, mutta muuten ei riittäisi rahat elämiseen. Joulun vuoksi saan kuitenkin kolme palkallista vapaapäivää ensimmäistä kertaa elämässäni, josta oon ilonen. Nää vapaat tulee tarpeeseen :-) 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

KUVATTAVANA OLEMINEN

IMG_3461
IMG_3488
IMG_3463
…on sitä, että seisoo sormet jäässä kahenkymmenen asteen pakkasilla ja yrittää saada julkaisukelpoista matskua blogi puolelle. Tietenkin ilman takkia, koska eihän kukaan jaksa kattoa koko talvea asukuvia saman talvitakin kera. Ihme kyllä en oo pahemmin flunssassa lähes koskaan.

…on tuttua naapureille, jotka seuraa ikkunoista bloggaajatytön touhuja ja sitä, kun se saattaa viilettää kymmenen kertaa sisälle kuvauskertojen välissä. Välillä naapurit saattaa taputella vierestä tai puolestaan odottaa meiän kuvaussessioiden loppumista, jotta uskaltaisi mennä ohi. Muutamat on vihellelleet, jos mulla on ollut asukuvissa korkkarit ja hame ja siinä kohtaa on kyllä vähän hämmentynyt fiilis.

…turhauttaa, kun kuvaaja ei kerro kuvien epäkohdista. Saatan luulla, että kuvista tuli hyviä, kunnes kamerasta näkyy 200 otosta otsa huulipunassa ja naama mutrulla. Kun kyselee, että miksei kuvaaja maininnut mitään, niin vastaus on tuttu: en kiinnittänyt huomiota :-D Sanokaa, etten oo ainut tällaisen ongelman kanssa?! Ja vieläpä, kun yleensä se on nimenomaan poikaystävä, joka ne kuvat ottaa.

…ei oo mitään ilman ympäriinsä pyörimistä, kun yrittää ettiä hyvän valon ja kaikenlisäks valita taustan, joka ei olisi harmaa. Yleensä kuvat epäonnistuu 90% valotuksen takia ja 10% huonon naamapäivän vuoksi. En tietenkään pistäisi pahitteeksi, jos mulla olis ammattitasoinen valokuvaaja ottamassa kuvia.

…on sellaista, kun kuvia kattoessa huomaa ripsiväriä olevan olemattomasti ja tietenkin koko kuvaussessio pysäytetään siksi ajaksi, kun juoksen kotiin laittamaan vähän mustaa silmien ympärille. Tää oli tuttua juuri näissä kuvissa, sillä näytin ihan meikittömältä rotalta alunperin! 

…saattaa välillä olla maailman helpoin juttu, että minuutin kuvat on yhdet blogihistorian parhaimmat. Välillä aikaa saattaa mennä tunti, eikä yksikään kuvista miellytä mun silmää. En tiiä mitään turhauttavampaa, kun meikata ja laittaa hiuksiaan kuvia varten, jotka ei kuitenkaan onnistu. 

…on niin palkitsevaa, jos löytää kivan kuvauspaikan ja kaikenlisäksi kuvat näyttää hyvältä kamerasta katottuna! Rakastan laittaa onnistuneet kuvat koneelle, siirtää ne flickriin ja sen lisäksi kirjoittaa pitkä teksti niiden kuvien rinnalle. Nyt on kyllä vähän ikävä tätä fiilistä. 

…tarkoittaa villiä keikistelyä jokaisessa kulmassa, jotta joku keikistely onnistuisi ja näyttäisi hyvältä :-D En ymmärrä sellaisia tyyppejä, jotka vaan seisoo paikoillaan koko kuvausreissun ajan ja saa kuvansa silti onnistumaan. Mulla ainakin on parempi puoli ja tietyt asennot imartelee toisia enemmän.

Ps. Minkä takia eilisen aikana hävisi ihan älyttömästi lukijoita bloggerin kautta? Joku muukin oli ihmetellyt tätä, joten en siis ollut näköjään ainut "hävikin" huomaaja :-D 

perjantai 18. joulukuuta 2015

MAAILMAN IHMEELLISYYS

IMG_3773IMG_3782
IMG_3793
Yks mun lempipuuhista on selata Instagrammia ja kattoa kauniita kuvia. Yritän ettiä sieltä aina tuntemattomia ihmisiä, joilla on ihan mieletön elämänilo ja jotka etenee elämässään - sillä se luo muhunkin motivaatiota. Mun mielestä on ihana selailla ihmisten kuvia, jotka toteuttaa unelmiaan ja pääsee näkemään mahollisimman paljon maailmaa. Mä ihailen ihmisiä, jotka on rohkeita fiksulla tavalla, uskaltaa avata kiinni olevat ovet ja hypätä kohti tuntematonta. He hymyilee niin aidolla hymyllä, tehden just sitä rakastamaansa asiaa ja nauttii unelmistaan. Haluun olla myös sellainen: tyttö, jonka tekemisiä kukaan ei täsmälleen ymmärrä, mutta kaikki tietää tekojen olevan tehty sydämen avulla ja aidolla antaumuksella. 

Kysyin poikaystävältä, että mikä mussa on se kaikkein rakastettavin juttu. Vastaukseksi sain, että mun vilpitön aitous kaikkea tekemääni kohtaan ja se, että ilman mua hän ei olisi tehnyt puoliakaan tekemistään asioista. Oon se pirullinen tyttö, joka pakottaa muuttamaan yhteen, vaikka ei olisi rahaa kunnolliseen ruokaan, tulemaan ulkomaille, vaikka on työttömänä, hakemaan opiskelemaan unelma-alaansa, vaikkei millään saisi aikaiseksi. Mitä läheisempi ihminen, sitä enemmän potkin pepulle, jotta asiat menis eteenpäin. Kukaan ei tuu hakemaan kotoa töihin, matkustaminen ei onnistu ilman rahaa, eikä ihminen ole välttämättä onnellisimmillaan neljän seinän sisällä. Mä oon luonteeltani sellanen, että joko rakastan tai vihaan jotain asiaa, välimuotoja ei oikeestaan oo. Mulla meni kauan ennenkuin ymmärsin, että voin tehä elämälläni oikeesti ihan mitä tahansa. Jos haluan, voin kerätä tavarani ja muuttaa Afrikkaan vuodeksi, eikä kukaan estele. Pystyn jättämään opiskelut tähän ja elää ilman koulutusta, jos näen sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Voin ottaa säästötililtä kaikki rahat ja lähteä kiertämään maapalloa ja tulla takaisin just silloin, kun tuntuu siltä. Tai jos se ei tunnu oikealta, niin voisin kävellä pankkiin ja pyytää asuntolainaa, sillä oon täysi-ikäinen. Mulla voisi olla lapsi ja olisin silloin 19-vuotiaana äiti jollekin mua paljon nuoremmalle. Maailma on niin täynnä vaihtoehtoja, että ihmettelen suuresti niitä, jotka ei tartu niihin.

Tottakai siihen, että pääsee elämässään eteenpäin tarvitsee rahaa. Mutta mä oon yrittänyt ajatella aina niin, että rahaa tulee aina lisää, mutta kokemuksia ei ehkä toista kertaa. Jos nyt tuhlaan vitosen, se vaatii puoli tuntia ja mulla on taas se sama summa takataskussa. Monesti oon saattanut miettiä, että onko järkevää käyttää paljon rahaa johonkin elämykseen, mutta oon päätynyt siihen tulokseen, että on. Yritän olla miettimättä rahankäyttöäni sen kummemmin, jos vastapainona saisin kokea asioita, jotka saa mut tuntemaan itteni onnelliseksi. Monille voi olla vaikeaa ymmärtää mun elämäntapaa - mutta mun on taas vaikea ymmärtää heitä, joille elämä omassa kodissa on kaikkein tärkeintä, eikä sen ulkopuolinen elämä kiinnosta ollenkaan. Maailma on ihan täynnä kauniita paikkoja, upeita ihmisiä, uskomattomia kokemuksia ja jännitystä, etten malta oottaa pääseväni toteuttamaan kaikkia haaveitani. Haaveilen aina isosti ja vähän epärealistisen suuresti, mutta oon sitä mieltä, että ilman haaveilua ei voi saavuttaakaan mitään. 

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

TREFFILAUANTAI

IMG_3200
Ollaan seurusteltu vähän vajaat viisi vuotta, joista ollaan oltu kihloissa puolet ajasta. Asutaan tällä hetkellä eri osoitteissa ja kolmen viikon päästä alkava armeija vähentää kaikki näkemiset minimiin. Tammikuusta alkaen nähdään vain pari kertaa kuukaudessa ja onhan se aika iso muutos, kun on tottunut nukkumaan kaikki yöt yhessä. Tällä hetkellä meiän työvuorot menee niin ristiin, että yhteinen aika on aika vähissä, joten halusin pitää pienen kahenkeskisen illan. Haettiin kaupasta vähän herkkuja ja alettiin väsäämään pitsaa niiden kanssa. Istuttiin koko ilta kynttilänvalossa, juotiin viiniä (haha, mä maistoin teelusikallisen hampaita irvistäen ja siihen se mun kohdalta tais jäädä) ja juteltiin pitkään. Tuntuu haikeelta, että kohta ei ookaan enää mahollista tehdä näin tai ylipäätänsä suunnitella yhteisiä iltoja, kun ei koskaan tiedä milloin toinen pääsee lomille. 

IMG_3203
Muistan jotenkin niin elävästi sen, kun nähtiin ensimmäistä kertaa ja jo silloin mietin, että milloin voin ehdottaa näkemistä uudelleen olematta kuitenkaan liian tunkeileva. Oltiin silloin niin erilaisia verrattuna tähän päivään ja siksi onkin hassua, että ollaan silti yhessä. Mä pukeuduin silloin tosi poikamaisesti isoihin huppareihin ja Joonas ei varmaan ollut koskaan kuullut sanasta farkut, haha. Ainakaan mä en koskaan nähnyt sellaisia sen päällä silloin! Se aina kehuskeli sen lempivaatteella, joka oli viis kokoa liian iso harmaa nukkainen huppari ja se oli musta ihan kamala… :-D Vähän naurattaa, että kun me alettiin seurustelemaan, niin muutin sen vaatekaapin lökärit kireisiin farkkuihin ja hupparit neuleisiin. Vielä nykyäänkin leikkaan sen rumimpiin vaatteisiin reikiä saksilla ja heittelen nitä roskiin, jotta se ei vois käyttää niitä. 

IMG_3215
Aika tuntuu menevän niin nopeesti eteenpäin, että koitan pitää viimeisestä kahdesta ja puolesta viikosta kovaa kiinni. Sen jälkeen on opeteltava taas nukkumaan yksin, tekemään ruokaa vaan yhelle ja odoteltava viikkoja, jotta jonkun asian voi kertoa kasvotusten. Se on iso muutos, kun on tottunut tekemään kaiken yhessä ja kertomaan pienimmätkin jutut heti. Vaikka mä olisin toivonut kovasti Joonaksen menevän sivariin, niin mä toivon nyt edes sitä, että armeija antaisi jotain positiivista hyötyä. Mulla ei oo hajuakaan, että mikä se hyöty voisi olla, mutta toivottavasti sekin selviää jossain vaiheessa. Keväästä tulee rankka, kun se sisältää niin paljon muutoksia arjessa, mutta eiköhän siitä selvitä. Totaalimasentuminen iskee kyllä varmasti sillon, jos armeija-aika kestäisikin kauemmin kuin puol vuotta. Monet kaverit on muuttaneet täältä pois opiskelemaan toiselle puolelle Suomea ja tuntuu, että ikäänkuin jäisin yksin. Täytyy vaan yrittää keksiä keväälle mahdollisimman paljon ohjelmaa, että armeija-aika olisi helpommin ohi. Kevät tulee varmasti menemään äkkiä, mutta tää talvi on muutenkin vuoden tylsintä aikaa, jolloin kaikki aikaa tulee vietettyä helposti neljän seinän sisällä. Joudun käymään paljon yötöissä ja on pelottavaa tulla keskellä yötä kotiin, kun kukaan ei odota kotona tai tuu vastaan keskustaan. Pelkään ihan liikaa kävellä pimeillä kaduilla, jota tää vuodenaika ei yhtään edesauta.

IMG_3226
Nyt ei auta kuitenkaan itkut (vaan armeijan vaihto sivariin, haha), joten yritän keskittyä hoitamaan pääsykokeet niin hyvin kuin ikinä pystyn. Täällä kämpässä ei oo mitään muuta kuin hiljaisuutta, joten olisi aika tyhmää jättää hyödyntämättä se, kun kevään opiskeluista on kiinni koulupaikan saaminen. Tammikuussa aion lainata ison kasan kirjoja ja ensi kuun viimeisenä päivänä kutsun kaverit kylään juhlimaan töitten loppumista! Nyt on aikaa pitää tyttöjeniltoja ja illanistujaisia. Vielä ei tunnu siltä, että tästä armeija-ajasta voisi nauttia, mutta eiköhän parin kuukauden päästä oo jo löytänyt kivojakin asioita tästä ajasta. Voi olla, että niitä kivoja asioita tuleekin enemmän kuin olisin etukäteen uskonut, mutta aika näyttää. 

maanantai 14. joulukuuta 2015

SNÄPPIKUVIA

PicMonkey Collage
Tänään on maanantai ja se tarkoittaa töihin paluuta kolmen ja puolen viikon sairasloman jälkeen. Oon ollut koko viikonlopun pää kolmantena jalkana, sillä menoja on ollut vähän liikaakin: fysioterapeuttiaika, muutama muu lääkäriaika, sushilla käyminen, töitä jokaisena päivänä kaksi tuntia, lauantain Robinin keikka, keilavuoro, jätskbuffet sunnuntain kunniaksi, uimahallissa käyminen ja pikkusisko tuli meille vielä lauantaina yöksi. Tän viikon suunnitelmina on nukkua pitkät yöunet jokaisena yönä, käydä tyttöjen kanssa syömässä lauantaina DiTrevissä, nauttia palkkapäivästä tiistaina (jihuu, mun säästötili on niin rahan puutteessa!), käydä lauantaiaamuna uimassa ja lauantaina on kahen tunnin luisteluvuoro. Mähän oon tunnetusti niin epäliikunnallinen, mutta henkkarina (eli henkilökohtaisena avustajana) mun ainoana työnkuvanani on liikunnan harrastaminen. Töiden muodossa teen sitä kuitenkin mielelläni ja musta se työ on oikeesti kivaa. :-)

PicMonkey Collage
Meiän on pitänyt niin monesti mennä Hansaan jätskibuffaan, mutta aina on ollut menoa sunnuntaisin, eikä olla keretty. Eilen pääsin kuitenkin korjaamaan sitä vääryyttä ja en poistunut ennenkuin jokainen maku oli syöty! Lemppari oli mulle uusi tuttavuus eli kanelijätski, joka maistui ihan riisipuurolta. // Ei kyllä harmita käydä töissä, kun ilma on noin surkea. // Ihastuin näihin jo pienenä, kun mamma ja pappa osti nekkuja mulle, kun käytiin kesäteatterissa. Näitä myydään niin harvassa paikassa, että nää on harvinaista herkkua. Joonas yllätti mut tuomalla yks päivä kotiin pussillisen! 

PicMonkey Collage
…tällainen paketti tuli pikkusiskon mukana, voi pientä :-D // Robinin keikalla pikkusiskon kanssa ja pakko sanoa, että oli oikeesti tosi hyvä keikka! Täällä mä nytkin kuuntelen sitä, kun jäi niin symppis kuva hänestä. On se vaan ihana nähä pienen siskon riemu, kun näkee yhen lemppariartistin suoraan edessä. // Tää paljastui ekan kuvan paketista, hän oli kuulemma tehnyt mulle neulatyynyn! Hymyilytti kyllä ihan valtavasti, kun avasin paketin ja tää paljastui sieltä. 

PicMonkey Collage
Yksi puolikas kortti tehtynä, haha… No, vielä on pari viikkoa aikaa ennen h-hetkeä! Oon vaan hirveen aikaansaamaton, kun en tiedä millaisen kortin tekisin. // Musta tuntuu, etten mitään muuta tekiskään kuin makaisin sängyssä päivät pitkät. Päivästä tulee varmaan vietettyä 20 tuntia tässä, kun tää on sellainen mun paikka, jos oon kotona. Tää kuva kiteytti aika hyvin sängyn tärkeyden, kun olin niin laiska, että koristelin piparitkin sängyssä. Sanokaa mun sanoneen, mutta tätä menoa oon viiden vuoden päästä niin ylipainoinen, etten pääsisi sängystäni pois, vaikka haluisinkin :-D Haha! // Luin viis sivua ja luovutin, kun oli niin tappavantylsää tekstiä. Katotaan tammikuussa uudestaan. 

lauantai 12. joulukuuta 2015

BALI HELMIKUUSSA ✈︎

PicMonkey Collage
Oon lähestulkoon koko kuukauden reissussa, nimittäin lähtö on helmikuun ensimmäisenä ja takaisin lähen 27.2. Reittisuunnitelma on vihdoin tehtynä, jotta pystyisin edes alustavasti laskemaan budjettia ja sitä, kuinka paljon mun pitäisi säästää. Tän hetkinen reitti on Helsinki-Istanbul-Jakarta-Jimbaran-Uluwatu-Sanur-Nusa Lembongan-Gili Trawangan-Gili Meno-Gili Air-Padangbai-Ubud-Legian-Seminyak-Kuta. Muutoksia vielä tulee ihan varmasti, sillä en oo ennen ollut näin spontaanisti reissussa tai suunnitellut sitä kokonaan yksin, ilman valmismatkapakettia matkatoimistosta. Tän jälkeen en varmaan kyllä enää koskaan otakkaan sellasta valmista pakettia, vaan haluun jatkossakin suunnitella ite reissuni. Säästin näin tehtynä ihan tajuttoman monta tuhatta euroa verrattuna siihen, kun olisin ottanut matkan Balille Suomesta pakettina.

Matkasuunnitelmiin on myös tullut muutos, nimittäin mä en matkaakaan kokonaan yksin! Olin varannut lennot ajatellen, ettei kukaan mun ystävistä pysty lähtemään kuukaudeksi reissuun ja lähtemään duunista, mutta ei pitäisi koskaan ajatella niin. Mulla on yksi täysin samankaltainen yllytyshullu kaveri Anniina ja se snäppäs mulle yks ilta, että "oon niin kateellinen tosta balireissusta" ja heitin, että tuu messiin. Muistaakseni seuraavana iltana hänelläkin oli lennot varattuna ja lähetään siis yhessä Suomesta, mut Anniina lähtee kaksi viikkoa aiemmin kotiin. Jos reitti ei muutu paljoa, niin meiän tiet erkanee Ubudin kohdalla ja jatkan loppureitin yksinäni. Nyt jälkeenpäin ajateltuna on kyllä ihan hullua, että olin tosiaan lähössä ihan yksinäni Indonesiaan, joten oon enemmän kuin iloinen saadessani matkaseuraa! :-D

Jännittävintä kaikessa on se, että oon ihan ihkaensimmäistä kertaa oman onneni nojassa. Vieras kieli (josta kirjoitin ylppäreissä A:n kertoo jo paljon mun kielitaidoista), ihan erilainen kulttuuri ja ylipäätänsä maa. Tää on ehdottomasti seikkailuhenkisin matka, jonka oon pienen elämäni aikana tehnyt. Pidän sormet ristissä, jotta palaisin hengissä takaisin. Me matkataan Balilla (johon suurin osa noista matkasuunnitelman paikoista kuuluu), mutta sen lisäksi käydään neljällä viereisellä saarellakin. Toivon sydämeni pohjasta, että päästäisiin kokemaan ihan unohtumaton loma, sillä tän vuoksi on kulutettu varmaan 48 tuntia hotelleja ettien, faktatietoa lueskellen ja erilaisia blogien vinkkejä seuraillen.

PicMonkey Collage
Lähes kaikkien muitten reissujen pääjuttu on ollut shoppailu, mut tällä kertaa otan tän kokemuksen kannalta. Sain just viikko sitten kaikki Balirahat kasaan ja en tiedä yhtään, että riitääkö ne rahat kuukaudeksi vai ei. On hankalaa arvioida, että paljonko sitä rahaa tulee tuhlattua, mutta oon kyllä koittanut säästää niin paljon, ettei tarttis koskaan miettiä budjettia reissatessa. Matkavakuutukset on kunnossa, rinkka haettu ja pikkuhiljaa oon yrittänyt miettiä pakkauslistaa matkaan. Oon ravannut apteekissa ostamassa kaikkia erilaisia lääkkeitä sen varalta, jos sieltä saa jonkun pöpön, mutta muuten oon mennyt aika rennolla otteella. Yritän matkustaa mahollisimman pienellä tavaramäärällä, jotta jaksaisin kantaa rinkkani, sillä vaihdetaan hotellia muutaman päivän välein.

Ubudissa on kuvattu Eat Pray Love- leffa ja siitä innostuneena haluun ehottomasti kokeilla käydä joogaamassa. Toi paikka on niin tunnettu siitä, että monet menee ettimään sisäistä rauhaansa, joten toi vois olla hauska kokemus. Mä en oo koskaan joogannut ja puheet sisäisestä rauhasta on aina hieman mietityttänyt, että toimiikohan ne oikeesti, mutta se selviää reissussa. Riisipellot on myös ehdoton näkemisen arvoinen paikka ja sitä suositellaan jokaiselle Balille matkaavalle. Mua kiinnostaa myös apinametsä, jossa elää satoja apinoita vapaana. Ubudista pääsee helposti kiipeämään tulivuoren huipulle ja aion ehottomasti käydä siellä! Ei olla vielä ehditty kauheesti Anniinan kanssa suunnittelemaan reissua, kun hän oli just puol vuotta ulkomailla, mutta en oo antanut sen haitata. Mennään kaikkiin aktiviteetteihin yhessä, joihin molemmilla on kiinnostusta ja jos Anniina ei lämpene jostain, niin mulla on aina mahollisuus tehdä se loppukuusta. 

PicMonkey Collage
Gili Trawangan, Gili Air ja Gili Meno on pyhitetty ehottomasti rentoutumiseen ja erityisen kiinnostavaa siellä on se, ettei maassa ole moottoriliikennettä ollenkaan! Välimatkat liikutaan hevoskyydeillä tai tosiaan kävellen, mikä on varmasti mielenkiintoinen kokemus. Ekan kuvan vasemmassa alareunassa on just noita Gilin saaria ja niinkuin kuvastakin näkyy, niin ne on aika pieniä kooltaan. Niitä kutsutaan paratiisiksi, enkä yhtään ihmettele, että miksi. Voi vitsit, noi saaret on sellanen juttu, jota ootan reissussa eniten. Se on koko reissun eksoottisin juttu ja en pysy housuissani, kun katon netistä kuvia sieltä. 

Oon ottanut tavoitteeksi, että haluun oppia surffaamaan Balilla ja sitä varten oon säästänyt rahaa kunnon surffikurssiin. Mitään kummempia suunnitelmia ei tosiaan olla reissua varten tehty, vaan suunnitelmissa on pitkälti nauttia lämmöstä, tutustua uuteen maahan ja päästä kokemaan mahollisimman paljon. On tuntunut, että reissuun olisi vielä ikuisuus ja muistan niin elävästi, kun vielä oli puoli vuotta jäljellä odottamista :-D Tällä hetkellä lähtöön on aikaa puolitoista kuukautta ja pikkuhiljaa se alkaa olevan jo lähempänä. 51 päivän päästä nousee lentokone ilmaan ja 48 päivän päästä irtisanoudun töistä ja vietän illan juhlien sitä, haha. Jos teillä on jotain vinkkejä Balille, niin kuulisin niitä enemmän kuin mielelläni! 

torstai 10. joulukuuta 2015

NAPPIHAME

asut
IMG_3302
Jos vietän vapaapäivää ja oon menossa kaupungille, niin mun lemppariasu koostuu ohuista mustista sukkiksista. Niitten kanssa tulee niin paljon hienompi olo ja sellanen ihana tyttömäinen fiilis! Kyllä te tiiätte, kun joitain vaatekappaleita käyttäessä itsevarmuus hyppää kattoon - ohuet sukkikset on mulla jostain syystä just sellaset. Niitten kanssa vetäisin uuden lempparihameen, josta tykkään valtavasti. Yritin syksyllä ettiä erilaisia nappihameita, mutta en millään löytänyt sellaisia, joita olisi voinut käyttää ohuiden sukkisten kanssa. Ne näytti paremmilta paljaiden säärien kanssa ja jätin ne sitten suosiolla kauppaan, mutta onneksi tää ei vaadi sitä. Kuvistakin tarkkasilmäiset saattaa huomata, että hiustenväri on muuttunut tummemmaksi. Mun oli tarkoitus käydä kampaajalla, mutten millään löytänyt sopivaa rakoa siihen töitten ohella, joten oli pakko ostaa kaupasta hiusväri. Vakikampaaja (eli poikaystävä, haha) värjäsi taas mun hiukset, kuten edellisetkin kerrat vuoden sisällä. Kyllä se on paljon kehittynyt, kun enää ei jäänyt väriraitoja värjäämättömistä alueista. Oon tyytyväinen lopputulokseen, kun kerrankin löysin kaupasta oikean sävyisen värin, josta ei tuu liian tumma.

IMG_3319
IMG_3447
IMG_3311
IMG_3324
Tiiättekö, äsken tuli aika onnellinen fiilis, kun makasin sängyssä. Oon tavallisesti nukkumassa jo tähän aikaan, mutta en jostain syystä saa unta. Poikaystävä nukkuu vieressä, mä kirjottelen tätä postausta ja on sellanen huoleton fiilis. Monesti oon stressannut tulevaisuutta ja miettinyt, että mitäköhän mä sitten tekisin, jos ei olisi esimerkiksi työpaikkaa aikuisena tai elelisin ihan vaan yksinäni sinkkuna. Mulla on ollut tosi raskas syksy ja erityisesti talvi, mikä on varmaan osittain purkautunut blogitekstien välistä myös. Monta kertaa oon ollut niin kyllästynyt kaikkeen, että olisi tehnyt mieli jäädä vuosikausiksi sänkyyn makaamaan, eikä nousta koskaan. On kuitenkin lohdullista, että kun on joku toinen jakamassa yhteisen arjen, niin pelkkä sen olemassaolo pelastaa kaiken. Ei oo väliä, että millaisissa ongelmissa on, kun toisen ainut toive on nähdä mut hymyilemässä. Se on mun mielestä parisuhteen parhain asia, että kun toinen kaatuu hetkeksi, niin käsien ote ei missään vaiheessa irtoa toisistaan. Tänä syksynä mielenpäällä on ollut erityisesti opiskelu- ja työjutut, mutta kumpikin niistä alkaa olla paremmalla suunnalla. Oon tehnyt ihan hirveesti töitä sen eteen, että näiden kahden palaset loksahtaisi paikoilleen ja ensimmäistä kertaa näyttää, että se tuotti tulosta. Kävin juttelemassa opon kanssa koulussa, joka kertoi tarkemmin mua kiinnostavista koulutuksista ja sanoi, että sovin hyvin näille aloille. Enää pitäisi päättää se mieluisin ja järjestää elämää sen mukaisesti. Nyt kun kaikki alkaa näyttää valoisammalta, niin mun pitäisi keskittyä ainoastaan rentoutumaan ja nauttimaan viimeisistä päivistä. Aion sallia itelleni kunnon rentoutumisen näiden kahden seuraavan pimeän kuukauden aikana, käydä paljon istumassa iltaa kavereitten kanssa, olla mahdollisimman vähän töissä, syödä paljon suklaata, makoilla peiton alla vaikka koko päivän ja tehdä asioita, joista tykkään. Välillä saatan olla vähän liian tiukka itteäni kohtaan ja asettaa liian korkeat rimat, mutta nyt aion ihan tahallani alittaa rimat ja suorittaa vähemmän :-) 

tiistai 8. joulukuuta 2015

VIIKOT VAAN VIERII

IMG_3444
IMG_3257
asut1
IMG_3668
Moikka tyypit! Oli ihanaa kirjautua bloggeriin, kun huomasin 250 rekisteröityneen lukijan tulevan pian täyteen. Luku on pyörinyt ikuisuuden paikoillaan, joten tätä oli ootettukin, haha. Muistan niin elävästi vieläkin, kun aloitin tätä blogia, enkä kertonut kenellekään osoitetta. Kaverit löysi sattumalta tänne ja olin niin kiukkuinen, että miksi ne lukee mun postauksia päivittäin, kun olin yrittänyt salata tätä :-D Nykyään uudet tuttavuudet saattaa kysyä suoraan, että bloggaanko mä, kun otan kuvia kaikesta mahollisesta. Onneksi nykyään kuvien ottaminen ei herätä samanlaista ihmetystä tuntemattomissa kuin muutama vuosi sitten. Ne hetket on muistissa, kun ohikulkijat tunki samaan kuvaan ja jouduin melkeen hätyyttelemään niitä muualle niistä… Huomasin tilastoista, että joku oli lukenut niitä ihan ensimmäisiä postauksia äskettäin ja samaan aikaan mut valtas myötähäpeä ja ilo. Myötähäpeä siksi, että silloiset postaukset oli äärimmäisen noloja ja erilaisia nykyisiin verrattuna. Ilo taas siksi, kun huomasin kasvaneeni niistä ajoista niin paljon, ettei mua ehkä tunnistaisi samaksi (noloksi) tyypiksi. Tavallaan on haikeeta kattoa vanhoja kuvia, kun kaikki on muuttuneet niistä hetkistä niin paljon: koti, kaveriporukka, mielipiteet, koulu ja vapaa-ajan viettotavat. On kuitenkin ihanaa mennä elämässään eteenpäin, eikä jumittua niihin samoihin (vaikkakin ihaniin) hetkiin. 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

VUODEN KOHOKOHDAT

PicMonkey Collage
♥︎ V
uosi alkoi uudenvuodenpusulla keskiyöllä. Samalla starttasi viimeinen teinivuosi, ensi kerralla juhlitaankin pyöreitä. Ei oo kyllä yhtään niin vanha olo, muistan ikuisesti olevani joku 16-vuotias… 

♥︎ Ajokortin saaminen, kahden vuoden autokoulussa hengailun jälkeen. Oli kyllä ihan uskomaton fiilis silloin, kun inssin vastaanottaja sanoi sen menneen läpi! Mun piti höynäyttää äitiä niin, että olisin vain ajanut pihaan kertomatta, että sain kortin - mutta paloin halusta kertoa sille heti. 

♥︎ Kolmesti ulkomailla käyminen, vaikka kaikki olikin vaan viikonloppureissuja. Onneksi ensi vuonna on suunnitteilla nähdä maailmaa vähän pidemmän ajan ja unohtaa noi viikonloppureissut kokonaan. 

♥︎ Vakituisen työpaikan saaminen ja kaikki muut lisätyöt sen lisäksi. Hankin puolessa vuodessa kymmenen uutta työpaikkaa, joista oon nyt kirjoilla about viidessä. Yksi osa-aikainen työ ja sen lisäksi muutama keikkatyö, jonne meen kerran tai kaksi kuukaudessa. 

♥︎ Pitkän ulkomaanmatkan varaaminen ihan extempore, sillä tän toteutumista oon oottanut kuin kuuta nousevaa. Vielä on kuitenkin liian kauan aikaa tän toteutumiseen, blaah… 

PicMonkey Collage

♥︎ Itseluottamus nousi tän vuoden aikana paljon, kuten myös mun itsetuntemus. Nykyään tunnen itteni melkein läpikotaisin, enkä enää lankea juttuihin, joista saan ainoastaan pahaa mieltä. 

♥︎ Keksin vihdoin punaisen langan siitä, että minkälaisessa asunnossa haluan asua. Sisustus on aiemmin ollut vähän sitä ja tätä, mutta nyt oon alkanut pikkuhiljaa karsimaan tänne sopimattomia asioita. 

♥︎ Se, kun myin ihan törkeen määrän käyttämätöntä tavaraa ja raaskin vihdoin luopua sellaisista lempparihameistakin, joita rakastin, mutta ne oli vähän liian lyhyitä. 

♥︎ Tutustuin kahteen ihanaan tyyppiin, jotka on kyllä ollut samassa koulussa, muttei koskaan puhuttu siellä. Vasta nyt lukion loppumisen jälkeen ollaan alettu pitää yhteyttä ja voi vitsit, mitkä ihanat tytöt on löytynyt lähempää kuin olisin uskonutkaan!

PicMonkey Collage
♥︎ Valmistuminen vihdoin ylioppilaaksi kaikkien niitten vuosien jälkeen. Lukioaika muutti muutenkin mua paljon fiksummaksi, enkä haluaisi ees tietää, että kuinka vähän tietäisin asioista ilman sitä. En siltikään väitä, että tietäisin esimerkiks historiasta, pitkästä matikasta tai filosofiasta yhtään mitään! Ne läpäisin ihan vaan puhelimella ollessa, kun ei ollut minkäänlaista motivaatiota niihin.

♥︎ Korotin mun ylppärituloksiani, jotka kehtaa nyt jo sanoa ääneen. Tiedän, että tein kaiken voitavani niihin ja parempaan en olisi tässä elämäntilanteessa pystynyt.

♥︎ Hiusten leikkaaminen lyhyiksi, sillä niihin pitkiin hiuksiin ei oo kyllä tullut minkäänlaista kaipuuta. Kyllä tää on se mun juttu. 

perjantai 4. joulukuuta 2015

JOULUUN LIITTYVIÄ JUTTUJA

IMG_3625
IMG_3683IMG_2187IMG_3656
Halusin tänäkin vuonna hoitaa kaikki joulujutut hyvissä ajoin valmiiksi, että ei tarttis panikoida pari päivää ennen joulua, kun kaikki on vielä hoitamatta. Söin vuoden ensimmäisen riisipuuron tänään ja meinasin tuskastua, kun kahen tunnin keittelemisen jälkeen se ei ollut vielä lähelläkään valmista. Soitin jo äitillekin, että millä numerolla levy pitää olla, että se valmistuu… Kyllä se siitä pikkuhiljaa valmistu, mutta vei vaan toivottoman paljon aikaa! Joululahjoista on yksi enää ostamatta ja yksi koristelua vailla valmis. Oon menossa kohta ostamaan koristeita siihen lahjaan, jotta saisin sen viimein huomenna paketoitua. Tajusin myös vasta vähän aikaa sitten, että oon luultavasti päivää ennen joulua töissä kahteentoista yöllä, joten taidan mennä kotikotiin aattona vasta aamulla. Meillä on käynyt koko mun lapsuuden ja (vielä aikuisuuden) ajan joulupukki ja tänäkin vuonna se kolkuttelee oven takana. Aiemmat vuodet oon aina muistuttanut pikkusiskoa, että tontut kattelee sitä ikkunoista, mutta tänä vuonna se ilmoitti tietävänsä, ettei joulupukkia oo olemassa… En tiedä mistä se sai tietää, mutta en voi uskoa, että mun pieni 8-vuotias tietää sen, haha :-D Tää on muuten ensimmäinen vuosi, kun en oo toivonut mitään joulupukilta ja vähän jännittää, että mitä paketista oottaa!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

JOULUKUUN TOINEN

IMG_3618
IMG_3615-003IMG_3599-003
Ihanaa joulukuun alkua! Oon ihan valtavan innoissani tästä kuusta, koska oon täyttänyt kalenterini täyteen menoja, jotta aika menisi nopeempaa vauhtia eteenpäin. Avasin eilen Dumle-kalenterin ekan luukun ja voin luvata, että tästä kuukaudesta tulee tuplasti kivempi, kun joka päivälle on luvassa pieni pala suklaata. Itseasiassa niinkin paljon parempi, että tän voisi ottaa ihan joka kuukautiseksi tavaksi. No joo, en kyllä vannoisi, että se toimisi muitten kuukausien kohdalla yhtä hyvin. Luulen, että lipsuisin siitä aika paljon ja olisin syönyt koko kuukauden suklaat yhessä minuutissa… Oon innoissani tästä kuusta myös siksi, että voin vihdoin sanoa irtisanoutuvani ensi kuussa vakituisesta työpaikastani ja kääntäväni uuden sivun elämässäni. Vaikka todellisuudessa siihen on vielä tasan kaksi kuukautta, niin kuulostaa paljon lyhyemmältä ajalta, kun sanoo sen olevan ensi kuussa. Tavallaan ajatus kauhistuttaa, kun jään ihan tyhjän päälle, mutta mulla on koko ajan ollut sellainen fiilis, että tää päätös toisi jotain uutta ja mieletöntä mun elämään. Toivottavasti asia on niin ja onhan mulla koko kevät aikaa keksiä jotain uutta pääni menoksi, jos ei uusia työpaikkoja aukeisikaan mulle. Kuka tietää, vaikka lähtisin maailmalle uudestaan ja tulisin takaisin vasta, kun siltä huvittaisi!