torstai 10. joulukuuta 2015

NAPPIHAME

asut
IMG_3302
Jos vietän vapaapäivää ja oon menossa kaupungille, niin mun lemppariasu koostuu ohuista mustista sukkiksista. Niitten kanssa tulee niin paljon hienompi olo ja sellanen ihana tyttömäinen fiilis! Kyllä te tiiätte, kun joitain vaatekappaleita käyttäessä itsevarmuus hyppää kattoon - ohuet sukkikset on mulla jostain syystä just sellaset. Niitten kanssa vetäisin uuden lempparihameen, josta tykkään valtavasti. Yritin syksyllä ettiä erilaisia nappihameita, mutta en millään löytänyt sellaisia, joita olisi voinut käyttää ohuiden sukkisten kanssa. Ne näytti paremmilta paljaiden säärien kanssa ja jätin ne sitten suosiolla kauppaan, mutta onneksi tää ei vaadi sitä. Kuvistakin tarkkasilmäiset saattaa huomata, että hiustenväri on muuttunut tummemmaksi. Mun oli tarkoitus käydä kampaajalla, mutten millään löytänyt sopivaa rakoa siihen töitten ohella, joten oli pakko ostaa kaupasta hiusväri. Vakikampaaja (eli poikaystävä, haha) värjäsi taas mun hiukset, kuten edellisetkin kerrat vuoden sisällä. Kyllä se on paljon kehittynyt, kun enää ei jäänyt väriraitoja värjäämättömistä alueista. Oon tyytyväinen lopputulokseen, kun kerrankin löysin kaupasta oikean sävyisen värin, josta ei tuu liian tumma.

IMG_3319
IMG_3447
IMG_3311
IMG_3324
Tiiättekö, äsken tuli aika onnellinen fiilis, kun makasin sängyssä. Oon tavallisesti nukkumassa jo tähän aikaan, mutta en jostain syystä saa unta. Poikaystävä nukkuu vieressä, mä kirjottelen tätä postausta ja on sellanen huoleton fiilis. Monesti oon stressannut tulevaisuutta ja miettinyt, että mitäköhän mä sitten tekisin, jos ei olisi esimerkiksi työpaikkaa aikuisena tai elelisin ihan vaan yksinäni sinkkuna. Mulla on ollut tosi raskas syksy ja erityisesti talvi, mikä on varmaan osittain purkautunut blogitekstien välistä myös. Monta kertaa oon ollut niin kyllästynyt kaikkeen, että olisi tehnyt mieli jäädä vuosikausiksi sänkyyn makaamaan, eikä nousta koskaan. On kuitenkin lohdullista, että kun on joku toinen jakamassa yhteisen arjen, niin pelkkä sen olemassaolo pelastaa kaiken. Ei oo väliä, että millaisissa ongelmissa on, kun toisen ainut toive on nähdä mut hymyilemässä. Se on mun mielestä parisuhteen parhain asia, että kun toinen kaatuu hetkeksi, niin käsien ote ei missään vaiheessa irtoa toisistaan. Tänä syksynä mielenpäällä on ollut erityisesti opiskelu- ja työjutut, mutta kumpikin niistä alkaa olla paremmalla suunnalla. Oon tehnyt ihan hirveesti töitä sen eteen, että näiden kahden palaset loksahtaisi paikoilleen ja ensimmäistä kertaa näyttää, että se tuotti tulosta. Kävin juttelemassa opon kanssa koulussa, joka kertoi tarkemmin mua kiinnostavista koulutuksista ja sanoi, että sovin hyvin näille aloille. Enää pitäisi päättää se mieluisin ja järjestää elämää sen mukaisesti. Nyt kun kaikki alkaa näyttää valoisammalta, niin mun pitäisi keskittyä ainoastaan rentoutumaan ja nauttimaan viimeisistä päivistä. Aion sallia itelleni kunnon rentoutumisen näiden kahden seuraavan pimeän kuukauden aikana, käydä paljon istumassa iltaa kavereitten kanssa, olla mahdollisimman vähän töissä, syödä paljon suklaata, makoilla peiton alla vaikka koko päivän ja tehdä asioita, joista tykkään. Välillä saatan olla vähän liian tiukka itteäni kohtaan ja asettaa liian korkeat rimat, mutta nyt aion ihan tahallani alittaa rimat ja suorittaa vähemmän :-) 

10 kommenttia:

  1. I-ha-na hame! JA toi kaulaliinakin on superlämpöisen näköinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :-) Haha, mulla on noita samanlaisia kaulahuiveja varmaan kymmenessä eri värissä, mut lämmin se kyllä onkin.

      Poista
  2. Ihan mahtiasenne sulla! Kadehdin suuresti! Ja toi parisuhdejuttu on kyllä niin totta, on aina toinen vieressä tukemassa. Näytät tyrmäävältä uudessa hiusvärissäsi ja toi hame kyl kruunaa kaiken <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos paljon :-) Pakko myöntää, että kyllä mäkin vajosin näitten työjuttujen kanssa välillä sinne alimpaan pohjamutaan, eikä kauheesti tullut siinä kohtaa positiivisesti ajateltua. Myöhemmin se kyllä onnistui, mut alussa olin niin kiukun ja negatiivisten tunteitten vallassa, etten kyennyt pitämään kiinni asenteistani. Siinä oli oikeesti isona apuna nimenomaan parisuhde, kun sai siitä imettyä voimaa arkeen, kun voimat alkoi itestä loppua!

      Poista
    2. Oon varma, että monet kyseisessä tilanteessa ois vajonnu pohjamutiin. Toinen juttu on, ketkä sieltä selviävät ylös. Itse selvisit, voit olla ylpee itestäs :)

      Poista
    3. Ihanasti sanottu, mut mitäpä muutakaan ois voinut olettaa kuulevansa noin kultaisen tytön suusta ;-)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)