keskiviikko 16. joulukuuta 2015

TREFFILAUANTAI

IMG_3200
Ollaan seurusteltu vähän vajaat viisi vuotta, joista ollaan oltu kihloissa puolet ajasta. Asutaan tällä hetkellä eri osoitteissa ja kolmen viikon päästä alkava armeija vähentää kaikki näkemiset minimiin. Tammikuusta alkaen nähdään vain pari kertaa kuukaudessa ja onhan se aika iso muutos, kun on tottunut nukkumaan kaikki yöt yhessä. Tällä hetkellä meiän työvuorot menee niin ristiin, että yhteinen aika on aika vähissä, joten halusin pitää pienen kahenkeskisen illan. Haettiin kaupasta vähän herkkuja ja alettiin väsäämään pitsaa niiden kanssa. Istuttiin koko ilta kynttilänvalossa, juotiin viiniä (haha, mä maistoin teelusikallisen hampaita irvistäen ja siihen se mun kohdalta tais jäädä) ja juteltiin pitkään. Tuntuu haikeelta, että kohta ei ookaan enää mahollista tehdä näin tai ylipäätänsä suunnitella yhteisiä iltoja, kun ei koskaan tiedä milloin toinen pääsee lomille. 

IMG_3203
Muistan jotenkin niin elävästi sen, kun nähtiin ensimmäistä kertaa ja jo silloin mietin, että milloin voin ehdottaa näkemistä uudelleen olematta kuitenkaan liian tunkeileva. Oltiin silloin niin erilaisia verrattuna tähän päivään ja siksi onkin hassua, että ollaan silti yhessä. Mä pukeuduin silloin tosi poikamaisesti isoihin huppareihin ja Joonas ei varmaan ollut koskaan kuullut sanasta farkut, haha. Ainakaan mä en koskaan nähnyt sellaisia sen päällä silloin! Se aina kehuskeli sen lempivaatteella, joka oli viis kokoa liian iso harmaa nukkainen huppari ja se oli musta ihan kamala… :-D Vähän naurattaa, että kun me alettiin seurustelemaan, niin muutin sen vaatekaapin lökärit kireisiin farkkuihin ja hupparit neuleisiin. Vielä nykyäänkin leikkaan sen rumimpiin vaatteisiin reikiä saksilla ja heittelen nitä roskiin, jotta se ei vois käyttää niitä. 

IMG_3215
Aika tuntuu menevän niin nopeesti eteenpäin, että koitan pitää viimeisestä kahdesta ja puolesta viikosta kovaa kiinni. Sen jälkeen on opeteltava taas nukkumaan yksin, tekemään ruokaa vaan yhelle ja odoteltava viikkoja, jotta jonkun asian voi kertoa kasvotusten. Se on iso muutos, kun on tottunut tekemään kaiken yhessä ja kertomaan pienimmätkin jutut heti. Vaikka mä olisin toivonut kovasti Joonaksen menevän sivariin, niin mä toivon nyt edes sitä, että armeija antaisi jotain positiivista hyötyä. Mulla ei oo hajuakaan, että mikä se hyöty voisi olla, mutta toivottavasti sekin selviää jossain vaiheessa. Keväästä tulee rankka, kun se sisältää niin paljon muutoksia arjessa, mutta eiköhän siitä selvitä. Totaalimasentuminen iskee kyllä varmasti sillon, jos armeija-aika kestäisikin kauemmin kuin puol vuotta. Monet kaverit on muuttaneet täältä pois opiskelemaan toiselle puolelle Suomea ja tuntuu, että ikäänkuin jäisin yksin. Täytyy vaan yrittää keksiä keväälle mahdollisimman paljon ohjelmaa, että armeija-aika olisi helpommin ohi. Kevät tulee varmasti menemään äkkiä, mutta tää talvi on muutenkin vuoden tylsintä aikaa, jolloin kaikki aikaa tulee vietettyä helposti neljän seinän sisällä. Joudun käymään paljon yötöissä ja on pelottavaa tulla keskellä yötä kotiin, kun kukaan ei odota kotona tai tuu vastaan keskustaan. Pelkään ihan liikaa kävellä pimeillä kaduilla, jota tää vuodenaika ei yhtään edesauta.

IMG_3226
Nyt ei auta kuitenkaan itkut (vaan armeijan vaihto sivariin, haha), joten yritän keskittyä hoitamaan pääsykokeet niin hyvin kuin ikinä pystyn. Täällä kämpässä ei oo mitään muuta kuin hiljaisuutta, joten olisi aika tyhmää jättää hyödyntämättä se, kun kevään opiskeluista on kiinni koulupaikan saaminen. Tammikuussa aion lainata ison kasan kirjoja ja ensi kuun viimeisenä päivänä kutsun kaverit kylään juhlimaan töitten loppumista! Nyt on aikaa pitää tyttöjeniltoja ja illanistujaisia. Vielä ei tunnu siltä, että tästä armeija-ajasta voisi nauttia, mutta eiköhän parin kuukauden päästä oo jo löytänyt kivojakin asioita tästä ajasta. Voi olla, että niitä kivoja asioita tuleekin enemmän kuin olisin etukäteen uskonut, mutta aika näyttää. 

17 kommenttia:

  1. Toi aika hurahtaa tosi nopeesti ja tuut myös nauttimaan omasta ajasta! Kuitenkin tsemppiä sulle!
    Tohon viiniasiaan voisin ehdottaa Estrella merkkistä valkkaria jota todellakin kannattaa kokeilla vaikka ei viinistä tykkäiskään, toi maistuu varmasti melkeinpä kaikille. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin :-) Yritän keksiä sille ajalle sellaista tekemistä, jota en olisi ehkä tehnyt, jos oltaisiin asuttu yhessä! Esimerkiksi toi Balin reissu on sellainen, mitä en olisi varmaan ilman armeija-aikaa tehnyt just nyt. Voi kiitos paljon vinkistä, mä maistoin viimeksi Frizzantino-viiniä, kun jossain sanottiin "sen maistuvan kaikille, vaikka ei tykkäis yhtään viinistä". En kuitenkaan tykännyt siitä(kään), vaikka oli se silti parasta maistamistani. Kiitti paljon vinkistä, pitääkin kokeilla tota ennenkuin luovutan kokonaan viinien kanssa, haha!

      Poista
  2. Uuu juustoja ja keksejä ja viinirypäleitä aaa! Ihanan näköistä <3 Tosi upeita ruokakuvia oot saan uotettua :)

    VastaaPoista
  3. tsemppiä ensi vuoteen! oma poikaystävä kotiutuu huomenna (!!!) ja välillä niiiin pitkiltä tuntuneet 347 päivää on ohi :-) ootin itekin ihan kauhulla "inttileskeyttä" mutta alkuitkujen ja uuteen tilanteeseen tottumisen jälkeen alko sujua! harvoin kuitenkaan monia viikkoja joutu olemaan erossa, ja niitä yhteisiä hetkiä oppi arvostamaan hirmusesti! käytin myös tilaisuuden hyväkseni ja lähdin kaheks kuukaudeks jenkkilään, enkä varmaan ois malttanut sinnekään lähteä jos toinen ei ois ollu tiiviisti intissä. Ja niin ilonen oon että lähdin! Tsemppiä vielä ja usko pois että puoli vuotta (etenkin kun se on kevätaikaa!) hurahtaa nopeemmin kun arvaatkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Helpottavaa lukea tällasta, sillä välillä oon päästänyt muutamat itkutkin asiaan liittyen, mutta nää kommentit tsemppaa mua jaksamaan :-) Kiva kuulla sunkin kokemuksia ja että muutkin on lähteneet maailmalle just armeija-aikana. Kyllä mä uskon, että puolivuotinen olisi ihan siedettävä aika, mutta päätöstä armeijan pituudesta ei oo vielä tullut… Jos se on sen painajaismaisen vuoden, niin se on kyllä kaikista suurin pala.

      Poista
  4. Mietin kauan uskallanko kysyä tälläsiä kysymyksiä, kun nämä voi olla aika henkilökohtasia :-D jotenkin vain tuntuu, että oot tosi avoin persoona, joten ainakin uskallan kysyä, vaikka et niihin vastaisikaan :-) mua ihmetyttää miksi asutte eri osotteissa, kun kuitenkin aikasemmin asuitte samassa? ja mihin päin Joonas lähtee inttiään suorittamaan, lähimpään mahdollisimpaan paikkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöhöpö, en mä miellä noita mitenkään henkilökohtaiseksi, joten ei tarvii pelätä kysymistä :-D Mä oon tammikuuhun asti Suomessa, jonka jälkeen lähen ulkomaille ja sen jälkeisestä elämästä mulla ei oo minkäänlaista tietoa. Jos ulkomailta tulemisen jälkeen päätänkin lähteä uudestaan maailmalle, niin mulla olisi hoidettavana asunto ja siihen liittyvät velvoitteet, enkä halunnut sitä. Lisäksi jään työttömäksi keväällä, enkä halunnut stressata vuokranmaksusta sen enempää! Tuntui paremmalta vaihtoehdolta näin, ihan virallisten tahojen näkökannasta (lait, että avopuolisoiden pitää elättää toisensa) - että meiän molempien mielestä. Ollaan kyllä käytännössä joka yö yhessä ja vietetään samalla tavalla aikaa, joten vielä se muutos ei niin kirjaimellisesti näy, vaan vasta tammikuussa. Ja joo, Joonas menee lähimpään paikkaan :-)

      Poista
  5. Olipa ihanasti kirjoitettu postaus <3 Armeija-aikana tulette varmasti ikävöimään toisianne, mutta uskon erilläänolon vain vahvistavan suhdettanne entisestään :) Tietenkin yksinoloon on ensin totuteltava, mutta aika voi mennä paljon nopeammin kuin arvaatkaan! Tsemppiä kuitenkin sinne suuntaan, kyllä sie pärjäät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kommentti! Oot ihan oikeessa, eihän niitä fiiliksiä etukäteen tiiä, vaikka armeija olisikin helpompaa kuin olisi uskonut :-) Kiitos paljon.

      Poista
  6. Oon ihan varma, että kuluva aika tulee kulumaan nopeemmin kun uskotkaan! Tottakai se aluksi tuntuu oudolta ja vaikealta, mutta muuttuviin tilanteisiin tottuu, toiset toki nopeammin ja toiset hitaammin. Joonaksen inttiaika on kuitenkin uusien mahiksien aikaa myös sulle, kuten toi Balin matka :) teidän suhde on ollu niin pitkä, että se kestää ton harvemmin näkemisenkin ihan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kommentoidessa on aina sama ongelma: oon niin kiitollinen sun kommenteistas, että pelkkä kiitos tuntuu liian pieneltä! Joten jättisuuri KIITOS ❤ Odotin tähän postaukseen negatiivisia kommentteja siitä, miten raskaasti otan armeija-ajan, mutta yllätyksekseni tänne onkin tullut älyttömästi tsemppaavia kommentteja :-) Nää kommentit luo muhun paljon uskoa, että en edes aattele enää niin pessimistisesti tulevaa (puoli)vuotta. Alkukuussa saatoin herätä monta kertaa yössä itkien painajaisiin, mutta nyt nekin on loppuneet onneksi. Osaat Anna sanoa niin fiksut sanat aina, että yllätät mut aina järkipuheillas! Ihanaa, kun oot olemassa.

      Poista
    2. Ihania sanoja ihanalta tytöltä <3

      Poista
    3. Kamalan kurja kuulla noista painajaisista, älyttömän ikäviä! Hyvä, että ne on kuitenkin loppuneet. Varmasti kuitenkin ihan normaalia tollanen, yks suurimmist osotuksist mun mielestä siitä, miten paljon välität Joonaksesta ja miten tärkeä ja suuri rooli sulle on teidän suhde :)

      Poista
    4. Mun keho on aina reagoineet epämiellyttäviin ja stressaaviin juttuihin painajaisilla, joita nään niin pitkään, kunnes oon käsitellyt asian oman pään sisällä :-( Painajaiset on mulle ihan arkipäivää, sillä näen niitä tosi herkästi, aihe vain vaihtelee päivittäin. Kestää kauan rauhoittua niitten jälkeen, varsinkin, jos herään yksin niihin. Yritän viettää armeija-ajan niin kevyttä ja stressitöntä elämää, jottei yöunetkin kärsisi samalla! Ihanuus ♥

      Poista
  7. Kun silloinen poikaystävä (nykyinen kihlattu) meni armeijaan, muistan kun joku sanoi mulle että se on vähän niinkuin testi parisuhteelle. Onhan se rankkaa kun toinen onkin pois viikon jos toisenkin putkeen ja mahdollisuus nähdä toinen on viikonloppuna ja armeijasta kotiin päästyä mies voikin olla mahdottoman väsynyt, mutta uskon että hyvä suhde kestää sen ♥. Muistaa vaan olla ymmärtäväinen eikä pety, jos toinen ei heti jaksakkaan tehdä mitään, vaan haluaa ottaa torkut :D. Tsemppiä teille kovasti ♥.


    ♥ Sini | myblog-bysini.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vinkeistä :-) Monet on käyttäneet just tota vertauskuvaa, että se on ikäänkuin testi parisuhteelle. Meille läheisyys on aina ollut tosi tärkeetä ja on tullut ongelmia, kun ei ookaan ollut siihen mahollisuutta. Eiköhän tästä kuitenkin selvitä!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)