tiistai 26. tammikuuta 2016

ASU LEMPITAKIN KANSSA

IMG_4200
erica kuvas
IMG_4278IMG_4270
Oon istunut koko aamun koneella, sillä mun macbook on jo monta viikkoa ilmoittanut "tilaa ei ole riittävästi, poista tiedostoja" ja sain aikaiseksi puhdistaa sen vasta nyt. Se oli niin täynnä, että jouduin aluksi siirtämään kuvia yksitellen lisämuistille, kunnes koneen tila antoi myöden siirtää jo isompia tiedostoja sinne. Kolme tuntia siihen meni ja toivottavasti seuraava puhdistuskerta ei oo ihan heti. Oisin varmaan tänäänkin lykännyt tätä operaatiota, ellei koneelle olisi tullut ilmoitus, että järkkärissä olevia kuvia ei voi siirtää tilan puutteen vuoksi :-D Oli nimittäin pakko päästä postailemaan, jotta postauksien väliin ei tulisi isoa taukoa. Nää kuvat otti poikkeuksellisesti Erica ja ainakin ite huomaan kuvista, että kuvat on erilaisia verrattuna poikaystävän kuvailemiin. Erilaisuus on siis hyvä juttu, sillä nyt tulee vähän uutta kuvakulmaa ja muutenkin asettelua. Monesti nimittäin tuttu kuvaaja ottaa kuvat aina samasta kulmasta, joten tulee kivaa vaihtelua! Meinas tulla vähän kiire kuvata, kun oltiin liikkeellä kolmelta ja takana alkoi aurinko jo laskea. Ihanaa, että valoisa aika alkaa pikkuhiljaa pitenemään ja pian on kevät.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

TÄÄLLÄ TAAS

IMG_3728
IMG_4037IMG_0522
IMG_4031IMG_3712
Mä olin muutaman viikon poissa blogin puolelta, sillä aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Yhtenä viikkona juoksin pää punaisena edestakaisin hoitamassa muutamia juttuja ja kun vihdoin olin tulossa kirjottelemaan, niin nappasin itelleni kahen viikon migreenin. Kun mä siitä tokenin, niin seuraavana aamuna kurkku tuntui siltä kuin siellä asuisi kaktus, joten nieluinfektiossa menikin seuraavat päivät. En pysynyt hereillä ollenkaan ja tänään kävin lääkärissä varmistamassa, ettei kyse oo vakavammasta. Lääkäri määräsi mut labroihin ja kun astuin sisään toimenpidehuoneeseen, niin varmistin labratädiltä: "Ei kai tätä näytettä oteta verikokeena?" ja kun vastaus oli kielteinen, niin päästin ääneen kunnon hurraahuudot. Inhottavan toimenpiteen jälkeen sama nainen kysyi naureskellen, että vieläkö mä ottaisin mieluummin tän kuin verikokeen ja oli pakko sanoa, että kyllä ottaisin! :-D Verikokeet sattuu niin paljon, että viime viikolla oikeesti huusin edelliselle labratädilleni kolme kertaa kivusta: kun neula laitettiin ihon alle, kun putkilo vaihdetttin ja kun neula otettiin pois. Pienenä jouduin käymään diabetestesteissä monesti ja voin vaan kuvitella, että kuinka paljon oon huutanut Emloista huolimatta…

Tällä hetkellä oon kuumeessa kotona, mutta yritän jaksaa valvoa ainakin kuuteen asti (toisinkuin viitenä edellisenä iltana). En oo koskaan ollut näin paljon kipeenä kuin tässä työssä, sillä yleensä sairastan kerran viidessä vuodessa. Ei sille kuitenkaan mitään voi, mutta nyt on ihanaa, kun ruokahalu on palannut. Pyysin nimittäin poikaystävää tekemään mulle yks ilta ruokaa ja sain kaksi perunaa syötyä neljässä päivässä, haha…. Se tulee taas tällä viikolla lomille ja aiotaan varmaan tehdä hyvää ruokaa, kattoa Sinkkuelämää (uskokaa tai älkää, mutta tää on meiän molempien lempparisarjoja ja Joonas sanoikin, että en saa kattoa sitä yksin sillä aikaa, kun se on armeijassa) ja nauttia yhteisestä viikonlopusta. Ton viikonlopun jälkeen ei nähdä ollenkaan vähän vajaaseen kahteen kuukauteen, mutta mä uskon, että aika menee nopeesti. Ensi kuussa pitäisi saada tieto siitä, että kuinka pitkä aika armeijasta napsahtaa ja sen luvun on parempi olla puoli vuotta. Tai jos se on yheksän, niin voin luvata lähteväni koko kesäksi ulkomaille. Joten kaikki on periaatteessa ok, paitsi se vuosi.

Oon ollut koko viikon tuuraamassa ruotsalaisessa koulussa ja voi vitsit, miten monet on tulleet höpöttämään mulle jotain ruotsiksi, vaikka oon ollut työvaatteet päällä. Oon ollut myös suomalaisessa koulussa, mutta yksikään tyyppi ei oo edes tervehtinyt! Ymmärrän kyllä sellasta kieliopillista ruotsia, mut äidinkielenään ruotsia puhuvien höpötyksestä en kyllä saa mitään selvää. Oli vähän kiusallinen tilanne tänään, kun joku ruotsalainen tyttö puhui viisi minuuttia ruotsia mulle, enkä ymmärtänyt sanaakaan. En tosiaankaan tiennyt, että oliko hänellä jotain asiaa mun työhöni liittyen vai mistä oli kyse, mutta mä vaan nyökyttelin päätäni ja hymyilin. Tollaset tilanteet on aina niin hassuja, koska mulla on maailman surkein kielipää ja meen ihan lukkoon, kun joku puhuu jotain muuta kieltä. Haha, huomaa kyllä etten oo postannut pariin päivään, sillä tätä turhanpäivästä juttua olisi vaikka viisi sivullista lisää jaettavaksi. Ehkä mä kuitenkin lopetan tähän ja otan päikkärit, palaillaan!

perjantai 8. tammikuuta 2016

PERJANTAIN HYVÄT ASIAT

IMG_4453IMG_4174
IMG_4350IMG_4503
Vapaapäivä migreenin vuoksi. Kävin eilen lääkärissä kysymässä uutta lääkettä migreeniin, kun vanhat ei enää auttaneet. Luulin lääkärin kirjoittaneen uuden reseptin, mutta hän ilmoittikin kirjoittaneensa mulle sairaslomaa pariksi päiväksi. Oon ollut tosi väsynyt lähiaikoina, joten ihanaa saada ottaa nää pari päivää rennosti. Toivottavasti uusi lääke auttaisi kunnolla ja saataisiin tää sairaus tasapainoon. 

Oon nähnyt tällä viikolla kavereita kaikkina muina päivinä kuin eilen ja on ollut virkistävää vaihtaa kuulumisia niin monen tyypin kanssa. Monesti on hankalaa saada aikatauluja yhteen, mutta tää viikko meni aika kivuttomasti sen osalta. Kohta pitäisi pakata tavarat ja suunnata Anniina luokse. 

Tiedossa on kiva viikonloppu ja paljon yökyläilyä! Meiän piti mennä laskettelemaan pikkusiskon kanssa, mutta eihän tuolla tarkene toppavaatteilla ees pienen kävelyn verran, joten siirrettiin sitä vähän myöhemmäksi. Tiedossa on uintia, puolentoista tunnin keilavuoro, leffailta, luisteluvuoro kolmeksi tunniksi ja sunnuntaina meen kotikotiin pariksi päiväksi. 

Sain 15 euroa korkoa tilille, kun olin pitänyt rahoja siellä vuoden. Vaikka summa on noin pieni (ja jouduin tosta maksamaan 4,50 euroa veroja), niin kyllä toi odottamaton kymppi silti lämmitti mieltä. Samalla huomasin, että mun palkka oli tullut viikon etuajassa, jee! Vielä oottelen toista palkkaa, jonka pitäisi olla tilillä ensi viikolla. 

Kirjotin pitkän postauksen luonnoksiin valmiiksi, enkä malta oottaa, että voin julkaista sen teiän luettavaksi! Ihan vielä ei oo kuitenkaan sen aika, vaan se on ajankohtainen vasta parin viikon päästä.

Kun ulkona on älyttömän kylmä, mutta on pukeutunut niin moneen päällekkäiseen huppariin, ettei tunne edes kylmyyttä. Vielä kun löytäisin jostain ne oikeesti lämpimät talvikengät pitkävartisina, niin oisin enemmän kuin ilonen. 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

PITKÄ TYÖPUTKI

IMG_4290
Vuosi vaihtui seuraavaan ja mä nimitänkin tätä vuotta muutosten vuodeksi! Edellinen vuosi oli pyhitetty rahan keräämiselle, jotta mikään ei estelisi mua tänä vuonna toteuttamasta unelmia. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan kiittää kaikkia niitä monia kymmeniä työnantajia, jotka on ottaneet mut vakituisiin työsuhteisiin 13-vuotiaasta alkaen. Voi jestas, että mua ihan tosissani hirvittää ajatella, kuinka paljon vastuuta oon saanut tossa iässä. Mähän oon ollut ihan vastuuton ja epäkypsä, kun nyt jälkeenpäin ajattelee :-D Mun ensimmäinen työkokemus taisi olla joskus 12-vuotiaana, kun naapurit pyysi mua siivoamaan heiän koko talonsa ja maksoi tietysti kunnon palkan. Jotenkin hassu sattuma, että just tällä hetkellä oon nyt viimeistä kuukautta samalla tiellä, nimittäin siivoojana. Sana sitten levisi ja muutkin halusi mua heille siivoomaan. Tein sitä varmaan vuoden, kunnes tuli teini-ikä ja en enää ollut koskaan kotona ja naapurit harmitteli, kun en enää ehtinyt sinne. Mutta ihan ensimmäinen oikea työpaikka oli työ kerhonohjaajana, jonka paikan sain 13-vuotiaana. Mun vastuullani oli kerhon budjetointi, ohjaaminen, suunnittelu, tarvikkeiden ostaminen ja muutamat seurakuntaan kuuluvat jutut. Ohjasin kokki-, askartelu- ja liikuntakerhoa ihan pienille lapsille kolmesti viikossa. Tää tuntuu jotenkin ihan hassulta, että oon ihan oikeesti ollut siellä yksin parinkymmenen lapsen kanssa, kun sitä vastuuta (ja lasten energiaa) oli ihan älyttömästi. Mä tykkäsin siitä kuitenkin tosi paljon ja olin siellä töissä kaks vuotta ympäri vuoden. Koulujen kesälomat olin alusta loppuun asti myös töissä ja 13-vuotiaana olin myös hommannut kaksi kesätyöpaikkaa: vanhainkodista ja kaalipellolta. Niissä tykättiin niin paljon mun ahkeruudesta, että 14-vuotiaana jatkoin samalla kaavalla kerhonohjaajana, toisen vuoden vanhainkodissa sekä kaalipellolla.

IMG_4338bronzjoonas
Yläasteella kävin MLL:n puolivuotisen lastenhoitokurssin ja siitä on kyllä ollut niin paljon hyötyä, että oon älyttömän kiitollinen päivittäin, että saan olla siinä toiminnassa mukana. Mulla kävi siinä(kin) ihan älytön tuuri ja ensimmäinen perhe, jonka luokse menin, halusi mut sinne ihan kokoaikaiseksi työntekijäksi. Yleensähän MLL:n työt on kahen tunnin keikkatöitä, joten on ihan todella pieni mahdollisuus saada sieltä vakituinen perhe. Loppujenlopuksi mä melkein asuin siellä perheessä, kun olin melkein päivittäin siellä koulun jälkeen töissä. Olin siinä töissä kaks vuotta ja tultiin aika läheisiksi, kun vietin siellä niin paljon aikaa. He vitsaili usein siitä, kun tulin aina mun pienellä skootterilla sinne, kun eihän mulla autoa ollut lukioikäisenä. Mun jalat ei yltäneet muissa malleissa maahan, joten mulla oli sellanen niin kiva pieni valkoinen skootteri, jolla kukaan muu ei pystynyt pienuutensa vuoksi ajamaan… Turkuun muuttaessa sain paljon MLL:n töitä ja monta vakituista perhettä, joiden lapset tykästyi muhun niin paljon, ettei suostuneet enää ottaneet muita hoitajia. Niitten vanhemmat aina lähetteli viestiä, että: "Noora kiltti, voisitko tulla meille huomenna? Meillä kävi toinen hoitaja ja se ei osannut olla ollenkaan lasten kanssa. Sun kanssa lapset pystyi aina jättämään rauhassa, kun tiesi kuinka hyvin tulitte toimeen. Oot ollut korvaamaton apu, kiitos siitä." Ei ollut yksi eikä kaks kertaa, kun vanhemmat lähetti tollasia viestejä, vaan niitä tuli monta kertaa viikossa. He vei mut usein ulos syömään kiitokseksi (palkan lisäksi siis) ja muutenkin kiitti jokaisen työpäivän jälkeen. Ikimuistoisin kerta on ollut ehkä se, kun menin ihan tuntemattoman perheen luokse ensimmäistä kertaa ja sen perheen vanhemmat oli menossa konserttiin. Olin sen pienen tytön kanssa kuus tuntia ja laitoin hänet sitten nukkumaan, kun kello oli jo paljon. Kun vanhemmat tuli takaisin, niin he maksoi kuudenkympin palkan sijasta 120 euroa eli yli puolet ylimääräistä! :-D Takaisin tullessaan he halasi mua, kun oli niin kiitollisia, että pääsi pitkästä aikaa kahdestaan ulos ja perheen isä antoi mulle kourallisen seteleitä ja sanoi, että ollaan sujut nyt. Luulin, että sain vitosen tippiä, mutta kun katoin autossa sitä setelikasaa, niin olin ihan pöyristynyt!! 

IMG_4331
Lukiossa elin pelkästään MLL:n avulla, sillä otin ne kaikki 2 tunnin työt vastaan ja loppujenlopuksi pienistä puroista kasvoi iso joki. Nyt valmistuttuani oon ollut siivoojana 10 kuukautta, päiväkodissa töissä, varastoalalla, pikaruokaravintolassa, Seurakunnassa keikkaluonteisesti, edelleen MLL:ssä satunnaisesti ja autistisen tytön avustajana. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta monet työt meni päällekäin ja jouduin sitten valitsemaan niistä yhden ajanpuutteen vuoksi. Monet on kyselleet paljon, että miten oon saanut jalan työpaikkojen oven väliin ja ajattelin vähän avata asiaa. Työkuviot on nimittäin tällä hetkellä aika ajankohtaisia, sillä mähän lopetan tässä kuussa kaikki työni. Irtisanoudun jokaikisesta työpaikasta, jossa oon kirjoilla ja voi vitsit, mikä operaatio siitä tulee. Vielä on 17 työpäivää jäljellä, jonka jälkeen voi mennä pitkään, ennenkuin aion tulla työmarkkinoille takaisin. Oon ollut niin kauan töissä ympärivuotisesti koulun ohella ja kaikki kesälomat vähintään kahessa eri työssä, joten pieni hengähdystauko tekee hyvää varmasti. Viime kerran vietin lomaa ala-asteen kutosluokalla, joten enköhän mä oo tähän ihan oikeutettu :-) Aion kevään ottaa mahdollisimman rennosti, ettiä itteäni ja ylipäätänsä järjestää elämää uudelleen ihan pala palalta. Se ei olisi onnistunut, jos olisin ollut kiinni monessa työpaikassa, vaan vaatii onnistuakseen nimenomaan työttömyyden, omien ajatuksien kasaamista ja paljon ajattelua. Seuraava projekti onkin miettiä, että miten etenen opiskeluiden kanssa vai pitäisikö sittenkin pitää vielä toinen välivuosi. Annetaan ajatuksien kuitenkin selkiintyä omalla painollaan!

maanantai 4. tammikuuta 2016

VIIME AIKOINA OON

IMG_4509
…saattanut tänään poikaystävän armeijaan ja itkenyt parin tunnin verran siellä niin kovaa, että kun Joonaksen kaveri tuli paikalle, niin livistin autoon itkemään ja lähdin kotiin… Tänään on ensimmäinen yö pitkästä aikaa, kun nukun yksin ja vähän jännittää, että miten se sujuu. Ei nähdä koko kevään aikana kauheen paljoa, kun ensin Joonas on luultavasti muutaman viikon kiinni ja kun se vihdoin pääsisi kotiin ensimmäisille lomille, niin mä suuntaan kuukaudeksi pois. Oon yrittänyt ottaa asenteeksi nyt sen, että armeijan aikana mulle tapahtuu jotain hyvää, jota ei olisi tapahtunut ilman tätä. Kaikista hassuinta oli se, että viisi minuuttia sen jälkeen, kun olin sanonut moikat poikaystävälle, niin joku tuntematon nainen soitti ja tarjosi töitä. En ollut ees hakenut töitä, mutta hän oli löytänyt mun puoli vuotta vanhan työnhakuilmoituksen ja päätti soittaa. Ehkä se oli ensimmäinen merkki, että jotain hyvää on tapahtumassa, mutten halunnut ottaa työtä vastaan kuitenkaan. 

IMG_4431
…ostanut niin paljon uusia kevätvaatteita ja sisustusjuttuja, että mun pankkitili on oikeesti miinuksella. Oon selittänyt monesti siitä, miten en löydä istuvia takkeja, kun mulla on niin pienet olkapäät. Yhtenä iltana löysin kuitenkin yhen takin, joka istui hyvin ja mun oli pakko ostaa niitä kerralla kaks. Selityksiä, selityksiä… Ja kun tuhlasin niin paljon rahaa niihin, niin ajattelin, ettei lisäshoppailu enää haittaisi mitään. Seuraava palkka meneekin kokonaan näitten maksamiseen, haha. Tää on ensimmäinen kerta, kun oikeesti shoppailen yli varojeni, mutta annettakoot se anteeksi tän kerran.

IMG_4493
…siivonnut koko kodin äsken, sillä yksi mun parhaista ystävistä on tulossa tänne ylihuomenna kylään! Ei olla nähty taas ikuisuuksiin, joten ihana nähä pitkästä aikaa. Oon sellanen sottapytty luonteeltani, että täällä ei oo koskaan siistiä ja ennen kavereitten kylään tulemista siivoamisessa menee vähintään viis tuntia. Siksi onkin niin huojentavaa saada joku kylään, kun on "pakko" siivota, kun muuten ei tulis välttämättä tehtyä sitä niin usein. 

IMG_4520
…hymyillyt, sillä tää kukka puhkesi kukkaan tänään ensimmäistä kertaa. Tää on ollut täällä melkein kaks viikkoa, mutta ei oo auennut aiemmin. Mä tietysti ajattelin sen heti onnentoivotuksena ja eräänlaisena tsemppinä tulevaan. Tällä viikolla olisi suunnitelmissa nähdä kahta kaveria, käydä pikaisesti lääkärissä uusimassa migreenilääkeresepti, käydä treenaamassa jäällä pysymistä ensin töitten merkeissä ja sen jälkeen pikkusiskon kanssa, pitää perinteinen laskettelupäivä lauantaina ja rentoutua. Viime viikkona en paljoa kerinnyt hengähtää, mutta nyt siihen on onneksi aikaa. Taidan siis jatkaa Sinkkuelämää-tuottareitten kattomista, niihin ei nimittäin kyllästy koskaan.

perjantai 1. tammikuuta 2016

PUHELINKATSAUKSEN AIKA

PicMonkey Collage
Vähän erilainen työpäivä, nimittäin mun työtehtävänä oli opettaa autistista aikuista luistelemaan. Onnistuin ja vitsit, mikä palkitseva fiilis siitä syntyi. // Turun jouluvalot kävelykadulla. Mä muistin, että ne olis ollut isommat edellisvuonna, mut saatan muistaa väärin. // Tyttöjen kanssa DiTrevissä syömässä, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Mun pitsa näyttää pieneltä, mut en jaksanut syödä sitä ees loppuun asti… // Matkalla kaupungille hoitamaan muutamia asioita, jonka jälkeen molemmat suuntasi poikkeuksellisesti samaan aikaan töihin. Tää on harvinaista herkkua, joka toteutuu ehkä kerran kuukaudessa.

PicMonkey Collage
Treffi-iltana, josta kirjoitinkin postausta pari viikkoa sitten. Siihen tuli ennätysmäärä ihania kommentteja, jolloin tajusin taas, että tätä blogia lukee maailman symppiksimmät tyypit! Kiitos :-) // Ottamassa asukuvia, jotka ilmestyy tammikuun loppupuolella. // Jos ilmat olis yhtään lämpimämmät, niin pukeutuisin tähän hameeseen joka päivä. Tää on mun lempparihame, sillä tänä talvena oon tykästynyt enemmän löysempiin hameisiin. // Aloitin kuukausi sit myymään käyttämättömiä tavaroita ja alunperin mun tavarakasa näytti tältä :-D Ottakaa huomioon, että kaikki jutut ei mahtuneet ees kuvaan, joten paljon oli myymistä. Laitoin näitä yksitellen myyntiin ja nyt on jäljellä vähän vajaat puolet, joten jonain päivänä pitäisi taas jaksaa laittaa näitä eteenpäin.

PicMonkey Collage
Kahvilla Anniinan kanssa, jonka kanssa pitäisi nähdä ensi viikolla uudestaan ja suunnitella vähän helmikuuta tarkemmin… ;-) // Sain töistä pienen lahjapaketin joululahjaksi. // Oon ollut lähiaikoina niin rahan puutteessa, että oon tarttunut jokaiseen maholliseen työtarjoukseen. Facebookin lastenhoitopalstalle tuli ilmoitus, että tarvitaan lastenhoitajaa vauvalle ja kahdelle pojalle 16 tunnin ajaksi - 3 euron tuntipalkalla. Arvatkaa, kuka vastasi minuutin päästä tuntemattomalle perheelle, että tulisin mielelläni vaikka heti. Niin mä sitten lähin ja vietin unettoman yön, kun vauva ei meinannut nukahtaa millään ja kun viimein nukahti, niin heräsi jatkuvasti painajaisiinsa… Nappasin tän kuvan aamulla, kun olin nukkunut hädintuskin kahta tuntia yöllä ja olin lähdössä kotiin. Kyllä silti kannatti mennä ja lähteä viiskymppiä rikkaampana kotiin. Pienensi myös vauvakuumetta, kun näki enemmän konkreettisesti, että miten vähäunisia ne vauva-arjen yöt on! // Menossa taas syömään ulos. Lähiaikoina oon ollut syömässä poikkeuksellisen paljon ulkona, joten ehkä tammikuussa teen siihen radikaalin muutoksen.