keskiviikko 6. tammikuuta 2016

PITKÄ TYÖPUTKI

IMG_4290
Vuosi vaihtui seuraavaan ja mä nimitänkin tätä vuotta muutosten vuodeksi! Edellinen vuosi oli pyhitetty rahan keräämiselle, jotta mikään ei estelisi mua tänä vuonna toteuttamasta unelmia. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan kiittää kaikkia niitä monia kymmeniä työnantajia, jotka on ottaneet mut vakituisiin työsuhteisiin 13-vuotiaasta alkaen. Voi jestas, että mua ihan tosissani hirvittää ajatella, kuinka paljon vastuuta oon saanut tossa iässä. Mähän oon ollut ihan vastuuton ja epäkypsä, kun nyt jälkeenpäin ajattelee :-D Mun ensimmäinen työkokemus taisi olla joskus 12-vuotiaana, kun naapurit pyysi mua siivoamaan heiän koko talonsa ja maksoi tietysti kunnon palkan. Jotenkin hassu sattuma, että just tällä hetkellä oon nyt viimeistä kuukautta samalla tiellä, nimittäin siivoojana. Sana sitten levisi ja muutkin halusi mua heille siivoomaan. Tein sitä varmaan vuoden, kunnes tuli teini-ikä ja en enää ollut koskaan kotona ja naapurit harmitteli, kun en enää ehtinyt sinne. Mutta ihan ensimmäinen oikea työpaikka oli työ kerhonohjaajana, jonka paikan sain 13-vuotiaana. Mun vastuullani oli kerhon budjetointi, ohjaaminen, suunnittelu, tarvikkeiden ostaminen ja muutamat seurakuntaan kuuluvat jutut. Ohjasin kokki-, askartelu- ja liikuntakerhoa ihan pienille lapsille kolmesti viikossa. Tää tuntuu jotenkin ihan hassulta, että oon ihan oikeesti ollut siellä yksin parinkymmenen lapsen kanssa, kun sitä vastuuta (ja lasten energiaa) oli ihan älyttömästi. Mä tykkäsin siitä kuitenkin tosi paljon ja olin siellä töissä kaks vuotta ympäri vuoden. Koulujen kesälomat olin alusta loppuun asti myös töissä ja 13-vuotiaana olin myös hommannut kaksi kesätyöpaikkaa: vanhainkodista ja kaalipellolta. Niissä tykättiin niin paljon mun ahkeruudesta, että 14-vuotiaana jatkoin samalla kaavalla kerhonohjaajana, toisen vuoden vanhainkodissa sekä kaalipellolla.

IMG_4338bronzjoonas
Yläasteella kävin MLL:n puolivuotisen lastenhoitokurssin ja siitä on kyllä ollut niin paljon hyötyä, että oon älyttömän kiitollinen päivittäin, että saan olla siinä toiminnassa mukana. Mulla kävi siinä(kin) ihan älytön tuuri ja ensimmäinen perhe, jonka luokse menin, halusi mut sinne ihan kokoaikaiseksi työntekijäksi. Yleensähän MLL:n työt on kahen tunnin keikkatöitä, joten on ihan todella pieni mahdollisuus saada sieltä vakituinen perhe. Loppujenlopuksi mä melkein asuin siellä perheessä, kun olin melkein päivittäin siellä koulun jälkeen töissä. Olin siinä töissä kaks vuotta ja tultiin aika läheisiksi, kun vietin siellä niin paljon aikaa. He vitsaili usein siitä, kun tulin aina mun pienellä skootterilla sinne, kun eihän mulla autoa ollut lukioikäisenä. Mun jalat ei yltäneet muissa malleissa maahan, joten mulla oli sellanen niin kiva pieni valkoinen skootteri, jolla kukaan muu ei pystynyt pienuutensa vuoksi ajamaan… Turkuun muuttaessa sain paljon MLL:n töitä ja monta vakituista perhettä, joiden lapset tykästyi muhun niin paljon, ettei suostuneet enää ottaneet muita hoitajia. Niitten vanhemmat aina lähetteli viestiä, että: "Noora kiltti, voisitko tulla meille huomenna? Meillä kävi toinen hoitaja ja se ei osannut olla ollenkaan lasten kanssa. Sun kanssa lapset pystyi aina jättämään rauhassa, kun tiesi kuinka hyvin tulitte toimeen. Oot ollut korvaamaton apu, kiitos siitä." Ei ollut yksi eikä kaks kertaa, kun vanhemmat lähetti tollasia viestejä, vaan niitä tuli monta kertaa viikossa. He vei mut usein ulos syömään kiitokseksi (palkan lisäksi siis) ja muutenkin kiitti jokaisen työpäivän jälkeen. Ikimuistoisin kerta on ollut ehkä se, kun menin ihan tuntemattoman perheen luokse ensimmäistä kertaa ja sen perheen vanhemmat oli menossa konserttiin. Olin sen pienen tytön kanssa kuus tuntia ja laitoin hänet sitten nukkumaan, kun kello oli jo paljon. Kun vanhemmat tuli takaisin, niin he maksoi kuudenkympin palkan sijasta 120 euroa eli yli puolet ylimääräistä! :-D Takaisin tullessaan he halasi mua, kun oli niin kiitollisia, että pääsi pitkästä aikaa kahdestaan ulos ja perheen isä antoi mulle kourallisen seteleitä ja sanoi, että ollaan sujut nyt. Luulin, että sain vitosen tippiä, mutta kun katoin autossa sitä setelikasaa, niin olin ihan pöyristynyt!! 

IMG_4331
Lukiossa elin pelkästään MLL:n avulla, sillä otin ne kaikki 2 tunnin työt vastaan ja loppujenlopuksi pienistä puroista kasvoi iso joki. Nyt valmistuttuani oon ollut siivoojana 10 kuukautta, päiväkodissa töissä, varastoalalla, pikaruokaravintolassa, Seurakunnassa keikkaluonteisesti, edelleen MLL:ssä satunnaisesti ja autistisen tytön avustajana. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta monet työt meni päällekäin ja jouduin sitten valitsemaan niistä yhden ajanpuutteen vuoksi. Monet on kyselleet paljon, että miten oon saanut jalan työpaikkojen oven väliin ja ajattelin vähän avata asiaa. Työkuviot on nimittäin tällä hetkellä aika ajankohtaisia, sillä mähän lopetan tässä kuussa kaikki työni. Irtisanoudun jokaikisesta työpaikasta, jossa oon kirjoilla ja voi vitsit, mikä operaatio siitä tulee. Vielä on 17 työpäivää jäljellä, jonka jälkeen voi mennä pitkään, ennenkuin aion tulla työmarkkinoille takaisin. Oon ollut niin kauan töissä ympärivuotisesti koulun ohella ja kaikki kesälomat vähintään kahessa eri työssä, joten pieni hengähdystauko tekee hyvää varmasti. Viime kerran vietin lomaa ala-asteen kutosluokalla, joten enköhän mä oo tähän ihan oikeutettu :-) Aion kevään ottaa mahdollisimman rennosti, ettiä itteäni ja ylipäätänsä järjestää elämää uudelleen ihan pala palalta. Se ei olisi onnistunut, jos olisin ollut kiinni monessa työpaikassa, vaan vaatii onnistuakseen nimenomaan työttömyyden, omien ajatuksien kasaamista ja paljon ajattelua. Seuraava projekti onkin miettiä, että miten etenen opiskeluiden kanssa vai pitäisikö sittenkin pitää vielä toinen välivuosi. Annetaan ajatuksien kuitenkin selkiintyä omalla painollaan!

2 kommenttia:

  1. Oon niin sanaton tästä. Ihailen sua suuresti ja tota, miten oot jaksanu painaa duunia toisen perään lyhyilläkin varotusajoilla. Todellakin, oot breikkis ansainnut! Rentoudut kuukauden Balilla ja sitten alat miettimään, mihin suuntautua opiskelujen suunnalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos paljon ♥ En vaan oo koskaan nähnyt vaihtoehdoksi sitä, etten tekisikään töitä ja eläisin jonkun toisen maksettavana, kuten monet vieläkin tekee. Työnteko on tullut ihan luonnostaan, kun jo 13-vuotiaana ymmärsin, että jos tienaan rahaa, niin voin tehdä paljon enemmän asioita kuin kaverit, jotka ei käy töissä. Se on motivoinut tosi paljon ja kun kerran astuu työmarkkinoille, niin sieltä on vaikeempi tulla pois :-) Voin luvata käsi sydämellä, että mä rentoudun siellä ja tuun takaisin vähän fiksumpana tulevan suhteen! Vielä pitäis hoitaa muutamia juttuja, jotta mä tosiaan oon valmis suuntaamaan toiselle puolelle maapalloa, mut suurin osa valmisteluista on jo hyvällä mallilla… Muutamia paperikaavakkeita ootan postissa vielä täytettäväksi, mutta sitten mä oon enemmän kuin valmis lähtemään.

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)