keskiviikko 20. tammikuuta 2016

TÄÄLLÄ TAAS

IMG_3728
IMG_4037IMG_0522
IMG_4031IMG_3712
Mä olin muutaman viikon poissa blogin puolelta, sillä aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Yhtenä viikkona juoksin pää punaisena edestakaisin hoitamassa muutamia juttuja ja kun vihdoin olin tulossa kirjottelemaan, niin nappasin itelleni kahen viikon migreenin. Kun mä siitä tokenin, niin seuraavana aamuna kurkku tuntui siltä kuin siellä asuisi kaktus, joten nieluinfektiossa menikin seuraavat päivät. En pysynyt hereillä ollenkaan ja tänään kävin lääkärissä varmistamassa, ettei kyse oo vakavammasta. Lääkäri määräsi mut labroihin ja kun astuin sisään toimenpidehuoneeseen, niin varmistin labratädiltä: "Ei kai tätä näytettä oteta verikokeena?" ja kun vastaus oli kielteinen, niin päästin ääneen kunnon hurraahuudot. Inhottavan toimenpiteen jälkeen sama nainen kysyi naureskellen, että vieläkö mä ottaisin mieluummin tän kuin verikokeen ja oli pakko sanoa, että kyllä ottaisin! :-D Verikokeet sattuu niin paljon, että viime viikolla oikeesti huusin edelliselle labratädilleni kolme kertaa kivusta: kun neula laitettiin ihon alle, kun putkilo vaihdetttin ja kun neula otettiin pois. Pienenä jouduin käymään diabetestesteissä monesti ja voin vaan kuvitella, että kuinka paljon oon huutanut Emloista huolimatta…

Tällä hetkellä oon kuumeessa kotona, mutta yritän jaksaa valvoa ainakin kuuteen asti (toisinkuin viitenä edellisenä iltana). En oo koskaan ollut näin paljon kipeenä kuin tässä työssä, sillä yleensä sairastan kerran viidessä vuodessa. Ei sille kuitenkaan mitään voi, mutta nyt on ihanaa, kun ruokahalu on palannut. Pyysin nimittäin poikaystävää tekemään mulle yks ilta ruokaa ja sain kaksi perunaa syötyä neljässä päivässä, haha…. Se tulee taas tällä viikolla lomille ja aiotaan varmaan tehdä hyvää ruokaa, kattoa Sinkkuelämää (uskokaa tai älkää, mutta tää on meiän molempien lempparisarjoja ja Joonas sanoikin, että en saa kattoa sitä yksin sillä aikaa, kun se on armeijassa) ja nauttia yhteisestä viikonlopusta. Ton viikonlopun jälkeen ei nähdä ollenkaan vähän vajaaseen kahteen kuukauteen, mutta mä uskon, että aika menee nopeesti. Ensi kuussa pitäisi saada tieto siitä, että kuinka pitkä aika armeijasta napsahtaa ja sen luvun on parempi olla puoli vuotta. Tai jos se on yheksän, niin voin luvata lähteväni koko kesäksi ulkomaille. Joten kaikki on periaatteessa ok, paitsi se vuosi.

Oon ollut koko viikon tuuraamassa ruotsalaisessa koulussa ja voi vitsit, miten monet on tulleet höpöttämään mulle jotain ruotsiksi, vaikka oon ollut työvaatteet päällä. Oon ollut myös suomalaisessa koulussa, mutta yksikään tyyppi ei oo edes tervehtinyt! Ymmärrän kyllä sellasta kieliopillista ruotsia, mut äidinkielenään ruotsia puhuvien höpötyksestä en kyllä saa mitään selvää. Oli vähän kiusallinen tilanne tänään, kun joku ruotsalainen tyttö puhui viisi minuuttia ruotsia mulle, enkä ymmärtänyt sanaakaan. En tosiaankaan tiennyt, että oliko hänellä jotain asiaa mun työhöni liittyen vai mistä oli kyse, mutta mä vaan nyökyttelin päätäni ja hymyilin. Tollaset tilanteet on aina niin hassuja, koska mulla on maailman surkein kielipää ja meen ihan lukkoon, kun joku puhuu jotain muuta kieltä. Haha, huomaa kyllä etten oo postannut pariin päivään, sillä tätä turhanpäivästä juttua olisi vaikka viisi sivullista lisää jaettavaksi. Ehkä mä kuitenkin lopetan tähän ja otan päikkärit, palaillaan!

6 kommenttia:

  1. Sitä aikaa vaan pitää ottaa sieltä mistä pystyy ja usein se blogi on se joka ekana jää pois. Ihan ymmärrettävää, sillä kyllä meikäkin joutuu siitä välillä leikkaamaan; Kun aikaa vaan ei ole.

    Voi ei, tsemppiä ja paranemisia sulle! Kuulostaa siltä että yksi jos toinenkin on vetänyt kunnon sairastelukierteet :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitää ja siksi en potenutkaan huonoa omatuntoa, kun en päässyt postailemaan tänne hetkeen :-) Kyllä lukijat oottaa, eikä tästä saa ottaa stressiä, kun on olemassa ihan oikeitakin murheita. Jos jotain positiivista tästä täytyy hakea, niin ainakin mulla on migreenilääkkeitä kaks laatikollista, jotka sain ilmaiseksi työpaikan kautta. Kuukauden sisällä oon käynyt lääkärissä valehtelematta 20 kertaa, niin fysioterapeutilla, erikoislääkäreillä ja työterveyslääkäreillä - joten oon saanut paljon tietoa siitä, mikä todellisuudessa on migreenin tilanne. Joudun käymään erikoislääkäreillä ja yksi 10 minuutin käynti maksaa noin 150 euroa, joten käynnit olisi saattaneet jäädä välistä, jos olisin joutunut niitä ite maksamaan!

      Poista
  2. Voi, toivottavasti tulet terveeksi pian, halauksia! t. Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, vielä on 11 päivää aikaa parantua ennen reissua ja tavoite on olla ihan terveenä ennen sitä :-)

      Poista
  3. Mun äiti ottaa työkseen verikokeita mutta itsehän en edes pysty katsomaan jos multa otetaan verikoe! Iiks.. No onneks jotku edes pystyy siihen. :-D Paranemisia sinnekkin!
    terveisin toipilas :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ei, yhtä piikkikammoisia ollaan siis molemmat :-D Samat sanat sinne, koitetaan parantua nopeesti, jotta ei kauheen montaa päivää menisi tähän flunssan poissaamiseksi.

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)