keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

NAUTIN MATKUSTAMISESTA SILLOINKIN

IMG_5801
…kun vein pyykit pesulaan ja hengailin ilman mitään vaatteita kolme päivää. Onneksi mulla oli päällä bikinit, sillä balilainen pyykinhuolto ei ollutkaan ihan niin nopea kuin olin luullut. Kävin joka päivä kyselemässä, että milloin saan pyykkini takaisin, mutta ne ei kuulemma olleet vielä valmiita. Haha, mikäs siinä hindumaassa, jossa oli kielletty liikkua pelkät bikinit päällä. Vähän sain paheksuvia katseita, kun kaduilla oli kieltomerkitkin kieltämässä liikkumisen pelkissä bikineissä. 

…kun oksensin jokaikinen kerta, kun käännyin sängyssä. Lopultahan se johti siihen, että kävelin ulos keskellä yötä ja sanoin ensimmäiselle vastaantulevalle tyypille englanniksi "Minulla on oksennustauti, voitko antaa lääkettä?". Hän ei ymmärtänyt, joten kirjoitin googlen kääntäjään indonesiaksi saman tekstin ja painoin "play"- painiketta. Mies kattoi mua ihmeissään, kunnes mun oli pakko viittoa hänelle asiani ja hänen naurustaan tiesin, että hän ymmärsi pointin. Hän otti skootterin alleen ja lähti jonnekin. Mentiin Anniinan kanssa meiän hotellihuoneeseen takaisin, jossa oli tunti sitten lähtenyt sähköt. Oltiin siis pilkkopimeässä ja ainut valo oli puhelimen näyttö. Vartin päästä skootteri ajoi pihaan ja sen kyydistä tuli toinen mies. Tää toinen mies osottautui "lääkäriksi" (me ei tähänkään päivään mennessä tiedetä, että oliko se oikea vai valelääkäri) ja käski mut makaamaan sänkyyn. Sen jälkeen hän otti iPhonen esille ja alkoi tutkia mua sen valon avulla… Sain käteeni viittä eri lääkettä, hän kirjoitti mulle laskun ja annoin oikeesti kaikki rahani sille. Kiitettiin vuolaasti ja nää miehet lähti pois :-D Ei voitu lopettaa nauramista, sillä tää kaikki oli niin koomista jotenkin! Kuvitelkaa nyt: sähkökatkos, kello on yksi yöllä, haen jonkun pihalla olevan tyypin hätiin, esitän pantomiinina oksentavani ja sit tänne tulee skootterilla joku tutkimaan mut. Neljä lääkkeistä oli nieltäviä tabletteja, mut yksi niistä oli sellanen jauhoseos, joka piti sekoittaa veteen. Mä oikeesti yritin juoda sen jauhoseosveden, mut se haisi ja maistui ihan pissalta ja en vaan pystynyt. Vaikka olin ihan järjettömän kipeä, niin sanoinkin sitä, että mieluummin tää kipeys kuin joisin ton litkun. Onneksi paranin niiden neljän lääkkeen ansiosta ja kahen päivän päästä olin jälleen elävien kirjoissa :-D

…kun menomatkalla lentokentällä kastuin läpimäräksi vessassa. Yritin vetää vessaa, mutta painoin väärää nappia ja sieltä seinästä avautu järjettömän iso suihku, josta valui vettä saavillisen verran mun päälle. Mulla meni hetki ennenkuin tajusin, että mun pitää mennä sen vesisuihkun läpi sammuttamaan se hana, mutta voi vitjat… Ikinä ennen en oo nähnyt tollasta ja siitä jäi kyllä aika kammo. Siinä sitten menin litimärkänä seuraavalle lennolle.

IMG_5771
IMG_5814
…kun parhaimmatkin "asukuvat" näytti tältä… Oli just satanut kaatamalla, mun hame oli puoliksi märkä ja hiukset oli kastuneet. Ainakin on aitoja kuvia, kun mulla on kunnon karheat ja pörheät rantahiukset! Onneksi mulla on kuitenkin niin paljon blogimatskua, että voi huoletta julkaista välillä vähän epäimartelevampiakin kuvia. Asia ois eri, jos koko sisältö olisi pelkkiä tällaisia kuvia!

…kun liikuin yksin kaduilla ja jokaikinen paikallinen huuteli ällötyksiään mun perään. Pakko sanoa, ettei kauheesti lämmittänyt kuulla niitä "kehuja" liittyen mun ulkonäkööni. 

…kun paikalliset huijasi ihan älyttömästi saadakseen turistilta ylimääräistä rahaa. Välillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin maksaa heiän huijaama summa, jotta pääsisi esimerkiksi pieneltä saarelta takaisin Balille. Kerran oltiin viettämässä iltaa yhessä ravintolassa ja kysyttiin sen ulkopuolella olevilta takseilta kyytiä meiän hotellille. He vaati jonkun ihan älyttömän hinnan, eikä suostuttu siihen. Sen jälkeen hän suuttui, päästi muutaman kirosanan ja rupes haukkumaan meitä. Viereiset taksikuskit alkoi huutelemaan meille niin ällöttävää tekstiä, että lähdettiin paikalta. Käveltiin ravintolaan ja pyydettiin työntekijää soittamaan meille ihan virallinen taksi eikä noita "epävirallisia". Ei suostunut, sillä heillä oli diili niiden kuskien kanssa. Oli jo myöhä ja meiän oli pakko mennä häntä koipien välissä pyytämään noilta seksistisiltä kommentin heittäjiltä kyyti hotellille. Se oli aika kamala hetki, kun he edelleen naureskeli meille, mutta koko Bali oli tosi korruptoitunut, joten toi oli heille ihan arkipäivää. Kun ei oo kilpailua, niin he luulee voivansa käyttäytyä miten tahansa. 

bali2
…kun majoituin elämäni ensimmäistä kertaa elämässäni hostelliin, joka oli aivan kamala. Nukuin siellä luteiden kanssa, mut laitettiin miestenhuoneeseen (hostelli oli ylibookattu ja he päätti sitten tehdä tällaisen ratkaisun, mutta onneksi sinne ei low seasonin vuoksi majoittunut muita), suihkussa oli miljoonittain ötököitä ja kaikki oli yltäpäältä liassa. Matkatavarasäilytys ei toiminut, vaan sen lukon sai ihan vaan vetämällä irti ja sain muutaman yön pelätä, että joku varastaisi mun järkkärin tai puhelimen. Suosin aina yksityismajoituksia, jotta voin jättää tavarat huoletta huoneeseen ja tiedän, ettei kukaan muu käy siellä. Yleensä maksan siitä mieluusti enemmän, että saan viettää yöni rauhassa ja siistissä ympäristössä. Hostelli sijaitsi kuitenkin ihan ydinkeskustassa ja kuvissa se oli upouusi, joten päätin nukkua siellä kolme yötä. No, viimeistään Balilla opin, että kuvat ei koskaan vastaa todellisuutta ja toi sai jäädä mun viimeiseksi hostellikokemukseksi. 

…kun oltiin Gileillä ja meille tarjottiin huumeita ainoastaan silloin, kun oltiin laittauduttu. Kuljettiin siellä ihan ryytyneinä ja silloin saatiin olla rauhassa huumekauppiailta. Mutta aina kun laittauduttiin, niin sairaan monet huuteli perään, että saisiko olla sieniä. 

…kun jalat oli täynnä rakkuloita ja vesikelloja, mutta ei millään malttanut jäädä hotellihuoneeseen kivun takia. Siispä joka päivä tuli käveltyä varmaan keveesti kymmenen kilsaa, sillä se oli helppo tapa tutustua ympäristöön. Aamulla saatoin lähteä heti kuudelta kiertämään uutta kaupunkia ja palasin hotellille iltakuudelta, kun aurinko oli laskenut. Kyllä siinä muutamat kilsat tuli käveltyä!

IMG_5805
…kun eräs paikallinen poitsu ihastui muhun ja sanoi suoraan, että ensi kerralla kun tuun Balille, niin me mennään naimisiin. Hän oli mun kanssa samanikäinen ja piti itseasiassa meiän ensimmäistä hotellia pystyssä. Juttuhan meni sitten siihen, että hän pommitti mua niin usein viesteillä, että lopulta lopetin vastaamasta hänelle, haha. 

…kun olin mennyt tutulle rannalle ilman puhelinta kilometrin päähän, sillä halusin mennä uimaan ilman puhelimen vahtimista. Paluumatkalla oli varmaan neljäkymmentä astetta lämmintä, hikoilin kuin pieni sika ja sitten mä eksyin. En löytänyt millään hotellille ja lopulta kävelinkin sen kilsan sijasta viiden kilsan matkan. Olin mennyt sen reitin vaikka kuinka monta kertaa, mut kai mä olin niin väsynyt sieltä tullessa, etten tajunnut kattoa ympärilleni. 

…kun kadut oli täynnä sisäänheittäjiä ja katukauppiaita, enkä olis yhtään jaksanut kuunnella sitä "osta aurinkolasit, tuu kattomaan, kaunis neitonen, tuu tänne"- fraasia. Loppulomasta opin aika hyvin sulkemaan korvani siltä ja kävelemään hymyilemättä ohi, sillä se oli ainut tapa, jolloin sain kävellä rauhassa, eikä kukaan seurannut perässä. Olin varmaan heiän mielestä kamala turisti, sillä valitsin ravintolapaikat aina sen perusteella, missä sain kattoa ruokalistan rauhassa eikä sisäänheittäjää ollut lähettyvillä.

…kun mun käsivarsi näytti yhtä rumalta kuin näissä kuvissakin. Ihan yököttää kattoa vieläkin tota, hyi. Mä en vieläkään tiedä, mikä sitä vaivasi tai mitä noi täplät mun kädessä oli! 

maanantai 28. maaliskuuta 2016

YHTENÄ ILTANA

IMG_6279
IMG_6280
IMG_6333
IMG_6345
IMG_6440
IMG_6448
IMG_6452
IMG_6415IMG_6400Yhtenä iltana halusin hemmotella itteäni, kiersin kahviloista toiseen ja söin kaikkea, mitä teki mieli. Vatsa täynnä kipitin rannalle kattomaan auringonlaskua ja kävelin hiekassa varmaan tunnin miettien, miten tää on yksi viimeisiä auringonlaskuja hetkeen. Rannalla oli paljon ihmisiä kattomassa, miten aurinko värjäsi taivaan punertavaksi ja mä en olisi malttanut millään lähteä sieltä pois. Tunsin olevani niin nuori, jolla on elämä vielä kokonaan eessä ja se fiilis tuntui kestäneen ikuisuuden. Tulin tästä illasta tosi inspiroituneeksi ja motivoituneeksi, joten taisin viettää muutamat tunnit illalla maaten x-asennossa hotellin sängyssä ja haaveillen kaikista villeimmistäkin unelmista. Mä oon kyllä ikuinen haaveilija ja uskon voivani hakea vaikka kuun taivaalta, jos oon tarpeeksi motivoitunut. Näitten kuvien jälkeen oli kuitenkin aika ottaa realistinen ote elämään, kipittää hotellille ja pakata tavarat. Rakastan pakata matkaa varten, mutta vihaan pakata kotiinlähtöä varten ja lykkäsinkin pakkaamiseni lähtöaamuun. Siitä muutaman tunnin päästä olinkin jo taksissa matkalla lentokentälle, josta oli kahden päivän matkustaminen edessä. 

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

JIMBARANISSA

bali4
IMG_4949
IMG_4924
IMG_4928
IMG_4930
IMG_4936
bali5IMG_4959
IMG_4971IMG_4919
IMG_5004
IMG_5021
IMG_5032
Olin kokonaan unohtanut julkaista tän postauksen Jimbaranista, kun otettiin meiän naapurihuoneessa asuva nainen mukaamme ja vietiin hänet Rock Bar- nimiseen paikkaan. Illallistettii niin pitkään, että aurinko oli jo laskenut ennenkuin päästiin varsinaiseen määränpäähämme. Jos matkaatte Balille, niin tää kallion sisään (!!!) rakennettu "baari" on ihan ehdottomasti käytävä kattomassa. Koko alue oli ihan mieletön, mutta valitettavasti mulla ei oo sieltä kuvia kolmea viimeistä lukuunottamatta, kun siihen aikaan oli jo niin pimeetä. Mentiin sinne sellaisella vuoristohissillä ja ajattelin koko ajan, ettei se hetki voinut olla totta, sillä tuntui kuin olisi astunut toisenlaiseen maailmaan. Omat palvelijat, livebändi soittamassa vieressä ja luksusalue sai tuntemaan olonsa aika onnekkaaksi. Jonkun onneksi (ja jonkun reissukuumeisen kauhuksi) mun Bali-postaukset alkaa käydä vähiin ja näitä on enää ihan muutamat luvassa. Sitten onkin aika siirtyä muihin juttuihin ja enemmän niihin reaaliaikaisiin höpinöihin. Tää kuukausi mennään vielä näillä ja huhtikuusta alkaen on vuorossa ihan kotisohvalla kirjotettuja postauksia. Kun kattelin tilastoja, niin taidan osua oikeeseen veikatessani, että taidatte oottaa niitä normaaleja postauksia aika paljon! 

perjantai 25. maaliskuuta 2016

VIININPUNAISELLA MENNÄÄN JÄLLEEN

Kollaasit16
monet asut1
monet asut
Tällasta mulla oli päällä tänään, kun kapinoin säätä vastaan ja jäädyin kevättakissa. Ihan vaan sitä toivoen, että ilmat lämpenis mun mielenosoituksen takia nopeampaa ja voisin kulkea näissä vaatteissa tuntematta kylmyyttä. Viininpunainen on ollut mulle sellainen syksyinen väri, mutta se päätyi asuun siitä syystä, että näytin liian vaahtokarkilta vaaleamman huivin kanssa, haha! Tällä hetkellä oon viettämässä kaverin kanssa rentouttavaa lomaa, kun tehtiin pieni kaupunkivisiitti Eurooppaan. Eilen oltiin Riikassa katsastamassa vanhaa kaupunkia ja tänään ollaan pyöritty Berliinin kaduilla. Vitsit, miten keväistä täällä lätäkön toisella puolella on jo, kun Suomessa vedeltiin välillä pakkasenkin puolella. Me ei olla nähty mun reissakaverin kanssa melkein puoleen vuoteen ja nyt vietetään tää kaupunkiloma yhdessä, jonka lisäksi vielä muutama päivä meillä kotona. Oikeestaan tän reissun syntyminen oli aika juonittua, sillä viime kerralla meiän nähdessä, mä avasin kesken höpötyksen vihon ja kysyin: " Mihin näistä maista mennään, tässä on niitten hinnat ja lähtöpäivät?" :-D Onneks Sanna on tottunut näihin, sillä viime reissukin (tästä postaukseen) syntyi niin, että lähetin yhtäkkiä viestiä, että lähetään matkalle tammikuussa. Sannalla ei ollut mitään ajatusta, että olin taas juoninut, mutta kieltämättä sitä nauratti, kun näki mun suunnitelmat… Meillä ei oo täällä sen kummempia aikatauluja, kunhan kierrellään ja nautitaan elämästä. No okei, jos totta puhutaan, niin kyllä mä ootan Bershkan, New Lookin, Forever21 ja Stradivariuksen shoppailutuokiota! En ottanut kovin paljoa rahaa mukaan, mutta toivottavasti onnistun tekemään kunnon budjettilöytöjä, eikä tarvii tulla tyhjin käsin kotiin. 

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

FOBIA ROOM ESCAPE

IMG_7481
IMG_7486
IMG_7488
Olin jo pitkään miettinyt, että mitäköhän me tehtäisiin meiän viisivuotispäivänä, sillä halusin tehdä jotain erilaista. Aiempina vuosina ollaan oltu syömässä, mut halusin yllättää tänä vuonna Joonaksen varaamalla meille ajan Fobia Room Escapeen. Koko idea on kiinnostanut mua jo pitkään, mutta en oo saanut aiemmin aikaiseksi käydä testaamassa tätä konseptia. Saavuttiin sunnuntaina paikanpäälle ja meille kerrottiin pelin sääntöjä noin kymmenen minuutin verran. Sen jälkeen meiät lukittiin huoneeseen, jonka tiedettiin olevan vanha mielenterveyshoitola. Siellä tarkoituksena oli ratkaista, että mitä on tapahtunut. Aikaa oli tunti ja aluksi ajattelin, että aikaa jää varmasti yli. Mä yllätyin kuitenkin, miten nopeesti aika tuntui menevän ja oltiin edelleen lähtökuopissa. Kokemus oli joissakin kohdissa niin aito, ällöttävä ja pelottava (hyvällä tavalla!), että laitoin Joonaksen tekemään kaikki "likaiset" työt :-D Musta oli tosi kiva, että kokemuksesta oli luotu niin aidonoloinen, että joissain kohdissa olin oikeesti peloissani! Paineen alla oltiin yllättävän hyvä tiimi kaksisteen, eikä tän ratkaiseminen olisi edes onnistunut yksin. Meillä jäi ihan minuutista kiinni, että oltaisiin keritty ulos huoneesta, mutta kuulemma vaan 29% läpäisee sen annetussa ajassa. En halua paljastaa huoneesta kuitenkaan sen enempää, jotta kokemus olisi yhtä jännittävä kuin meillekin. Me saatiin meiän kokemus yhteistyössä Fobia Room Escapen kanssa ja aion kyllä ehdottomasti suositella tätä muillekin! Ja olisin suositellut ilman yhteistyötäkin, sillä tykkäsin tän ideasta älyttömän paljon. Suomessa on mun mielestä liian vähän tän kaltaisia erilaisia paikkoja, joten jos kaipaatte tekemistä treffi-illalle tai kavereitten kanssa, niin voin luvata tän olevan hyvä paikka siihen. Tykättiin poikaystävän kanssa sen verran paljon, että seuraavalla kerralla on vuorossa sama idea, mutta erilainen teemahuone! Ja ensi kerralla halutaan pistää kaikkemme likoon, jotta läpäistään se annetussa ajassa ;-) 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

PARIT RÄPSYT KOTOA

IMG_7378
IMG_7403
IMG_7416
IMG_7432
IMG_7421IMG_7385

UBUD

IMG_6263
IMG_6246IMG_6208
IMG_6222
IMG_6199
Mun ja Anniinan viimeisenä yhteisenä paikkana oli Ubud, jonka jälkeen toinen meistä suuntasi lentokentälle ja mä jäin vielä reissaamaan kymmeneksi päiväksi. Ubudia oli hehkutettu netissä ihan älyttömästi ja joka puolella luki, että jokaisen Balilla kävijän on käytävä siellä. Vaikka mä vannon rantakohteiden nimeen, niin ylistysten takia halusin käydä Ubudissa, jossa oli kuvattu Eat Pray Love- leffakin. En tiedä ootinko koko paikasta liikaa, mutta jotenkin mä en rakastunut siihen samalla tavalla kuin kaikkiin muihin paikkoihin, joissa käytiin. Ubud on siis kaupunkikohde siinä keski-Balilla. Nää on vahvasti mielipideasioita, sillä luin Ella Elersin blogia reissun aikana, sillä hän oli just ollut viikkoa aiemmin Balilla ja kirjoitti paljon reissupostauksia. Sieltä mun silmiin osui se, miten hän hehkutti (kaikkien muiden tapaan) Ubudia, muttei pitänyt ollenkaan Gileistä (joka taas oli mun ehdoton lempparini). Tässä tuli mun mielestä hyvin esille matkailun yksi haastavin puoli: miten valita netin perusteella hyvä reittikohde, kun pitää vaan luottaa tuntemattomien sanaan, sillä ei oo omakohtaista kokemusta niistä paikoista. 

En silti sano, että Ubud oli kamala paikka. Mulle tuli siitä mieleen sellainen pieni hipsterikylä, jossa oli paljon kaikenmaailman terveyskahviloita. Kuvissa näkyvä kakku on just sellaisesta terveyskahvilasta, kun halusin maistaa ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa raakakakkua. Syömisen lisäksi siellä oli paljon vintagekauppoja ja pieniä kuppiloita - ihan täysin erilainen meininki kuin muualla Balilla. Fiilis oli ennenkaikkea yksilöllisempi. Me käytiin kattomassa riisipelloilla ja näytettiin aika turisteilta, kun yritettiin kartan avulla löytää perille. Majoituttiin Ubudissa kolmen päivän verran ja käytettiin aikamme siihen, että kierreltiin järjettömän pitkää pääkatua ja poikettiin balilaisissa vintagekaupoissa ettimässä tuliaisia. Ihan hauska kokemus kuitenkin, ennenkaikkea erilainen!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

RIIPPUMATOSSA KÄRSITTY VARTALOKRIISI

IMG_6049IMG_6003
IMG_6046
IMG_6024
IMG_6039
IMG_6001
En olisi uskonut kirjottavani tästä blogiin, mut mulla on vartalokriisi. Asia, josta puhumista oon arastellut, sillä aina on olemassa joku, joka ymmärtää väärin. Jo pidemmän aikaa mulla on ollut huono olo oman vartaloni kanssa, enkä oo tuntenut oloani hyväksi siinä. Vaatteet päällä pursuan itsevarmuutta, mutta bikineissä tunnen pursuavani jostain muualta. Mun "harmikseni" mun itsevarmuus on ollut se, joka on hidastanut esimerkiksi treenaamisen aloittamista. Sen vuoksi oon ikäänkuin hyväksynyt vartaloni tällaisenaan, enkä oo peitellyt itteäni bikineissä tai alusvaatteissa. Lisäksi poikaystävän päivittäiset kehut on saanut mut ajattelemaan, että treenaan sitten joskus haluamani vartalon, kun oon tarpeeksi huonossa kunnossa… Kamalasti ajateltu, mutta kun ulkopuolelta tulee vaan kehuja, niin oon päästänyt vartalon aika huonoon kuntoon. En oo harrastanut minkäänlaista liikuntaa moneen vuoteen, mun kehon lihakset on jopa fysioterapeutin mielestä ihan olemattomat ja oon lihonut kymmenen kiloa. Se kymmenen kiloa ei haittaisi mua, mutta kun se kaikki kerääntyi vatsaan. Ennen olin tasaisesti hoikka, mutta nyt oon hoikka pullottavan vatsan kanssa. 

Vatsa on mun mielestä se kaikista ikävin kohta, johon ylimääräinen voi kerääntyä ja mun kauneusihanteena onkin täysin litteä vatsa. Näissä kuvissa ongelmakohta ei tosiaankaan näytä niin pahalta, sillä kello tais olla yheksän aamulla ja olin liikkeellä tyhjällä vatsalla. Vaikka näistäkin huomaa, etten oo timmimmästä päästä vatsanseudulta, niin oikea ongelma on kyllä tosi näkyvä! Jopa mun poikaystävä on suostunut myöntämään (pakotin sitä monta tuntia sanomaan jotain "ikävää" mun vartalosta), että mun vatsa paisuu ihan järjettömäksi syömisen jälkeen. Saan ties kuinka monta vatsamakkaraa istualleni ja nauretaan sille joka ilta… Vatsan lisäksi mun kauneusihanteessani on kunnon pyöreä peppu sekä selluliitittomat sisäreidet. Oon kuullut muutamaan kertaan mun pepusta, joka kuulemma on yhtä pyöreä kuin omena (haha, miehet…), mutta haluun sitä kiinteemmäksi. Tällä hetkellä ongelmana on, että mulla on laihat jalat, mutta ei laihaa peppua. Joudun taistelemaan aika kauan, että saan pepun sisään farkkuihin, sillä se on niin epäsopusuhtainen mun XXS- kokoisten farkkujen kanssa :-D 

Mä painoin 14-19- vuotiaaksi asti sen neljäkymmentä kiloa, joten tuntuu hassulta oppia suhtautumaan tähän kymmenen kiloa painavampaan vartaloon. Mutta eikös sitä sanota, että kahenkympin kohdalla joutuu tekemään töitä lihomisen vastustamiseksi, kun ennen ei tarvinnut murehtiakaan sellaisesta.  Mun tavoitteena ei siis oo laihtua, ainoastaan saada kiinteytettyä sellaiset kohdat, joihin kerääntyy ylimääräinen. Ja tottakai saada pienet vatsalihakset näkyviin joskus monen vuoden päästä! Haluun sopusuhtaisen vartalon, sillä mun kädetkin on tosi ruipelot verrattuna reisiin. Vähän edelleen aristelen ton julkaisu- napin painamista, sillä nää on monille aika herkkiä juttuja ja aina on joku, joka on esimerkiksi sairaalloisen ylipainoinen ja kamppailee ihan tosissaan painonsa kanssa terveyssyistä. Jotenkin on sellainen olo, että kun kuvista mä näytän hoikalta, niin en saisi edes ajatella kiinteyttämistä. Tai että jonkun mielestä mulla ei voi olla todellista vartalokriisiä, kun oon ihan normaalipainoinen.