sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

MUN SUHDE RAHAAN

IMG_8098
IMG_8125
Oon aina ihmetellyt sitä, että joillekin ihmisille raha-asioista puhuminen on jonkinlainen tabu ja ylipäätänsä mörkö. Tai sitä kaikkein kummallisinta, että raha olisi todella henkilökohtainen aihe. Mä en oo koskaan nähnyt siinä mitään henkilökohtaista ja oon oikeesti pitänyt sellaisia tyyppejä vähän omituisena, joiden mielestä esimerkiksi vuokran suuruus olisi yksityisasia. Mä miellän yksityisasioiksi esimerkiksi parisuhteen, perhe-elämän ja muut samaan aihepiiriin kuuluvat, mutta millä tavalla vuokran suuruus, asuntovelan määrä, tuntipalkka tai pankkitilin saldo määrittäisi jotakuta ihmisenä? Me juteltiin mun parhaan ystävän kanssa palkoista yhtenä iltana ja lopulta lähihoitajakaverini totesi, että häntä harmittaa, miten alhaiset palkat lähihoitajilla on. Hän höpötti puoli tuntia siitä, miten alan palkka on niin pieni, ettei kuukaudessa oo varaa tehdä mitään. Uteliaisuuttani kysyin, että paljonko alan palkat sitten suurinpirtein on, kun mulla ei ollut pienintäkään aavistusta. En siis kysynyt kaverini palkkaa, vaan ihan yleisesti, että kuinka paljon lähihoitajat tienaa, jos kaikki raha menee laskuihin. Sain lyhyen ja ytimekkään vastauksen, että se on niin henkilökohtainen asia, ettei hän halua puhua siitä edes parhaitten kavereitten kesken. Olin tosi hämmästynyt, sillä esimerkiksi palkkatiedot on sellaisia, jotka kuka tahansa saa katottua netistä kahdella klikkauksella ja silti joku pitää sitä henkilökohtaisena. Heräsi vain kysymys, että miksi? Viimeistään siinä vaiheessa ymmärsin, että meitä on kahdenlaisia ihmisiä: heitä, joiden mielestä raha on vain luku ja heitä, joiden mielestä raha-asioista ei saa puhua ääneen.

IMG_7946
Mulla ja poikaystävällä on erilliset omat rahat, luonnollisestikin, mutta kyllä meistä kumpikin silti  aika tarkkaan tietää paljonko toisen tilillä on rahaa. Ei kumpikaan olla kovin tarkkoja siitä, että kumpi  maksaa tietyt jutut, eikä raha-asia oo tosiaankaan meillä sellainen juttu, joka aiheuttaisi riitoja. Jos  kuitenkin mut ja rahankäyttö laitettaisiin samaan lauseeseen, niin lopputulos olisi pihi. Mä oon ihan ääärimmäisen pihi rahojeni kanssa ja rakastan säästämistä. Se fiilis on ihan uskomaton, kun pankkitilin saldo nousee koko ajan korkeammaksi ja yltää aina vaan isompiin lukuihin. Tällä hetkellä mä en käy ollenkaan töissä, mutta säästän silti niin ahkerasti kuin pystyn. Aloin saamaan työttömyystukea muutama päivä sitten ja koko summa menee mun kohdalla säästöön. Ruokaan, bensaan ja muihin välttämättömyyksiin menevät rahat revin jostain muualta, mutta työttömyystuen säästämisestä en tingi! :-D En haluu käyttää työttömyystuestani senttiäkään, sillä se summa on yksinkertaisesti niin iso siihen nähden, miten pienet elämiskulut mulla on. Oon aina elänyt pienesti halutessani ja yksin elävänä oon käynyt kaupassa kerran kuukaudessa ja se on riittänyt hyvin. Ja uskokaa tai älkää, jokainen kauppareissu on kustantanut mulle sen neljäkymppiä. En koskaan kato hintalappuja kaupassa tai laske budjettia, mutta jostain syystä loppusumma on silti kerta toisensa jälkeen noin pieni. Ehkä osasyynä on se, etten tykkää kasviksista tai vihanneksista, joten niiden poisjättäminen pienentää loppusummaa aika isosti. Lisäksi yksi ruoka kestää mulla noin viikon, joten voitte kuvitella, miten syön sitä viimeisinä päivinä korvat sauhuten, haha…. Viimeksi äiti oli kauhuissaan, kun se kyseli, että mitä oon syönyt lähiaikoina. Vastasin, että pitsaa ja se kysyi: "Ai koko viikon? Siis kuus päivää putkeen oot syönyt pelkkää pitsaa?" Olisittepa nähneet äitin ilmeen, kun selitin mun ruokien kestävän aina niin kauan.

IMG_7645
Oon pienestä pitäen säästänyt osan tuloista, mutta oon terästäytynyt siinä ihan kunnolla vasta pari vuotta sitten. Ei tulisi mieleenkään tuhlata esimerkiksi koko palkkaa, vaan ihan automaattisesti siirrän suurimman osan säästöön jotain isompaa juttua varten. Vaikka siis pihi rahankäyttäjä oonkin, niin raha on silti tarkoitettu käytettäväksi (ainakin jossain vaiheessa) ja lisää rahaa saa aina tekemällä töitä. Yritän pitää tän aina mielessä, kun mietin jonkun isomman jutun ostamista. Mun ainut heikkous taitaa olla vaatteiden osteleminen ja siihen tulee kyllä tuhlattua reilulla kädellä kuukausittain, mutta muita isoja rahanmenoja ei oikeestaan oo. Shoppailua mä en kyllä aio rajoittaa, sillä se on vaan niin rentouttavaa ja kivaa puuhaa! 

10 kommenttia:

  1. Oon miettinyt ihan samaa! Musta on niin outoa, että joillekin tuntipalkan tai asunnon vuokran kertominen ylittää yksityisyyden rajan. Raha on kuitenkin vain vaihdon väline, jota tulee ja menee vaihtelevissa määrin. Musta on mielenkiintoista lukea postauksia rahan käytöstä. Jos bloggaaja esimerkiksi jatkuvasti ostelee merkkivaatteita ja kalliita laukkuja, ei kysymystä "Miten sun rahat oikein riittää?" pidä ottaa negatiivisena kommenttina ja yksityisasioiden utelemisena, vaan ehkäpä toiveena postauksesta, jossa kerrotaan hyviä säästövinkkejä! :)

    kaisamarian.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et voi uskoa miten innoissaan oon, kun edes yksi ihminen on samaa mieltä mun kanssa siitä, että raha-asiat ei oo mitään äärimmäisiä henkilökohtaisuuksia! Ajattelen myös rahaa pelkkänä vaihdon välineenä, jota on eri elämäntilanteissa erilainen summa, eikä se oo musta sen kummallisempaa :-) Pidän myös hassuna kyselyitä, että miten raha riittää johonkin tiettyyn juttuun, sillä kaikki on vaan säästämisestä ja asioiden priorisoimisesta kiinni.

      Poista
  2. miten sait nyt jo työttömyystukea, kun etkö ollut vielä tammikuussa töissäkin?:o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olin tammikuun vielä työelämässä. Mut en ihan tajunnut, että mitä tarkotit tolla "nyt jo"- viittauksella? :-D Työttömyystukeahan saa heti työttömäksi jäädessään, jos niin haluaa.

      Poista
  3. Siis tiiätkö oon miettinyt ihan samoja asioita - raha tuntuu nimenomaan olevan jonkinsortin mörkö! Toki jollain tapaa ymmärrän, miksei jotkut ihmiset halua puhua esimerkiksi palkastaan, mutta sitten taas toisaalta miksei? Niinkuin säkin sanoit, niistäkin saa tietoa ihan vaikka nopealla googlettelulla.

    Ja tohon ylempään kommenttiin viitaten, luulen että anonyymillä heräs sama ihmetys kuin mulla - kaikkialla kun sanotaan, että ylioppilailla on se 5 kuukauden karenssi, jonka jälkeen sitä tukea alkaa vasta saamaan. Vai oonkohan nyt missannut jotain merkitsevää eikä asia ookkaan välttämättä niin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en ymmärrä myöskään sitä mörkömäisyyttä. Ymmärrän toki, että esimerkiksi luottotietojen menettäminen saattaa olla häpeä, mut muuten en pidä rahaa mitenkään yksityisasiana :-) Kiitos paljon sun kommentista ja selvennyksestä tohon anonyymin kommenttiin. Asiat ei oo virallisilla tahoilla oikeesti niin mustavalkoisia kuin annetaan ymmärtää ja mäkin elin aluksi tollaisessa harhaluulossa, ettei olisi muka oikeutettu tukiin. Oikea laita on kuitenkin ihan päinvastainen, joten ei kannata uskoa kaikkea ihan sokeasti, vaan selvittää omat mahdollisuutensa ja halunsa saada tukea! Nää on myös paljon virkailijasta kiinni, mutta tosiaan omalla asenteella pääsee pitkälle. En nyt kannusta ketään työttömyyteen, mutta karenssin voi aina purkaa, kuten mä ite oon purkanut omani :-D Mun työttömyysrahat tuli kuitenkin vasta nyt, kun olin reissussa ja en hakenut niitä aiemmin, mutta ekasta työttömyyspäivästä lähtien on tullut rahaa tilille.

      Poista
  4. Raha on useimmille ihmisille tabu. Itse ainakin käytän rahaa siten, kuin parhaaksi näen. Panostan treenaamiseen, urheiluun ja ruokaan :) Säästän myös suhteellisen paljon omiin palkkatuloihin nähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva saada sunkin mielipidettä asiaan :-) Jokaisella on omat rahankäyttökohteensa, mulla ei taas mee urheiluun ja treenaamiseen lähes ollenkaan rahaa, vaan se on mulla sellainen pihistyskohde. Säästäminen on ihan parasta, varsinkin sellaisina kuukausina, kun rahaa tulee tavallista enemmän!

      Poista
  5. Ah sama!!! Olisit nähnyt äitini ilmeen, kun 14-vuotiaana ilmoitin haluavani säästötilin. Heti. :"""D Siitä lähtien kaikki kesätyörahat tähän 19-vuotiaaksi asti. Itseasiassa uskon, että suhtautuminen rahaan tulee aika samalla kaavalla, kuin suhtautuminen ruokaan: perheen mallista. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kylläpä tää aihe on herättänyt keskustelua! Ihanaa, että kommenttiboksi on täyttynyt erilaisista kommenteista ja mielipiteistä asiaan :-) Mäkin taisin just 13-14-vuotiaana alottaa kunnolla säästämään kesätyörahoja, kun ne pystyi laittamaan lähes kokonaan säästöön, kun vanhemmat kuitenkin kustansi asumisen. Se on kyllä ollut yksiä elämäni parhaimpia päätöksiä, sillä nyt ei oo kiinni siitä, etteikö vois matkustella, haaveilla häistä vähän realistisemmin ja tietää, että taloudellinen varmuus on turvattu. Aion kyllä ehdottomasti opettaa omatkin lapset säästämään, jotta pois muuttaessa ei tarvitsisi pysyä vaan neljän seinän sisällä, vaan olisi rahaa kokea eri asioita. Mä itseasiassa pidän vähän hölmöinä sellaisia ihmisiä, jotka on samanikäisiä mun kanssa ja heillä ei oo mitään säästöjä. Ei se oo nimittäin isoista tuloista kiinni, vaan ihan siitä, että viitsii pienistäkin synttärirahoista laittaa säästöön :-D

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)