maanantai 30. toukokuuta 2016

TÄN HETKEN MUSIIKKILEMPPARIT

IMG_9259



IMG_9174



IMG_9238



Tulin ennen aamuvuoron alkua jakamaan muutamat tän hetkiset lempparibiisit, joita oon kuunnellut aika paljon viikonlopun aikana. Viime viikolla mulla oli töitä 50 tuntia ja voin kertoa, että kyllä muuten väsytti lauantaiyöllä, kun pääsin vihdoin viikonlopun viettoon! Meinas jo tulla paniikki, kun ajastetut postaukset pääsi loppumaan, sillä en ehtinyt avata konetta koko viikon aikana, mutta tilanne on onneksi elvytetty. Lauantaiaamulla väsäsin siis muutamat postaukset valmiiksi ja olin loppuillan hoitamassa lapsia. Sunnuntaina pakkasin tavarat ja lähdin kotiin hakemaan lisää mansikoita pakkaseen. Oon syönyt mansikoita tauotta jo monta viikkoa, kunnes pakon edestä jouduin olemaan päivän ilman niitä. Ja vitsit, mitkä raivarit vetäisin täällä, kun oon niihin niin koukussa :-D Uusi viikko alkoi tänään ja jotenkin aika hullua, että ylihuomenna on kesäkuu. Tällä viikolla saan poikaystävän kolmen viikon kiinniolemisen jälkeen viimeistä kertaa lomille, jonka jälkeen se kotiutuu lopullisesti kahen viikon päästä. Aika on mennyt niin nopeesti ja tuun vielä kirjottelemaan lähempänä kotiutumista yhden armeijaan liittyvän postauksen, joten tulevat inttilesket, pysykää kuulolla! Nyt mulla ei kuitenkaan oo muuta kuin, että ihanaa viikkoa jokaiselle 

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

ORANSSIA NYÖRIMEKKOA

IMG_9079
IMG_9132
IMG_9030
Huomenta  Tänään on hyvä päivä monestakin syystä ja niistä yksi on parantunut blogikuvien laatu! Oon moneen kertaan tuskastellut, kun pystykuvat menee blogissa ihan huonolaatuisiksi, vaikka ne näyttää koneella hyviltä. Kyselin teiltäkin apua, että miksi vaakakuvien laatu ei muutu ollenkaan, vaan ainoastaan pystykuvien. Sattumalta huomasin, että mulla on jäänyt Picasaan päälle yksi kohta, joka muuttaa pystykuvia huonommaksi tallennusvaiheessa ja se asetus on ollut päällä monta vuotta! Olin jo miettimässä uuden järkkärin ostoa, kun mikään ei tuntunut auttavan ja sitten huomasin ihan sattumalta monen vuoden jälkeen ton asetuksen... Voi apua, mikä ero oli tallentaa kuvat uudella asetuksella, sillä mä ainakin huomaan ihan selkeän muutoksen. Välillä oon tainnut jopa syyttää poikaystävää, että miksei se kuvaajana yritä olla tarkempi, mutta vika olikin täällä päässä. Oon kuitenkin ihan mielettömän kiitollinen poikaystävälle, joka jaksaa käyttää viikossa monia tunteja mun blogikuvien ottamiseen. Ihan rehellisesti voisin sanoa, etten kirjottaisi blogia ilman luottokuvaajan apua, sillä kuvat on kuitenkin niin tärkeässä roolissa. Oon pyrkinyt siihen, että asukuvia ilmestyisi pari kertaa viikossa ja jos mulla ei olisi noin isoa apua tässä asiassa, niin niitä asuja ilmestyisi varmaan kerran kuukaudessa. Mun kaverit ei oo kovin kiinnostuneita kuvaamisesta ja on aina vähän vaivaannuttavaa pyytää kuvausapua, kun pään sisällä on tarkka visio ja sitä on vaikea selittää ulkopuoliselle. Lisäksi poikaystävä saattaa ihan pyytämättäkin sanoa, että joku toinen asento olisi imartelevampi tai että mun pitäisi kääntyä toiseen suuntaan. Oonkin sanonut, että jos mä joskus saan bloggaamisesta työn tai pääsen portaaliin, niin lupaan kyllä tarjota illallisen Turun parhaassa ravintolassa sille!

IMG_9004IMG_9116
Edellisestä lauseesta puheenollen, mä haluun edetä ja päästä blogin avulla eteenpäin lähiaikoina. Mun isona unelmana on ollut päästä osaksi portaalia ja mahdollistaa elämistä blogin avulla. Se tuntuu niin mielettömältä, että ajatuskin hymyilyttää. Mä oon ihan tietoisesti tän kevään aikana kiinnittänyt huomiota postaustahtiin ja pyrkinyt nostamaan sitä jatkuvasti korkeemmalle tulokselle. Tykkään ite lukea blogeja, jotka päivittyy lähes kerran päivässä ja se on tällä hetkellä mun omakin tavoite. Saan blogimaailmasta niin paljon inspiraatiota omaan elämiseen, että tuntuisi rangaistukselta, jos en saisi lukea päivittäin uusia postauksia. Mua kutsutaan kotona nörtiksi, kun istun niin paljon aikaa blogien parissa, mutta ihan rehellisesti sanottuna se on mulle sellanen henkireikä ja onnellisuuden kanava. Erityisesti tykkään lukea sellasia postauksia, joista huokuu hyvä fiilis ja joiden kirjoittajat etenee omassa elämässä. Motivoidun ja inspiroidun siitä niin paljon, että omat haaveet tuntuu olevan askeleen lähempänä. Haluun, että mun omakin blogi on sellainen elämäniloinen paikka, josta saa inspistä ja hyvää mieltä! En kuitenkaan yritä sensuroida mun tunteitani, vaan olla aito, rehellinen itteni - niinkuin aiemminkin.

IMG_9089
IMG_9093
IMG_8982
Blogi on antanut mulle niin paljon, että en osaisi enää päästää siitä irti. Se on ollut läsnä teini-iän pyörteissä, kun oon ettinyt itteäni - mutta myös sellaisina hetkinä, kun oon opetellut rakastamaan itteäni. Kaikki kommentit, tsempit ja halit on olleet ihan mahtavia! Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on ollut se, kun menin kihloihin kolme vuotta sitten (apua, onko siitä jo noin paljon aikaa?) ja se postaus sai kaikkeinaikojen eniten kommentteja, onnitteluja ja lukukertoja. Kihloihin meno tuntui silloin 17-vuotiaana oikealta, mutta sain paljon negatiivista kommenttia omilta luokkalaisilta, sillä olin silloin alaikäinen. Oltiin kuitenkin seurusteltu sitä ennen monta vuotta, joten en nähnyt päätöksessä mitään väärää. Vähän jännitin silloin, että miten blogissa suhtauduttaisiin, mutta jokaikinen kommentti oli täyttä kultaa. On tuntunut hyvältä jakaa onnenhetket teiän kanssa, kun ilo on tuntunut silloin kaksinkertaiselta onnelta. 

IMG_9065
IMG_9002
IMG_9059
IMG_9003
Säännöllisen postausrytmin tuloksena sain maaliskuun lopussa rikki kaikkien aikojen kävijäennätyksen näitten seittemän vuoden aikana! Se oli aika ihana fiilis, kun huomasi konkreettisesti, että lukijatkin on huomanneet mun postaustahdin lisääntymisen. Kommenttien määrä on lisääntynyt reippaasti, kuten uusien lukijoidenkin määrä. Iso kiitos siis teille, kun ootte vuorovaikutuksessa mun kanssa ja piristätte kommenteillanne mun päivää! Ootte rakkaita 

lauantai 28. toukokuuta 2016

NUORI JA KAUNIS

IMG_9212
On lauantai ja mä istun sängyssä kolmatta tuntia. Kuuntelen biisiä nimeltään nuori ja kaunis, joka on jo pitkään ollut mulle sellainen muistoja herättävä kappale. Silloin, kun se ilmestyi, niin lisäsin sen monta vuotta sitten soittolistalleni ja kuuntelin sitä pitkään. Oli just alkukevät, kun se ilmestyi ja muistan vieläkin tarkalleen, että mitä siinä elämänvaiheessa tapahtui. Siitä on jo viisi vuotta ja yhä edelleen koen tietynlaista onnea ja keveyttä, kun kuulen kyseisen kappaleen. Viisi vuotta sitten olin just alkanut seurustelemaan ja muistan, kun muutin salaa kotoa pois viereiseen mökkiin. Äiti ja iskä lähti kauppareissulle ja juoksin salamannopeesti huoneeseeni, kannoin kaikki tavarat ulos ja ulkoota viereiseen mökkiin. Voitte kuvitella, että mikä oli heiän reaktionsa, kun palasivat kotiin... Olin virittänyt sinne sähköjohdon ja ulkona oli vielä lunta, eikä mökissä ollut ollenkaan lämmitystä. Sain käskyn kantaa tavarani takaisin sisälle, mutten suostunut siihen, joten tärisin sitten siellä miinusasteiden seassa. Rakensin silloin koko seinän täyttävää valokuvaseinää, jonka tekemisessä meni varmaan kymmenen tuntia. Kavereitten kesken se oli yleinen vitsi, kun mun seinät oli täynnä kavereitten kuvia ja niitä oli oikeesti monia tuhansia... Rakastin valokuvata ja kaikki päivät kului kavereitten kanssa, joten aika luonnollista, että kuvat oli just heistä. 

IMG_9214
Toi elämänvaihe on jäänyt mieleen juurikin huolettomana hetkenä, jolloin ei ollut vastuuta lähes mistään. Ei ollut pyykkivuorta odottamassa, laskuja maksamatta tai pomoa odottamassa joka päivä töihin. Sitä vaan mentiin ja tultiin yöksi kotiin nukkumaan. Olin ihan silmittömän ihastunut ja vatsanpohjassa kutkutti koko ajan, kun edes ajatteli toista. Soiteltiin toisillemme päivittäin ja kerrottiin hölmöjä juttuja, joita oli sattunut päivän aikana. Jälkeenpäin ajateltuna mua naurattaa, kun me ei koskaan esitelty toisiamme omille vanhemmillemme. Kun Joonas tuli ensimmäistä kertaa meille, niin hiivittiin talon ylimpään kerrokseen ja juostiin ympäri huonetta. Ja näin kävi aika monta kertaa. Välillä Joonas tuli keskellä yötä meille palotikkaita pitkin, eikä kukaan saanut koskaan tietää. Se oli sellaista aikaa, kun halusi vaan olla toisen kanssa kaksisteen ja kuulla kaikki mahdolliset asiat ihastuksestaan. Näkemisiä ootti aina yhtä jännittyneenä ja äitiparka joutui kuskaamaan mua edestakaisin sen takia aika paljon. Toisinaan yheksän jälkeen arki-iltana piti lähteä yöksi, kun halusi välttämättä nukkua toisen vieressä yön ja kukas muukaan mua kyydittäisi kuin äiti. Mua naurattaa noitten aikojen muisteleminenkin!

IMG_9211

Silloin 15-vuotiaana tunsin olevani jo niin aikuinen, että selviäisin mistä tahansa. Kävin töissä, shoppailin viikottain ja rakastin sitä elämää. Näihin aikoihin mä tein viimeistä kesää töitä kukkakaalipellolla, veistin vähintään kerran viikossa sormeeni sillä terävällä veitsellä ja ajelin skootterilla monta sataa kilometriä viikossa. Mulla oli niin symppis valkoinen pieni skootteri, jota ketään muu ei halunnut ajaa, sillä se oli niin pieni. Olin kuitenkin niin lyhyt, ettei muissa malleissa yltänyt jalat maahan, joten äiti joutui ostamaan mulle just sen tietyn skootterin, mistä olin haaveillutkin. Pääsin yläasteelta 9,3 keskiarvolla ja jos olisin tiennyt, että se on mun kulta-aikaa koulun suhteen, niin olisin tehnyt vielä lukiossakin enemmän töitä opiskelujen eteen. Olin kaikinpuolin onnellinen, eikä elämässä ollut vielä mitään, josta olisi pitänyt stressata. Tällaista ajatuksenjuoksua tällä kertaa sunnuntain kunniaksi, kun päätin antaa kirjoituksen kertoa kaiken mielessä pyörineen. 

MILTÄ TREENAAMINEN TUNTUU NYT

IMG_9160
IMG_9163
IMG_9152
IMG_9162
Mulla on takana nyt tasan kymmenen salikertaa, jonka merkkinä kymppikortti meni umpeen. Oon treenannut circuitissa 1-2 kertaa viikossa, riippuen omista menoistani. Salille meneminen on yksi tahtojen taistelu, sillä en koe sitä omaksi jutukseni. On ollut niitä päiviä, kun oon jäänyt sänkyyn makaamaan, enkä oo mennyt sinne väkisin. Mutta myös niitä päiviä, kun en olisi millään halunnut mennä ja silti menin. Se treenaaminen ei vaan luonnistu, vihaan hikistä fiilistä ja sitä, kun ei enää jaksaisi tehdä yhtään enempää ja joku huutaa, että täytyy jaksaa vielä viimeiset minuutit. Oon myös innolla oottanut, milloin koen ne treenin jälkeiset hyvän olon tunteet, mutta tähän mennessä en oo kertaakaan kokenut hyvää fiilistä harjoituksen jälkeen. Mun viimeisellä circuitkerralla istuin auton rattiin treenin jälkeen ja kirosin kaikki mahdolliset kirosanat, kun fiilis oli niin huono ja ärsyyntynyt. Asenteesta se ei oo kiinni, sillä mä meen kyllä salille ihan hyvällä mielellä, mutta tuntuu, että endorfiinin sijasta mun kehoon purkaantuisi pelkkiä vihamolekyylejä urheillessa :-D Vaikka mä lähin tavottelemaan hyvää vartaloa sinne, niin ei se kyllä oo kaiken sen kiukun arvosta... Se siitä kesävartalosta, mulla on pavlovaa jääkaapissa oottamassa, haha! Mun pitäisi kyllä jotain liikuntaa koittaa harrastaa ja löytää se oma juttuni, mutta saa nyt nähdä, että mikä se juttu olisi.

perjantai 27. toukokuuta 2016

RANDOM SNAPSHOTS

IMG_8856
Oon löytäny pavlovan uudelleen parin vuoden tauon jälkeen. Tykästyin tähän niin paljon, että tein aina uuden pavlovan, kun vanha loppui. Vähän köyhä versio tää tosin on, kun päällä on ainoastaan mansikoita, mutta en oo raaskinut ostaa pensasmustikoita vielä niitten hintojen takia. 

IMG_9001
Tällä hetkellä viikonloput on olleet mun henkireikiäni, sillä oon arkisin ihan rättipoikkiväsynyt. Silloin ollaan yleensä käyty kuvailemassa muutamat asut varastoon ja tää liikuntapaikan piha on yks luottopaikka. Jos on kiire, niin mennään aina tänne, sillä valoitus osuu useimmiten oikeeseen kohtaan ja kuvaussessio on siksi nopeesti ohi. 

IMG_8770
Oon yrittänyt olla itelleni armollinen ja makoilla hyvällä omatunnolla viltin alla koneen kanssa, jos on väsyttänyt liikaa. Sarjojen kattomisen lopetin siihen, kun katoin OC:sta viimisen jakson ja sen jälkeen en oo löytänyt mitään hyvää sarjaa tilalle. Sen ajan oon käyttänyt blogijuttuihin ja yrittänyt saada aina edellistä kuukautta isomman postausmäärän. 

IMG_8768
Mä en voi uskoa tätä todeksi, nää kukat kesti nimittäin kaks viikkoa kuihtumatta! Yleensä mun kukat nuupahtaa parissa päivässä, mutta kyllä piristi päivää, kun sai kulkea olohuoneessa näitten ohi. 

IMG_8929
Kellot on taas pitkästä aikaa löytäneet osaksi mun asuihin ja värejä oon myös koittanut väkisin pukea päälleni. Saa nähdä, jos Barcelonasta löytyisi värikkäitä toppeja ja mekkoja arkikäyttöön! Toivottavasti, oon nimittäin selannut Berhskan ja Stradivariuksen nettisivuja taukoamatta. Enää reilut kolme viikkoa lähtöön ja vielä pitäis saada shoppailukassaa vähän kartutettua. 

torstai 26. toukokuuta 2016

SE KUULUISA LEMPPARI

IMG_8377
IMG_8406
IMG_8548
IMG_8383
IMG_8542
IMG_8481
IMG_8534
IMG_8424
IMG_8516
IMG_8459
…nimittäin nappihame on asussa jälleen päällä. Kukaan ei varmaan saa mun asuista mitään inpistä, kun ne on koostuneet kevään ajalta lähinnä nappihameesta ja jostain paidasta. Hameet vaan imartelee mun vartaloa parhaiten, kun farkuissa on aina epämukava olo. Mukavuudenhaluisena tykkään löysemmistä hameista enemmän kuin kireistä farkuista. Vaikka kuvista saattaakin näyttää siltä, niin tää hame ei ollut vartalonmyötäinen ja siksi se oli superhyvä päällä! Olin ihan järkyttynyt siitä, että jouduin ensimmäistä kertaa ostamaan S-koon, sillä XS ei yksinkertaisesti mahtunut päälle. En jotenkin halunnut hyväksyä sitä ja meinasin jättää tän ostamatta sen takia, mikä kuulostaa kyllä ihan hölmöltä.. Jotenkin vaan, kun on aina mahtunut tiettyyn vaatekokoon, niin ei sitä haluisi hyväksyä lihoneensa niin paljon, ettei enää mahdu entisiin mittoihin. Eihän sitä kai päällepäin huomaa, enkä mäkään huomaisi esimerkiksi vanhoihin kuviin verratessa, mut vaatekaupassa sen näkee helposti. Meillä ei oo kotona vaakaa ollenkaan ja vaikka tuijotankin mieluummin peiliä vaa'an sijaan, niin ihan mielenkiinnosta haluisin tietää nykyisen painoni. Salilla en oo saanut aikaan minkäänlaisia tuloksia vartalon tavoitekohtien suhteen, sillä oon ollut yksinkertaisesti liian amatööri ja oon vasta nyt oppinut  käyttämään laitteita paremmin. Pitää siis vielä ootella jonkun aikaa ennenkuin vartalo muokkautuu mieleisekseni! Toi on muuten älyttömän hämäävää, kun hame menee tosta kohdasta poikki ja saa jalat näyttämään älyttömän hoikilta :-D Ollaan pohdittu sitä moneen otteeseen, että jos hame olisi pari senttiä lyhyempi, niin johan näyttäisi epäimartelevalta. 

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

ILLANISTUJAISET

IMG_8776
IMG_8784
IMG_8782IMG_8807IMG_8800
Pidettiin muutama viikko sitten pienimuotoiset illanistujaiset ja kutsuttiin pari poikaystävän kaveria meille. Väsättiin tarjottavia pari tuntia ja oli ihanaa istua alas, kun kaikki oli valmista. Oltiin meillä neljä tuntia ja jatkettiin iltaa ulos, josta mä tulin kotiin parin tunnin päästä ensimmäisenä. Oon aina viihtynyt paljon paremmin illanistujaisissa kuin yöelämässä, joten en viihtynyt kauaa baarissa. Jotenkin tykkään enemmän olla jonkun luona istumassa iltaa ja voisin mieluusti skipata sen kaiken tanssimisen, joka usein liittyy niihin baari-iltoihin. Oon varmaan ainut, joka ajattelee näin, sillä mun omat kaverit rakastaa nimenomaan tanssimista! Ja vaikka me ollaan oltu kauan yhessä poikaystävän kanssa, niin en oo koskaan tutustunut kunnolla sen kavereihin. Mua on harmittanut se, sillä olisi kiva voida viettää aikaa yhdessä useemminkin. Lisäksi olisi vähän hassua, jos vasta häissä näkisi avopuolison kavereita ekaan kertaan. Erityisesti oon tykästynyt sen pariin tyttöpuoliseen kaveriin, joihin olisi kiva tutustua vielä paremmin. Harvojen tyyppien kanssa tunnen oloni hyväksi, mut niiden kanssa fiilis oli niin samanhenkinen, että viihdyin hyvin. Lisäksi tapahtui jotain ennenkuulumatonta: minä, alkoholin vihaaja, tykästyin kuvissa näkyvään siideriin! Oon ollut pari vuotta kokonaan juomatta, kun en oo tykännyt mistään, mutta vihdoin löysin juotavan, josta oikeesti tykkään. 

maanantai 23. toukokuuta 2016

PUHELINRÄPSYJEN AIKA

Kollaasit30
Oon istunut lähiaikoina niin paljon autossa, etten ees muista, että mihin oli tässä kuvassa menossa. Oli kuitenkin ihana vetäistä trenssi päälle lämpimien säiden kunniaksi. // Kotiintullessa pöydällä oli suklaakakku ja tuoreita tulppaaneita.

Kollaasit31
Kuvaa ihanien uusien kenkien kanssa ja pakko sanoa, että tykkään tosi paljon! Ihanan naiselliset ja saa yksinkertaiseenkin asuun jotain ryhtiä ja yksityiskohtaa :-) // Äitin kanssa syömässä sairaan hyvät kana-annokset ja puhuttiin, että jonain päivänä on pakko käydä uudestaan tuolla syömässä.

puhnn2
Toskaomppua jätskin kanssa, ihan sairaan hyvää! Pienenä syötiin tota usein iltapalaksi syksyisin, kun omenapuut oli täynnä omenoita. Oon yrittänyt ite tehdä sellaista kanssa, muttei siitä tuu koskaan samanlaista kuin äitin tekemää… // Shoppailemassa ja mukaan tarttui noista kaksi juttua. Ei oo varmaan vaikea arvata, että mitkä? Voin paljastaa, että ensimmäinen ja kolmannes vaatekappale osui oikeeseen. 

Kollaasit6
Vappuna otettiin parit yhteiskuvat, joiden jälkeen mä suuntasin koko illaksi töihin. Tehtävänä oli olla viis tuntia yöllä töissä ja olla paikalla, jos lapset heräisi. Ne ei kuitenkaan heränneet, joten kirjottelin postauksia valmiiksi koko sen viisi tuntia ja söin kakkua.. Harmi, että nää yötyöt lastenhoidossa on aika harvinaista herkkua!

Kollaasit8
Pienenä mä menin usein salaa isovanhempien luokse ja siellä leivottiin mamman kanssa aina uunijätskiä. Se oli sellainen meiän juttu, mutta en oo syönyt tätä varmaan kymmeneen vuoteen. Äiti pyysi mua leipomaan jotain yhtenä iltana ja tää tuli heti mieleen, sillä en edes muistanut, että miltä tää maistui. Jälkeenpäin voin sanoa, että hyvältä! // Mun pikkusisko on innostunut kaikenmaailman leteistä ja säännöllisin väliajoin joudun sen letitettäväksi. Ei siinä muuten mitään, mutta hän ei taida tuntea käsitettä hellävarainen, joten kampaussessiot on aika kivuliaita :-D

Kollaasit32
Oi, mikä ihana kuva. Irtokarkit on syöty jo monta päivää sitten ja kun kuulin maailman toiselle puolelle, että irtokarkit on alennuksessa, niin lähetin poikaystävän kauppaan. Pyysin ostamaan kaks kiloa karkkia, jotta varmasti riittää. // Autoselfie part 2. Mulla on varmaan joku pakkomielle, että jokaisella automatkalla täytyy napata kuva, jos oon meikannut.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

MAAILMANMATKAAJAN HATTU

IMG_8373
IMG_8276
IMG_8318
IMG_8338
IMG_8351IMG_8334IMG_8323
IMG_8249
Helouu ihanat! Tällä asulla on kyllä niin hölmö tarina kerrottavana, nimittäin asu sisältää sellaisia asioita, joita mun poikaystävä ennen vihasi. Aloitetaan vaikka hatusta, jota se on nimittänyt jo kuukausia maailmanmatkaajan hatuksi. Se kuulemma viestittää sanattomasti hatun kantajan olevan "maailmaa nähnyt, menestyvä, tyylikäs, varakas ja parempi ihmisenä kuin muut". Poikaystävä oli jostain lehtijutusta lukenut ton ja sanoi, että on ihan samaa mieltä hatusta. Siitäkin huolimatta mä menin ja ostin oman hattuni, sillä kaipasin asuihin jotain erilaista. Takista puheenollen, me oltiin shoppailemassa Cubuksessa yhtenä iltana ja sovitin melkein samanlaista takkia. Se ei kuulemma ollut ollenkaan mun tyylinen ja koska se oli vähän liian pitkä, niin jätin sen kauppaan suosiolla. Löysin Berliinistä tän mustan takin ja se istui mulle paremmin, joten se lähti mukaan puolet halvemmalla hinnalla. Kotona sovittelin Berliinin ostoksia ja päälle päätyi tää asu, joka koostui uusista jutuista. Pyörähdin muutaman kerran ympäri ja sen jälkeen poikaystävä on jatkuvasti kinunut, että laittaisin päälleni nimenomaan tän takin ja hatun! :-D Mun mielestä on vaan niin hauskaa, että kuulen aina isot litaniat siitä, miten joku vaate ei oo kuulemma kiva - ja kun puen sen päälleni, niin samantien sen mielipide asiasta muuttuu.

Samaan kategoriaan kuuluu se, kun ostin yhdeltä shoppailureissulta viiden euron mekon alennuksesta ja se roikkui mun henkarissa varmaan kuukauden. En jaksanut näyttää miltä se näytti mun päällä, mutta sanoin useesti Joonakselle, että tiiän sen tykkäävän siitä ihan sairaasti mun päällä. Se epäili asiaa, kun oli ainoastaan nähnyt sen henkarissa. Sen mielestä se oli tylsä, eikä ymmärtänyt miksi ostin sen. Ja voitteko kuvitella, että mitä kävi, kun viimein puin sen päälle? Kaksi sinistä silmää liimautui muhun kiinni ja sen puhelin alkoi räpsiä kuvia musta, kun ei kuulemma voinut uskoa silmiään. Kuulin kaikki maailman kohteliaisuudet ja kehut, jonka lisäksi sain kiellon ottaa mekkoa pois päältä. Aikuinen mies meni lattialle ja kattoi mua jokaikisestä kulmasta kehuen. Mekko oli kuulemma maailman kaunein ja korosti mun vartaloa täydellisesti. Joonas halusi, että ihan välttämättä puen sen mekon päälleni, kun ollaan menossa hänen kavereittensa kanssa ulos, sillä hän halusi näyttää kaikille, miten upeelta näytän siinä. Niin, ja myös silloin ehdottomasti, kun puolen vuoden päästä on hänen 20-vuotissynttärinsä… En voinut olla nauramatta, että joku muu voi olla innostuneempi mun vaatteistani kuin mä. Se oli mun mielestä kiva, muttei viiden euron mekko nyt ihan noin suurta reaktiota mussa aiheuttanut, haha. Joskus sitä vaan ihmettelee miesten ajatuksenjuoksua... Vaikka Joonas kuulemma tykkääkin tosi paljon mun tyylistäni, niin jostain syystä sen ensireaktio kaikkeen erilaiseen on aina sellainen, että miksi oon ostanut jonkun oudon jutun. Sitten puen jonkun päälleni ja se pörrää ympärillä kuin pikkuvauva. Tällä hetkellä se sanoo vihaavansa mun uusia nyöriballeriinoja, vaikka mun mielestä ne on taas älyttömän ihanat! Saa kuitenkin nähdä, että mitä mieltä se on kuukauden päästä asiasta ;-) Tänään se nimittäin uhosi, ettei aio mennä mun kanssa naimisiin, jos en heitä noita kenkiä roskiin. Kyllä mua nauratti. 

Sanokaa, että teiän muidenkin poikaystävät on yhtä ennakkoluuloisia kuin mun!