maanantai 11. heinäkuuta 2016

BLOGIN NEGATIIVINEN KÄÄNTÖPUOLI

IMG_1091
Harvemmin oon täällä kertonut näistä blogin kirjoittamisen huonoista puolista, jotka on ollut läsnä jo vuosia. Mä nautin kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta ihan älyttömästi, joten se on ollut mulle itsestäänselvyys, että käytän vapaa-ajastani suuren osan siihen. Oon jakanut itestäni paljon täällä, usein jopa enemmän kuin suurin osa kanssasiskoksista. Lähiaikoina oon kuitenkin ottanut siihen vähän tiukemman linjan ja halunnut jättää tietyt jutut kokonaan pois täältä. Aikoinaan saatoin vuodattaa tänne ne kaikkein henkilökohtaisimmatkin asiat, mutta pitkiin aikoihin en oo halunnut täällä olevan kuitenkaan ihan niin avoin linja. Tähän on monta syytä ja käsittelen niitä tässä postauksessa.

IMG_1096
Mutta palatakseni aiheeseen, mun mielestä blogin huonoin puoli on ehdottomasti sen aiheuttamat negatiiviset tunteet muissa ihmisissä. Niin moni tuntee jostain käsittämättömästä syystä katkeruutta, vihaa ja kateutta bloggaajien elämästä. Mä oon huomannut tän tosi selkeesti omalla kohdallani, sillä jostain syystä ne kriiseistä kertovat postaukset on ehdottomasti suosituimpia kuin sellaiset, jotka oon kirjoittanut onnellisena. Instagrammissa kuvat, joissa kerron jostain saavutuksestani, kerää kaikista vähiten tykkäyksiä/kommentteja. Kaikista ikävin muutos on se, miten bloggaaminen on vaikuttanut kaverisuhteisiin. Monet on tulleet ihan suoraan sanomaan, ettei pysty kattomaan, miten hyvin mulla on asiat. Oon kummastellut sitä hyvin suureen ääneen, sillä mä oon avoimesti ja rehellisesti kirjoittanut huonoista päivistäni, läheisen sairastumisesta, järjettömistä ongelmista työelämässä, omista terveysongelmistani ja muutenkin ikävistä hetkistä. Ne kaikista lähimmät ystävät on lisäksi aina tiennyt, että mun elämä on toisinaan ollut just sellaista, että jokaikinen asia on mennyt ihan penkin alle ja en oo uskonut selviäväni siitä elämänvaiheesta. Siltikin, mun elämä on ilmeisesti näyttänyt heidän silmiinsä ruusuilla tanssimiselta. Kun ystävä toisensa jälkeen katoaa sen varjolla, että on tullut liian kateelliseksi, niin onko ihmekään, että mä seison jatkuvasti varpaillani ihmissuhdeasioissa?

IMG_1112
En kaipaa vierelleni ihmisiä, jotka tuntee kateutta mua kohtaan tai iloitsee mun vastoinkäymisistä. Haluun olla tismalleen samalla viivalla ystävieni kanssa, enkä yhtään korkeammalla tai matalammalla. Se on tuntunut pahalta, etten oo ollut tasavertainen heidän silmissään. Meillä kaikilla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa haaveitaan, toisilla on ainoastaan isompi uskallus tehdä se. Jos mun pitäisi nimetä yksi luonteenpiirre, jonka poistaisin muilta ihmisiltä, se olisi ehdottomasti kateuden tunteminen. En oo koskaan oppinutkaan tuntemaan sitä tunnetta ja oon siitä ihan äärimmäisen ylpeä. Osaan aidosti iloita muiden onnesta ja toivon, että muutkin osaisivat. Kun puhuin asiasta mun silloisen parhaan ystäväni kanssa, hän myönsi, että oli niin kateellinen mun elämästä, ettei pystynyt olemaan mulle enää ystävällinen. Olin ihan äärimmäisen vihainen siitä, miten itsekkäästi hän toimi, yhden tunteen vallassa. Lisää puhuttaessa selvisi, että suurin syy tähän käytökseen oli sosiaalinen media, raha ja parisuhde. Olin ihan pöyristynyt. Hän oli kateellinen rahasta, vaikka tienasi tuplasti enemmän ja asui vanhempiensa luona? 

IMG_1116
Nykyään ei olla enää hirveesti tekemisissä, luonnollisestikaan. Mutta miten joku voi olla niin naiivi ja pitää blogia ja Instagramia niin suuressa roolissa, että sen perusteella voisi tehdä vedenpitäviä oletuksia? Eikö se oo ihan itsestäänselvää, ettei nettiin kirjoiteta kaikkea elämässä meneillään olevasta. Muutama tuttu on myös tullut kommentoimaan joihinkin postauksiin ihan järjettömiä juttuja. Yksi hauskimpia on ollut ne, kun on kovaan ääneen vaadittu, että mun täytyy kertoa yksityisasioitani nettiin, jos oon jostain asiasta puhunut ainoastaan pintapuolisesti. Ei, mun ei todellakaan täydy kertoa asioistani yhtään sen enempää kuin haluan. Ei siltikään, vaikka aihe koskettaisi teitä jollain tavalla. Puolen vuoden sisällä oon saanut muutamia kommentteja siitä, miten mun pitäisi kertoa tarkat tiedot yksityisasioistani, koska "lukijat ansaitsee tietää totuuden". Oon saanut kommentteja, joissa mua on seurattu aika yksityiskohtaisesti ja loppuun on lisätty jokin epämääräinen maininta. Yksi huvittavimmista on ollut se, kun sanoin blogitekstissä, ettei olla nähty poikaystävän kanssa kuuteen viikkoon. Eräs samanikäinen tyttö kommentoi siihen (anonyymisti tietenkin), että tutki sekä mun että poikaystävän instagramtilit ja uusimman ja vanhimman yhteiskuvan välissä on kyllä vain neljä viikkoa. En oo koskaan ollut yhtä huvittunut siitä, että jollekin somen voima on noin äärimmäisen vedenpitävä. Jos joku on somessa tietyllä tavalla, sillä ei voi olla toisenlaista totuutta oikeassa elämässä. Ei voi olla mahdollista, että kuvat olisi lisätty pari päivää ottamisen jälkeen, vaan ensimmäisenä tullaan kommenttiboksiin sanomaan, ettei sun ja poikaystäväs näkemisestä oo kyllä kuutta viikkoa, kun Instagram näyttää muuta.

IMG_1093
Kyllä, tähän on todellakin syynsä, miksi pidän nykyään kokonaan työ- ja asumisjutut salassa. En kertoisi edes asuinaluettani julkisesti, puhumattakaan pienen paikkakunnan nimen sanomisesta. Enää ei tulis mieleenkän paljastaa netissä niin arkaluontoista tietoa, kun maailmaan valitettavasti mahtuu myös sekopäisiä tyyppejä, jotka olis valmiita tekemään mitä tahansa tiedon eteen. Se, että oon sosiaalisessa medissa aktiivinen, ei oikeuta yksityisyyden rikkomiseen. Vaikka mäkin jaan paljon tietoa itestäni, niin on mullakin tietty raja, jonka toiselta puolelta en halua paljastaa mitään. Mä jaan osan elämästäni nettiin kaikkien nähtäville, enkä vastavuoroisesti tiedä teistä mitään. Oonkin pitänyt sellaista linjaa, että puhun kyllä sellaisista asioista täällä, jotka liittyy oleellisesti blogiin. Osa ihmisistä toimii kommentoidessa tai somen välityksellä kateuden vallassa, osaa ärsyttää joku tietty asia ja toiset on yksinkertaisesti liian uteliaita. Kitkekää noi piirteet pois itestänne ja tulkaa uudestaan sitten, kun ootte siihen tarpeeksi kypsiä. Elämä on paljon kivempaa, kun osaa olla iloinen muiden puolesta ja kunnioittaa muita ihmisiä. En suinkaan tarkoittanut tällä tekstillä koko lukijakuntaani, vaan ihan muutamaa tyyppiä vaan, joiden kanssa oon vaihdellut kommentteja ahkeraan tahtiin. Haluun muistuttaa, ettei näiden negatiivisten tunteiden vallassa oleminen auta teitä pääsemään millään tavalla eteenpäin elämässä. Ainoastaan hidastaa ja leimaa epäkypsäksi tyypiksi käytöksen perusteella.

Teille muille paljon pusuja ja haleja, ootte ihania.

20 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu taas kerran! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva kuulla! Tää oli aika erilaista tekstiä, mihin lukijat on tottunut ja siksi jännitin aika paljon, että millaisen vastaanoton tää saisi :-) Tuntui kuitenkin hyvältä purkaa fiiliksiä ja saada ehkä ajatuksia herätettyä asianomaisissa.

      Poista
  2. Mä oon kans tosi avoin, ja avoimet blogit ovat niitä joita tykkään lukea: liian salamyhkäinen meininki on vain tylsää. Mutta kun pitää blogia jossa paneutuu omaan elämäänsä, saa sitä shittiä niskaan enemmän kuin tarpeeksi, kun sitä tarttumapintaa siihe annetaan :( avoimuus on ollut se mistä oon blogissas tykkäilly :)

    Ja ihana toi kukkapanta ja toi sun asu, näyttää hirmu söpöltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin sanoa ihan samat sanat, sillä en tykkää yhtään lukea blogeja, jotka ei anna itestään mitään. Monet muotiblogit on sellaisia, jotka käsittelee ainoastaan pintapuolisia asioita, mutta mun mielenkiinto ei riitä sellaiseen :-D Oon halunnut pitää oman blogini elämänmakuisena ja on kiitollista kuulla, että mun fiilikset on välittyneet sinne näytön toisellekin puolelle. Kiitos paljon, ihanaa kun kommentoit!

      Poista
  3. Tää oli tosi hyvä postaus ja käsittelit tärkeää aihetta! Ite en paljoakaan paljasta yksityisasioita blogissa koska yksinkertaisesti ne ei vain kuulu muille :) Ja kaikki julkaisee blogissaan mitä haluaa, that´s it! Mun mielestä oot ollut ihan tarpeeksi avoin ja jakanut sun asioita tänne :) Kauniita kuvia, tuo kukkapanta on tosi ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, piristit mun päivää! Pyrin jatkossakin olemaan avoin, mutta tällä postauksella halusin nimenomaan painottaa sitä, että kerron ainoastaan sen verran kuin parhaakseni näen :-) Oot ihan oikeessa kyllä, kiva jos oot tykännyt!

      Poista
  4. Muista, että kun seisoo valokeilassa, luo väistämättä ympärilleen varjoja. Jatka vaan samalla positiivisella asenteella. Usein iän myötä ne katkeratkin ihmiset alkavat ymmärtää, että on turha tuhlata energiaa muiden kadehtimiseen. :)

    Kaunis blogi sulla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas hyvin sanottu, tosi kuvaava tähän tilanteeseen :-) Toivotaan, että ikä tois lisää järkeä joihinkin ihmisiin. Vitsit, kun sellaiset tyypit ymmärtäisi, ettei muiden ilo oo millään tavalla omasta ilosta pois. Kiitos paljon, ihana kommentti!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Iso kiitos, kiva nähdä tän postauksen saaneen näin paljon positiivista kommenttia! :-)

      Poista
  6. Oi ihana postaus tämä! Myönnän itsekkin joskus kadehtineeni miten uskalias olet toteuttamaan unelmia, mutta sain siitä vain motivaatiota ja voimaa tehdä samoin. Ikävöin sun aurinkoisuutta, joka tarttu aina vaikka sua näki lähinnä koulun käytävillä ohimennen. Sun blogin lukeminen on aina saanut mut motivoitumaan omien haaveiden tavoittelua ja iloisen asenteen löytämistä! Sen lisäksi sun blogista sain muunmuassa motivaatiota ja voimaa uuden blogin perustamiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mieletöntä, että uskalsit tulla kertomaan tän ihan nimellisesti :-) Voi vitsit, siitäkin on yli neljä vuotta, kun oon viimeksi ollut yläasteella! Oon alkanut lähiaikoina tuntemaan itteäni paremmin ja siksi oon toteuttanut niin paljon isoja unelmia, jotka on tuntuneet mahdottomilta saavuttaa. Meni aika pitkään ennenkuin sain elämästäni just sellaista, että jokaikinen osa-alue tuntui mielekkäältä. Tuntuu tosi kiitolliselta ja upeelta kuulla, että oon onnistunut inspiroimaan ja saanut jotain konkreettista aikaiseksi :-) En voi sanoin ees kuvailla, miten hyvä fiilis tästä kommentista tuli, joten kiitos siitä!

      Poista
  7. Siis ai että miten täydellisesti sä olet osannutkaan laittaa myös mun ajatukseni sanoiksi!! Kiitos tästä postauksesta, ihan huippu :) Mä en ikinä tule ymmärtämään kateudessa ja negatiivisuudessa märehtijöitä - mahdollisuus onnellisuuteen on kuitenkin yhtäläisesti kaikilla. Ja myös tuosta, että somea pidetään jonain ainoa jumalallisena totuutena, sen typeryydestä voisin paasata vuosikausia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superkiva kuulla, että tää aihe kosketti myös sua! Just toi mua ihmetyttää, että vaikka kaikilla olisi halutessaan mahdollisuus onnellisuuteen, niin moni jää silti rypemään kateuteen. Ehkä moni ei ymmärrä sitä, että oman energian voisi suunnata niiden kadehtimiensa juttujen tavoitteluun :-)

      Poista
  8. En yleensä lue sun blogia, mitä nyt sillon tällön jos faceen pompahtaa jotain ja on aikaa. Mutta kuitenkin instragramissa tulee useinkin niitä sun kaikkia mihania matkakuvia ihastelua! Itselläni on ihan sama homma, monet kaverisuhteet on kariutunut ja perimmäisenä syynä on ollut kateus. Raha, parisuhde ja matkusteu on joillekin liikaa. Kaikki ei aina ole niin kuin ulospäin saattaa näyttää ja monille ihmisille se on vaika ymmärtää. Jokainen tienaa eri summia, käyttää rahansa eri tavalla, jokaisen parisuhteessa on ylä- ja alamäkiä, eikä niitä kaikkia ole kaikille tarkoitus kertoa. Sosiaaliseen mediaan laitetaan pieniä paloja niistä hyvistä hetkistä, ei niinkään niistä huonoista hetkistä. Eikä sosiaalinen media silloin tietenkään kerro koko totuutta, ja kuinka surullista se onkaan kuinka monet luulevat sosiaalisen median kertovan koko totuuden.

    Ihailen sun avoimuutta kirjottaa blogia. Ihailen sun rohkeutta matkustella. Mutta kuten sanoit itse, ettet tunne kateutta, en minäkään tunne kateutta sinua kohtaan. Päin vastoin, tunnen ylpeyttä, että uskallat tavoitella unelmiasi, olla oma itsesi ja nauttia elämästä niin paljon kun pystyt. Tottakai haluaisin itsekin matkustella mahdollisimman paljon, mutta kaike koulutöiden ja työn lomassa aikaa matkustamiselle on hyvin rahattu määrä.

    Kuitenkin, jatka samaan malliin! People come and go, but the best will stay

    PS. Jos tarviit/haluat vinkkejä Los Angelesiin laita viestiä, siellä asuttuani tiedän montamonta paikkaa joissa vierailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit, kiitos ihan älyttömästi, jätit ihanan kommentin! Sanoit osuvasti ton "people come and go, but the best will stay" :-) Oon sun kanssa kokonaan samaa mieltä ja on luonteenvahvuutta olla iloinen toisen puolesta. On vaikeaa ymmärtää niitä kaverisuhteita, jotka kariutuu "epäluonnollisiin" olosuhteisiin, kuten just kateuteen. Luonnollisempi syy olisi kasvaa erilleen ja siksi noi kateuden takia kariutuneet kaverisuhteet jättää aika paljon asioita hampaankoloon. Niitä ei koskaan selvitetä sen enempää ja joku tärkeä ihminen vaan yhtäkkiä katoaa elämästä sen takia.

      Jokainen tekee omassa elämäntilanteessaan sen mahdollistamia valintoja ja säkin oot päässyt kokemaan tosi paljon :-) Pidä sun asenne elämään ja tuut pärjäämään vielä pitkälle. Kaikki Los Angelesin vinkit on ehdottomasti tervetulleita ja kuulisin niistä mielelläni lisää!

      Poista
  9. Amen, sister...! :D Tosi hyvä ja tärkeä teksti! Oon tosi pahoillani, että sinulla on ollut noinkin katkeria ja kateellisia ihmisiä sun elämässä.
    Ja vaikka ei nyt mitään huippujulkkiksia olla, se ei tarkoita että olisi mitenkään velvollinen kertomaan kaikkia yksityisiä asioita. Omissa postauksissa pidän periaatteena sen, etten kirjoita blogiin mitään sellaista mitä en pystyisi/uskaltaisi kertoa ventovieraalle kadulla.
    Ja ihan älytön se Instagram juttu :D Ai että ihmiset ovat naiiveja.... Välillä sitä miettii mitä ihmiset oikein tekevät ajallaan.

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon kommentista, kiva että ajattelet samalla tavalla :-) Haha, ihan samaa mäkin mietin!

      Poista
  10. Hyvä teksti ja hyvin kirjoitettu! Itselläni oli sellainen .. noh, ystävä, joka tuli ensin kateelliseksi elämästäni ( mikä ei todellakaan ole pelkkää hattaraa minkä hän kyllä tiesi) ja sitten blogistani. Ei sanonut sitä suoraa, mutta sen huomasi hänestä ja hänen käytöksestään, näin kun myöhemmin olen ajatellut asiaa. Olihan siinä kaikkea muutakin kismaa, mutta blogi oli ilmeisesti yksi niistä. Kun sitä katkeruutta, kateutta ja ilkeitä temppuja jatkui tarpeeksi kauan, katkaisin lopulta välit häneen. Mutta tein ilmeisesti siinäkin väärin ja olen ihan paska ihmisenä :D Mä en vaan pysty käsittää tälläistä ihmistyyppiä yhtään. Enkä sitä miten joku voi olla kateellinen pelkän blogin perusteella, koska yleensä bloggaaja kirjoittaa vain pintaraapaisun kaikesta. Joskus nainen on toiselle naiselle susi, niin valitettavaa kuin se onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, noi on niin ikäviä tilanteita. Harmi, että säkin oot joutunut tollaiseen tilanteeseen, sitä ei ikinä toivoisi kenellekään :-( Mäkään en voi ymmärtää, että miksei panosteta sen kaiken negatiivisen sijasta omaan hyvinvointiin!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)