sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

SUNNUNTAIN HÖPINÄÄ

IMG_0244
Huomenta! Kello näyttää yhtätoista ja me vietetään tänään kunnon kotipäivää. Ollaan siivottu, tehty ruokaa ja mua odottaa muutaman laatikon perinpohjainen siivous. Tiiättekö, kun on niitä laatikoita, joihin on sullottu kaikki mahdolliset tavarat piiloon? Mun pitäisi tänään siivota just ne laatikot, jotka on täynnä kaikenmaailman pientä sälää. Oon lykännyt sitä jo tyyliin vuoden verran, mutta se tuntuu jotenkin niin vastenmieliseltä urakalta. Toinen operaatio, jota oon lykännyt ikuisuuden verran, on parinkymmenen vaatteen ompeleminen pienemmäksi. Ostan vaatteita, jotka ei oo ihan täysin istuvia ja aattelen aina kaventavani ne kotona. Loppujenlopuksi ne on vaatekaapin alahyllyllä oottamassa korjausoperatiotaan, mutten koskaan ota ompelukonetta esille. Se vaan vie niin paljon aikaa, kun pitäisi sovittaa niitä monta kertaa, kääntää vaate taas väärinpäin, käydä sovittamassa, tehdä korjausompeleita, sovittaa uudestaan ja lopuksi silittää ihan ryppyinen vaate. Selityksiä löytyy, mutta lähipäivinä yritän kyllä saada molemmat hommat hoidettua!

IMG_0284
IMG_0253
Sunnuntait on mun viikon ainoita vapaapäiviä ja ne menee lähes aina rästijuttuja hoitaessa, vaikken ookaan silloin kaikkein tehokkaimmillaan. Tällä viikolla sattui muuten ihan käsittämätön sattuma (taas, oonhan mä kyseessä) töitten kanssa. Sain tiistaina viestiä ihan tuntemattomalta tyypiltä facebookissa, joka kysyi, että voisinko mä auttaa häntä ruotsinopetuksessa ihan äärettömään hyvällä palkalla. Olin tosi epäileväinen häntä kohtaan, koska hän ei missään vaiheessa kysynyt, että osaanko mä edes ruotsia. Lisäksi, en ollut missään tarjonnut apuani ruotsissa, sillä en oo todellakaan mikään superhyvä siinä. Luulin aluksi, että viesti on mennyt väärälle henkilölle. Koko viestiketju oli todella omituinen ja olin varma, ettei ruudun toisella puolella ollut se, ketä väitti siellä olevan. Samalla aloin miettimään, että mitä jos henkilö onkin jollain tavalla erityisnuori, kun keskustelussa oli muutamia outoja kohtia. Annoin kuitenkin mahdollisuuden ja lupasin, että voisin opettaa häntä yhden kerran, jos nähtäisiin julkisella paikalla. Olin melkein varma, ettei ketään ilmestyisi paikalle, mutta hän tuli! Mun veikkaus numero kaksi osui oikeaan ja se selitti heti sen, että miksi keskustelu oli ollut niin omituinen. Meillä synkkas kuitenkin hyvin ja hän tarjos mulle ihan vakituista työtä ruotsinopena. Olin ihan ihmeissäni, enkä kehdannut kysyä, että miksi hän oli alunperin laittanut mulle viestiä? :-D Se jääköön mysteeriksi. Sanoinkin just poikaystävälle, että nykyään työt oikeen kävelee mun luokseni, eikä tarvii ite tehdä elettäkään niiden eteen... Yleensä sana on liikkunut ja ihmiset on suositelleet mua toisillensa, mutta ne on jotenkin liittynyt mun osaamiseen työelämässä. Tää oli ihan oma tapauksensa. Jos voin veikata, niin luulen tän tyypin laittaneen viestiä kaikille tuntemattomille ja toivonut, että joku heistä ottaisi yhteyttä, eikä ollut erityisnuorena ymmärtänyt kysellä enempää ihmisten osaamisesta. Sen on pakko olla ainoa järkevä selitys. 

2 kommenttia:

  1. Olipa hauska juttu ja yllättävä tilanne! :D Kiva että suostuit kuitenkin tapaamiseen ja opettamaan häntä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mustakin! Otin työtarjouksen vastaan ja opetan häntä jatkossakin :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)