maanantai 1. elokuuta 2016

ELÄMÄ ANTAA, ELÄMÄ OTTAA

IMG_1434
IMG_1428
Elämä on kyllä niin ainutlaatuista: toisena päivänä antaa mielettömästi iloa ja toisena tarjoaa pelkkiä vastoinkäymisiä aamusta iltaan. Monet tyypit lähtee elämästä kokonaan pois ajan kuluessa, se lempparityyppi saattaa jäädä takavasemmalle ja uusia tuttavuuksia ilmestyy päivittäin. Välillä elämä menee liian kovaa tahtia eteenpäin, eikä meinaa millään pysyä perässä. Tulee muutoksia, joihin ei itse voi vaikuttaa millään tavalla. Seuraavana päivänä kaikki voi kuitenkin heittää kuperkeikkaa ja juna ei liikukaan mihinkään. Sitä vaan junnaa paikoillansa ja toivoo, että pääsisi edes seuraavalle asemalle asti. Välillä tuntee olevansa ihan merenpohjassa, kirjaimellisesti. Niin pohjalla, ettei usko sieltä enää pääsevänsä pinnalle. Mutta niin elämä vaan kummasti nostaa sieltä ylös just silloin, kun sitä vähiten odottaisi. Kaikki järjestyy.

IMG_1483
IMG_1423
Kesän aikana mietin paljon, että miksi joku kunnianhimoisesti opiskellut tuttava ei päässyt haluamaansa kouluun? Ja miten taas joku toinen pääsi suoraan lukiosta lääkikseen opiskelemaan? Samalla tavalla mä oon miettinyt, että miksiköhän oon kokenut pienen elämäni aikana niin paljon vastoinkäymisiä ihmissuhteissa, etten pysy edes laskuissa mukana. Just silloin, kun elämä potkii päähän kaikkein koviten, niin pyrin ajattelemaan sen kohtalona. Tiedän nimittäin, että jokaisella on elämässään joku juttu, jossa tulee jatkuvasti huonoa onnea. Vaikka kuinka ajattelisi jonkun elävän täydellistä elämää, niin siellä takana saattaa olla vakava sairaus, talousvaikeudet, ongelmia perheessä tai muuta ikävää. Ne ei vaan aukene ulkopuolisille. Kaikilla meistä kuitenkin tulee vastaan ne vaikeudet: jotkut selviää koko nuoruuden ongelmitta ja saattaa joutua ensimmäisiin vastoinkäymisiin vasta keski-iässä. Sen ajatteleminen helpottaa, ettei ole ainut, jolla menee huonosti tietyssä elämäntilanteessa. Kukaan meistä ei selviä ilman pettymyksiä ja isoja aaltoja, jotka yrittää hukuttaa alleen.

IMG_1409
Koen niin, että mun kohdalla eniten vaikuttanut asia on nimenomaan ihmissuhteet. Perheen, ystävien, sukulaisten ja poikaystävän takia oon just tällainen, sillä niitten kanssa koetut asiat on opettanut paljon. Mä uskon vahvasti nimenomaan kohtaloon. Mitään asiaa ei tapahdu ilman, että joku korkeampi henkilö olisi niin halunnut. Jos joku kuolee auto-onnettomuudessa, niin mä näen sen niin, että tälle henkilölle se oli paras vaihtoehto - jos hän olis elänyt pidempään, niin häntä olisi koetellut joku vielä kamalampi asia. Joku vaan halusi päästää hänet pienemmällä kärsimyksellä taivaaseen. Usein myös, kun oon halunnut jotain asiaa todella paljon, eikä se oo toteutunut, niin mua on ärsyttänyt suunnattomasti. Myöhemmässä elämäntilanteessa oon kuitenkin suurimmaksi osaksi ollut aina kiitollinen, ettei sitä silloin haluamaani vaihtoehtoa suotu mulle. Tuntuu turvalliselta, että vaikka elämä onkin mun omissa käsissäni, niin silti jollakulla toisella on osa hallinnasta asioihin. 

5 kommenttia:

  1. Oon kyl tosi pal samaa mieltä tosta, että on tavallaan joku suurempi voima, kohtalo tai jokin, jolla on sormensa pelissä tässä elämässä. Kaikella on jokin tarkoitus. Ihana ihana Noora, niin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kiva et muutkin aattelee samalla tavalla :-) Kiitos paljon!

      Poista
  2. En ikinä kommentoi blogeihin mutta nyt on pakko, sillä omaan täysin samanlaisen ajatusmaailman. En tiedä onko tuo ajattelutapa totta, mutta niin ajatteleminen helpottaa ainakin mun sisäisiä myrskyjä eri asioita koskien, että oon alkanut uskomaan siihen oikeasti. Yritän jakaa samaa ajattelutapaa myös ystävilleni vaikeuksien keskellä, tosin vaihtelevalla menetyksellä:/ Yritän silloin aina muistaa, että ihmiset ajattelee eri tavoin ja ei ehkä täysin ymmärrä tuon ajattelun syvällisintä merkitystä samanlailla kun minä. Oon kokenut itse suurimpia ongelmia perheenvälisissä suhteissa koko elämän ajan, vaikutukset on vaan saanut mut valtaansa vasta nyt ja tuntuu kun ois jossain onkalossa josta ei ole ulospääsyä. Tilannetta pahentaa se, että oon melkeinpä aina ollut se ystäväporukan rauhallinen ja kantava voima, mutta nyt kun ystävilläkin on isoja ongelmia niin tuntuu kuin voimat ehtyisivät kokonaan. Aion silti uskoa, että tälläkin on tarkoituksensa.
    Anteeksi pieni avautuminen, oon pyöritellyt näitä asioita paljon omassa päässä ja tämä teksti oli vaan niin osuva.
    Hyvää kesän ja alkavan syksyn jatkoa sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuinen kirjoitusvirhekin mahtui näköjään tähän tunteella kirjoitettuun kommenttiin:D Tarkoitin siis vaihtelevalla menestyksellä*

      Poista
    2. Ymmärrän sun tunteita hyvin, meistä jokainen käy erilaisia myrskyjä läpi, joita ketään muu ei ymmärrä täydellisesti. Sun ei tarvii pyydellä mitään anteeksi, vaan puolestaan voit kiittää itteäs, kun toit ajatuksias julki :-) Kaikella on tarkoitus, vaikkei se pahimmassa pyörremyrskyssä kauheesti lohdutakaan... Kivaa syksynjatkoa myös sinne, kiitos kommentista!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)