maanantai 8. elokuuta 2016

ELÄMÄ MIGREENIN KANSSA

IMG_0428
Mulla todettiin migreeni, kun olin 10-vuotias. Muistan, kun äiti vei mut yksityiselle magneettikuvaukseen, jossa varmistettiin, ettei kyseessä olisi aivokasvainta. Jouduin neurologisiin testeihin ja sain lääkkeet. Mitä vanhemmaksi oon kuitenkin tullut, sitä enemmän oon saanut migreenikohtauksia. Ja sitä kovimmiksi ne kivut on muuttunut. Oon syönyt joskus estolääkitystä, mutta en kokenut sitä tarpeeksi hyödylliseksi. Siitä on kuitenkin jo vuosia, kun sitä oon viimeksi syönyt. Mulla on kaapissa kuitenkin pari pakettia estolääkkeitä, jos migreeni menee hallitsemattomaksi. Nyt oon kuitenkin pärjännyt täsmälääkkeillä ihan ookoosti. Välillä iskee tosi lujia takapakkeja, eikä mitkään täsmälääkkeet oo auttaneet. Silloin oon ollut parikin viikkoa omassa sängyssä, enkä oo noussut mihinkään siitä, kunnes migreeniputki alkaa helpottaa ajan kanssa. Viimeksi olin talvella kahen kuukauden sairaslomalla töistä. Pomo ei ymmärtänyt sitä, mutten välittänyt siitä. Hain vaan lääkäristä sairaslomaa joka viikko lisää ja soitin jatkuvasti pomolle, etten tuu seuraavallakaan viikolla. 

IMG_0406
Jossain vaiheessa yksityisen puolen lääkärit sanoi, että mun keho on tullut immuuniksi lääkkeisiin. Jouduin lopettamaan kauheissa kivuissa kaikki lääkkeet ja olemaan ilman, kunnes tilanne tasaantuu. Olin kipulääkekoukussa ja mun keho alkoi tuottamaan lääkemigreeniä. Mihinkään ei siis oikeasti sattunut, mutta keho tuotti järjettömän kiputilan saadakseen lisää lääkettä ja olin taas sängynpohjalla. Se kuukausi meni ihan täysin sumussa, enkä tehnyt muuta kuin nukuin. Kolme viikkoa sitten sain uuden migreeniputken, joka kesti kaksi ja puoli viikkoa. Kävin jälleen yksityisellä ja lähin sieltä uuden kolmiolääkepaketin kanssa kotiin. Mulle on tyypillistä, ettei se migreeni katkea millään ja sitä sitten jatkuu niin kauan kuin jatkuu.

IMG_0404
Tuntuu, ettei ihmiset ymmärrä eroa migreenin ja päänsäryn välillä. Migreeni lamauttaa, päänsärky ei. Välillä mua ei ymmärretä, kun sanon, että mun pitää päästä NYT HETI nukkumaan, sillä kolmen minuutin päästä en oo enää toimintakykyinen. Vihaan yli kaiken joutua selittelemään sitä, kuinka kovia ja vakavia mun kivut todellisuudessa on. Ainoastaan poikaystävä ymmärtää ihan täysin kokonaisvaltaisesti, miten pohjalla mä silloin oon. Mun ei ikinä tarvii selitellä sille, vaan pelkkä migreenin mainitseminen riittää ja se tietää, että se on synonyymi kovalle kivulle. Pahimpina kipukohtauksina tuntuu, ettei mun elämässä oo mitään hyvää. Muutun kylmäksi ja ainut, mitä elämältäni haluaisin, on kivuton olo. Joudun aina pelkäämään, että jonain päivänä mun ottamat kolmiolääkeannokset on liikaa, kun oon ajatellut vaan kivusta eroon pääsemistä.

IMG_0427
Saan migreenin, jos en pääse ajoissa nukkumaan. Jos itken, niin kahden minuutin päästä takaraivossa jyskyttää tosi kovaa. Fyysisestä tekemisestä aiheutuu migreeni. Jumissa olevista niskoista ei mee kovin kauan siihen, että mua sattuu. Nälkäisenä tarviin heti ruokaa tai muuten täytyykin viettää loppupäivä sängynpohjalla. Jos stressaan, niin saatan saada monen viikon kipuhelvetin osakseni, joka ei lievity muulla kuin stressittömällä elämällä. Vuorotyö ei onnistu, kun mun elimistö tarvitsee säännöllisyyttä pitääkseen kivut kaukana. Liiallinen kiire nostaa stressitasot pilviin, joka puolestaan tekee migreenin. Jos en saa itse vaikuttaa siihen, miten käytän mun päiväni, niin oon tosi usein kipeenä. Kaikista ikävintä on se, että kun ootan jotain kivaa tapahtumaa, niin jännitän sitä alitajuisesti ja siitäkös migreeni innostuu.

Migreeni on siis vahvasti kiinni mussa ja me ollaan ikäänkuin tiimi. Yritän parhaani mukaan miellyttää sitä, jottei se iskisi takaraivoon kipua, mutten aina onnistu siinä. Joskus se tulee silti, vaikka olisin tehnyt kaiken oikein. 

4 kommenttia:

  1. Migreeni on tosiaan kyllä sellainen mikä vie täysin toimintakyvyn. Voin vaan kuvitella minkälaista elämä on sen kanssa.. Mulla oli itselläni nuorempana kausia jolloin oli migreeniä.. Semmosia kohtauksia. Pahin oli kun oli tosi lämmin ja sitte jaoin sillon lehtiä. Muistan kun vaan oksensin sen jälkeen ja makasin koko päivän pimeässä huoneessa itkien ja se vaan pahensi oloa kun itki.. Todella ärsyttävää kun ihmiset ei ymmärrä migreenin ja päänsäryn eroa. Onneks sun poikaystävä ymmärtää kuitenkin! Tuleeko sulle muuten mignreeniä kuumuudesta/auringosta? Tsemppiä jatkoon :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Voi että, voin kuvitella, sillä fyysinen tekeminen vielä pahentaa kohtauksen voimakkuutta moninkertaisesti! Ei tuu varsinaisesti kuumuudesta, mut silloin pitää juoda tyyliin litra tunnissa, jottei ala koskemaan päähän :-D Kiitos paljon, kiva kun kommentoit.

      Poista
  2. "Ihanaa" löytää sieluntoveri... Mä pelkäsin nuorempana, josko mulle siunautuu äidiltä migreeni ja niinhän se sitten pamahti. Nykyään perus päänsärky tuntuu lähes tulkoon lottovoitolta ja auta armias sitä hetkeä, kun migreeni iskee. Sitä kipua ja oloa ei vaan toivois pahimmalle vihamiehellekkään.

    Ja noi migreeniputket on kaikista pahimpia, kun et voi muuta kuin odottaa milloin kaikki loppuu. Mulla edellisestä migreeniputkesta on onneks jo tovi, kun edellinen tais olla abivuoden syksyllä mut tiedän valitettavan hyvin, mistä sä puhut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti voin samaistuu sun tekstiin täysin. Tsemppiä meille molemmille tän sairauden kanssa :-)

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)