keskiviikko 10. elokuuta 2016

SUOJATIELLÄ

IMG_2333
IMG_2396
IMG_2325
IMG_2338
IMG_2448
IMG_2343
IMG_2437
IMG_2359
IMG_2347
Tästä viikosta on tulossa erilainen verrattuna aiempiin. Kirjoitin eilisen maanantaipostauksen jo muutama viikko sitten, enkä olis uskonut, että joutuisin kirjoittamaan samasta aiheesta taas. Migreeni vaivas mua kuitenkin jo pidempään ja lopetin perjantaina täsmälääkkeet. Mulla piti olla koko viikonloppuna neljä työvuoroa, mutta ne kaikki (?!) peruutettiin jostain syystä ja ajattelin sen olevan jonkinlaista kohtaloa. Lauantaina tajusin, että mun elimistö on taas jäänyt niihin lääkkeisiin koukkuun ja tiesin aiemmasta kokemuksesta, että tässä vaiheessa pitäisi olla kaksi viikkoa ilman minkäänlaista kipulääkitystä, jotta keho vierottuisi kunnolla. Tunsin lauantaiaamulla, että tästä päivästä tulisi kamala ja halusin ottaa parit kuvat nopeesti, sillä tiesin olevani loppupäivän sängyn pohjalla. Näitten kuvien jälkeen nukuin kivuissani seittemän tuntia, aloin näkemään ensimmäistä kertaa elämässäni vieroitusoireissani näkyjä (mm. sateenkaaripalloja joka puolella) ja olo oli itkuinen. Poikaystävä sanoi, ettei täällä missään oo mitään sateenkaaria ja mä intin vastaan, että kyllä varmasti on. Vetosin jo hänen värisokeuteensa, mut jatkoin lepäämistä ja annoin asian olla. Jossain vaiheessa kaikki äänet kävi sietämättömiksi ja en enää pystynyt olemaan itteni kanssa. Itkin ja huusin lääkevieroitusoireissani, mut mietin koko ajan, että ihmisillä on varmasti pahempiakin murheita päivystyksessä. Samaan aikaan mietin, että paljonkohan mahtaa maksaa käydä kysymässä lääkärissä, että mitäköhän tälle olisi tehtävissä. Lopulta Joonas lähti viemään mua Pulssiin päivystykseen, pääsin samantien sisään (luojan kiitos yksityisellä ei koskaan joudu jonottamaan) ja puhuttiin lääkärin kanssa mun tilanteesta. Siinä vaiheessa mun olo oli jo vähän parempi ja naureskelin hänelle niitä sateenkaaripalloja ja aattelin hänenkin pitävän tilannetta hieman koomisena. Hän muuttuikin ihan vakavaksi, teki muutamat neurologiset testit ja sanoi, että mä meen nyt tiputukseen. Tilanne oli niin paha ja mä oon aina vannonut, etten mee neulan alle kuin pakosta. Ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa, vaan seuraavaksi olin puristamassa Joonaksen kättä kynsillä samaan aikaan, kun hoitaja pisti neuloja ihon alle ja tiputuksessa tuli kipulääkettä. 

Että joo, sellainen viikonloppu täällä päässä. Tää on mun viiminen viikko töissä, kunnes aloitan palkattoman kesäloman puoleksitoista kuukaudeksi. Aion nyt ottaa tosi rennosti, jotta saan hoidettua itteni kunnolla kuntoon ja pääsen eroon kokonaan lääkkeistä. On aika surullista ajatella, että oon 20-vuotias, mutta ihan tajuttoman koukussa triptaaneihin (migreeniin määrättäviin kolmiolääkkeisiin). Niitä saisi syödä maksimissaan kymmenen kertaa kuukaudessa tai niihin jää koukkuun. Ilmeisesti mä olin syönyt about sen verran ja sitten oltiin tässä tilanteessa. Jotenkin sitä ajattelee, että lääkeriippuvaisia on ne sekakäyttäjät, jotka käyttää niitä hupikäyttöön. Mut on niin vaikeeta uskoa, että mäkin oon lääkeriippuvainen, vaikka käytänkin sitä vain ja ainoastaan kipukohtauksiin. Tästä ei oo helppo puhua, sillä tuntuu, ettei ketään ymmärrä tätä tilannetta mitenkään. Olisin iloinen, jos pärjäisin pelkän Buranan voimilla, mut se ei oo onnistunut viimeisimpään kymmeneen vuoteen. Onneksi lääkärit ymmärtää mua ja yrittää tsempata eteenpäin, sillä he näkee, että triptaanit on mulle pakollisia, vaikka ne aiheuttaakin muutaman kerran vuodessa tällaisen tilanteen.

8 kommenttia:

  1. Vau ihana asu!! KAikki sopii niin kivasti yhteen ja oot ollu hirmu kauniina:) Voi hitsi, tosi harmillista nuo lääkkeet, kun aiheuttavat tollasta:/ Toivottavasti ei usein kuitenkaan, että toimisi siinä tarkoituksena miksi niitä syötkin, migreeni on kyllä ihan kamala, vaikka itsellä ei ole niin läheisillä muutamilla on niin kun sitä sivusta seurannut, ihana kuitenkin miten jaksat hymyillä kaikissa sun kuvissa täällä!:) Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, mäkin tykkäsin siitä tosi paljon! Joo, aika pohjallehan migreeni pahimpina päivinä vetää, mutta nyt on ollut kaksi kivutonta päivää ja oon siitä superiloinen. Ihana kuulla, olipa sydämellinen kommentti :-)

      Poista
  2. Tsemppiä Noora, en osaa oikein mitään kommentoida vaikka mieli tekisi, joten musta tuntuu että tsemppaukset on parasta mitä pystyn nyt sulle sanomaan. Oot supermimmi♥♥♥ Ja hei, ihan sairaan kiva asu, pakko kopioida oman vaatekaapin vaatteista! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, toi helpottaa oloa, kun joku jaksaa tsempata ja kannustaa jaksamaan! Kiitos ihana Essi ♥♥

      Poista
  3. Voi kamala.. Oon nähnyt läheltä parin migreenistä kärsivän ystävän elämää, ja se on aina yhtä sydäntäsärkevää kuulla ja lukea näitä tarinoita :( Toivottavasti saisit jotain helpotusta asiaan <3

    Niin ja mäkin olin tulossa kommentoimaan, että ihan mielettömän kiva asu sulla näissä kuvissa! :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mulla on migreeninhoitoon uus estolääkitys, täsmälääkkeet ja codeiinittomat lääkkeet :-) Tän sairaalareissun jälkeen oon pärjännyt superhyvin näillä ja toivottavasti myös jatkossakin! Kiitos paljon, tsempit merkkaa ihan mielettömästi vaikeina hetkinä ♥

      Poista
  4. Hahah pakko kysyä kun pisti silmään, huomasitko että yhessä kuvassa sulla on ampiainen hiuksissa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, huomasin vasta lisätessä näitä blogiin :-D Vähän nauratti se, sillä en kuvaushetkellä huomannut sitä ollenkaan.

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)