torstai 1. syyskuuta 2016

BIKINIKUVIA

IMG_0813
IMG_0739
IMG_0775
IMG_0756
IMG_0777
Rannalla ollessa on aina sellainen fiilis, ettei tosiaankaan oo hehkeimmästä päästä. Surffitukka, kuumuuden litistämät hiukset, punoittava iho ja epäsiisti ulkonäkö - joko kuulostaa tutulta? Silti (ja ehkäpä juuri sen takia) tuntuu, että kaikki olis täysin aidoimmillaan just biitsillä. Kenelläkään ei oo meikkiä ja jokainen on siellä just sillä vartalolla peittelemättä, jollaisen omistaa. En voi sanoa kokeneeni ulkonäköpaineita, mut kyllä mua itteäni on ärsyttänyt ihan hirveesti omassa vartalossa oleva selluliitti. Välillä tuijotellessaan niitä liian kauan, siitä tulee isompi asia kuin se oikeesti olisi. Rannalla mä tunnen kuitenkin erilaista fiilistä oman vartaloni kanssa, kun näen ihmisiä kaikissa mahdollisissa muodoissa. Kun näen ihmisiä, joilla on selluliittia muuallakin kuin yhdessä paikassa (niinkuin mulla), niin havahdun usein todellisuuteen. Osaankin olla mielettömän kiitollinen siitä, että oon just tällaisessa vartalossa, joka menee yhteen mun kauneusihanteiden kanssa, vaikka siinä onkin pieniä vikoja. Mutta silti on kerta toisensa jälkeen surullista, että se herääminen tapahtuu vasta silloin, kun näkee vartaloita oman kauneusihanteensa ulkopuolelta. Sama juttu tapahtuu usein arjen keskelläkin: sitä esimerkiksi kuvittelee, että on huonopalkkaisessa työssä. Sitten tapaa ihmisen, joka on myös kokoaikatyössä, mutta tienaa vielä jopa puolet vähemmän kuin itse. Kun on pitänyt itteään köyhänä työnsä vuoksi, näkeekin tällaisen ihmisen tavattuaan itsensä hyvin toimeentulevana. On kamalaa, miten omaa hyvinvointia ja elämää peilataan muiden kautta. 

2 kommenttia:

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)