maanantai 12. syyskuuta 2016

VÄLIVUOSI TIIVISTETYSTI

IMG_0657
Puolitoista vuotta sitten mä jätin hakematta mihinkään jatko-opiskelemaan ja olin innoissani, kun pääsisin pian työelämään ja tienaamaan moninkertaisesti opiskelijaelämään verrattuna. Aloitin työt samana päivänä, kun suoritin viimeisiä ylioppilaskirjoituksia ja ennenkuin ne oli edes loppuneet, niin mulla oli vakituinen työpaikka takataskussa. Maaliskuussa olin kirjoittanut työsopparin ja aloitin aluksi pikaruoka-alalla. Mun työelämässä tuli vaikka ja mitä vaikeuksia, irtisanouduin kolmesta työpaikasta (niistä lisää esimerkiksi tässä linkissä) ja ennenkuin oli edes huhtikuu, niin meinasin pudottaa pääni stressin seurauksena. Missään työpaikassa ei mennyt hyvin, mua kohdeltiin ihan epäinhimillisesti eikä palkkoja maksettu. Kirosin sitä, miksen hakenut mihinkään opiskelemaan. Seuraavana päivänä, kun olin kirjoittanut ton linkatun postauksen, niin sain taas uuden työpaikan. Olin siellä kymmenen kuukautta, kunnes tunsin sydämessäni ja luissani, että mun oli aika jättää se taakseni. En viihtynyt sielläkään, mutta sinnittelin urheesti tammikuun loppuun saakka. Kävin läpi oikeusjuttuja, kun palkkajuttujen kanssa oli ongelmia ja olin jatkuvasti sairaslomalla. Jälkeenpäin oon ymmärtänyt, että taisin olla niin ahdistunut, että mun kehokin alkoi oireilemaan siitä työstä. Ajattelin, etten enää koskaan hae sille alalle töihin. Jälkeenäin ymmärsin senkin, ettei kyse ollut työstä, vaan sen työpaikan ilmapiriistä.

IMG_0691
Otin hermolomaa, matkustin Balille kuukaudeksi ja lomailin neljä kuukautta, enkä edes yrittänyt työllistyä. Makoilin sängyssä, luin kirjoja, bloggasin ja yksinkertaisesti nautin siitä ajasta. Se oli ihanaa. Vielä monta kuukautta irtisanoutumiseni jälkeen, kun mun puhelin soi, niin sain valtavia ahdistuskohtauksia, jotka muistutti mua edellisestä työpaikasta. Vei kauan päästää niistä tunteista irti. Pikkuhiljaa aloin kokea, että olisin valmis palaamaan takaisin töihin. Sain kokoaikatyön ja olin ekat viikot ihan varpaillani, kun pelkäsin taas huonoa kohtelua. Odotin ja odotin, mutta sitä ei tullut. Sen sijaan sain kehuja, hymyjä ja aitoa välittämistä osakseni. Olin kiitollinen ja mun uskoni hyviin työnantajiin alkoi pikkuhiljaa palautua. Tein töissä oikeesti parhaani, olin se hymyilevä tyttö ja annoin kaikkeni. Mulla oli energiaa siihen, kun tunsin, että mun on hyvä olla. Se ei ollut mulle itestäänselvyys, kaikkien edellisten työpaikkojen jälkeen. 

IMG_0674
Opiskeluasiat oli mielen päällä koko vuoden, enkä saanut punaisesta langasta millään kiinni. Halusin vaan opiskelemaan, vaikken edes tiennyt, mikä ala mua kiinnostaisi. Vaihtoehtoina oli sosionomia, toimintaterapeuttia, sosiaalityöntekijää, nuorisotyöntekijää ja vaikka mitä. Luin toimintaterapian pääsykokeisiin monta kuukautta, kunnes tajusin, ettei sekään olisi mun juttu. Olin jo suunnitellut toisen välivuoden pitämistä, kun selvästikään en oo valmis päätöksentekoon. Yhteishaun loputtua koin kuitenkin yhtenä aamuna sellaisen valaistumisen, että haen opiskelemaan nuorisotyötä. Sen päivän jälkeen mun oma mielensisäinen kaaos alkoi helpottaa ja palaset tuntui loksahtelevan kohdalleen. Syksyllä nähdään, että miltä sen opiskeleminen tuntuu ja toivottavasti voin silloin todeta sen olevan mieluista. 

IMG_0675
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta välivuosi oli mun elämäni paras ja hirvein vuosi. Yhdeksän reissattua matkaa maailman ympäri, neljässä maanosassa käymistä, monta päivää lentokoneessa istumista ja ihan älytön määrä töitä reissujen rahoittamiseksi. Laskeskelin, että näihin on varmasti uponnut vuodessa vajaa kymppitonni, mutta sen kyllä huomaa tilin saldossakin. Hetkeäkään en kuitenkaan kadu, sillä reissujen aikana oon oppinut paljon itestäni. Mä nautin siitä, kun tunnen lämmön vartalossani ja voin pukeutua naisellisiin vaatteisiin tuntematta kylmyyttä. Reissut on luultavasti ollut mun arjen pakokeinoja ja sellainen asia, johon oon laittanut kaiken patoutuneen energiani. Niiden aikana on tullut itkettyä pelosta, kiljuttua vaarallisissa tilanteissa ja koettu sellaisia asioita, joista en pysty puhumaan kuin poikaystävän kanssa. Koskaan en oo kertonut täällä, mutta Balilla koin asian, josta yksinmatkustavia naisia pelotellaan ja se kokemus kyllä pysäytti mut.  Mutta näiden lisäksi on myös nautittu auringosta täysin siemauksin, kikatettu myöhään aamulla ja tanssittu vesisateessa.

IMG_0677
Jälkikäteen en voisi olla kiitollisempi itelleni, etten hakenut vuosi sitten opiskelemaan. Ilman välivuotta olisin ollut hukassa itteni kanssa, en olisi saanut isoja säästöjä tai päässyt matkustamaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kun on motivaatiota koulunkäyntiin ja niiden opiskeluiden aloittamiseen. Apua, kolmen ja puolen vuoden päästä mulla on toivottavasti yhteisöpedagogin pätevyys ja työskentelen nuorisotyön parissa! Jälkikäteen ajateltuna olisin mieluusti viettänyt toisenkin vuoden välivuoden parissa, mutta nyt on mun aikani ottaa seuraava askel eteenpäin.

IMG_0694
Joten teille kaikille, jotka vietätte välivuotta: älkää jääkö kotiin makaamaan, vaan tehkää töitä ja tehkää sillä niitä asioita, joista ootte unelmoineet. Ottakaa vuodestanne kaikki irti, sillä samankaltaista tilaisuutta ei kovin montaa kertaa elämässä tuu, kun on täysin vapaa lähtemään ja tekemään mitä tahansa. Olkaa rohkeita, tavoitelkaa kuuta taivaalta ja uskaltakaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)